maanantai 25. marraskuuta 2013

Yhtä hymyä :)




Voi ei miten pitkä tauko on taas ollutkaan blogin kanssa!
Aika kuluu aivan liian nopeasti ja perässä ei vaan meinaa pysyä!
On tapahtunut taas paljon kaikkea jännittävää ja mukavaa, en edes tiedä mistä aloittaisin!

No ihan ensiksikin, polvi on taas terve ja onkin aivan huikeeta olla taas terve!


Kuukauden juoksutauko on nyt takana ja ensimmäiset juoksulenkit heitettyinä!
Fiilis on niin upea, ettei voi edes sanoin kuvailla!
Rauhassa aloiteltiin, mutta ihana oli huomata, että kunto oli liki entisellään ja juoksu sujui kevyesti ja mielellään olisin rullaillut pidempäänkin. 
Ensimmäinen viikko meni vielä lyhyiden lenkkien merkeissä, 
mutta tänään jo vauhti kuin matkakin oli entisellään 
ja tästä nyt vaan kasvatellaan matkaa, kuten vauhtiakin.
Koko "sairasloman" ylläpidin kuntoani pitkillä vaelluksilla, 
crosstrainerilla ja uimalla, joten juoksuun oli vaivaton siirtyä 
ja lajeista omin oli ihana ottaa taas haltuun!

Huomasin ärsyyntyväni liki päivittäin kommenteista, 
kuinka pitää levätä ja olla juoksematta. 
Huomasin näkeväni joka puolella iloisen näköisiä ja onnellisia juoksijoita, 
joiden joukkoon olisin halunnut liittyä. 
Nyt saan olla taas osa heitä ;)
Kyllä kuukauden ajan muutamaan otteeseen kiristeli hiukan pinnaa, 
mutta nyt taas päästelen höyryjä juoksiessa ;) Onni kaikille läheisilleni ;)

Jere ja pojat olivat minilomalla Suomessa pitkän viikonlopun Jeren Erkki-papan hautajaisissa.


Koko kolmikko oli sairastanut vatsataudin lomallansa, joka tietenkin latisti hiukan tunnelmaa, 
mutta muuten heillä oli onnistunut reissu, vaikka rankkakin. 
Kauniit hyvästit saivat jätetyksi Erkki-papalle ja muutenkin paljon kivoja muistoja 
ja olivat tavanneet paljon ihania ystäviä ja sukulaisia.
Ihanaa kun pojatkin pääsivät käymään Suomessa, 


tyttöjen luisteluiden takia niin harvoin pääsevät enää.
Meillä oli täällä kotona koti niin siisti koko pitkän viikonlopun. 
Kyllä huomaa tälläisinä hetkinä mikä ero on elää kahden tai neljän lapsen kanssa ;)
Hyvä ystäväni nauroi juuri tänään, hänellä myös neljä lasta, että sitä ei tule ajatelleeksikaan ennen kuin osa lapsista on hetken pois.
Kerkesin hienosti puunata kaapitkin sisältä ja ulkoa siisteiksi, istuttaa talvikukatkin ja siivota pihan ja tehdä vaikka ja mitä, vaikkei edes oltu paljoa kotona kun oli tyttöjen kahden päivän kisareissukin samaan aikaan ;)

Kilpailut meni hienosti. 
Alexia sijoittui kovassa kilpailussa kolmanneksi

Maailman paras Rijana 

Onnellinen kilpailija



 ja Erika ylsi viidennelle sijalle, joka oli kahdenkymmenen tytön joukosta mahtava suoritus. 




Muutama virhe tuli ohjelmaan ja jos puhtaasti olisi luistellut niin olisi ollut palkintopallilla, joka on aina hieno juttu, että sitä on kiinni kärkikolmikossa.
Yövyimme ihanan kanadalaisperheen luona ja oli niin ihanaa tavata heitä ajan kanssa. 
Meillä oli upeat päivät!!!!
Tytöt nauttivat niin valtavasti toistensa seurasta! 
Ennen saivat treenata päivittäin yhdessä ja nykyään nähdään liian harvoin!
Heitä kaipaan ihan valtavasti!
Kovasti pyytelivät jälleen kesällä luokseen Kanadaan ja nyt kyllä mietintämyssyssä on, 
jospa matkattaisiin tänä kesänä Kanadaan. 
Siitä on niin monta vuotta puhuttu, mutta aina Suomi vie voiton....
Lee lupaili järjestää tytöille leiripaikankin hyvältä leiriltä Kanadasta.... kovin houkuttelevaa!
Pojille olisi luvassa vaikka ja mitä jääkiekkoiluun liittyvää ja sekös poikia kiinnostaisi.
Ehkäpä ensi kesäloma hujahtaakin Kanadassa... kuka tietää!
Onneksi on hetki aikaa nyt puntaroida ja miettiä asioita.

