Sydämellistä joulua kaikille!

Tuhannet kiitokset aivan mahtavista korteista, joita on tänäkin jouluna saapunut valtavat määrät ja jokainen kortti on lämmittänyt mieltä kuvineen ja teksteineen. Valitettavasti itse olin tänäkin vuonna taas postien suhteen niin samaton, että jäi kortit lähettämättä.

Ehkäpä ensi vuonna olen ajoissa vihdoinkin liikenteessä ja saan itsekin ilahdutettua teitä kaikki kuten te taas tänä vuonna meitä. Sydämellinen kiitos vielä!

Joulu alkaa olla ovella ja tunnelma niin kovin jouluinen, ihana, lämpöinen ja jännittynytkin. 

Kummatkin isovanhemmat lensivät tänne luoksemme ja hulinaa on riittänyt. Nonna ja Vicce saapuivat perjantaina lounastreeniemme aikana ja heti törmättiin kaupalla sattumalta kun palauttelin lapsia kouluun ;)
Eilen kävin noutamassa mamman ja papan kentältä ja kerettiin matkalla poiketa tehtaanmyymäläkauppakeskuksessakin viimeisillä jouluostoksilla. Tytöt viettelivät iltapäivää treenien jälkeen luistelukaverin luona, josta koukkasimme heidät matkalla.

Oli ihana hetki perjantaina kun mietin miten organisoin eilisen aamun, sillä jälleen oli kaikilla treenit samaan aikaan ja minulla lentokenttäkeikkakin samaan aikaan. Seuramme ihanat avuliaat ystävät tarjosivat oitis auttavan kätensä ja ilmoittivat, että he hakevat tytöt treeneihin ja hoitavat heidät iltapäivään hyvin mielellään. Että sitä vartenhan ystävät ovat ja minä liian harvoin pyydän reilusti apua, vaikka sitä olisi tarjolla. Ilolla otin avun vastaan ja koko aamupäivä hoitui hienosti ja kaikki olivat tyytyväisiä. Nonna ja Vicce huolehtivat pojista aamun ja veivät heidät treeneihin, jossa Jere lopetteli omia treenejään samaan aikaan ja aloitteli poikien kanssa sitten yhdessä heidän treenejään.

Joulupukkia on odotettu täällä kovasti ja vihdoinkin odotus huomenna palkitaan.

Jännityksellä itsekin odottelen lasten riemua ja huomisen päivän tunnelmaa. Päivä on täynnä ihania suomalaisia perinteitä, joista on ihana pitää kiinni täällä maailmalla. Suomalainen joulu on valtavan hieno ja on iso rikkaus saada siirtä perinteet myös meidän ulkosuomalaisille lapsillemme.

Jouluruuat ovat hyvällä mallilla. Mamma on täällä tänään tehnyt laatikoita, nonnakin ylämökillä paistanut lanttulaatikkoa. Lihat ja lisukkeet ovat myös odottamassa valmiudessa ja huomiseksi jää minun jälkiruoka enää valmistettavaksi, sitten saa joulu tulla.

Meillä on vielä aamulla aamujäät puolille päivin ja sitten joulurauha julistetaan meidänkin perheessämme.

Tänään koko päivä kului taas jäällä. Tytöillä oli aamulla kuivatreenit gaalan uuden ohjelman kanssa ennen kuin siirryimme jäälle.

Nyt on tytöillä gaalaan kolme eri ohjelmaa sekä omat kilpaohjelmat luisteltavaksi. Kaikki esitetään kahdesti kun on kaksi gaalaa, ensin hallissa Sierressä 29.päivä ja seuraavana päivänä Montanan ulkojäällä.

Arttu-pojan kohtalo on synkistänyt täälläkin ja tuntuu käsittämättömältä ajatella sitä tuskaa ja surua mitä perhe joutui kohtaamaan. Kunpa voisi jotenkin auttaa tuollaisessa surussa.

Kyllä omat murheet ja huolet tuntuvat mitättömiltä tuollaisen rinnalla.

Lasten kanssa ollaan leivottu pipareita, loihdittu erilaisia lahjoja niin naapureille, opettajille kuin kavereillekin... Tässä muutama taidonnäyte luomuksistamme. Tiedän, leipuriainesta meissä ei ole ;) kun aloittelimme projektia oli mielikuvat vähän toisenlaiset, mutta toteutus jäi hieman laimeaksi. Pääasia, että maistuivat maukkaille ja saajat olivat oikein onnellisia. Jokainen tuntuu tykkäävän suomalaisista pipareista. Eikä Angry birds-teemaan tunnu kyllästyvän koskaan ;)

Oliverin jääkiekkokaverille loihdimme kiitokseksi tämmöisen tekeleen.

Jerellä on treenejä ja pelejä tiuhaan tahtiin kun tuurailee kakkosliigan maalivahtia, veteraanien maalivantia ja A-junnujenkin peleihin pitäisi keretä vielä torjumaan ;)

Ihanaa, rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille! Pitäkää läheisistänne huolta!

Jouluvalmisteluita.

Voi näitä päiviä!

On taas tapahtunut vaikka mitä ja joulufiilis on niin korkealla ja päivät hujahtavat aivan liian nopeasti.

Joululaulut soivat ihanasti niin autossa kuin kotonakin ja niistä tulee aivan mielettömän ihana tunnelma. Mitään stressiä en ole ottanut, enkä aio ottaakaan mistään. Osa lahjoistakin on vielä hankkimatta, mutta kyllähän niitä kerkeää vielä.

Ensimmäinen piparkakkutaikina on leivottu ja toinen odottaa kylmässä huomisia leipureita. Aiotaan leipoa naapureille, opettajille ja luistelukavereille Angry birds-pipareita ja "-taloja". 

Saa nähdä mitä taiteellisia suorituksia sieltä taas ilmestyykään.

Joulusiivouskin on kertaalleen hoidettu, mutta kaikella todennäköisyydellä se oli vain harjoittelua, sillä aattoon on vielä aikaa ja kotia saa puunata vielä muutamaan otteeseenkin ennen sitä. Silti on kiva tietää, että suurin urakka ikkunan pesuineen, verhotkin heitin kaikki koneeseen ja pesin puhtaiksi niistä huoneista joihin en vaihtanut erikseen alkutalvena talviverhoja. Sälekaihtimietkin pyyhittiin Danielin kanssa yhteisvoimin ja kyllä nyt kelpaa joulupukin tulla ;) Ikkunan pesu oli kyllä yhtä turhaa kun ennenkin. En kerennyt edes rättejä laskea käsistä kun pojat jo nojailivat lumisin rukkasin olohuoneen lasioveen, että toisin porkkanan lumiukon nenäksi... Mutta sitähän tämä on lapsiperheessä ja siksen normaalisti ikkunoista kyllä kauheaa stressiä otakaan. Sillä asenteella mennään, että hetken nuo ovat pieniä, eikä kaikesta halua kokoajan huomauttaa ja kaikkea kieltääkään. Tärkeä asiahan se oli, että lumiukolle nenä pitäisi saada ja jos olisivat oven karmiin koputelleet, niin rukkaset olisi pitänyt riisua ja sehän olisi vienyt aikaa tärkeältä työltä ;)

