torstai 28. kesäkuuta 2012

Kommentointiongelma ratkennut!

Meillä alkaa huomenna kesäloma! Kyllä tätä on odotettu.
Aiotaan luistella, uida, leikkiä, retkeillä, syödä kesäherkkuja ja nauttia vaan kiireettömästä ajasta ja tavata ystäviä! Ja lähteä lomalle Suomeen, tasan viikon kuluttua!


Erikan luokka sai tiedon, ettei eräs luokkalainen pääse luokaltaan. Tämä tyttö on ainut, joka on kulkenut kaikki kuusi kouluvuotta Erikan rinnalla samalla luokalla. Nyt tiet eroavat kurjalla tavalla.
Erika pohti illalla Valentinan kohtaloa ja harmitteli miten vaikea vuosi on ollut hänelle ja miten tuleva vuosikin varmasti on aika vaikea, mutta samalla uusi mahdollisuus.
Toivotaan, että sieltä ponnistaisi korkeammalle ensi vuonna!
Täällä Sveitsissä on ilmeisesti yleisempää, että luokka kerrataan, sillä Erikan ystävän luokalta kuusi oppilasta kertaavat neljännen luokkansa.

Hiukan säädettiin tätä blogin ulkoasua ystäväni kanssa alkuviikosta ja fiksumpana osasi hiukan säätää kommenttien asetuksiakin. Nyt pitäisi kommenttien kirjoittaminen nimettömänä ja yksinkertaisesti onnistua.... Toivottavasti asetukseni ovat nyt kunnossa. Vika oli siis täällä minun päässäni ja se on nyt korjattu ja vaihdettu siten, että kaikkien kommenttien pitäisi tulla läpi, katsotaan kuinka käy!
Kiitos Reetta vielä avusta ja upeasta illasta ;)

Me saimme Reetan kanssa askarreltua hääaskarteluja veljeni häihin ja meillä oli kyllä tosi mukava ilta! Marika ja Miskakin olivat alkuillasta seuranamme. Meillä on ollut täällä ihana, pieni suomalaisyhteisö, joka nyt ensi viikolla sitten katoaa, kun Reetta kotiutuu Suomeen huomenna ja Leenan perhe ensi viikolla.

Tänään kävimme tyttöjen baletin jälkeen vielä hyvästelemässä Reetan, joka hyppäsikin illalla junaan ja aloitti kotimatkansa. Kiitos Reetta upeasta vuodesta, oli ilo tutustua!!

Lapset olivat niin mielissään illasta ja leikeistä Leenan lasten kanssa. Kyllä jäämme kaipaamaan heitä kaikkia!

 Daniel osaa viihdyttää aina oikealla hetkellä, kuten myös tänään ;)

Erikalle tärkeä parannus, rintalihas on jälleen siinä kunnossa, että saa jatkaa Bielmannin treenaamista. Pienet, suuret ilot!

Baletissa ei ollut tänään kuin yksi tyttö meidän neitiemme lisäksi. Kaikki taitavat olla jo kesälomafiiliksissä. Tytöt kehuivat, että oli oikea tehotunti ja kummatkin harmittelivat, että tanssikin jää nyt kesätauolle, mutta syyskuun alussa taas uudella innolla palataan tanssisaliin ja kyllähän tässä leireillä tanssitaan vielä ennen sitäkin.

Luotan niihin, jotka ovat sydäntäni lähellä. Teen kaikkeni niiden puolesta joita rakastan. Välitän heistä, jotka välittävät minusta. Huolehdin niistä, joista en halua luopua. En pyydä anteeksi ellen todella kadu asioita. En kerro turhaan, että välitän. En päästä ketään lähelleni ellen ole varma, että hän myös aikoo jäädä siihen. En ota elämääni ketään, joka aikoo tehdä siitä hankalaa. Kerron tunteistani, jos niistä kysytään. En aina ole kaikkein parhain ihminen tai toimi oikein, mutta toivon että ne ihmiset jotka minut tuntevat antavat sen minulle anteeksi.

Ihanaa ystävät rakkaat, että pian tavataan!!! Ikävä!!!
Ihanaa loppuviikkoa kaikille ja pian siis tavataan suurimman osan kanssa, ihanaa!!!!!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannus ja jalkapalloilua.

Suomessa väki vetäytyi juhannuksen juhlintaan torstaina, mutta täällä arki jatkui normaaliin tapaan pitkälle loppuviikkoon. Perjantaina meinasi haikeus iskea lapsia kouluun lähetellessä, kun mietti suomalaista juhannusperinnettä. Melkein haistoin rantasaunan tuoksun, vihdat ja näin järvimaiseman. Itikoita en kaivannut, muuten alkaa olla kyllä kova ikävä Suomeen. Onneksi kesäloma alkaa jo kolkutella ovella!

Oli meillä onneksi vauhdikas viikko ja nopeasti se juhannushaikeus unohtuikin ystäviä tapaillen ja kylän jalkapalloturnauksessa tuttuja kannustaen. Jeren joukkuekin oli peleissä mukana ja Erika oli oman luokkansa maskottina ;)


Käytiin tietenkin jäälläkin ahkerasti ja altaalla tuli vietettyä illat oman perheen kesken uiden ja saunoen. Lauantaina leivottiin pizzaa altaalle ja nautiskeltiin ilta-auringosta ja rauhallisista hetkistä yhdessä.

Torstaina poikettiin tanssitunnin jälkeen suomalaisilla 40-vuotissynttäreilläkin ja lapset näkivät pitkästä aikaa suomalaisia kavereitaan ja olisivat viihtyneet pidempäänkin.