Vanhempainvarttejakin on viime päiviin mahtunut tiuhaan, 
kun kaikkien lasten vanhempainvartit olivat saman viikon aikana.
Oliverin opettaja piti pitkähkön puhuttelun Oliverille, 
kuinka Oliver on edelleen luokan viihdyttäjä 
ja aikaa tuhraantuu liikaa kavereiden naurattamiseen kuin opiskeluun.
Sanoikin, että tykkää kyllä humoristisista lapsista, 
mutta opiskelu on kuitenkin oltava etusijalla.
Oliver kuunteli virnistellen ja nyökyttäen lupasi korjata tilannetta.
Toivottavasti jättää nyt hauskuuttamisen välitunneille...

Alexian opettaja kehui Alexiaa kovasti, sanoi, että työskentelee hienosti, on erityisen lahjakas urheilussa ja muutenkin tomera ja pidetty tyttö.

Erikan opettajalla ei ollut myöskään mitään muuta kuin positiivista sanottavaa. sanoi, että Erika työskentelee todella hienosti, on erittäin motivoitunut. Sanoi, ettei keksi mitään parannettavaa, vaikka kuinka koitti miettiä.

Danielilla ei vielä tänä vuonna ole vanhempainvarttia, ensi vuonna sitten.

Posti toi meille hienon kutsun itsenäisyyspäivän vastaanotolle Bernin suurlähetystöön.
Jos lastenvahti löytyy ja saadaan täällä perjantai-ilta organisoitua ilman vanhempia, 
niin ilman muuta osallistumme juhlaan.



Päivät on kulunut treenatessa, niin Sierressä kuin Montanassakin.
Muutama kuva lumisesta Montanasta. 






Treenejä se ei haitannut, vaikka hiukan lunta ripottelikin. 
Suomalaiset tytöt tekivät hyvän treenin kaikesta huolimatta ja Alexiakin pääsi lumisateessa ensimmäisen kerran puhtaan kaksoislutzin. 
Nyt pienempikin neiti hyppää jo kaikki kaksoishypyt, 
mitä nyt kaksoisakseli saa vielä odottaa.
Kilpaohjelmastakin löytyy kolme erilaista kaksoishyppyä, jotka onnistuu useimmiten hienosti.


Koreografimme antoi minulle nyt haasteen ja olen tämän vuoden gaalavastaava, 
joka tarkoittaa, että jaan ryhmät ja opetan ohjelmat jokaiselle luistelijalle. 
Kuukauden kuluttua sitten nähdään gaaloissa miten hommasta suoriuduin ;)
Hauskaa meillä on ollut ja hyvin on ryhmäjaot toimineet ja treenitkin menneet hyvin. Haasteelliseksi tämän tekee, että jatkuvasti Montanan ryhmiin tulee uusia luistelijoita, mutta toistaiseksi uusillekin luistelijoille on löytynyt paikka ohjlemissa ;)
Tänään on vielä illalla viimeinen ryhmä ja sitten kaikille 50 esiintyjälle on ohjelma ja kovaa treeniä nyt viimeiset viikot.

Lauantaina meidät oli kutsuttu Leukerbadiin esiintymään ja kokosin esiintyjät ja valmensin heitä siellä. Suoriuduimme illasta mallikkaasti ja luistelijat saivat paljon kiitosta.

Kolmen viikon kuluttua Erika ja Lisa kamppailevat ranskankielisen Sveitsin mestaruudesta kahden päivän kilpailulla ja kahdella ohjelmalla. 
Sitä odotamme jo innolla!

Parhaat kaverukset

Mutta nyt jälleen treenit kutsuvat ja ihana, lumisen kaunis Montana!

Reipasta viikkoa kaikille!

Ainiin, meinasi unohtua... 


Essi-ystäväiseni sai hoidettua heti aamulla yhdeksän jälkeen meille liput Cheekin stadionkeikalle ja elokuussa lennän viikonlopuksi Essin luokse keikkatunnelmiin. Huikeaa ja innolla jo odotan!!!


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Paluu arkeen.

Meillä loppui syysloma ja arkiaskareet astuvat taas kuvioihin.
Meno ei hirveästi muutu, sillä jokainen lapsista oli koko loman viimeistään seitsemältä hereillä, ensimmäinen aina jo kuudelta. 
Ja treenit alkoivat jokaisena aamuna viimeistään yhdeksältä, 
joten hyvissä ajoin starttasimme hallille koko loman ajan.

