Sydämellistä joulua kaikille!

Tuhannet kiitokset aivan mahtavista korteista, joita on tänäkin jouluna saapunut valtavat määrät ja jokainen kortti on lämmittänyt mieltä kuvineen ja teksteineen. Valitettavasti itse olin tänäkin vuonna taas postien suhteen niin samaton, että jäi kortit lähettämättä.

Ehkäpä ensi vuonna olen ajoissa vihdoinkin liikenteessä ja saan itsekin ilahdutettua teitä kaikki kuten te taas tänä vuonna meitä. Sydämellinen kiitos vielä!

Joulu alkaa olla ovella ja tunnelma niin kovin jouluinen, ihana, lämpöinen ja jännittynytkin. 

Kummatkin isovanhemmat lensivät tänne luoksemme ja hulinaa on riittänyt. Nonna ja Vicce saapuivat perjantaina lounastreeniemme aikana ja heti törmättiin kaupalla sattumalta kun palauttelin lapsia kouluun ;)
Eilen kävin noutamassa mamman ja papan kentältä ja kerettiin matkalla poiketa tehtaanmyymäläkauppakeskuksessakin viimeisillä jouluostoksilla. Tytöt viettelivät iltapäivää treenien jälkeen luistelukaverin luona, josta koukkasimme heidät matkalla.

Oli ihana hetki perjantaina kun mietin miten organisoin eilisen aamun, sillä jälleen oli kaikilla treenit samaan aikaan ja minulla lentokenttäkeikkakin samaan aikaan. Seuramme ihanat avuliaat ystävät tarjosivat oitis auttavan kätensä ja ilmoittivat, että he hakevat tytöt treeneihin ja hoitavat heidät iltapäivään hyvin mielellään. Että sitä vartenhan ystävät ovat ja minä liian harvoin pyydän reilusti apua, vaikka sitä olisi tarjolla. Ilolla otin avun vastaan ja koko aamupäivä hoitui hienosti ja kaikki olivat tyytyväisiä. Nonna ja Vicce huolehtivat pojista aamun ja veivät heidät treeneihin, jossa Jere lopetteli omia treenejään samaan aikaan ja aloitteli poikien kanssa sitten yhdessä heidän treenejään.

Joulupukkia on odotettu täällä kovasti ja vihdoinkin odotus huomenna palkitaan.

Jännityksellä itsekin odottelen lasten riemua ja huomisen päivän tunnelmaa. Päivä on täynnä ihania suomalaisia perinteitä, joista on ihana pitää kiinni täällä maailmalla. Suomalainen joulu on valtavan hieno ja on iso rikkaus saada siirtä perinteet myös meidän ulkosuomalaisille lapsillemme.

Jouluruuat ovat hyvällä mallilla. Mamma on täällä tänään tehnyt laatikoita, nonnakin ylämökillä paistanut lanttulaatikkoa. Lihat ja lisukkeet ovat myös odottamassa valmiudessa ja huomiseksi jää minun jälkiruoka enää valmistettavaksi, sitten saa joulu tulla.

Meillä on vielä aamulla aamujäät puolille päivin ja sitten joulurauha julistetaan meidänkin perheessämme.

Tänään koko päivä kului taas jäällä. Tytöillä oli aamulla kuivatreenit gaalan uuden ohjelman kanssa ennen kuin siirryimme jäälle.

Nyt on tytöillä gaalaan kolme eri ohjelmaa sekä omat kilpaohjelmat luisteltavaksi. Kaikki esitetään kahdesti kun on kaksi gaalaa, ensin hallissa Sierressä 29.päivä ja seuraavana päivänä Montanan ulkojäällä.

Arttu-pojan kohtalo on synkistänyt täälläkin ja tuntuu käsittämättömältä ajatella sitä tuskaa ja surua mitä perhe joutui kohtaamaan. Kunpa voisi jotenkin auttaa tuollaisessa surussa.