Jere on erityisen innoissaan jääkiekosta ja saikin perjantaina kutsun 2. liigajoukkueen treeneihin tuuraamaan loukkaantunutta toista maalivahtia, heti perään a-junnutkin tarjosivat loukkaantuneen maalivahdin sijaisuutta hänelle. Eilen aamuna olikin polleana poikana taaas pitkissä maalivahtitreeneissään. Me olimme lasten kanssa perjantaina katsomassa myös Jeren treenajä ja hyvinhän tuo torjui, kehitys on ollut huimaa. Kehityskaari hieman erilainen kuin monella muulla maalivahdilla, eläkeiässä jo NHL-tasoa :D

Aina jaksan ihailla Jeressä juuri tuota heittäytymistä asioihin ilman mitään häpeän tunnetta. Kuinka moni mies lähtisi tuolla innolla(ja taidolla) lähes ammattilaisten sekaan? tai nuorten poikien kanssa treenaamaan, jotka ovat puolet ketterämpiä kuin itse. Mutta Jere on 110%sti mukana ja ottaa kaiken irti jokaisesta hetkestä ;)

Poikien kiekkokoulussa tuli vietettyä taas eilen iloisia hetkiä. Me oltiin isolla porukalla katsomassa treenejä kun meidän seuran sihteerit sekä perhe Bullysta saapui myös seuraamaan treenejä. 

Sanoivat kaikki, että on ilo seurata meidän kummankin otetta valmennettaviin ja kuinka täysillä me elämme mukana.

Hyviä treenejä Jere vetää ja on saanut sinne paljon taitoluistelun tekniikkaakin mukaan, josta jaksan aina iloita. Tärkeitä juttuja pienille kiekkoilijoille ja aika ketterästi pojat kyllä luistelevat.

Daniel on niin hauskaa seurattavaa, se on semmoinen iloinen ja niin helppo tapaus. Se tykkää kaikista treeneistä ja pinkoo aina etunenässä, välillä ihan omia harjoitteita kun ei ymmärrä ranskaksi kaikkea mitä pyydetään tehdä.

Oliver luistelee Jeren porukassa ja ihailtavasti ottaa jokaisen ohjeen vastaan eikä huomaa mitenkään, että on isi valmentamassa. Tuo ei ikinä ole onnistunut Alexian kanssa ;) onneksi Rijana jo hyvin varhaisessa vaiheessa siirsi Alexian pois minun valmennuksestani juuri tuon takia.

Oliver on muutenkin saanut kauheasti nopeutta ja taitoa tällä kaudella ja meidän viime vuotinen haaveilija on jo aika terävä kiekkopoika ;)

Tyttöjen treenit kulkevat entiseen malliin ja eilen oli erityinen treeni kun pääsivät ensimmäistä kertaa kokeilemaan kaksoisakselia.

No vieläpä tuohon on matkaa, vasta hyppäsivät kaksi kierrosta. Vielä puoli kierrosta pitäisi puristaa lisää, mutta hyvälle tuokin hyppy jo näytti ja erityisesti ensimmäiseksi kokeilukerraksi.

Erika hyppäsi ensimmäistä kertaa kokonaisen kaksoisritin ja kaksoisflipin ja enää puuttuu puolet kaikista kaksoishypyistä niin olisi jokainen plakkarissa.

Kiri on kova, mutta into vielä sitäkin kovempi. Treeneistä ei olisi lähdetty tänäänkään mihinkään, vaikka lunta alkoi sataa taivaan täydeltä.

Valmentajan sydäntä lämmittää aina kun rukoilevat lisätreenejä, vaikka jäällä ollaan oltu jo kolmatta tuntia.

Alexiakin hyppäsi tällä viikolla myös ensimmäistä kertaa kaksoisritin kaatumatta ja kaikki kaksoishypyt ovat kivalla mallilla, vaikka matkaa kaikkien puhtaisiin suorituksiin toki vielä onkin.

Ja into taitaa kasvaa entisestään kun ensi viikolla saapuu jälleen David luoksemme treenauttamaan

tyttöjä ja Nataliellakin on paljon enemmän aikaa työskennellä tyttöjen kanssa kun jää lomalle töistä. Meillä tulee olemaan extratehokas joululoma varmasti ja toivottavasti!

Meille saapuu ensi perjantaina ensimmäiset jouluvieraat kun nonna ja Vicce saapuvat tänne ja lauantaina heti perään mamma ja pappa. Siitä se joulu sitten alkaakin! Odotamme jo valtavasti. Perjantaina alkaa lasten kahden viikon joululomakin ja sitäkin odotamme jo malttamattomina.

Meillä on gaalakin 29. ja 30. päivä, jonne saamme ihanan suomiporukan yleisöksi, sillä Danielin

kummit lentävät luoksemme myös 27.päivä ja Lökölän porukkakin saapuu tänne uutta vuotta juhlimaan.

Minä tein ensimmäisen tilauksenikin valmiiksi kauppaani ja seuraavat lähtevät ensi viikolla, jonka jälkeen alamme odotella tuotteita saapuvaksi. Suvi ja Jarno ovat häämatkalla tällä hetkellä ja kun saapuvat vuoden vaihteessa niin saadaan taas nettikauppaa eteenpäin ja tammikuussa toivottavasti kauppa auki. Odotan jo innolla avajaispäivää ;)

Suvi on kirjoittanut heidän häämatkastaan blogia meille läheisille ja ihan pakko on lainata sieltä yksi upea kohta tähän minunkin sivulleni:

"Illalla kävimme konsertissa tai käytännössä lastensairaalan infotilaisuudessa. Sveitsiläinen lääkäri on rakennuttanut tänne 5 sairaalaa, jotka tarjoavat ilmaisen hoidon ja lääkityksen kaikille Kambodzan lapsille – suurimmalla osalla ei olisi terveydenhuoltoon varaa. 90% sairaalan rahoituksesta tulee yksityisiltä rahoittajilta. 10% rahasta taas Sveitsin hallitukselta. Kambodza itse rahoittaa toimintaa hyvin vähän. Mieletön elämäntyö! Hän pyysi verenluovuttajia keltakuumeesta kärsivien lasten pelastamiseksi."

Mieletön fiilis tuli lukea tämmöisestä auttamisesta! He tekevät arvokasta työtä! Hattua nostan ja kunnioitan tälläisiä ihmisiä suuresti! Pienikin teko on aina hyvästä ja tälläinen suurempi teko auttaa niin monia ja tarjoaa monille paremman elämän. Ihanaa!!!!

Tähän on hyvä päättää tämä kirjoitus ja aloittaa upea uusi viikko! Rauhaisaa ja nautinnollista joulun odotusta kaikille!