Perjantaina tavattiin sitten meidän kylämme suomalainen pikkumies ja viettiin mukavia hetkiä puistoillen yhdessä poikien kanssa. Meidän perheen pikku-ukot pääsivät yläasteen koulunpäätösherkutteluun mukaan, kun yläasteella työskentelevä opettaja-ystävämme otti pojat mukaan herkuttelemaan.


Alkaa kaikilla luokilla olla ihanan rentoja päiviä ja koululaiset jo kesälomafiiliksissä kun viimeinen kouluviikko käynnistyy huomenna.

Tänään aamusta kurvasimme hallille, jossa saimme treenata jälleen kaikessa rauhassa muutaman luistelukaverimme kanssa. Uskomatonta miten ihanan rauhallinen halli ollaan löydetty, sillä muutama muu halli lähistöllä kuhisee luistelijoita. Tätä paikkaa eivät ole vielä löytäneet ja se on meidän onni.

Mukava viikonloppu jälleen takana ja varmasti ihana viikko edessä, sillä huomenna saamme suomitytöt tänne meille saunomaan ja yökyläilemään. Siitä on kiva jatkaa uuteen viikkoon.

Reipasta ja aurinkoista viikkoa kaikille!

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Läksiäisiä.

Monet itkut on itketty muutaman päivän aikana jäähyväisten merkeissä.
Sunnuntaina vietimme suomityttöjen kanssa ihanaa iltaa rauhassa illastaen ja Reetan lähtöä haikeana "juhlien". Oli upea ilta!

Tänään Leenan perhe oli järjestänyt vielä Reetalle upeat yllätysläksijäiset ja siellä oli ihana tunnelma ja samalla tuli hyvästeltyä koko Leenan perhe, joka palaa monien Sveitsissä vietettyjen vuosien jälkeen ensi kuussa Suomeen. Niin haikeaa! Onneksi meitä jää vielä muutama tänne Suomea edustamaan kuitenkin, vaikka vaikea on tajuta ettei Leena ja Reetta enää pian ilahdutakaan päiviämme läsnäolollaan. Toivottavasti kuitenkin tapaamme mahdollisimman paljon lomien merkeissä!

Viikkoa ollaan keretty kulkea vasta muutama päivä ja aikamoista tunteiden vuoristorataa tämä on ollut. Tulevaisuutta ja ihmissuhteita on tullut mietittyä. Ihmisten hyvyyttä ja pahuutta ja aina se on yhtä vaikea ymmärtää julmuutta, kateutta ja katkeruutta, joihin törmää jatkuvasti.
Kumpa jokainen osaisi lähteä uuteen päivään reippain ja avoimin mielin, positiivisesti ja onnellisesti, olisi meillä kaikilla paljon parempi olla.

Olen kuitenkin valtavan onnellinen, että ympärilläni on niin upea perhe ja ystäväpiiri. Kiitos kaikki rakkaat, että olette elämässäni ja jaksatte jakaa kanssani niin ilot kuin surutkin. Ilman teitä en olisi minä, enkä kyllä kukaan muukaan!

Danielin  ja Veroniquen kanssa ollaan aamuisin lenkkeilty ja välillä saadaan iso koulupoikammekin seuraamme.





Oliver on niin onnellinen, kun Veroniquesta tulee ensi vuonna hänen opettaja, tuttu ihana ystävä jokaisena päivänä turvana, aika upeaa! Vielä jos joskus saa Danielin oppilaakseen niin on jokaista lastamme päässyt opettamaan ja jokainen lapsemme päässyt oppilaaksi ihanimmalle opettajalle! Aikoinaan Erikan aloittaessa koulutaipaletta, oli Veronique Erikan opettajana kahden ensimmäisen vuoden ajan. Muistan aina kun ihmettelin miten Erika oli oppinut uusia suomenkielisiäkin sanoja koulussa, kunnes paljastui, että opettaja oli ostanut suomen sanakirjan avukseen.

Reippain mielin kohti loppuviikkoa. Huomenna taas hallille, jota odotamme kaikki kovasti. Elämää tässä ja nyt, aika ihanaa, vaikka vähän haikeaakin, mutta tämä kaipaus muuttuu varmasti vielä iloksi. Kiitos Reetta ja Leena aivan upeista ajoista yhdessä, niin paljon ihania hetkiä ollaan saatu jakaa ja kokea!

Iloista viikkoa kaikille!

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Yhtä juhlaa.

Viikko lähenee jälleen loppuaan ja perässä ei vaan meinaa pysyä tälläkään kertaa...
Tytöt ovat viettäneet lähes kaiken vapaa-aikansa treeneissä tai serkkujen kanssa pihapuussa leikkien tai uima-altaalla polskien, jossa tälläisillä keleillä(+32 astetta) tarkeneekin hyvin.
Balettitreenitkin jäävät pian kesätauolle ja viimeisiä tunteja viedään. opettaja on kyllä ollut ihana ja kannustaa ja tukee luistelua kaikin tavoin. Torstain treeneissä kysyikin, että miten meidän ensi vuoden kuviot menevät, jos voisi jollakin tavalla vaihtaa aikatauluja nyt kun niihin voi vielä vaikuttaa ja saatetaan päästä treenaamaan edes osittain lähemmäksi Sioniin ja tarvittaessa sitten noustaan ylös Nendaziin. Ihana aina huomata huomaavaisia ihmisiä, jotka näkevät asioita toistenkin näkökulmasta ja haluavat auttaa. Ja ilo olisi jatkossakin tanssia saman opettajan opetuksessa, ollaan kaikki oltu niin tyytyväisiä.


Kevään viimeiset hyppytreenitkin hoituivat perjantaina kunnialla ja hiukan jopa haikeissa tunnelmissa kun niin moni jää nyt kesälaitumelle jopa ihan marraskuuhun saakka, ennen kuin pääsevät sitten Montanan ulkojäille taas treeneihin. 

Kilparyhmän kanssa siirryimme tehojaksolle treenaamaan jäälle. Samalla saimme taas muista seuroista tyttöjä Rijanan valmennukseen.
Tytöt ovat innoissaan ja tänään jäällä liitelikin kaksi erityisen innokasta ja iloista pikkuneitiä ja äidin sydän meinasi sulaa heitä seuratessaan. Kumpikin nautti oikein Rijanan treeneistä. Itsekin pääsin jälleen jäälle työn touhuun aloittelevia kilparyhmäläisiä valmentamaan.

Treenasimme Verbierissä, joka oli upea ja rauhallinen paikka. Huomenna kurvaamme hallille koko perheen kanssa, samalla pojatkin pääsevät taas jäälle. Lisäksi Jeren Heli-kummi lähtee mukaan katsomaan tyttöjen luistelua, josta on aina niin täpinöissään ja elää ihanasti hengessä mukana.

Tänään muu perhe jäi Sandran ja Dominikin avustamana valmistelemaan syntymäpäviä, joita vietimme iltapäivällä kuin saavuimme hallilta.
Viime yönä kyllä saimme kaikki valmisteltua niin hyvälle mallille, piirtelimme aarrearkkuihin erilaisia tehtäviä, 

valmistelimme jokaiselle vieraalle lahjapussit ja leivoimme tarjoiltavat. Poikien kanssa valmistelimme kakkuun angry birdsit jo perjantaina tyttöjä odotellessa ja meillä oli kyllä niin mukava leipomistuokio ;)


Täksi päiväksi jäi vain aarrearkkujen piilotusta ja vieraiden odottelua sekä trampoliinin kasaamista.

Meillä oli upeat syntymäpäiväjuhlat. 14 lasta kirmasi pitkin metsiä ja pihaa. Jere oli vähintäänkin yhtä innoissaan kaikista aarrejahdin tuomista jännityksistä kuin lapset itse, hyvä ettei etsinyt aarteita etunenässä. 
Viimeiset vieraat lähtivät vasta kymmeneltä illalla iltauintien jälkeen.
Angry birds-kakku oli tietenkin menestys, jokainen halusi vuorollaan kertoa kuinka hänen äidin tai isin puhelimessa on Angry birds ja kuinka hienosti osaavat sitä pelata. 

Tytöt pitivät jäätelöbaaria, joka oli tässä lämmössä suuressa suosiossa.

Lapset olivat niin hellyyttävän ihania ja aika kului vauhdilla. Oli upeat juhlat ja syntymäpäiväsankari oli onnellinen ensimmäisten kaverisynttäreidensä jälkeen. 
Aamulla jatkamme uusien legolelujen kasaamista, joka on vanhemmistakin mukavaa puuhaa.







torstai 14. kesäkuuta 2012

Kesäloma lähestyy....

Muutama viikko vielä arkista aherrusta edessä ennen kesälomien alkua. Eilen oli viimeiset hyppytreenit kentällä ja treenien jälkeen vanhemmat olivat leiponeet ihania kakkuja ja teimme mukavan piknikin kauniissa ja lämpimässä kesäillassa.

Sitä jälleen havahtui valmentamisen iloista, ei pelkkien kakkupalojen äärellä, vaan koko illan treenien vuoksi. Lapset ovat niin aitoja, ihania, iloisia ja jo kovin läheisiä. Erityisesti kuitenkin mieltä lämmittää meidän teinit, jotka niin avoimesti jakavat kanssani niin ilot kuin surutkin. Hekin ovat niin aitoja, hyväkäytöksisiä ja ihania, joista jokaisesta on tullut läheinen ja erilainen persoona vuosien saatossa. Usein oikein hymyilyttää heidän juttunsa ja havahtuu miettimään itseään samanikäisenä, isona pienenä. Hymy huulilla lähdin kotiin ja mietin miten paljon voimaa tuo pieni työni minulle itselleni antaa ja toivottavasti valmennettaville myös.
Nyt on monen kohdalla kesälomatauko alkamassa, kilparyhmä jatkaa jäällä koko kesän ja perjantaina vedämme vielä viimeiset hyppytreenit salissa ja sitten pääsee toinenkin porukka kesälaitumille ja vasta syksyllä näemme useimpien kanssa.

Meillä on täällä naapurissa muutaman päivän ajan ollut lasten isovanhemmat, Jeren kummitäti ja lasten kaksi serkkuakin vierailulla. Koulun ja treenien jälkeen on ollut lapsilla paljon puuhaa yhdessä ulkona ja illat tuntuvat loppuvan kesken. Onneksi kohta on viikonloppu ja saavat enemmän puuhastella ulkosalla ilman aikatauluja.
Lauantaina juhlimme myös Oliverin syntymäpäiviä etukäteen, jotka oikeasti ovat vasta ensi kuussa, mutta silloin olemme lomalla kuten valtaosa muistakin kavereista. Oliver odottaa jo innolla ensimmäisiä kunnon kaverisyntäreitään ja olemme suunnitelleet yhdessä mukavaa ohjelmaa ja askarrelleet kaikkea kivaa päivän varalle. Ilmankin pitäisi suosia meitä, joten saamme varmasti upeat juhlat aikaiseksi. Kaikista kivoin yllätys oli Oliverille, että Dominik- ja Sandra- kummit saapuvat meille huomenna jo yökylään.

Arkinen aherrus jatkukoot vielä muutaman viikon ajan ja sitten mekin pakkaamme auton ja suuntaamme nokan kohti Koti-Suomea. Hurraa!


maanantai 11. kesäkuuta 2012

Kaksikielisyys -rikkaus vai rasite

Mihin ihmeeseen nämä tunnit ja päivät, viikot ja kuukaudetkin katoavat?
Taas uusi viikko ja viikonloppu hujahti ohi lähes huomaamatta. Eilen olimme jälleen hallilla, kävimme pitkällä ja rankalla pyöräretkellä ja illalla vielä juoksin pitkän lenkin salilla ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni ja katsoin formulat samalla. (Iskän peruja, meillä on aina katsottu formuloita ja ajoinhan minä pienenä mikroautolla ja olin muuten siinä aika hyvä ja päihitin pojatkin, joka oli aika kova pala heille ;) Moottoriurheilu ja ennen kaikkea vauhti on verissä, isänihän ajoi aikoinaan kilpaa moottoripyörällä ja itsekin ajoin nuorena kevarikortin ja pari kesää kurvailin kevytmoottoripyörällä ympäri Suomea aikahurjia matkoja. Se oli mukavaa aikaa se ja edelleen haaveilen, että hankin vielä moottoripyörän, kunhan minulla on aikaa hieman enemmän ihan vain itselleni ja Jerelle. Mikäpä sen romanttisempaa kuin lähteä kahdestaan Etelä-Ranskan mutkateille kurvailemaan! Sitten joskus kun lapset ovat lentäneet pesästään saattaa olla sen aika.)

Mutta formuloihin... En katsonut formuloita muutamaan vuoteen, nyt niihin on tullut jälleen jännitystä kun Kimi on mukana. Edelleenkin katselen niistä useimmiten vain lähdön ja maaliin saapumisen, väliajan aina teen jotakin kotitöitä, jollen sitten ole salilla, jossa se menee mukavasti taustalla. Sen verran kilpailuhenkinen olen, että jos mukana ei ole ketään suomalaista, jolla mahdollisuus voittoon, ei se jaksa kiinnostaa. Nicoa en laske suomalaiseksi, hän itse on omasta mielestään vain saksalainen, vaikka suomen lehdistö hehkuttaa häntä puoliksi suomalaisena kuskina. Nico ei ole eläissään moniakaan kertoja käynyt edes Suomessa eikä puhu sanaakaan suomea eikä muutenkaan tunne Suomea mitenkään läheiseksi. Mikä on aika hassua kun isä on kuitenkin suomalainen. En jotenkaan ymmärrä tälläistä, miten toisille vanhemmille oma kulttuuri ja oma äidinkieli ei välttämättä merkitse mitään.
Täällä Sveitsissäkin, kuten tietenkin muuallakin maailmassa, on paljon suomalaisia, joiden lapset eivät puhu sanaakaan suomea, jotka eivät käy lomailemassa Suomessa eivätkä tunne suomen kulttuuria ensinkään. Suomi on heidän mielestään turha kieli. No eipä suomea tarvitsekaan muualla kuin suomessa, mutta onhan se aika eksoottinen kieli ja eikö sukulaisuus merkitse mitään, monella on kuitenkin suomessa sukulaisia, jotka eivät sitten osaa välttämättä kommunikoida lasten kanssa ensinkään kielimuurin takia. Minusta se on aika itsekästäkin, jollei viitsi nähdä sitä vaivaa, että antaa lapselle kaksikielisyyden. Kyllähän se vaatii vieraassa maassa aika paljon pitää kielestä kiinni. Varhaislapsuudessa vielä helppoa, mutta mitä vanhemmiksi lapset varttuvat, sen vaativammaksi kielen säilyttäminen ja ylläpitäminen käy. Vaikka me olemme täysin suomalainen perhe ja kotikielemme on ollut aina suomi, silti joudun päivittäin useita kertoja kääntämään suomeksi tyttöjen puhetta. Esimerkiksi kuukaudet ja viikonpäivät tulevat aina edelleenkin ranskaksi kesken suomalaisen lauseen samoin kellon oppiminen suomeksi on edelleen niin vaativaa.

Itse haluan pitää huolen siitä, että lapset saisivat sen rikkauden, että voisivat elää kahden kulttuurin välillä ja oppia kummastakin mahdollisimman paljon. Meillä vaalitaan suomalaisia perinteitä, syödään suomalaisia ruokia ja leivotaan suomalaisia herkkuja, kuunnellaan suomalaista musiikkia ja luetaan suomalaisia kansansatuja ja juhlitaan suomalaisin perintein, myös täällä Sveitsissä. Silti elämme myös mukana sveitsiläisessä kulttuurissa ja tytöthän puhuvat ranskaa paremmin kuin suomea ja mm. kirjoittavat ja lukevat täysin ranskaksi ja suomi tuottaa jo nyt ongelmia, jonka eteen teen kovasti töitä, luetutan ja hankin suomalaista kirjallisuutta ja tehtäväkirjoja heille, että suomenkielikin kehittyisi. Lomat vietämme Suomessa, vaikka välillä olisi kieltämättä kiva reissata muuallekin. Kuitenkin isovanhempia, kummeja ja ystäviä ajatellen on aina ihana mennä Suomeen. Mutta me ihmiset olemme erilaisia ja sehän on toki suuri rikkaus sekin. kaikkien ei tarvitse ajatella kuten minä.

Tänä aamuna kuitenkin istuuduin kaikessa rauhassa aamiaisella yksikseni muiden vielä nukkuessa.