Kyllä omat murheet ja huolet tuntuvat mitättömiltä tuollaisen rinnalla.

Lasten kanssa ollaan leivottu pipareita, loihdittu erilaisia lahjoja niin naapureille, opettajille kuin kavereillekin... Tässä muutama taidonnäyte luomuksistamme. Tiedän, leipuriainesta meissä ei ole ;) kun aloittelimme projektia oli mielikuvat vähän toisenlaiset, mutta toteutus jäi hieman laimeaksi. Pääasia, että maistuivat maukkaille ja saajat olivat oikein onnellisia. Jokainen tuntuu tykkäävän suomalaisista pipareista. Eikä Angry birds-teemaan tunnu kyllästyvän koskaan ;)

Oliverin jääkiekkokaverille loihdimme kiitokseksi tämmöisen tekeleen.

Jerellä on treenejä ja pelejä tiuhaan tahtiin kun tuurailee kakkosliigan maalivahtia, veteraanien maalivantia ja A-junnujenkin peleihin pitäisi keretä vielä torjumaan ;)

Ihanaa, rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille! Pitäkää läheisistänne huolta!

Jouluvalmisteluita.

Voi näitä päiviä!

On taas tapahtunut vaikka mitä ja joulufiilis on niin korkealla ja päivät hujahtavat aivan liian nopeasti.

Joululaulut soivat ihanasti niin autossa kuin kotonakin ja niistä tulee aivan mielettömän ihana tunnelma. Mitään stressiä en ole ottanut, enkä aio ottaakaan mistään. Osa lahjoistakin on vielä hankkimatta, mutta kyllähän niitä kerkeää vielä.

Ensimmäinen piparkakkutaikina on leivottu ja toinen odottaa kylmässä huomisia leipureita. Aiotaan leipoa naapureille, opettajille ja luistelukavereille Angry birds-pipareita ja "-taloja". 

Saa nähdä mitä taiteellisia suorituksia sieltä taas ilmestyykään.

Joulusiivouskin on kertaalleen hoidettu, mutta kaikella todennäköisyydellä se oli vain harjoittelua, sillä aattoon on vielä aikaa ja kotia saa puunata vielä muutamaan otteeseenkin ennen sitä. Silti on kiva tietää, että suurin urakka ikkunan pesuineen, verhotkin heitin kaikki koneeseen ja pesin puhtaiksi niistä huoneista joihin en vaihtanut erikseen alkutalvena talviverhoja. Sälekaihtimietkin pyyhittiin Danielin kanssa yhteisvoimin ja kyllä nyt kelpaa joulupukin tulla ;) Ikkunan pesu oli kyllä yhtä turhaa kun ennenkin. En kerennyt edes rättejä laskea käsistä kun pojat jo nojailivat lumisin rukkasin olohuoneen lasioveen, että toisin porkkanan lumiukon nenäksi... Mutta sitähän tämä on lapsiperheessä ja siksen normaalisti ikkunoista kyllä kauheaa stressiä otakaan. Sillä asenteella mennään, että hetken nuo ovat pieniä, eikä kaikesta halua kokoajan huomauttaa ja kaikkea kieltääkään. Tärkeä asiahan se oli, että lumiukolle nenä pitäisi saada ja jos olisivat oven karmiin koputelleet, niin rukkaset olisi pitänyt riisua ja sehän olisi vienyt aikaa tärkeältä työltä ;)

Jere on erityisen innoissaan jääkiekosta ja saikin perjantaina kutsun 2. liigajoukkueen treeneihin tuuraamaan loukkaantunutta toista maalivahtia, heti perään a-junnutkin tarjosivat loukkaantuneen maalivahdin sijaisuutta hänelle. Eilen aamuna olikin polleana poikana taaas pitkissä maalivahtitreeneissään. Me olimme lasten kanssa perjantaina katsomassa myös Jeren treenajä ja hyvinhän tuo torjui, kehitys on ollut huimaa. Kehityskaari hieman erilainen kuin monella muulla maalivahdilla, eläkeiässä jo NHL-tasoa :D

Aina jaksan ihailla Jeressä juuri tuota heittäytymistä asioihin ilman mitään häpeän tunnetta. Kuinka moni mies lähtisi tuolla innolla(ja taidolla) lähes ammattilaisten sekaan? tai nuorten poikien kanssa treenaamaan, jotka ovat puolet ketterämpiä kuin itse. Mutta Jere on 110%sti mukana ja ottaa kaiken irti jokaisesta hetkestä ;)

Poikien kiekkokoulussa tuli vietettyä taas eilen iloisia hetkiä. Me oltiin isolla porukalla katsomassa treenejä kun meidän seuran sihteerit sekä perhe Bullysta saapui myös seuraamaan treenejä. 

Sanoivat kaikki, että on ilo seurata meidän kummankin otetta valmennettaviin ja kuinka täysillä me elämme mukana.

Hyviä treenejä Jere vetää ja on saanut sinne paljon taitoluistelun tekniikkaakin mukaan, josta jaksan aina iloita. Tärkeitä juttuja pienille kiekkoilijoille ja aika ketterästi pojat kyllä luistelevat.

Daniel on niin hauskaa seurattavaa, se on semmoinen iloinen ja niin helppo tapaus. Se tykkää kaikista treeneistä ja pinkoo aina etunenässä, välillä ihan omia harjoitteita kun ei ymmärrä ranskaksi kaikkea mitä pyydetään tehdä.

Oliver luistelee Jeren porukassa ja ihailtavasti ottaa jokaisen ohjeen vastaan eikä huomaa mitenkään, että on isi valmentamassa. Tuo ei ikinä ole onnistunut Alexian kanssa ;) onneksi Rijana jo hyvin varhaisessa vaiheessa siirsi Alexian pois minun valmennuksestani juuri tuon takia.

Oliver on muutenkin saanut kauheasti nopeutta ja taitoa tällä kaudella ja meidän viime vuotinen haaveilija on jo aika terävä kiekkopoika ;)

Tyttöjen treenit kulkevat entiseen malliin ja eilen oli erityinen treeni kun pääsivät ensimmäistä kertaa kokeilemaan kaksoisakselia.

No vieläpä tuohon on matkaa, vasta hyppäsivät kaksi kierrosta. Vielä puoli kierrosta pitäisi puristaa lisää, mutta hyvälle tuokin hyppy jo näytti ja erityisesti ensimmäiseksi kokeilukerraksi.

Erika hyppäsi ensimmäistä kertaa kokonaisen kaksoisritin ja kaksoisflipin ja enää puuttuu puolet kaikista kaksoishypyistä niin olisi jokainen plakkarissa.

Kiri on kova, mutta into vielä sitäkin kovempi. Treeneistä ei olisi lähdetty tänäänkään mihinkään, vaikka lunta alkoi sataa taivaan täydeltä.

Valmentajan sydäntä lämmittää aina kun rukoilevat lisätreenejä, vaikka jäällä ollaan oltu jo kolmatta tuntia.

Alexiakin hyppäsi tällä viikolla myös ensimmäistä kertaa kaksoisritin kaatumatta ja kaikki kaksoishypyt ovat kivalla mallilla, vaikka matkaa kaikkien puhtaisiin suorituksiin toki vielä onkin.

Ja into taitaa kasvaa entisestään kun ensi viikolla saapuu jälleen David luoksemme treenauttamaan

tyttöjä ja Nataliellakin on paljon enemmän aikaa työskennellä tyttöjen kanssa kun jää lomalle töistä. Meillä tulee olemaan extratehokas joululoma varmasti ja toivottavasti!

Meille saapuu ensi perjantaina ensimmäiset jouluvieraat kun nonna ja Vicce saapuvat tänne ja lauantaina heti perään mamma ja pappa. Siitä se joulu sitten alkaakin! Odotamme jo valtavasti. Perjantaina alkaa lasten kahden viikon joululomakin ja sitäkin odotamme jo malttamattomina.

Meillä on gaalakin 29. ja 30. päivä, jonne saamme ihanan suomiporukan yleisöksi, sillä Danielin

kummit lentävät luoksemme myös 27.päivä ja Lökölän porukkakin saapuu tänne uutta vuotta juhlimaan.

Minä tein ensimmäisen tilauksenikin valmiiksi kauppaani ja seuraavat lähtevät ensi viikolla, jonka jälkeen alamme odotella tuotteita saapuvaksi. Suvi ja Jarno ovat häämatkalla tällä hetkellä ja kun saapuvat vuoden vaihteessa niin saadaan taas nettikauppaa eteenpäin ja tammikuussa toivottavasti kauppa auki. Odotan jo innolla avajaispäivää ;)

Suvi on kirjoittanut heidän häämatkastaan blogia meille läheisille ja ihan pakko on lainata sieltä yksi upea kohta tähän minunkin sivulleni:

"Illalla kävimme konsertissa tai käytännössä lastensairaalan infotilaisuudessa. Sveitsiläinen lääkäri on rakennuttanut tänne 5 sairaalaa, jotka tarjoavat ilmaisen hoidon ja lääkityksen kaikille Kambodzan lapsille – suurimmalla osalla ei olisi terveydenhuoltoon varaa. 90% sairaalan rahoituksesta tulee yksityisiltä rahoittajilta. 10% rahasta taas Sveitsin hallitukselta. Kambodza itse rahoittaa toimintaa hyvin vähän. Mieletön elämäntyö! Hän pyysi verenluovuttajia keltakuumeesta kärsivien lasten pelastamiseksi."

Mieletön fiilis tuli lukea tämmöisestä auttamisesta! He tekevät arvokasta työtä! Hattua nostan ja kunnioitan tälläisiä ihmisiä suuresti! Pienikin teko on aina hyvästä ja tälläinen suurempi teko auttaa niin monia ja tarjoaa monille paremman elämän. Ihanaa!!!!

Tähän on hyvä päättää tämä kirjoitus ja aloittaa upea uusi viikko! Rauhaisaa ja nautinnollista joulun odotusta kaikille!

Course de Noel

Taas ollaan uudessa viikossa ja kovaa vauhtia menossa kohti viikonloppua. Joululoma lähestyy ja vielä olisi vaikka mitä puuhaa ennen sitä eikä joulupukin asioitakaan ole ihan täysin vielä hoidettu. Oliverin ainut toive on ollut maapallokirja. Nyt löysi kotoa minun ikivanhan kartaston ja kantaa sitä mukana kouluunkin joka päivä, ilmoitti vielä viikon kantamusten jälkeenkin, ettei hän toivo kyllä joulupukilta mitään kun sai parhaan kirjan jo.
Tänä aamuna kuuntelin kun jutteli Danielille kuinka hän hoitaa mammaa, pappaa, nonnaa ja Vicceä sitten kun he ovat jo niin vanhoja, että heillä on paljon ryppyjä. Danielilla on maailman paras isoveikka!

Mutta vielä hetkeksi viikonloppuun.... koitan ladata teille muutaman videonkin tähän. Saa nähdä miten onnistun!

Alexian kilpaohjelma
(Erika ilmoitti, ettei hänen kilpaohjelmaa saa ladata. Johtuu varmasti siitä, ettei ollut tyytyväinen omaan suoritukseensa. Ehkäpä saadaan hänenkin ohjelmasta vielä ote seuraavista kilpailuista, toivottavasti!)

http://www.youtube.com/watch?v=pQ1taFCjp7c

Lauantaiaamulla me starttasimme ajoissa jälleen Sionin hallille kannustamaan seuramme yhtä luistelijaa, Lauraa. Laura luisteli melkein puhtaan ohjelmansa ja sijoittui kovassa kilpailussa 12. Itse oli oikein tyytyväinen suoritukseensa. Suomalainen Emiliakin sijottui samassa sarjassa hienosti kuudenneksi. Hänen siskonsa Ilona jatkaa vielä illemmalla kilpailua toisella ohjelmallaan.

Siirryimme hallilta Sionin keskustassa juostavaan Course de Noel, jossa kaikki kolme koululaistamme juoksivat. Oliver aloitti ensimmäisessä sarjassa hienosti juosten koko matkan (1km) ja melkoisella vauhdilla juoksikin. Ihania pieniä juoksijoita oli 300. Virallisesti sarja oli tarkoitettu vuotta vanhemmille, mutta Oliverin ikäisiä juoksijoita oli joukossa satakunta. Oliver saapui maaliin parhaat ystävät rinnallaan ja sijoittui 223. kysyi kirkkain silmin, että saakohan hän ensimmäisen palkinnon.
Oliverin onneksi kaikille kilpailijoille jaettiin hienot mitallit ;)

Seuraavassa ryhmässä olikin sitten jo Alexia, joka kaatui lähdössä, mutta sijoittui kuitenkin ihan kivasti 17. Kahdensadan juoksijan joukosta ja oli kolmanneksi nopein tyttö.

Erika juoksi omanikäistensä joukossa hienosti myös ja sijoittui 66. Ja tytöistä ylsi kymmenen joukkoon.

Tämä on kiva tapahtuma kun koko pieni kylämme osallistuu omilla tiimipaidoillaan aina kisaan ja henki on aivan mieletön ja kannustus kovaa vaikka kaikki leikkimielellä kisaavatkin, lähestulkoon.

Illalla me leikimme kotona. Lumileikkejä ja sisäleikkejä. Rauhallisen leppoinen ilta ja ajoissa nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna me lähdimme hallille taas treeneihin välipäivän jälkeen.
Pojat starttasivat Oliverin ihka ensimmäiseen turnaukseen Champeryn kylään. Olisi ollut niin mahtavaa liittyä mukaan, mutta valitettavasti minun oli mentävä töihin, sillä Rijana on seuramme yhden tytön kanssa kilpailuissa ja me suoriudumme Antoinen kanssa ryhmäkursseista sillä välin.
Saimme Rijanan iltapäiväksi jälleen treenauttamaan tyttöjä ja samaan aikaan kotiuduimme reissultamme kuin pojatkin. Oliverin turnaus oli mennyt hienosti. Kaksi voittoa ja yksi häviö. Iloinen pikku-ukko kertoi turnauksen tapahtumista ;)

Pojista lataan kuukausi takaperin kuvatun pätkän:

http://www.youtube.com/watch?v=Jyv8rhIq0ek&feature=plcp

Iloista ja reipasta viikkoa kaikille!
Ihanaa joulun odotusta!!!

Kilpailujännitystä.

Jälleen upea ja ikimuistoinen kisapäivä takana.

Koko perheen kanssa olimme jännittämässä Sionin hallin katsomossa kun Oliverkin kerkesi lounastunniksi mukaan hallille. Erika luisteli seuramme tytöistä ensimmäisenä ja vaikka lämmittelyssä hyppi kauniisti niin ohjelmassa jokainen hyppy oli enemmän tai vähemmän epäonnistunut. Neljä akselia, joista kaksi olivat hyviä, muttei kuitenkaan ensinkään sitä tasoa mitä olemme tottuneet nyt näkemään. Kaksoisalcowkin horjuen alas kahdelle jalalle. Onneksi liu'ut, esiintyminen ja piruetit olivat kauniita ja Erikan ote luisteluun oli aivan toista luokkaa kuin monella muulla tytöllä.

Itkuinen tyttö astui kuitenkin pois jäältä ja hetken alakuloa kestikin. Onneksi pian taas tuttu hymy levisi kasvoille ja kaikki oli hyvin!

Alexia luisteli omalla vuorollaan itsevarman ja upean ohjelman. Kaikki akselit ja piruetit olivat mahtavia, liu'ut ja esiintyminen aivan mahtavia. Sai mielettömän kannustushuudot ja jäälle lenteli ihania lahjoja esityksen jälkeen. Jokainen tuli onnittelemaan sarjan pienintä luistelijaa ja iloinen pieni luistelija nautti tilanteesta. Vanessa luisteli myös kauniin ja onnistuneen ohjelman. Alexia sijoittui lopulta toiseksi, Vanessa neljänneksi ja Erika kaikesta huolimatta seitsemänneksi kahdenkymmenen kovatasoisen tytön joukossa.

Pokaali

Kolmanneksi tullut puuttuu kuvasta, mutta muuten ryhmä koolla.

Kilpailu on kovaa ja taso sen kun kovenee, mutta innolla me odotamme seuraavia kisoja.

Nyt treeniä ja treeniä vielä ja sitten kohti uusia haasteita. Gaala odottaa tämän kuun lopulla ja siellä tytöillä on monta eri ohjelmaa luisteltavana. Ensi vuonna sitten kilpaillaan vasta seuraavan kerran.

Huomenna on juoksukilpailut Sionissa, course de Noel, jonne niin Oliver, Alexia ja Erika ovat menossa edustamaan kouluja. Ja sunnuntaina jännitetään Oliverin turnausta. Ja lunta sataa ja sataa.... Täällä on pian täysi kaaos lumen vuoksi. Mutta niin kaunista!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Itsenäisyyspäivä ja nimet paperissa.

Tänään Suomi juhlii taas itsenäisyyttään. Juhlallinen päivä ja meillä tätä päivää juhlistetaan joulukuusen koristelulla ja juhlallisella sinivalkoisella illallisella sekä tietenkin uuden presidenttiparin vastaanottoa ja pukuloistoakin seurataan.

Onnea 95-vuotias Suomi!

Meillä on syytä toiseenkin juhlaan, sillä nyt on sitten virallisesti nimet paperissa ja minun yrittäjän arki alkamassa. Tammikuussa olen sitten virallisesti yrittäjä ja maahantuoja. Ja tammikuun aikana aukeaa sitten sivut ja työmaa alkaa sitten siitä pikku hiljaa, toivottavasti mukavasti.

Tässä pientä esimakua tulevasta, käyntikorttini kääntöpuoli ;) Ihanan Suvin käsialaa ja juuri niin kaunis kuin olin haaveillutkin.

Tässä on viimeiset päivät kuluneet melkoisessa vilskeessä ja jokaisena päivänä on saatu hirmuisesti aikaan. Isot pyörät kun laitoimme pyörimään niin ei itsekään meinaa aina perässä pysyä ;)
Iso kiitos kuuluu maailman parhaalle kälylleni, Suville, joka ideoi niin nettisivut, logon kuin kauniit käyntikortitkin.
Iso kiitos myös rakkaalle miehelleni, joka taas jaksaa uskoa ja auttaa, niinäkin hetkinä kun perässä ei meinaa pysyä... Hän jaksaa herätä aamuisin kanssani kukonlaulun aikaan ideoimaan ja suunnittelemaan, vääntää rautalangasta, jos ei meinaa mennä jakeluun jokin asia... tai aika monikin asia ;).
Sekä veljelleni, joka on aina jaksavat uskoa minuun, vaikka usein onkin se ihminen joka tiputtaa takaisin maan pinnalle, tällä kertaa sain täyden siunauksen häneltäkin ;)
Ja tietenkin vanhemmilleni, äitiltä saa kollegana paljon hyviä vinkkejä.
Ja Lindalle, jonka kanssa nimikin saatiin keksityksi hetkessä, jota Suvi hiukan muokkasi ;) ja kaikki te ystävät, jotka kannoitte jälleen kortenne kekoon ja tarjositte auttavaa kättänne. Mihin joutuisinkaan ilman teitä?!
Te jaksatte aina uskoa ja tsempata, elää mukana! Se on niin valtavan iso asia, kiitos!!!