Course de Noel

Taas ollaan uudessa viikossa ja kovaa vauhtia menossa kohti viikonloppua. Joululoma lähestyy ja vielä olisi vaikka mitä puuhaa ennen sitä eikä joulupukin asioitakaan ole ihan täysin vielä hoidettu. Oliverin ainut toive on ollut maapallokirja. Nyt löysi kotoa minun ikivanhan kartaston ja kantaa sitä mukana kouluunkin joka päivä, ilmoitti vielä viikon kantamusten jälkeenkin, ettei hän toivo kyllä joulupukilta mitään kun sai parhaan kirjan jo.
Tänä aamuna kuuntelin kun jutteli Danielille kuinka hän hoitaa mammaa, pappaa, nonnaa ja Vicceä sitten kun he ovat jo niin vanhoja, että heillä on paljon ryppyjä. Danielilla on maailman paras isoveikka!

Mutta vielä hetkeksi viikonloppuun.... koitan ladata teille muutaman videonkin tähän. Saa nähdä miten onnistun!

Alexian kilpaohjelma
(Erika ilmoitti, ettei hänen kilpaohjelmaa saa ladata. Johtuu varmasti siitä, ettei ollut tyytyväinen omaan suoritukseensa. Ehkäpä saadaan hänenkin ohjelmasta vielä ote seuraavista kilpailuista, toivottavasti!)

http://www.youtube.com/watch?v=pQ1taFCjp7c

Lauantaiaamulla me starttasimme ajoissa jälleen Sionin hallille kannustamaan seuramme yhtä luistelijaa, Lauraa. Laura luisteli melkein puhtaan ohjelmansa ja sijoittui kovassa kilpailussa 12. Itse oli oikein tyytyväinen suoritukseensa. Suomalainen Emiliakin sijottui samassa sarjassa hienosti kuudenneksi. Hänen siskonsa Ilona jatkaa vielä illemmalla kilpailua toisella ohjelmallaan.

Siirryimme hallilta Sionin keskustassa juostavaan Course de Noel, jossa kaikki kolme koululaistamme juoksivat. Oliver aloitti ensimmäisessä sarjassa hienosti juosten koko matkan (1km) ja melkoisella vauhdilla juoksikin. Ihania pieniä juoksijoita oli 300. Virallisesti sarja oli tarkoitettu vuotta vanhemmille, mutta Oliverin ikäisiä juoksijoita oli joukossa satakunta. Oliver saapui maaliin parhaat ystävät rinnallaan ja sijoittui 223. kysyi kirkkain silmin, että saakohan hän ensimmäisen palkinnon.
Oliverin onneksi kaikille kilpailijoille jaettiin hienot mitallit ;)

Seuraavassa ryhmässä olikin sitten jo Alexia, joka kaatui lähdössä, mutta sijoittui kuitenkin ihan kivasti 17. Kahdensadan juoksijan joukosta ja oli kolmanneksi nopein tyttö.

Erika juoksi omanikäistensä joukossa hienosti myös ja sijoittui 66. Ja tytöistä ylsi kymmenen joukkoon.

Tämä on kiva tapahtuma kun koko pieni kylämme osallistuu omilla tiimipaidoillaan aina kisaan ja henki on aivan mieletön ja kannustus kovaa vaikka kaikki leikkimielellä kisaavatkin, lähestulkoon.

Illalla me leikimme kotona. Lumileikkejä ja sisäleikkejä. Rauhallisen leppoinen ilta ja ajoissa nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna me lähdimme hallille taas treeneihin välipäivän jälkeen.
Pojat starttasivat Oliverin ihka ensimmäiseen turnaukseen Champeryn kylään. Olisi ollut niin mahtavaa liittyä mukaan, mutta valitettavasti minun oli mentävä töihin, sillä Rijana on seuramme yhden tytön kanssa kilpailuissa ja me suoriudumme Antoinen kanssa ryhmäkursseista sillä välin.
Saimme Rijanan iltapäiväksi jälleen treenauttamaan tyttöjä ja samaan aikaan kotiuduimme reissultamme kuin pojatkin. Oliverin turnaus oli mennyt hienosti. Kaksi voittoa ja yksi häviö. Iloinen pikku-ukko kertoi turnauksen tapahtumista ;)

Pojista lataan kuukausi takaperin kuvatun pätkän:

http://www.youtube.com/watch?v=Jyv8rhIq0ek&feature=plcp

Iloista ja reipasta viikkoa kaikille!
Ihanaa joulun odotusta!!!

Kilpailujännitystä.

Jälleen upea ja ikimuistoinen kisapäivä takana.

Koko perheen kanssa olimme jännittämässä Sionin hallin katsomossa kun Oliverkin kerkesi lounastunniksi mukaan hallille. Erika luisteli seuramme tytöistä ensimmäisenä ja vaikka lämmittelyssä hyppi kauniisti niin ohjelmassa jokainen hyppy oli enemmän tai vähemmän epäonnistunut. Neljä akselia, joista kaksi olivat hyviä, muttei kuitenkaan ensinkään sitä tasoa mitä olemme tottuneet nyt näkemään. Kaksoisalcowkin horjuen alas kahdelle jalalle. Onneksi liu'ut, esiintyminen ja piruetit olivat kauniita ja Erikan ote luisteluun oli aivan toista luokkaa kuin monella muulla tytöllä.

Itkuinen tyttö astui kuitenkin pois jäältä ja hetken alakuloa kestikin. Onneksi pian taas tuttu hymy levisi kasvoille ja kaikki oli hyvin!

Alexia luisteli omalla vuorollaan itsevarman ja upean ohjelman. Kaikki akselit ja piruetit olivat mahtavia, liu'ut ja esiintyminen aivan mahtavia. Sai mielettömän kannustushuudot ja jäälle lenteli ihania lahjoja esityksen jälkeen. Jokainen tuli onnittelemaan sarjan pienintä luistelijaa ja iloinen pieni luistelija nautti tilanteesta. Vanessa luisteli myös kauniin ja onnistuneen ohjelman. Alexia sijoittui lopulta toiseksi, Vanessa neljänneksi ja Erika kaikesta huolimatta seitsemänneksi kahdenkymmenen kovatasoisen tytön joukossa.

Pokaali

Kolmanneksi tullut puuttuu kuvasta, mutta muuten ryhmä koolla.

Kilpailu on kovaa ja taso sen kun kovenee, mutta innolla me odotamme seuraavia kisoja.

Nyt treeniä ja treeniä vielä ja sitten kohti uusia haasteita. Gaala odottaa tämän kuun lopulla ja siellä tytöillä on monta eri ohjelmaa luisteltavana. Ensi vuonna sitten kilpaillaan vasta seuraavan kerran.

Huomenna on juoksukilpailut Sionissa, course de Noel, jonne niin Oliver, Alexia ja Erika ovat menossa edustamaan kouluja. Ja sunnuntaina jännitetään Oliverin turnausta. Ja lunta sataa ja sataa.... Täällä on pian täysi kaaos lumen vuoksi. Mutta niin kaunista!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Itsenäisyyspäivä ja nimet paperissa.

Tänään Suomi juhlii taas itsenäisyyttään. Juhlallinen päivä ja meillä tätä päivää juhlistetaan joulukuusen koristelulla ja juhlallisella sinivalkoisella illallisella sekä tietenkin uuden presidenttiparin vastaanottoa ja pukuloistoakin seurataan.

Onnea 95-vuotias Suomi!

Meillä on syytä toiseenkin juhlaan, sillä nyt on sitten virallisesti nimet paperissa ja minun yrittäjän arki alkamassa. Tammikuussa olen sitten virallisesti yrittäjä ja maahantuoja. Ja tammikuun aikana aukeaa sitten sivut ja työmaa alkaa sitten siitä pikku hiljaa, toivottavasti mukavasti.

Tässä pientä esimakua tulevasta, käyntikorttini kääntöpuoli ;) Ihanan Suvin käsialaa ja juuri niin kaunis kuin olin haaveillutkin.

Tässä on viimeiset päivät kuluneet melkoisessa vilskeessä ja jokaisena päivänä on saatu hirmuisesti aikaan. Isot pyörät kun laitoimme pyörimään niin ei itsekään meinaa aina perässä pysyä ;)
Iso kiitos kuuluu maailman parhaalle kälylleni, Suville, joka ideoi niin nettisivut, logon kuin kauniit käyntikortitkin.
Iso kiitos myös rakkaalle miehelleni, joka taas jaksaa uskoa ja auttaa, niinäkin hetkinä kun perässä ei meinaa pysyä... Hän jaksaa herätä aamuisin kanssani kukonlaulun aikaan ideoimaan ja suunnittelemaan, vääntää rautalangasta, jos ei meinaa mennä jakeluun jokin asia... tai aika monikin asia ;).
Sekä veljelleni, joka on aina jaksavat uskoa minuun, vaikka usein onkin se ihminen joka tiputtaa takaisin maan pinnalle, tällä kertaa sain täyden siunauksen häneltäkin ;)
Ja tietenkin vanhemmilleni, äitiltä saa kollegana paljon hyviä vinkkejä.
Ja Lindalle, jonka kanssa nimikin saatiin keksityksi hetkessä, jota Suvi hiukan muokkasi ;) ja kaikki te ystävät, jotka kannoitte jälleen kortenne kekoon ja tarjositte auttavaa kättänne. Mihin joutuisinkaan ilman teitä?!
Te jaksatte aina uskoa ja tsempata, elää mukana! Se on niin valtavan iso asia, kiitos!!!

Tammikuussa aukeaa siis taitoluisteluvaatteiden erikoisliike. Katsotaan nyt miten nämä vanhoolliset sveitsiläiset lähtevät nettikaupan pyörteisiin mukaan. Toivottavasti hyvin. Ainakin kauppa tuntuu käyvän ulkomaalaisiin nettikauppoihin, joista meidänkin seuran tytöt jatkuvasti tilaavat, sillä tarjontaa ei täällä liiaksi ole.

Kaikista upeinta on ollut huomata miten yhteistyöhaluisia kaikki merkit ovat olleet ja sainhan upean italialaisen merkinkin edustukseeni, jota ei kukaan muu vielä ainakaan täällä Sveitsissä myykään. Siitä olen erityisen innoissani ja se olikin minun ensimmäinen merkkini.

Tähän projektiin on mahtunut jo tässä vaiheessa niin ikimuistoisia hetkiä ja on ollut todella haasteellista, mutta samalla erityisen antoisaa puurtaa tämän asian tiimoilta ja huomata miten asiat etenevät ja miten niihin itse pystyy paljon vaikuttamaan.

Meidän seuramme johtoporras ja valmentajat ovat kaikki asiasta hyvin innoissaan. Päävalmentajakin sanoi oitis, että on jo vuosia koittanut vihjailla kaikille, että tämmöisestä liikkeestä on huutava pula Sveitsissä. Täältä ei kukaan tunnu löytävän tarvikkeita ja asusteita. Liikkeitä on vähän ja valikoima suppea.
Toivotaan, että pystyn tarjoamaan heille nyt sitä mitä he kaipaavat. En varmasti oitis saa kaikkea esille enkä ehkäpä osaakaan olla jokaiselle avuksi, mutta pikku hiljaa jos yhdessä asiakkaitteni kanssa rakentaisimme toimivan yrityksen!

Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan mitä tästä vielä kehkeytyykään. Toivottavasti jotakin hyvää ja ainakin pitkäaikainen yhteistyö monien ihanien edustajien kanssa!

Meillä on täällä lunta tullut taivaan täydeltä edelleen. Ulkojäät ovat peruttu, mutta onneksi olemme saaneet extrajäitä halliin, kuten tänäänkin lounasaikaan, sillä huomennahan me jännitämme jälleen tyttöjen kisoja.
Erikahan kerkesi alkuviikosta kadottaa hyppynsäkin. Onneksi tunnin lopussa ne löytyi jälleen, mutta kaikki on siis mahdollista ja juuri kun kerkesin mainita, että Erika on semmoinen varma luistelija....

Kilpailujärjestyskin saapui ja Erika luistelee seitsemäntenä, Alexia viidentenätoista ja seuramme Vanessa kahdentenakymmenentenä. Listaa silmäillessäni kyllä jännitys palautui pikku hiljaa mieleeni ja en malta odottaa huomista kamppailua kovia tyttöjä vastaan.
Ihanaa kun on liki kotikisat ja tuossa ihan lähellä!

Saint Nicolas on vieraillut jo eilen poikien jäällä ja huomenna tyttöjen. Karkki-pähkinä-mandariini-pussien jako on täydessä touhussa ja joulupukin näköinen ukkeli keikkuu milloin jäällä ja milloiin kauppojen ovella pussiensa kanssa ilahduttamassa lapsia.

Joten oikeaa joulun taikaa alkaa olla ilmassa. Kuusi koristaa jo illalla kotiamme ja loput joulukoristeetkin asetellaan paikoilleen. Sitten valmistaudutaan kisoihin ja sen jälkeen sunnuntaina käynnistyvään poikien ensimmäiseen vierasturnaukseen Champeryssa ;)
Aika jännä viikonloppu taas luvassa!

Peukut pystyyn huomenna tytöille. Toivottavasti esiintyisivät kauniisti ja varmasti. Saisivat mahdollisimman puhtaat ohjelmat, yltää niillä sitten mille sijalle tahansa, mutta että olisivat itse tyytyväisiä ja jokaisen vaativammankin elementin suorittaisivat onnistuneesti. Kylläpä jännittää!

Ihanaa Itsenäisyyspäivää kaikille!!!!

Talven riemua.

Lunta tulee taivaan täydeltä jo toista päivää ja loppua ei näy, sillä koko viikoksi on luvattu tälläistä sadetta. Ehkäpä me tänäkin vuonna hautaudumme lumeen....

Alhaalla Sionissakin on lunta ja auringon pilkistäessä ja sateen lakatessa maisema on jokapuolella kauniin satumainen.

Eilen erehdyin lähtemään treeneihin Jeren autolla, joka on etuveto ja vasta kolmannen reitin valittuani pääsin takaisin kotiin. Oli jännitystä ilmassa kun koitimme kivuta jyrkkiä rinteitämme ja auto luisui sivuliirossa poikittain. Onneksi oli sunnuntai eikä kiire mihinkään eikä paljoa liikennettä! Tänään oli ihana hypätä oman auton rattiin ja nousta varmasti ylös jyrkempikin rinne. Neliveto on ainut oikea auto näihin maisemiin.

Viime viikolla saapui kuopuksemme kouluun ilmoittautumislomake!

Totta se on, Danielkin aloittaa koulun syksyllä ja se tuntuu kyllä kieltämättä aika hurjalle, vaikka olenkin innoissani, sillä pieni tuleva koululainen ei meinaa pysyä housuissaan tämän asian suhteen.

Hän odottaa koulua todella paljon ja vaikuttaa oikein valmiilta koululaiselta. Kyllähän minä tiedän kolmen koululaisen jälkeen, että ensimmäinen kouluvuosi on lyhyitä, vain muutaman tunnin, päiviä neljästi viikossa ja jokainen lapsemme on nauttinut niistä hetkistä ja kielitaidon takia tuo on ollut tärkeää aikaa. Mutta siitä se koulutaival alkaa ja pian perheen pieninkin on paljon enemmän opettajien ja kavereiden kanssa kuin minun :( se on kieltämättä hirmuisen haikeaa! 

Säilyyköhän perheen kuopus aina vauvana meille vanhemmille?!

Nautin siis vielä viimeisestä yhteisestä vuodestamme ja puuhaamme yhdessä kaikkea mahdollista, sillä ensi vuonna yhteiset aamulenkkimme ja kokkausrutiinimme ovat historiaa.

Mutta niinhän sitä sanotaan, että lapset ovat lainassa ja siltä tämä kieltämättä tuntuukin, ensimmäisten siipien kokeiluiden aikaan jo.

Hassuinta on, että kuopuksen koulutaival on jotenkin selvästikin herkempi hetki kuin muiden. Olisi voinut kuvitella, että esikoisen kohdalla olisi ollut enemmän jännitystä ja pelkoja, mutta ehkäpä se uutuuden viehätys ja positiivinen jännitys, mutta ennen kaikkea into, pyyhki pois sen kaiken haikeuden ja siitä päällimmäisenä on mielessä se jännä tilanne ja uuden alku. Nyt jo melkein puoli vuotta etukäteen

pyyhin kyyneleitä pelkän ajatuksen vuoksi, että lähettelemme perheemme vauvaa pian samalle bussille kuin isompiakin lapsiamme!

Daniel on kyllä niin reipas kiekkoilijakin, siellä se ahkerasti treenaa ja vaikka valmentajana olisi jokin vieraskin niin yhtä rohkeasti ja iloisesti suorittaa treeninsa alusta loppuun ja aina hymyssä suin. En jaksa uskoa, että tuolla ilopillerillä olisi mitään vaikeuksia sopeutua koulumaailmaankaan.

Lauantaina olimme treenien jälkeen Ranskassa. Kävimme Jeren ja poikien kanssa retkellä Ikeassa, sillä Oliver on puhunut paljon kuinka haluaisi Ikeaan lihapullille, salaatille ja minijäätelölle. Haaveili jopa asuntoauton hankkimisesta, jonka voisi parkkeerata Ikean pihaan ja voisi aina käydä syömässä siellä ;) Daniel ilmoitti siihen, että hän aikoo ostaa itselleen koko Ikean. Me lähdimme sitten yhdessä poikien kanssa katsomaan Danielin uusia tulevia tiluksia ;) Ja toteutimme Oliverin haaveen ja istuimme ajan kanssa Ikean ravintolassa lounaalla treenien jälkeen. Ja kyllä pojat söivätkin!

Ajoimme samalla reissulla Ranskaan Jeren tuttavan luokse, joka terottaa taitoluistimia ja tyttöjen luistimet saivat kisoihin valmiit terät, samalla tuli omatkin luistimet terotettua.

Jere hieman opiskeli terotuksen saloja, jospa hieman lisäkouluttauduttuaan hankkisi tuollaisen laitteen ja voisi hoitaa terotukset jatkossa kotona ja töitä piisaisi koko seuramme luistelupereille sekä muutaman muunkin seuran. Täällä on todellinen pula asiantuntevasta terottajasta ja siksi tuo ei olisi ensinkään hullumpi "harrastus".

Meillä oli oikein onnistunut ja kiva reissu. Tytöt olivat koko päivän ystävänsä syntymäpäivillä ja jäivät sinne yökyläilemäänkin.

Viikonlopun aamujäät olivat jälleen onnistuneet ja Erika hyppii kaksoissalcowia jo niin kauniin varmasti, että ohjelmassakin se sujuu oikein puhtaasti ja saa luottavaisin mielin lähteä perjantaina kisoihin.... Toivotaan, että pystyy luistelemaan mahdollisimman puhtaan ohjelman. Tosin sarja on niin kova, että kymmenen porukkaankin jos pääsevät niin todella tyytyväisiä saavat olla. Innolla lähdemme katsomaan ja koittamaan siipiä vaativammassa sarjassa.

Alexian ohjelmassa on pelkkiä akseleita, mutta pirueteissa päihittää kyllä monet vanhemmatkin... Jännityksellä jäämme odottamaan miten kilpailuissa sujuu. Kaksoisritit tytöt hyppäävät jo myös kauniisti ilman vauhtia, mutta vauhdin kanssa useimmiten kaatuilee niitä, mutta muut kaksoishypyt ovat edelleen vajaita. Kovasti on kuitenkin edistystä tapahtunut ja intoa kasvaa kasvamistaan, niin äidillä

kuin tyttörilläkin. Ihana, mahtava luistelu!

Lisäksi olen tässä tehnyt kovasti töitä tulevaisuutta ajatellen ja olen päättänyt ryhtyä yrittäjäksi. Tästä myöhemmin lisää, kunhan saan kaikki paperiasiat vielä hoidettua ja virallistettua yritykseni.

Uudet tuulet puhaltavat tänne ja elämä on taas kaksinverroin jännempää ;)

Jännittävää alkavaa viikkoa kaikille ja ihania talvisia päiviä!

Heinin päivä.

Tänään saapui kansalaisuusoperaation seuraava vaihe. Sveitsin maantiedon ja historian tuntemus testataan kielitaidon lisäksi seuraavassa osiossa. Paperiin oli listattu kirjat, joista tietoa löytyisi. Nyt alkaakin varmasti projektin suurin ja vaativin vaihe. Onneksi Sveitsi on sentään pieni maa ;)

Jereä kyllä nauratti kun imitoi minua siellä haastattelussa ja siitä saattaa toden totta tulla aika hauska... Toivottavasti haastattelijat ovat huumori-ihmisiä. Uskoisin, että Elinalla voi olla jotakin todellista kuvaa tulevasta... On ollut todistamassa eräänkin kerran aika hauskoja hetkiä yhdessä ja vaikka monessa suhteessa on petrattukin niin se tosiasia ei ole tainnut mihinkään muuttua. Mutta peukut pystyyn, että me suoriudutaan tuostakin vaiheesta kunnialla! Etenkin minä, Jereä tuskin kukaan edes epäilee ;)

Meille on lisäksi saapunut tänne jälleen talvi, josta lapset riehaantuvat kerta toisensa jälkeen. Pulkat ja kelkat ovat jo taas kaivettuina esille ja vaikkei lumi kauaa pysynytkään maassa niin uutta on jälleen luvassa huomiselle ja se ilahduttaa lapsia entisestään.

Meidän ulkojäätreenejä on hiukan haitannut nämä sateet, mutta onneksi olemme päässeet halliin kuitenkin treenaamaan ihan kivasti ja joka päivälle on mahtunut treeniä ja baletissakin ollaan tanssittu kiitettävästi tälläkin viikolla, vaikka vasta keskiviikossa kuljetaan.
Viikonloppuna pitäisi jälleen olla loistavat säät auringon kera.

Tänään oli nimipäiväni ja aamulla heräsin isäni lähettämään onnistteluviestiin ja kesti kyllä hetken, että tajusin miksi minua onniteltiin. Olin jälleen unohtanut koko nimipäivän. Kiitos niistä monista ihanista, mieltälämmittävistä viesteistä mitä tänään on tullut. Kuka sanoikaan, että nimipäivä on ihan turha päivä. Ei suinkaan, jos saa näin ihania viestejä ja kuulee ihanista ystävistään.

Mitään erityistä nimipäiväjuhlintaa meidän perheessämme ei harrasteta, vaikka lapsuudenkodissani olikin tapana juhlia nimipäivää lähes syntymäpäivän tapaan. Meillä on niin pieni suku, että me kokoonnuimme tiiviisti yhteen pienimpinäkin juhlapäivinä. Jeren suku taas on niin valtava, ettei siellä millään olisi muistanut ja voinutkaan viettää jokaisen syntymä- ja nimipäivää ja sitä kautta meidänkin nimpparijuhlinta on jäänyt, vaikka olenkin vihjaillut Jerelle, että minun nimipäivääni on kuitenkin syytä juhlia, koska olen siihen tottunut ;) saa nähdä noteeraako vihjeeni jollakin tavalla tänäkin vuonna, kun pian saapuu jääkiekkotreeneistään ;))

Alexian nimeä ei edes löydy kalenterista, joten senkin vuoksi nimpparit ovat saaneet jäädä. Lisäksi täällä vieraassa valtiossa monet läheisten nimpparit ovat unohtuneet kun ei tässä hullunmyllyssä muista aina kurkata suomalaiseen kalenteriin edes päivittäin, vaikka semmoisen olen varta vasten hankkinut.

Huomasin myös aamulla, ettei tänään ole enää yksin Heinin päivä, vaan nimeni rinnalle on ilmestynyt Kaisla. 

Muistan pienenä harmitelleen kun nimeni oli aivan yksin kalenterissa ilman kaveria. Nyt olen saanut siihen kaverin rinnalle ;)

Semmoinen nimipäivä siis tänä vuonna!

Iloista viikkoa kaikille!

ARP-testit

Sveitsissä on semmoinen käytäntö, että jokaisen kilpailevan taitoluistelijan on osallistuttava tasonsa mukaisiin testeihin, jotta hän voi yletä tasaisin väliajoin kilpailusarjoissa. Ilman testejäkin voi osallistua testivapaisiin kilpailuihin, joihin usein muutama ensimmäinen kilpailuvuosi osallistutaankin.

 Testejä on USP-testit, jotka ovat koko Sveitsin kattavat testit ja näissä testeissä saavutettua tietyn rajan (4.USP) on valmis kilpailemaan Sveitsin mestaruussarjassa. Nämä testit ovat lisäksi hieman vaativammat kuin ARP:t, jotka taas ovat ranskankielisen Sveitsin testit, jotka oikeuttavat kilpailemaan ranskankielisen Sveitsin tiettyjä kilpailuja, kuten esimerkiksi ranskankielisen Sveitsin mestaruuskilpailut, jotka ovat hyvin arvostetut kilpailut nekin.

Testejä on kuusi kummassakin sarjassa ja testit suoritetaan käänteisessä järjestyksessä kuudennesta testistä ensimmäiseen.

Meillä oli siis eilen illalla ensimmäiset testit Fleurierissa, lähellä Neuchatelia. Tytöt kävivät suorittamassa ensin ARP-testit. 6.ARP on ensimmäinen etappi ja se meni läpi heittämällä. Erikalla oli koko testiryhmän korkeimmat pisteet eikä Alexiakaan paljoa siskolleen jäänyt.

Aamulla kun treeneissä vielä harjoittelimme testit läpi, joita ei kauheasti oltu edes treenattu, sillä valmentaja luotti tyttöihin. Alexia kuitenkin aamulla unohti jo askelsarjat eikä piruetitkaan pysyneet paikoillaan aamujäällä. Testitilanteessa kuitenkin muisti kaikki hyvin ja hypyt sekä piruetit olivat erittäin onnistuneita ja kauniita. Keväällä testaammekin jo seuraavan etapin sekä USP:n ensimmäisen testin myös.

Eilisen illan saavutuksena tälläinen mitalli:

Täällä valmentajat hyvin tarkkaan säätelevät testien ajankohtia ja pohtivat millä tasolla luisteluttavat luistelijoitaan. Tiettyyn pisteeseen asti se on mahdollista, mutta ikä tulee vastaan aika nopeasti, jos etenemistahti ei ole tarpeeksi ripeä ja tämän jälkeen on sitten enää mahdotonta haaveilla Sveitsin mestaruudesta tai kansainvälisestä tasosta. Meillä esimerkiksi Erikalla on vielä vuosi aikaa edetä onnistuneesti ja esimerkiksi nyt ilman akselia, se olisi loppunut lyhyeen, sillä ikä olisi hyvin pian tullut vastaan. Nyt näyttää jälleen hyvältä ja luottavaisin mielin neiti haaveilee edelleen nousujohteisesta urasta ;)

Alexialle eilinen uusi tilanne oli jälleen stressaava. Valmentaja nauroikin, että Alexia panikoi testejä paljon kilpailuja enemmän, sillä tilanne oli ennalta tuntematon. Matkalla Rijanan piti moneen kertaan kertoa kuka antaa käskyjä testipaikalla mitä luistelijan kuuluu milloinkin suorittaa ja kumpaan suuntaan askelsarja luistellaan jne jne. Alexia reagoi aina näin uusiin, erilaisiin tilanteisiin. Eilen me ei myöskään nähty sitä parasta ja reippainta itsevarmaa Alexiaa, vaan tilanteen erikoisuus oli aivan samanlainen kuin ensimmäisten kilpailujen kohdalla ja epävarma pieni luistelija luistelikin alkuun aika epävarmasti, vaikka oppikin nopeasti sitten nauttimaan taas tilanteesta ja suoritti testin kyllä todella hienosti hänkin. 

Oman kilpaohjelman kanssa saa turvaa omasta tutusta musiikista ja saa heittäytyä musiikin vietäväksi, mutta testitilanteessa halli on aivan hiljainen ja itse suoritat omia elementtejä kaikessa hiljaisuudessa tuomariston edessä. Tilanne on täysin erilainen.

