Vaatemalleista minulla ei taida olla tulevaisuudessakaan pulaa. Innokkaita malleja olisi vaikka kuinka, tässä poseeraa kaikista innokkaimmat
Alexia, Erika ja Lisa
Viikonloppu hujahti ohi taas huomaamatta. Töitä riitti ja koko viikko oli kyllä aikamoista hulinaa. Päävalmentajamme on kipeä ja minä olen pitänyt seuraa pystyssä yksin muutaman apuohjaajan kanssa ja organisoitavaa on riittänyt, mutta hyvin koko viikosta selvittiin. Tämä alkanut viikko on vielä samaa hulinaa ja ensi viikolla saadaan toivottavasti päävalmentajamme taas remmiin mukaan. Viikonloppuna toinen päävalmentajistamme saapuu taas pitkästä aikaa myös kuvioihin mukaan ja sitä odotetaankin jo innolla.
Alexian uuden ohjelman musiikkikin on jo valmiiksi valittu Natalien toimesta ja kuunteluttikin sitä jo meillä. Nyt Natalie muokkaa sen kuntoon ja pääsevät puuhastelemaan uuden ohjelman parissa viimeistään pääsiäisleirillämme, jee!
Pojat ovat kiekkoilleet ja kävivät kannustamassa Sionin joukkuetta eilen Jeren kanssa ja olivat ihan innoissaan. Oliver oli löytänyt kiekon katsomosta ja vikkelänä poikana linkaisi sen kesken pelin "takaisin" jäälle ja koko peli jouduttiin keskeyttämään hetkeksi kun jäällä oli kaksi kiekkoa.
Lauantaiaamuna oli taas kaikki treenit päällekkäin ja pojat menivät Marjalle aamuksi hoitoon. Viihtyvät Marjalla aina niin hyvin ja menevät sinne enemmän kuin mielellään. Marja on kyllä niin korvaamaton apu, oikea Sveitsin mummomme. Lomallakin Marja pelasti minut pitkästä työpäivästä ja otti pojat ja olivat tehneet taas kaikkea kivaa yhdessä, arvostan tuota apua ja yhteisiä mieleisiä puuhia valtavasti. Nuo on lapsillekin uskomattoman tärkeitä juttuja, puuhastella jonkun toisen aikuisen kanssa kaikkea erilaista ja kivaa yhdessä. Semmoinen aito ilo ja välittäminen välittyy kyllä heti ja siitähän lapset juuri pitävät ja sen vuoksi Marjan luokse aina ilosta hihkuen menevätkin.
Täällä kaukana maailmalla apuja ei turhan paljoa ole. Kyllähän ystävät aina sanovat, että katsovat poikia mielellään, mutta jotenkin sitä on kuitenkin niin erilaista pyytää apuja heiltä, joilla kuitenkin on omia lapsia jo hoidettavana ja omat kiireiset arjet sumplittavina. Eikä sillä, mielellänihän minä itse lapsemme hoidankin, mutta välillä sitä on vain kiperiä paikkoja, kuten juuri lauantaiaamut, jolloin minä olen valmentamassa Montanassa, Jere on omissa viikon tärkeimmissä treeneissään Sionissa ja sitten poikien pitäisi olla heti Jeren kolmen tunnin treenien päätteeksi jäällä myös Sionissa. Me ollaan kuitenkin toisessa kaupungissa samaan aikaan tyttöjen kanssa, eikä ilman apuja pojat siis pääsisi treeneihinsä ollenkaan, jos lähtisivät esimerkiksi minun mukanani Montanaan.
Mutta hyvin on tämä vuosi saatu sumplittua ja ensi viikonloppuna on viimeinen puristus ennen kauden loppua.
Tulevana sunnuntaina Oliverilla on iso turnaus aamusta iltaan. Sitä pojat odottavat innolla!
Kyllähän nämä kaikki aikatauluttamiset tietyllä tavalla tästä helpottuvat ajan mittaan kun pojat kasvavat ja voivat lähteä jo aamusta Jeren mukaan hallille ja päàsevätpä sitten sinne jäàllekin varmasti mukaan treenaamaan ja treenauttamaan maalivahteja tai toisinaan olla hetken itsekseenkin kotona, eikä tarvitse aina sumplia kaikkia menoja niin, että koko katras on mukana samalla kertaa.
Vielä muutama kuva viikonlopulta.
Alexia ja Etienne
Iloiset ja reippaat treenaajat!
Antoine ja Alexia työskentelivät jälleen hyvin yhdessä.
Huomenna saadaan mukavia vieraita ja tässä juuri selailen samalla päivällisideoita vieraita varten.
Hurjan hauskaa viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti