torstai 12. marraskuuta 2015

Koiran elämää!

Uskomatonta, että on jo melkein marraskuun puoliväli 
ja minä olen kyllä niin saamaton tämän blogin kanssa!
Elämä on semmoista lentoa, 
ettei kerkeä kertakaikkiaan kotona käydä kuin ruuan laitossa 
ja pyykin pesussa ja nukkumassa, 
kokoajan on kauhea kiire jonnekin!

Viime päivityksen jälkeen on taas kerennyt
tapahtua yhtä, jos toistakin!
Suurin muutos vähään aikaan meidän elämässä
taitaa olla kuitenkin meidän perheen uusin tulokas,
kääpiöpinseri Sina,
joka lensi Suomesta muutama viikko sitten veljensä Lennyn kanssa tänne Sveitsiin.
Lenny asustelee ihanassa kodissa Pohjois-Sveitsissä ja Sina sitten täällä vähän etelämmässä.







Tämä koirauutinen tuli vähän äkkiä,
sillä reilun vuoden ajan ollaan tässä suhteellisen aktiivisesti käyty läpi sopivaa rotua perheellemme, eikä oikean rodun löytäminen ollut ollenkaan niin yksinkertaista kun voisi kuvitella,
sillä Jere toivoi isoa ja pitkäkarvaista, pehmeää koiraa ja me muut pientä ja lyhytkarvaista.
Minä olisin halunnut juoksukaveriksi keskikokoisen,
mutta lopulta tietenkin koko perheen tarve ratkaisi asian.
Etsimme koiraa, joka jaksaisi juosta kanssani(jonka vastuulla lenkkeily varmasti tulee suurimmaksi osaksi olemaan),
mutta olisi kuitenkin sopiva lenkitettävä myös lapsille,
jonka voisi helposti ottaa mukaan niin kisa- kuin turnausmatkoillekin,
lentokoneeseen ja muutenkin olisi helppo kuljettaa mukana mihin vain menemmekin.
Kääpiöpinseri ilmestyi kuin tilauksesta yhtenä iltana leikkimään lasten kanssa vanhalle talollemme ja oitis tiesimme, että tuossa on kyllä niin meidän rotu.
Vielä erään tuttavan saman rotuinen koiratuttavuus varmisti asian.

Heti aloin sitten selvitellä hyviä kasvattajia, keneltä koiran voisi ostaa.
Kävimme kesällä katsomassa chihun pentuja Saksassa Jeren työmatkalla ollessamme eräänä iltana ja törmäsimme aikamoiseen pentutehtailijaan.
Päätin, että koiramme tullaan ostamaan hyvältä kasvattajalta.
En onnistunut löytämään täältä Sveitsistä luotettavaa kasvattajaa,
jolle olisi tulossa pentuja lähikuukausina.
Jotenkin taisi olla huono onni kun mitä kummallisempia kasvattajia,
joihin ei saanut yhteyttä tai oli muuten vaan jotakin hämärää,
lopulta huomasin tutkivani Suomen kennelliiton sivuja
ja otinkin yhteyttä yhteen suomalaiseen kasvattajaan.
Ajatuksena, että pennun voisi lennättää vaikka mamman ja papan mukana kun olivat tulossa meille.
Kasvattaja innostui oitis asiasta, sillä hänen elokuun lopun pentueesta yksi pentu oli tulossa jo tänne Sveitsiin ja siten meidän pikkuinen pentumme lentäisi veljensä kanssa tänne Alppimaan katveeseen.
Olin yhteydessä toisen pennun tulevaan omistajaan,
joka lensi katsomaan pentuja muutamia viikkoja ennen pentujen lentoa ja lähetti kuvia meidänkin pennustamme.
Nyt sisarukset sitten lensivät kasvattajan ja toisen pennun omistajan kanssa tänne ja me odotimme malttamattomina.



Oli tässä välissä vielä Danielin allergiatestitkin.
Ja niiden tulosten odottelu,
ennen kuin pystyimme varaamaan pennun 
ja vain muutama viikko ennen pennun tuloa pystyimme varmuudella sanomaan 
ja varaamaan pennun itsellemme.
Onneksi ihana kasvattaja odotti meidän testien tuloksia!



Daniel on yskinyt oikeastaan koko ikänsä ja keväällä sitten hiukan jo huolestuinkin,
että mahtaakohan olla allerginen yskä kun ei loppunut talvenkaan jälkeen.
Vanha lastenlääkärimme tutki jo asiaa, määräsi astmapiipunkin kokeiluun, mutta sen enempää ei keväällä sitten asia edennyt. Piipusta ei ollut mitään apua.
Nyt ennen koiran varaamista otimme yhteyttä täällä lasten allergialääkäriin ja hän teki kaikki mahdolliset allergiatestit Danielille, samoin tutki astman eikä löytynyt allergiaa eikä astmaa!
Joten koira tilaukseen saman tien.