Ensi kerralla tilanne on tutumpi ja varmasti rentouttavampikin.

Tämä testi ei ollut ensinkään vaativa ja tytöt olisivat voineet samantien suorittaa seuraavankin testin, mutta se jätetään kevääksi Sioniin, sillä sitä nousua me ei tällä kaudella enää tarvittaisiin kuitenkaan ja samaan syssyyn tulee sitten suoritettua nuo Sveitsinlaajuiset testit, jotka pystyy testaamaan sitten samaan aikaan Sionissa.

Reissu Fleurieiin oli erityisen onnistunut. Lähdimme koko poppoo meidän autolla, sillä matkaan lähti  vain Vanessa, Erika, Alexia, Rijana, Nadine ja minä. Mahduimme hyvin autoomme ja koko matkan nauru raikui ja oli kyllä niin mukavaa yhdessä. Huumorintaju on kyllä niin mieletön niin Nadinella kuin Rijanallakin, joka on erityisen mukava juttu, sillä yhdessä jo pelkästään olosuhteiden pakosta tulee vietettyä päivittäin monen monta tuntia plus kisamatkat ja testimatkat päälle.

Illalla vasta kymmeneltä olimme takaisin kotona ja tytöt saikin kantaa suoraan nukkuvina sänkyihinsä.

Rijana olisi antanut tytöille vapaapäivän täksi päiväksi, mutta Erika ilmoitti oitis, ettei missään nimessä aio pitää vapaapäivää vaan ilmestyy aamulla hallille. Rijanalle tämä toki passasi ja ainakin Erikan kanssa suuntaamme pian jälleen hallille, sillä heräsikin aikaisin varmistamaan, ettei vain jää matkasta. Alexia saattaa hyvinkin jäädä nukkumaan, sillä nukkuu edelleen.

Oikein reipasta sunnuntaita kaikille!

Erikan Axel!

Tänään se vihdoin tapahtui! 

Erikan kaikista hankalin hyppy on ollut ehdottomasti Akseli. Siitä ei ole meinannut kesän jälkeen tulla taas yhtään mitään ja näytti siltä, ettei hyppää sitä varmasti ikinä. Muutama tuplahyppykin meni puhtaammin kuin tuo vaikeaakin vaikeampia akseli, joka varmasti jokaiselle luistelijalle tuottaa työtä, mutta Erikalle reilun vuoden totaatisen päänvaivan. Tänään sitten tajusi tuon hypyn jujun ja hyppelikin saman tien niitä peräkkäin kymmenkunta. Ja toistoja kertyi varmasti satoja koko tunnin aikana ;) Joskus sitä vain tarvitsee pikkasen enemmän aikaa jonkin asian oppimiseen. Antoine kyllä on lohduttanut kokoajan Erikaa, että jokaisella luistelijalla tulee yhden hypyn kanssa semmoinen tilanne, ettei siitä meinaa vaan tulla mitään ja sen hankaluuden yli on vain päästävä.

Erikalla kyyneleet vierivät aurinkolasien alta kun hän tuli alas ensimmäisen puhtaan Akselinsa. Tämän vuoksi on tehty niin paljon töitä. Kaikki muut osa-alueet hoituvat hyvin, mutta tämän hypyn kanssa on jostakin syystä jouduttu taistelemaan hirmuiset määrät tunteja. Rijana on kyllä jaksanut lohduttaa, että pärjää todistettavasti ilman tuota hyppyäkin, mutta kyllä ne pärjäämiset olisivat lyhyeen loppuneet ilman tuota tärkeää hyppyä. Nyt ollaan taas mukana kisassa, vaikka kamppailu kiristyykin.

Rijana oli niin onnellinen ja lähti hyvillä mielin kotiin treenien jälkeen. Erika ei ole varmasti koskaan ollut noin onnellinen kuin eilen lounastreenin jälkeen ja ilmoittikin, että jää treenaamaan eikä mene varmasti kyllä kouluun, onneksi kuitenkin malttoi iloisin mielin suunnata takaisin kouluunkin. Illalla ei meinannut pysyä housuissaan kun oli treenivapaa ilta. Jäälle olisi ollut päästävä. Onneksi tänään on tuplatreenit, kun on taas lounastreenit ja iltatreenit. Saa hypellä niin paljon kun lystää!

Muistaa taatusti eilisen päivän koko loppuikänsä. 

Me juhlimmekin illalla suurta hyppyä :) Jere oli ostanut oikein kakunkin kotiin tullessaan. Kaikki valmentajat halusivat videolinkin, kun eivät itse päässeet tätä todistamaan. Jokaiselta valmentajalta tuli toinen toistaan kauniimpia onnitteluviestejä Erikalle. Jokainen on uskonut Erikaa ja odottaneet tätä päivää. Alexian kanssa tämä hyppy hoitui niin itsestään ja helposti, ettei hänen kanssaan keretty koskaan edes murehtia ja liikoja odotella. Alexiahan vain ilmoitti hyppäävänsà tuon aikoinaan ja silloin myös sen tahkoi läpi tuhansien toistojen ja tuhansien kaatumisten jälkeen. Neiti sisupussi kun ei luovuta ennen kuin tavoite on saavutettu.

Montanan aurinkoisella jäällä treeni sujuu hihattomassa paidassa. Talven iloja!

Oliveriltakin sujuu taitoluistelun alkeet hienosti ;)

Nyt voidaan luottavaisemmin mielin alkaa jännittämään kahden viikon kuluttua kamppailtavaa suurta kilpailua. Tyttöjen sarjatiedot saapuivat eilen illalla ja kisaavat samassa sarjassa jälleen. Kova taso jonkalaista eivät ole kyllä ennen kokeneet. Alexia on jälleen sarjan juniori ja pääsee kilpailemaan monta vuotta vanhempia tyttöjä vastaan taas, mutta sisukkaana ilmoitti napakasti, että lähtee taistelemaan voitosta, joka voi kyllä tuossa sarjassa jäädä haaveeksi, mutta sisulla tytöt tottakai lähtevät kaikkensa taas antamaan. Katsotaan mihin rahkeet sitten loppujen lopuksi riittävät. Maltan tuskin odottaa tuota

päivää ja pakko myöntää, että jännittää jo nyt. Pelkän kisasarjan näkeminen ja kaikkien 19 samassa sarjassa kisaavan tytön nimen näkeminen toi jo oman jännityksensä ilmaan. Aivan eri tytöt ovat vastassa tässä kisassa kuin muissa kilpailuissa koskaan aiemmin. Taisi kaksi tuttua nimeä löytyä listalta. Joten ei yhtään voi povata mitään menestystä.

Harmi, että tyttöjen sarja kisataan jälleen perjantaina, jolloin kaikki luokkakaverit ovat koulussa eivätkä pääse kannustamaan tyttöjä, vaikka niin olivatkin suunnitelleet :( jolleivat ruokatunnilla hyvällä säkällä sitten kerkeä, sillä tyttöjen sarja on juuri siihen aikaan ja kun on Sionin hallissa niin se voisi vaikka

onnistua. Oliverkin kerkeää seuraamaan kisaa ruokatunniksi, mutta saattaa toki valita ennemmin lounaan ystävänsä luona...