Lueskelin netistä ulkosuomalaisten paluumuutosta ja törmäsin tekstiin, jossa eräs äiti kyseli lasten kouluista, jos palaisivat Englannista Suomeen. Kertoi alkuun, etteivät hänen tyttärensä puhu sanaakaan suomea ja siksi paluumuutto hirvittää. Moni ihmetellen kyseli häneltä, että miksei hän ole opettanut tyttärilleen äidinkieltään, johon tämä äiti vastasi, ettei ole kokenut tärkeäksi, koska suomea ei tarvitse missään. Nyt kuitenkin haluaisi sitten laittaa tyttäret Suomeen kouluun ja elää Suomessa. Aika paljon helpompaa olisi tytöillekin muutto äidin synnyinseudulle, jos olisi äiti nähnyt vaivan kaksikielisyyteen. Eihän suomi olekaan mikään maailman valtakieli, pieni erikoinen ja täysin erilainen kieli kuin mikä tahansa muu, mutta esimerkiksi tälläisissä tapauksissa se on aika tärkeä kieli kuitenkin juurien lisäksi. Tuskin kukaan siitä pahoillaan olisi, jos sen kielen isompana taitaisi. Ja itse ainakin haluan antaa lapsille senkin mahdollisuuden, että osaisivat suomen niin hyvin, että voisivat lähteä Suomeen vaikka tarvittaessa tai halutessaan opiskelemaan. Suomeen jos joskus haluavat opiskelemaan on heidän suoritettava vaativa kieliko, koska ovat opintonsa siihen asti suorittaneet vieraassa valtiossa, pelkkä suoman kansalaisuus ei vielä riitä mihinkään, vaikka yllättävän moni niin kuvitteleekin.  Lisäksi kaksikielisyydestä kun on paljon muutakin hyötyä kuin vain ulkoiset avut. On tutkittu aivojen käyttöä kaksikielisillä ja todettu, että he käyttävät kumpaakin aivopuoliskoa tehokkaammin kuin yksikieliset. Itse olenkin vitsaillut, että näillä meidän geeneillä kaksikielisistä lapsistamme voi siis ehkäpä tullakin ihan fiksuja ;) toivottavasti!

Meillähän on tänä vuonna ollut Erikan opettajien kanssa pikkuisen vääntöä, sillä Erikan opettajat olivat vanhempainillassa hyvin vahvasti sillä kannalla, että Erikan tulisi puhua kotonakin ranskaa. Eivät ymmärtäneet ensinkään, että me puhumme kotona suomea. Heidän mielestään me sekoitamme lapsen pään kahden kielen kanssa! Voiko joku vielä nykyaikana väittää jotakin tälläistä?! Kyllä! Otin asian puheeksi ystäväni kanssa, joka on opettajana myös täällä Saviesessa ja heti seuraavalla viikolla hän oli vienyt Erikan opettajille lehtiartikkelin ja tutkimustulokset kaksikielisyyden hyödyistä. Tämän jälkeen ei samanlaisia keskusteluja ollakaan käyty.

Ollaan oltu tänä vuonna hiukan silmätikkuina Erikan opettajille muutenkin, hehän eivät ole ensinkään ymmärtäneet Erikan harrastustakaan ja alkusyksy olikin aika hankala kun huomauttelivat jatkuvasti Erikalle luistelun rankkuudesta ja kyselivät, että asuuko Erika autossa vai jäällä jne.
Erikan valmentaja pyysikin ensimmäisten kilpailujen jälkeen Erikaa viemään pokaalinsa kouluun ja sanomaan, että tämän takia hän asuu mielellään jäällä. Jokaisen voiton jälkeen pokaali kulki kouluun opettajan nähtäville

 ja loppukaudesta opettaja oli jo piirtänyt Erikalle loma-anomuslappuun Erikan palkintopallille ja kirjoittanut tsemppiviestin mukaan, vaikka hetkeä aiemmin oli epäröiden ilmoittanut, ettei välttämättä anna tarvittavaa vapaapäivää kilpailupäiväksi. Nyt suhtautuvat Erikan luisteluihin positiivisesti ja kannustavasti. Ovat huomanneet, että tyttö tekee sitä täydellä sydämellä ja innolla ja menestystäkin on tullut,. Tuo opettajien kannustava suhtautuminen on ollut tärkeää Erikalle ja on silminnähden helpottunut kun saa tukea koulustakin.
Rehtori on ollut erittäin myötämielinen ja kannustava alusta asti, kuten Alexiankin opettaja.

Kylläpäs tätä tekstiä aiheesta syntyikin. Itseäni kiinnostaa valtavasti kaksikielisyys kuten myös erilaiset kulttuurit. On suuri rikkaus, että lapsemme saavat syntymälahjakseen tälläisen mahdollisuuden ja vielä tänäkin päivänä tunnen suurta ylpeyttä kun kuuntelen lapsiani, kun juttelevat ystäviensä kanssa ja puhuvat sujuvasti ranskaa paikallisella aksentilla. Itse en samaan tule ikinä pystymään, ei taivu minun kieleni yhtä kauniiseen lausumiseen ja sulavaan kielenkäyttöön, mutta pääasia, että tulee ymmärretyksi ja pärjää ;)

Oikein ihanaa kesäistä viikkoa kaikille!

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Onnellisuus on asenne.

Tänään olen pohtinut jälleen elämää ja sen tuomaa iloa ja onnea.
Poikia silitellessä uneen ja heidän kanssaan jutellessa tajusin jälleen kuinka onnellinen olen, että saan elää perheeni kanssa juuri semmoista elämää, mistä olen aina haaveillut. Kuinka pienistä, mutta kuitenkin niin suurista, tavallisista asioista onni koostuu.
Kumpa sitä useammin oppisi pysähtymään ja katselemaan kaikessa rauhassa ympärilleen, elämään hetkessä, tässä ja nyt. Toisinaan kaiken kiireen keskellä se kaikki meinaa aina välillä unohtua.