Lapset ovat olleet asiasta niin innoissaan,
että tuota riemua ja iloa on ollut kyllä upea seurata.
ja miten hienosti hoitavat Sinaa,
vaikka välillä meinaakin olla pientä tappelua kuka saa istua autossa Sinan vieressä, 
kuka saa taluttaa ensimmäisenä, kuka antaa ruokaa jne. 
Luulen, että ajan kanssa helpottaa ;)
Tuo koira on kyllä aivan mahtava!
Ilahduttaa meidän kaikkien päiviä jatkuvasti
ja vaikuttaa kyllä sopivan erityisen hyvin tähän porukkaan!
Toivottavasti meidän yhteistyö jatkuukin näin :)




Että koirakuulumisia luvassa varmasti jatkossakin ;)

Ennen koiran saapumista vietimme Alexian syntymäpäiviä täällä kotona.
Olipas meillä vauhdikkaat kekkerit ja kaikki parhaat ystävät olivat koolla.
Kun siinä illalla katselin menoa ja sitä tunnelmaa niin väkisinkin tuli erityisen kiitollinen olo kaikesta.
Saviesestäkin saimme Alexian parhaan ystävän mukaan juhliin ja hän oli naapurillemme kertonut, että hänkin haluaa muuttaa tänne Lausanneen ;)

Tunnelma syntymäpäivillä oli kyllä mieletön. 
Kaikki tytöt leikkivät yhdessä ja viilettivät pitkin taloa ja pihaa kuin olisivat tunteneet aina. 
Vaikea edes kuvailla tuota tunnetta, mutta ei Alexia ole kyllä koskaan viihtynyt kenenkään kanssa niin kuin nyt viihtyy näiden ystävien kanssa. 
Alexia ei ole koskaan ehkä löytänyt yhtä energisia ystäviä kuin mitä hänellä on nyt :)
Iltaan asti meno jatkui ja sitä hulinaa seuraillessa kiittelin, 
ettei koiranpentu ollut vielä näissä kekkereissä ;)

Vähän vähiin jäi valokuvailut synttäreiltä siinä hulinassa.




Halloweenkin oli ja meni ja lapset viilettivät pitkälle iltaa kavereiden kanssa karkki ja kepponen- kierroksilla. Erika oli Federican luona yökylässä ja tytöt olivat keskittyneet seuraamaan taitoluistelukilpailuja ;)





Tänään Fede on kamppailemassa kansainvälisissä kilpailuissa Italiassa 
ja me jännitimme täällä kotona liveseurannan äärellä. 
Huomenna alkaa taas meidän neitien kamppailu 
kun tällä kertaa otetaan mittaa ranskankielisen Sveitsin mestaruudesta Genevessä. 
Viime viikonloppuna oli Wintherthurin kilpailut 
ja paluu Sveitsin juurillemme oli kyllä kiva kokemus. 
Siellä jäähallin luona meidän Sveitsin elämämme alkoi 15 vuotta sitten. 
Kyllä näihin vuosiin on mahtunut paljon kaikkea!

Tytöt luistelivat kivasti, vaikka Alexia ei millään vaan pysty kilpailuissa samaan tasoon mitä harjoituksissa. 

Ihanat parhaat ystävykset

Erika oli jälleen lyhytohjelman jälkeen toinen, mutta putosi neljänneksi pitkän ohjelman jälkeen lutzien kaarien takia. Toivottavasti nuo Erikalle niin paljon vaivaa aiheuttavat kaaret saataisiin nyt vihdoin kuntoon. Ovat kiusanneet Erikaa muutaman vuoden. välillä olivat jo paremmat ja nyt taas kääntyy väärin. Mutta taisto jatkukoon huomenna ;)
Sina oli jäähallissa mukana maskottina, joka kulki tyttöjen mukana ja oli kyllä ihan poikki kisaviikonlopun jälkeen. Tavattiin myös Sinan Lenny-veljeä, joka saapui siskoa moikkaamaan jäähallille! Olipas mahtavaa! Sisaruksilla kesti hetki, ennen kuin tajusivat toisensa :)








Kävimme paikallisessa Heurekassa eli Technoramassa kilpailujen jälkeen sunnuntaina isänpäivänä ja Sina nukkui tyytyväisenä asuntoaustossa sen aikaa, nautti varmasti siitä rauhasta täysin siemauksin ;)













Pojilla kiekko on päivä päivältä tärkeämpi juttu ja Lausannen pelaajat ovat suuria idoleita, 
jollaisiksi hekin aikovat tulla ;)

Pojat Louhivaaran kanssa

Ja maalivahti Huet


Vielä aamulenkki-intoilua.
Rakastan tyttöjen aamujäitä kun itse pääsen samalla kirmailemaan tunniksi rannalle!
Mä niin nautin asumisesta täällä!
Vielä kun saisin jo Sinan juoksukaveriksi mukaan.
Nyt sitten oman lenkin jälkeen käymme Sinan kanssa erikseen aina metsässämme juoksemassa pienempi lenkki, mutta kesällä me jo valloitamme rantateitä yhdessä! 
Sitä odotan malttamattomana!
Ja uskon, että Sina vasta odottaakin!




Iloisia syyspäiviä kaikille,
minä lähden nyt neljännen kerran jäähallille tänään.
Huomenna aamujäät ja sitten iltapäivällä starttaammekin kohti Geneveä,
tytöt luistelevat lyhytohjelmansa illalla ja vapaaohjelmat lauantaina iltapäivällä.
Sunnuntaina sitten Danielin kiekkoturnaus, 
joten viikonlopun vilinät valmiina tiedossa :)