Lomaan mahtui paljon ihania hetkiä.
Halloweeniä lapset odottivat malttamattomina.
Tytöt olivat keränneet kaveriporukan ympärilleen ja
lähtivät Saviesen kylään pelottelemaan ihmisiä ja
kiertelemään karkkeja kerjäämään.
Saimme Lisan meille loppuviikoksi hoitoon
ja Lisa oli innolla tyttöjen mukana
ja ilta oli tietenkin onnistunut.
Pojat lähtivät Jeren kanssa naapurustoon ja viipyivät hekin toista tuntia reissullansa ;)
Tuliaisina olikin sitten monen monta pussillista karkkeja ja muita herkkuja.
Enkä tajunnut ottaa ainuttakaa valokuvaa joukostamme!

Meillä oli seuran videopalaveri hallituksen ja valmentajien kanssa.
Kävimme läpi tyttöjen ohjelmat vaihe vaiheelta ja kauden tavoitteet ja parannusehdotukset.
Erika valittiin seuran kehittyneimmäksi luistelijaksi.
Kehitys on ollut kuulemma niin huimaa,
että jos samaan malliin jatkaa niin ei voi kun ihmetellä ja nostaa hattua.
Alexian tasainen, hyvä kehitys saa valmentajien mukaan suuren nousun
kun saamme neidille hieman voimaa lisää kinttuihin.
Mutta se tulee nyt iän myötä, sen suhteen on turha hötkyillä
ja Alexia luistelee tällä hetkellä jo niin hyvällä tasolla,
että kerkeää tässä hyvin kehittyä kaikessa rauhassa.
Toisin kuin Erika, jolla tulee ikä vastaan,
jos ei nyt pääse tiettyjä testejä tietyssä ajassa ja kukaan ei olisi ikinä uskonut,
kun kahdeksan vuoden ikäisenä astui Rijanan valmennukseen,
että voisi joskus edes haaveilla Sveitsin mestaruussarjasta,
jonne nyt ensi kaudeksi tähtää.
Mutta siinä näkee, että jos tahtoa löytyy, ei mikään ole mahdotonta.
Nyt jos ilman loukkaantumisia selvitään loppukausi niin sitten pitäisi kaikki olla hyvin.
Alexia nostetaan astetta ylemmälle tasolle loppukaudesta myös ja sitten vuotta myöhemmin myös kilpailemaan Sveitsin mestaruudesta.
Valmentajat antoivat suurta kiitosta kummallekin Turusen tytölle,
jotka ovat olleet 100% treeneissä, leireillä ja muutenkin antaneet aina täyden panoksen asiaan kuin asiaan. Sanoivat, että heille jos kelle menestystä suokin, sen verran antaumuksella on harjoitelleet ja olleet aina läsnä ja sata lasissa mukana.
Tyttöjä on ihana valmentaa ja heidän kanssaan on koko seuran helppo tulla toimeen.
Toivottavasti tämä sama into ja palo luisteluun jatkuisi ja kantaisi hedelmää ja toivottavasti tuo reipas ja iloinen luonne säilyisi ja ennen kaikkea se valtava luotto ja usko itseensä!
On ollut ihana seurata tyttöjen iloa ja valtavaa tahtoa, sitä kuinka nämä vuodet ovat kasvattaneet heitä ja kuinka se valtava energiamäärä on mennyt johonkin hyödylliseen asiaan, eikä kotona riehumiseen. vaikka siihenkin on kaiken jälkeen vielä jäänyt hiukan energiaa ;)

Eilen aamulla herättiin ajoissa ja kerettiin napsia kuvia sivuilleni. 
Erikan paras ystävä Lisa toimi tänään "aikuismallina". 




Hänelle meni hyvin xs- ja s-koon puvut ja saimme ne kuvattua. 
Mutta meillä oli nauruntäytteinen aamu kun kuvasimme pukuja ja arvostelimme kuvia sen jälkeen.
Kuvaus urakan jälkeen tytöt esiintyivät Leukerbadissa ennen jääkiekkopeliä ja paikalla oli kiekkoilijoita ja turisteja.
Kumpikin luistelivat kauniit ohjelmat ja saimme taas ystäviäkin mukaan katsomoon. 
Aina tärkeä juttu pienille luistelijoille ja varmasti isommillekin!

Koululaiset palasivat juuri kouluun ja talo hiljeni hetkeksi.
Itse aion suunnata hetkeksi lenkkipolulle pyykkivuoren keskeltä.
Edelleenkään en juoksuaskelia ole uskaltanut ottaa, mutta ensi viikolla alkaa juoksutreenit! Toivottavasti. Tämä viikko menee vielä vaelluksien, uinnin ja crosstrainerin voimin.

On ollut ihanaa viettää lomaa koko perheen kesken ja puuhastella kaikkea mukavaa yhdessä.
Tässä vielä muutama kuva viime päivien ulkoiluiltamme tutuissa kotimaisemissa.

Kotitiellä

Syksyn ihanuutta


Parasta pyöräilyssä on hurja vauhti




Näkymä meidän ikkunoista





Reipasta viikkoa kaikille!