Dany-ystäväisemme ilmoitti istuvansa katsomossa kannustamassa tyttöjä. On aina ihana saada ystäviä ja tuttavia mukaan jakamaan tärkeitä hetkiä yhdessä kanssamme ja tytöt saavat tottakai voimaa kun tietävät, että joku tulee heitä kannustamaan.

Viikko on siis täyttynyt tuttuun tapaansa treeneistä. On tanssittu, luisteltu, pelattu ja juostu. Lapsilla on joulujuoksukisat koulun kautta Sionissa kisaviikonloppuna ja koulu on järjestänyt sinne iltaisin juoksutreenejä, joissa eilen illalla lapset juoksivat.

Poikien kanssa ollaan ihasteltu Sierren jouluvalojakin tyttöjen ollessa baletissa. 

Baletissa on ollut tiukat treenit kevään gaalaa varten, josta opettaja odottaa paljon. On tanssittanut tyttöjä kolme tuntia viikossa. 

Virtaa on riittänyt vielä tanssituntien jälkeenkin ja sama meno jatkuu kotonakin.... (Kiitos Linda balettimusiikkilevystä, se on ollut taas kovassa käytössä ;) Danielkin on ilahduttanut meitä upeilla koreografioillaan)

tai tanssisalin käytävillä...

Mutta nyt jälleen hallille. Pidetään peukkuja, että Erikan hyppy kulkee taas, eikä neiti nyt kadottaisi hyppyään ennen suurta koitosta. Sekin vaara piilee, vaikka pieni paha se on tässä ilossa. Pääasia, että tietää nyt itse pystyvänsä tuon hypyn suorittamaan onnistuneesti ja luotto itseensä on taas vahva!

Iloista ja reipasta viikonloppua kaikille. 

Me lähdemme huomenna treenien jälkeen testeihin Neuchateliin ja jännitämme jälleen onnistuneiden elementtien suorituksia. Toivottavasti tytöt selviytyisivät testeistä kunnialla.

Sitten kun minusta tulee isi....

.... pitääkö minun mennä vaatekauppaan ihan ilman vaatteita ostamaan isommat isien vaatteet? 

Sitten kun minusta tulee isi, pitääkö minun kävellä ihan yksin autokauppaan kun menen ostamaan auton? 

Jos haluan ostaa oikean ralliauton niin pitääkö siihen antaa ihan kaikki rahat? 

Tai oikeastaan haluankin Skodan, joko asuntoautoskodan tai poliisiautoskodan! 

Pitääkö niihinkin antaa ihan kaikki rahat?

Tämmöiset pohdinnat ovat Oliverin mielessä päivittäin kaiken sen muun pohdiskelun rinnalla. Miten ihania asioita tuon pienen pojan päähän mahtuukaan ja miten hän aina jaksaa ajatella ihan kaikkea ja asioiden erilaisia puolia. Hän miettiin kokoajan mitä kaikkea me yhdessä tehdään hänen ollessa isi ja missä me kaikki asutaan. Toivottavasti lähekkäin ja tavataan mahdollisimman usein. Kaikista tärkeintä Oliverille tuntuu olevan, että hän saa olla isi, sitten on vasta kasvanut isoksi. Hän on suunnitellut miten hän ostaa äidilleen ihanan vaaleanpunaisen linnan ja tulee joka päivä siivouskoneen kanssa tekemään pihatyöt ja siivoamaan sisältä. Voi mitä kissanpäiviä minulle onkaan luvassa :)

Daniel komppaa vieressä. Kulkee veljen perässä ja apinoi aivan kaiken. Nämä ovat semmoinen parivaljakko ja erottumaton kaksikko ja tulevat taatusti ja toivottavasti aina pitämään toistensa puolia kiperissäkin tilanteissa.

Meillä on ollut ihana viikonloppu. Rentoa yhdessäoloa ja leppoisia päiviä. Eilen me vieteltiin aivan ihanaa iltapäivää ja iltaa yhdessä koko perheen voimin. Ulkoiltiin paljon, minä nukuin jopa päiväunetkin, saunottiin pitkään ja illalla otettiin vielä turnaus Wiillä, joka meiltä löytyy, mutta jota pelataan ehkäpä kaksi kertaa vuodessa.

Eilen aamulla oli jokaisella jäätreenit. Kahdella hallilla seilattiin, että saatiin organisoitua taas tuokin aamu ja jokainen pääsi omiin treeneihinsä, sillä Jere treenasi kolme tuntia Sionin hallissa samaan aikaan kun tytöillä ja minulla oli muutaman tunnin treenit Sierressä. Onneksi ihana seuramme sihteeri leikitti poikia treeniemme ajan ja piirtelivät yhdessä lämpimässä tuomarikopissa. Tytöt nousivat valmentajien kyydillä Montanaan jatkamaan treenejä ja minä vein pojat sillä aikaa Sierrestä Sioniin poikien treeneihin, jossa Jere alkoi lopetella omia treenejään samaan aikaan ja suihkun kautta siirtyi valmentamaan poikien treenejä. Nousin Montanaan itse valmentamaan ja hakemaan tytöt samalla kotiin. Lounaaksi kerkesimme lopulta takaisin kotiin kun aamusta taas kukonlaulun aikaan starttasimme liikenteeseen.

Lehdessäkin oli kiva juttu tytöistä, Erikasta oli kirjoitettu erityisesti ja hehkutettu hänen voittoaan. Kerrottu tulevista kisoista ja testeistä. Leikkasin artikkelin muiden lehtiartikkelien joukkoon tytöille muistoksi, niitä on varmasti yhtä kiva selailla isompana niin kuin noita treenivihkojakin, joihin on kirjoitettu toinen toistaan hassumpia kommentteja. Erityisesti Alexian kirjoitukset ovat huvittavaa luettavaa, sillä ranskankielisen tekstin tuottaminen on välillä hiukan vaikeaa ja sanat jäävät lyhyiksi kuten lausuminen tai kirjoittaa kuten lausuu, vaikka aika hienosti jo oikein kirjoittaakin.

Tänään meillä oli aamujäät jälleen hallissa ja suoraan toiset treenit Montanan Auringon alla. Ihana päivä ja lounaaksi kerkesimme taas kotiin.

Erikan hypyt olivat tänään jo niin hyviä, että päävalmentaja lupasi pian tarjota shampanjat ;)

Erika on selvästikin hyvä parivaljakko Antoinen kanssa. Alexia kun taas ei niin sovi Antoinen rauhallisen luonteen kanssa ja työskentelee paremmin napakoiden valmentajien kanssa.

Koko iltapäivän tytöt leikkivät taas kotona kavereiden kanssa ja illalla saatiin viikon läksytkin hyvälle mallille ja kokkailtiin yhdessä lasten kanssa Jeren ollessa pelissä sunnuntai-iltaiseen tapaan.

Oikein ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!