Tammikuussa aukeaa siis taitoluisteluvaatteiden erikoisliike. Katsotaan nyt miten nämä vanhoolliset sveitsiläiset lähtevät nettikaupan pyörteisiin mukaan. Toivottavasti hyvin. Ainakin kauppa tuntuu käyvän ulkomaalaisiin nettikauppoihin, joista meidänkin seuran tytöt jatkuvasti tilaavat, sillä tarjontaa ei täällä liiaksi ole.

Kaikista upeinta on ollut huomata miten yhteistyöhaluisia kaikki merkit ovat olleet ja sainhan upean italialaisen merkinkin edustukseeni, jota ei kukaan muu vielä ainakaan täällä Sveitsissä myykään. Siitä olen erityisen innoissani ja se olikin minun ensimmäinen merkkini.

Tähän projektiin on mahtunut jo tässä vaiheessa niin ikimuistoisia hetkiä ja on ollut todella haasteellista, mutta samalla erityisen antoisaa puurtaa tämän asian tiimoilta ja huomata miten asiat etenevät ja miten niihin itse pystyy paljon vaikuttamaan.

Meidän seuramme johtoporras ja valmentajat ovat kaikki asiasta hyvin innoissaan. Päävalmentajakin sanoi oitis, että on jo vuosia koittanut vihjailla kaikille, että tämmöisestä liikkeestä on huutava pula Sveitsissä. Täältä ei kukaan tunnu löytävän tarvikkeita ja asusteita. Liikkeitä on vähän ja valikoima suppea.
Toivotaan, että pystyn tarjoamaan heille nyt sitä mitä he kaipaavat. En varmasti oitis saa kaikkea esille enkä ehkäpä osaakaan olla jokaiselle avuksi, mutta pikku hiljaa jos yhdessä asiakkaitteni kanssa rakentaisimme toimivan yrityksen!

Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan mitä tästä vielä kehkeytyykään. Toivottavasti jotakin hyvää ja ainakin pitkäaikainen yhteistyö monien ihanien edustajien kanssa!

Meillä on täällä lunta tullut taivaan täydeltä edelleen. Ulkojäät ovat peruttu, mutta onneksi olemme saaneet extrajäitä halliin, kuten tänäänkin lounasaikaan, sillä huomennahan me jännitämme jälleen tyttöjen kisoja.
Erikahan kerkesi alkuviikosta kadottaa hyppynsäkin. Onneksi tunnin lopussa ne löytyi jälleen, mutta kaikki on siis mahdollista ja juuri kun kerkesin mainita, että Erika on semmoinen varma luistelija....

Kilpailujärjestyskin saapui ja Erika luistelee seitsemäntenä, Alexia viidentenätoista ja seuramme Vanessa kahdentenakymmenentenä. Listaa silmäillessäni kyllä jännitys palautui pikku hiljaa mieleeni ja en malta odottaa huomista kamppailua kovia tyttöjä vastaan.
Ihanaa kun on liki kotikisat ja tuossa ihan lähellä!

Saint Nicolas on vieraillut jo eilen poikien jäällä ja huomenna tyttöjen. Karkki-pähkinä-mandariini-pussien jako on täydessä touhussa ja joulupukin näköinen ukkeli keikkuu milloin jäällä ja milloiin kauppojen ovella pussiensa kanssa ilahduttamassa lapsia.

Joten oikeaa joulun taikaa alkaa olla ilmassa. Kuusi koristaa jo illalla kotiamme ja loput joulukoristeetkin asetellaan paikoilleen. Sitten valmistaudutaan kisoihin ja sen jälkeen sunnuntaina käynnistyvään poikien ensimmäiseen vierasturnaukseen Champeryssa ;)
Aika jännä viikonloppu taas luvassa!