Aamulla meillä kävi arvioitsija arvioimassa talomme. Me olemme jo vuosia pohtineet, josko ottaisi projektiksi rakentaa uuden talon, mutta aina se on jäänyt ajatuksen tasolle. Jere tosin haaveilee myös projektista kunnostaa jokin vanha talo itsellemme. Minua taas kiinnostaisi vaihteeksi aloittaa kaikki ihan alusta ja tehdä juuri semmoinen, minkä on ihan itse alusta asti suunnitellut.
Kuitenkin kun tässä katselee ympärilleen ja tajuaa mikä työ siinä kaikessa olisi, se unelma meinaa lipua aina kauemmaksi... Aina se haave tästä projektista nostaa päättään uudestaan ja uudestaan, jokaikinen kevät... näen silmissäni tilavan ja toimivan keittiön, kodinhoitohuoneen, vaatehuoneet, käytännöllisen eteisen, kuraeteisen, yhden tarvittavan lisähuoneen jne. Se olisi mielenkiintoinen projekti muutenkin ja vihdoinkin piirtämäni pohjapiirrustukset pääsisivät arkkitehdin käsiin ja voisi ehkäpä suunnitella niistä jotakin.
Arvioitsija arvioi ihan kivan hinnan talollemme ja lupaili, että tämä saataisiin menemään varmasti aika vikkelästikin. Tämän kokoisen perheen kanssa ei vaan niin vikkelästi tästä lähdetä, joten nyt olisi tarkkaan sitten mietittävä meidän seuraavaa siirtoa, jos annetaan tämä myyntiin. Toisaalta, löytäisimmekö me yhtä ihanaa sijaintia uudelle talollemme. Paljon olisi nyt asioita selvitettävänä, mutta kiva pyöritellä ja suunnitella.

Meillä on ollut muutenkin tulevaisuus pöydällä tässä muutaman kuukauden ajan. Olisi isoja päätöksiä edessä ja ajatuksen tasolla olemme myös leikitelleet ajatuksella asua Suomessa. Se ajatus tosin tuntuu jotenkin kaukaiselta ja jollakin tavalla pelottavaltakin. Olemmehan me koko aikuisikämme asuneet täällä ja lapset ovat kaikki syntyneet täällä. Suomi on aina sydämessä ja juuret siellä, mutta mitenhän me enää sopeutuisimme sinne?!
Kahden valtion välillä asuminen ja eläminen on ainaista ikävää, oltaisiinpa me sitten Suomessa tai täällä niin aina me kaivataan läheisiämme jommasta kummasta paikasta. Kumpikin maa on ihana ja rakas, ihmiset tärkeitä ja niin rakkaita. Toisaalta se ikuinen ikävä antaa voimaakin, tietää, että on jotakin niin tärkeää mitä ikävöidä ja odottaa. Elämä on loppujen lopuksi niin ihanaa. Ja onneksi tämä välimatka näiden maiden välillä on aika lyhyt ja nopeasti sitä pääsee siirtymään valtiosta toiseen.
Mutta jotenkin sydämessäni uskon, että pian alkaa uusi aikakausi, jossakin suhteessa ja se tuo varmasti tullessaan jotakin uutta ja ihanaa.

Koko päivä ei suinkaan ole kulunut pelkkiä pohdintoja tehden. Aamu alkoi tuttuun tapaan joka aamuisella juoksulenkillä muiden vielä nukkuessa. Juoksen aina aamuisin tai sitten myöhään iltaisin muiden jo nukkuessa. Rakastan rentouttavia juoksulenkkejä itsekseni, joko salillamme juoksumatolla tai sitten meidän ihanan rankoilla mäkimaastoilla. Jeren ollessa kotona lasten kanssa juoksen useimmiten ulkona, mutta jos olen yksikseni lasten kanssa on salin juoksumatto ehdoton pelastaja. Lapset osaavatkin heti herättyään kömpiä alakertaan salille ja tietää löytävänsä äidin aina sieltä. Sitten yhdessä aamupalan tekoon.

Aamutreenien jälkeen olikin sopivaa siirtyä seuraavaksi jäähallille tyttöjen treeneihin.
Hallilla oli tänään valtaosa Sveitsin maajoukkuetason luistelijoista ja tytöt saivat jälleen uutta puhtia treeneihin heitä seuratessaan.
Alexia piruettien pyörteissä. Halusi, että kuvataan, että näkee kuinka hiukset ja helma nousee ;)


Oli oikein mukava ja aurinkoinen lämmin hellepäivä, jota oli kiva paeta hetkeksi jäähallin viileyteen.
Illalla saunottiin ja käytiin vielä kotisalilla Jeren kanssa lasten leikkiessä.

Jalkapallohuumaa tv:stä ja illan kruunaa vielä hyvä leffa lasten tuhistessa jo omissa sängyissään.

Oikein ihanaa ja rentouttavaa iltaa kaikille!


torstai 7. kesäkuuta 2012

Fete Dieu, Saviese

Tänään on meidän kantoonimme pyhäpäivä. Katolilaiset kantoonit juhlivat Fete Dieu-nimistä juhlaa, joka on yhdenlainen uskonnollinen festivaali. Jerellä on normaali työpäivä kun työpaikka sijaitsee toisessa kantoonissa.

Me kurvasimme aamusta muutamaksi tunniksi lasten kanssa jäälle ennen juhlakulkueen alkua. Pojat olivat tietenkin innoissaan ja miten minusta tuntuu, että luistelutaito oli parantunut kummallakin huimasti... taisi johtua juuri terotetuista luistimista, mutta vauhti oli hurjaa ja saivat jo kivaa peliäkin aikaiseksi. Tytöt treenasivat omia ohjelmiaan ja lopulta osallistuivat peliin myös. Oli kyllä tosi kivaa kaarrella taas jäällä itsekin.


