Talven riemua.

Lunta tulee taivaan täydeltä jo toista päivää ja loppua ei näy, sillä koko viikoksi on luvattu tälläistä sadetta. Ehkäpä me tänäkin vuonna hautaudumme lumeen....

Alhaalla Sionissakin on lunta ja auringon pilkistäessä ja sateen lakatessa maisema on jokapuolella kauniin satumainen.

Eilen erehdyin lähtemään treeneihin Jeren autolla, joka on etuveto ja vasta kolmannen reitin valittuani pääsin takaisin kotiin. Oli jännitystä ilmassa kun koitimme kivuta jyrkkiä rinteitämme ja auto luisui sivuliirossa poikittain. Onneksi oli sunnuntai eikä kiire mihinkään eikä paljoa liikennettä! Tänään oli ihana hypätä oman auton rattiin ja nousta varmasti ylös jyrkempikin rinne. Neliveto on ainut oikea auto näihin maisemiin.

Viime viikolla saapui kuopuksemme kouluun ilmoittautumislomake!

Totta se on, Danielkin aloittaa koulun syksyllä ja se tuntuu kyllä kieltämättä aika hurjalle, vaikka olenkin innoissani, sillä pieni tuleva koululainen ei meinaa pysyä housuissaan tämän asian suhteen.

Hän odottaa koulua todella paljon ja vaikuttaa oikein valmiilta koululaiselta. Kyllähän minä tiedän kolmen koululaisen jälkeen, että ensimmäinen kouluvuosi on lyhyitä, vain muutaman tunnin, päiviä neljästi viikossa ja jokainen lapsemme on nauttinut niistä hetkistä ja kielitaidon takia tuo on ollut tärkeää aikaa. Mutta siitä se koulutaival alkaa ja pian perheen pieninkin on paljon enemmän opettajien ja kavereiden kanssa kuin minun :( se on kieltämättä hirmuisen haikeaa! 

Säilyyköhän perheen kuopus aina vauvana meille vanhemmille?!

Nautin siis vielä viimeisestä yhteisestä vuodestamme ja puuhaamme yhdessä kaikkea mahdollista, sillä ensi vuonna yhteiset aamulenkkimme ja kokkausrutiinimme ovat historiaa.

Mutta niinhän sitä sanotaan, että lapset ovat lainassa ja siltä tämä kieltämättä tuntuukin, ensimmäisten siipien kokeiluiden aikaan jo.

Hassuinta on, että kuopuksen koulutaival on jotenkin selvästikin herkempi hetki kuin muiden. Olisi voinut kuvitella, että esikoisen kohdalla olisi ollut enemmän jännitystä ja pelkoja, mutta ehkäpä se uutuuden viehätys ja positiivinen jännitys, mutta ennen kaikkea into, pyyhki pois sen kaiken haikeuden ja siitä päällimmäisenä on mielessä se jännä tilanne ja uuden alku. Nyt jo melkein puoli vuotta etukäteen

pyyhin kyyneleitä pelkän ajatuksen vuoksi, että lähettelemme perheemme vauvaa pian samalle bussille kuin isompiakin lapsiamme!

Daniel on kyllä niin reipas kiekkoilijakin, siellä se ahkerasti treenaa ja vaikka valmentajana olisi jokin vieraskin niin yhtä rohkeasti ja iloisesti suorittaa treeninsa alusta loppuun ja aina hymyssä suin. En jaksa uskoa, että tuolla ilopillerillä olisi mitään vaikeuksia sopeutua koulumaailmaankaan.

Lauantaina olimme treenien jälkeen Ranskassa. Kävimme Jeren ja poikien kanssa retkellä Ikeassa, sillä Oliver on puhunut paljon kuinka haluaisi Ikeaan lihapullille, salaatille ja minijäätelölle. Haaveili jopa asuntoauton hankkimisesta, jonka voisi parkkeerata Ikean pihaan ja voisi aina käydä syömässä siellä ;) Daniel ilmoitti siihen, että hän aikoo ostaa itselleen koko Ikean. Me lähdimme sitten yhdessä poikien kanssa katsomaan Danielin uusia tulevia tiluksia ;) Ja toteutimme Oliverin haaveen ja istuimme ajan kanssa Ikean ravintolassa lounaalla treenien jälkeen. Ja kyllä pojat söivätkin!

Ajoimme samalla reissulla Ranskaan Jeren tuttavan luokse, joka terottaa taitoluistimia ja tyttöjen luistimet saivat kisoihin valmiit terät, samalla tuli omatkin luistimet terotettua.

Jere hieman opiskeli terotuksen saloja, jospa hieman lisäkouluttauduttuaan hankkisi tuollaisen laitteen ja voisi hoitaa terotukset jatkossa kotona ja töitä piisaisi koko seuramme luistelupereille sekä muutaman muunkin seuran. Täällä on todellinen pula asiantuntevasta terottajasta ja siksi tuo ei olisi ensinkään hullumpi "harrastus".

Meillä oli oikein onnistunut ja kiva reissu. Tytöt olivat koko päivän ystävänsä syntymäpäivillä ja jäivät sinne yökyläilemäänkin.

Viikonlopun aamujäät olivat jälleen onnistuneet ja Erika hyppii kaksoissalcowia jo niin kauniin varmasti, että ohjelmassakin se sujuu oikein puhtaasti ja saa luottavaisin mielin lähteä perjantaina kisoihin.... Toivotaan, että pystyy luistelemaan mahdollisimman puhtaan ohjelman. Tosin sarja on niin kova, että kymmenen porukkaankin jos pääsevät niin todella tyytyväisiä saavat olla. Innolla lähdemme katsomaan ja koittamaan siipiä vaativammassa sarjassa.

Alexian ohjelmassa on pelkkiä akseleita, mutta pirueteissa päihittää kyllä monet vanhemmatkin... Jännityksellä jäämme odottamaan miten kilpailuissa sujuu. Kaksoisritit tytöt hyppäävät jo myös kauniisti ilman vauhtia, mutta vauhdin kanssa useimmiten kaatuilee niitä, mutta muut kaksoishypyt ovat edelleen vajaita. Kovasti on kuitenkin edistystä tapahtunut ja intoa kasvaa kasvamistaan, niin äidillä

kuin tyttörilläkin. Ihana, mahtava luistelu!

Lisäksi olen tässä tehnyt kovasti töitä tulevaisuutta ajatellen ja olen päättänyt ryhtyä yrittäjäksi. Tästä myöhemmin lisää, kunhan saan kaikki paperiasiat vielä hoidettua ja virallistettua yritykseni.

Uudet tuulet puhaltavat tänne ja elämä on taas kaksinverroin jännempää ;)

Jännittävää alkavaa viikkoa kaikille ja ihania talvisia päiviä!