Koko iltapäivä me sitten juhlittiinkin oman kylän juhlissa ja oli upeat juhlat. Niin lapset kuin aikuisetkin olivat pukeutuneet asianmukaisesti, onneksi ei sentään ihan kaikki, sillä me erotuimme joukosta kyllä aika lailla....
Vai tunnistatteko Erikaa ystäviensä joukosta ;) ?!

Ystäväperhe lupailikin, että hommaa meille juhlaan kuuluvat asut ensi vuonna. Erika kyllä heti topakasti ilmoitti, ettei me olla katolilaisia, mutta se ei kuulemma haittaa.
Oliver ja Daniel ihastuivat poikien asuun kuuluviin päähineisiin ja haaveilevat jo ensi vuoden juhla-asusta.

Kivan juhlan jälkeen oli vielä mukava hetki leikkipuistoilla kavereiden kanssa ennen iltatoimia.

Tässä mietin tätä blogia ja tämän asioiden rajaamista. Onko kenelläkään mitään toiveita mitä haluaisi blogissani tulevan esille?
Aikoinaan tytöistä kirjoittaessani aihe pyöri vauva-ajan ihanuuksia ihmetellen, samoin Sveitsi oli vielä meillekin silloin suhteellisen uusi ja erikoinen asuinympäristö. Kieletkin vaihtuivat saksasta ranskaan ja asuinympäristökin suhteellisen suuresta kaupungista Pohjois-Sveitsistä tänne Etelä-Sveitsin Alppien korkeuksiin.
Nyt moni asia on itselle jo tutumpaa ja tavallisempaa. Lapsiperhe-elämää, kouluja ja harrastuksiahan tämä varmasti tulee käsittelemään enimmäkseen, kuten tietenkin kulttuuria täältä Keski-Euroopasta kaikessa kokonaisuudessaan, mutta vinkatkaa aina, jos tulee jotakin toiveita tai ideoita mieleen.
Ja kommentoikaa ja kirjoitelkaa muutenkin rohkeasti. Vaikka kova olenkin puhumaan ja kirjoittelemaan niin ei se yksin ole ollenkaan niin mukavaa kuin porukassa ;)

Ihanaa torstaita kaikille!
Meillä alkaa nyt iltasatumarathon kun olen yksin lasten kanssa illan kotona. Huomenna jälleen koulut ja sitten viikonloppu!

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Vihdoinkin.

Päivät kuluvat hurjaa vauhtia. Eilinen päivä meni taas niin huomaamatta hirmuisella vauhdilla. Kävimme hyvän ystäväni kanssa vaeltamassa upeassa säässä ja upeissa maisemissa Daniel rinkassani muiden lasten ollessa koulussa. Kyllä tuollaiset aamupäivät ovat upeita ja taas löydettiin uusi mahtava reitti kaikkien niiden superihanien vanhojen reittien jatkeeksi. Loppupäivä menikin pyykkiä pesten, siivoillen ja lasten kanssa leikkien ja ulkoillen.

Tänään oli kauan odotettu päivä, kun tytöt pääsivät jälleen liitelemään jäälle uusilla luistimillaan ja kyllä siitä nauttivatkin. Alexialla oli odotetusti ensimmäisinä minuutteina hiukan vaikeuksia kun uudet luistimet eivät toimineet ihan samalla tavalla kuin vanhat ja hermo meinasi pettää kun hypyt olivat hukassa ja piruetit eivät pyörineet tarpeeksi vauhdikkaasti. Muutaman kunnon terälla jäähän iskun jälkeen homma alkoi jälleen luistamaan ja kauniit hypyt ja piruetit löytyivät sieltä jälleen.
Mitenhän jollakin lapsella voikaan olla noin kova temperamentti kuin tuolla neidillä?!

Pojat olivat jään reunalla seuraamassa taitoluistelijoiden treenejä ja kova hinku olisi ollut heilläkin jäälle (jonne ei valitettavasti ole mitään asiaa kuin tietyn seuran tietyillä luistelijoilla ja etukäteen varatuilla ajoilla, joista jokaisesta 25 minuutista maksetaan erikseen per naama).
Lupasinkin huomisen pyhäpäivän kunniaksi kurvata jälleen hallille heti aamusta, kun on kerrankin yleisöluistelua parin tunnin ajan ja pääsevät koko katras sinne muutamaksi tunniksi temppuilemaan. Poikien silmät loistivatkin loppu illan tuon tiedon kuultuaan. Vielä kun pääsivät isin mukaan rullakiekkotreeneihin niin koko päivä oli pelastettu.

Itse kävin hallilta suoraan ohjaamassa hyppytreenit urheilukentällä ja tytöt olivat myös mukana treeneissä. Rijanan kanssa saimme tehokkaasti taas tunnin hoidettua, jonka jälkeen kurvasimme loppuperhekin seuraamaan Jeren treenejä.

Kotiin palasimme leipomaan iltapalaksi pizzaa. Huomenna onkin pyhä ja lapset saivat valvoa hieman tavallista pidempään ja meno oli aika hurjaa.
Aurinkoista kesäpäivää kaikille!

Taitoluistelijana Sveitsissä.

Taitoluistelukulttuuri on hyvin erilaista täällä Sveitsissä verraten Suomeen. Koska elämämme pyörii aika tiukasti luisteluiden ympärillä tällä hetkellä niin ajattelin hieman valottaa tätä lajia teille muillekin.
Läheisemme ja lajin parissa itsekin ahertavat/ahertaneet hyvin tietävätkin, että tämä on aivan erilainen laji kuin mikään muu. Maailman vaativimpia urheilulajeja, joissa yhdistyy liikunnallisuus ja taiteellisuus mahtavassa paketissa.
Lähes viikottain, joskus jopa päivittäin tulee tilanteita, jolloin saa selitellä juurta jaksaen miten paljon lajin eteen on tehtävä töitä, jos mielii kilpajäille ja aikoo pysyä kelkan kyydissä. Vielä enemmän lapset joutuvat todistelemaan, että tekevät tätä omasta halustaan ja täydestä sydämestään eikä pakosta. Eihän kukaan täysijärkinen vietä kilpakautena jokaista ruokatuntia ja iltaa jäällä ja viikonloppuja treenaten ja kisamatkalla. Mutta kyllä, tuota kaikkea meidän tytöt ovat tehneet täydestä sydämestä ja suurella innolla ja rakkaudella. Luistelukavereista ja valmentajista on tullut lähes perheenjäseniä. Tytöt sanoivatkin taannoin, että meillä kun ei ole täällä ketään sukulaisia lähellä niin on suuri onni, että meillä on niin upea luisteluperhe.

Jäätreeneihin ei ole tarvinnut tyttöjä suostutella eikä toista kertaa pyytääkään, pikemminkin päin vastoin. Jäätunteja oli kilpakautena kuitenkin 11-13 tuntia viikossa, joten luulisi, että nyt olisi ihana tehdä muutakin ja niinhän onkin, mutta kyllä kaipuu jäälle on ollut lomallakin kova.

Sveitsissä taitoluistelua pyöritetään yksityistunnein. Harrastus on arvokas ja vaatii valtavasti vanhemmilta. Vanhempien suurin tehtävä on tietenkin toimia rahoittajina, mutta sekään ei riitä. Vanhempien vastuulle jää organisoida myös tanssitunnit ja oheisharjoitukset jäätuntien lisäksi ja juuri niitä mukaillen, joka ei olekaan mikään helppo tehtävä. Meilläkin tytöt joutuvat käymään baletissa vastarinteellä, kun lähempää ei löytynyt sopivaan ajankohtaan, ettei sekoita muita treenejä. Moni vanhempi ei jaksa nähdä tätä vaivaa eivätkä kylläkään ole valmiita satsaamaan ajallisesti tai rahallisestikaan sitä määrää, jota laji vaatisi.

Meillä on poikkeuksellinen tilanne kun itse valmennan samassa seurassa ja töitä riittää talviaikaan hurjasti. Menee kaksi kärpästä samalla iskulla niin rahallisesti, ajallisesti ja nautinnollisestikin. Omia tyttöjä valmennan enää harvakseltaan ja parempi niin. Neiti temperamenttimme, Alexia, kehittyy huomattavasti paremmin muiden valmennuksessa ja nauttiikin tunneista aiva eritavalla kuin äidin valvovan silmän alla. Meillä on upea treenipaikka Alppiauringon alla kauniissa Crans Montanassa, jossa saamme treenata niin paljon kun jaksamme. Päävalmentajamme on myös aina valmiina treenauttamaan tyttöjä. Lisäksi meidän pieni ja melko uusi seuramme on tyttöjen kehityksen kannalta oikea kultakaivos. Tytöt ovat saaneet luistella huippuvalmennuksessa päävalmentajamme, Rijana Delessertin kanssa, joka on entinen Tsekkien mestari ja Euroopan jäilläkin kilpaillut pariluistelussa.

Rijanan tyttö, Nathalie, on vähintäänkin yhtä vaativa ja osaava kuin äitinsäkin, vaikkei nimekästä historiaa löydykään äidin tapaan.

 Rijanan aikoinaan valmentama Antoine Dorsaz sekä Anaïs Morand edustivat Sveitsiä Vancouverin olympialaisissa ja toimivat meillä valmentajina myös omien luisteluiden ja koulujensa ohella.

 Kuten myös Tsekkien olympiaedustaja David Vincour myös.

Tytöt ovat hyvissä käsissä ja minulla upeat valmentajakollegat! Kilpailut poikkeavat myös kovasti Suomen kilpajäistä. Suomessa on liitto asettanut tiukat aikataulut oppimisen suhteen, jotka tuovat paineita valmentajille kuin valmennettaville. Ikä tulee monella kilpailijalla vastaan liian varhain. Tokihan se on sama täälläkin, mutta raja ei ole niin tiukka ja hiukan vanhemmallakin iällä pystyy kirimään tason vielä kiinni. Tai voikohan näin sanoa, jos puhutaan, että Suomessa kilpataitoluistelu piäisi aloittaa neljän vanhana, mutta täällä voi riittää, että sen aloittaa kuuden vanhana ;) tässä yksityistunneilla saadaan pelattua niin paljon eritavalla meidän eduksemme. Mutta kuten kaikissa asioilla, mitalilla on kaksi puolta ja se on myös näissä yksityistunneissa. Uskon, että täällä on huomattavasti enemmän kilpailua, kateutta ja katkeruutta kuin Suomessa, jossa lajin harrastaminen on tasapuolisempaa ja muutenkin seuratoiminta yhteisöllisempaa. Täällä suhteilla ja rahalla on liiankin suuri merkitys. Loppujen lopuksi kuitenkin ne suhteet ja raha eivät vain aina riitä, jos ei lapsella ole lahjoja tai intoa. Näitä esimerkkejä on pilvin pimein. Mutta tässä siis pieni postaus meidän rakkaan lajimme koukeroista, tästä kirjoittaisin vaikka kuinka paljon lisää, mutta luulenpa, ettette te jaksaisi tätä enempää lukea, jollette nukahtaneet jo tässä vaiheessa.

Reippaita päiviä kaikille!