Peukut pystyyn huomenna tytöille. Toivottavasti esiintyisivät kauniisti ja varmasti. Saisivat mahdollisimman puhtaat ohjelmat, yltää niillä sitten mille sijalle tahansa, mutta että olisivat itse tyytyväisiä ja jokaisen vaativammankin elementin suorittaisivat onnistuneesti. Kylläpä jännittää!

Ihanaa Itsenäisyyspäivää kaikille!!!!

Talven riemua.

Lunta tulee taivaan täydeltä jo toista päivää ja loppua ei näy, sillä koko viikoksi on luvattu tälläistä sadetta. Ehkäpä me tänäkin vuonna hautaudumme lumeen....

Alhaalla Sionissakin on lunta ja auringon pilkistäessä ja sateen lakatessa maisema on jokapuolella kauniin satumainen.

Eilen erehdyin lähtemään treeneihin Jeren autolla, joka on etuveto ja vasta kolmannen reitin valittuani pääsin takaisin kotiin. Oli jännitystä ilmassa kun koitimme kivuta jyrkkiä rinteitämme ja auto luisui sivuliirossa poikittain. Onneksi oli sunnuntai eikä kiire mihinkään eikä paljoa liikennettä! Tänään oli ihana hypätä oman auton rattiin ja nousta varmasti ylös jyrkempikin rinne. Neliveto on ainut oikea auto näihin maisemiin.

Viime viikolla saapui kuopuksemme kouluun ilmoittautumislomake!

Totta se on, Danielkin aloittaa koulun syksyllä ja se tuntuu kyllä kieltämättä aika hurjalle, vaikka olenkin innoissani, sillä pieni tuleva koululainen ei meinaa pysyä housuissaan tämän asian suhteen.

Hän odottaa koulua todella paljon ja vaikuttaa oikein valmiilta koululaiselta. Kyllähän minä tiedän kolmen koululaisen jälkeen, että ensimmäinen kouluvuosi on lyhyitä, vain muutaman tunnin, päiviä neljästi viikossa ja jokainen lapsemme on nauttinut niistä hetkistä ja kielitaidon takia tuo on ollut tärkeää aikaa. Mutta siitä se koulutaival alkaa ja pian perheen pieninkin on paljon enemmän opettajien ja kavereiden kanssa kuin minun :( se on kieltämättä hirmuisen haikeaa! 

Säilyyköhän perheen kuopus aina vauvana meille vanhemmille?!

Nautin siis vielä viimeisestä yhteisestä vuodestamme ja puuhaamme yhdessä kaikkea mahdollista, sillä ensi vuonna yhteiset aamulenkkimme ja kokkausrutiinimme ovat historiaa.

Mutta niinhän sitä sanotaan, että lapset ovat lainassa ja siltä tämä kieltämättä tuntuukin, ensimmäisten siipien kokeiluiden aikaan jo.

Hassuinta on, että kuopuksen koulutaival on jotenkin selvästikin herkempi hetki kuin muiden. Olisi voinut kuvitella, että esikoisen kohdalla olisi ollut enemmän jännitystä ja pelkoja, mutta ehkäpä se uutuuden viehätys ja positiivinen jännitys, mutta ennen kaikkea into, pyyhki pois sen kaiken haikeuden ja siitä päällimmäisenä on mielessä se jännä tilanne ja uuden alku. Nyt jo melkein puoli vuotta etukäteen

pyyhin kyyneleitä pelkän ajatuksen vuoksi, että lähettelemme perheemme vauvaa pian samalle bussille kuin isompiakin lapsiamme!

Daniel on kyllä niin reipas kiekkoilijakin, siellä se ahkerasti treenaa ja vaikka valmentajana olisi jokin vieraskin niin yhtä rohkeasti ja iloisesti suorittaa treeninsa alusta loppuun ja aina hymyssä suin. En jaksa uskoa, että tuolla ilopillerillä olisi mitään vaikeuksia sopeutua koulumaailmaankaan.

Lauantaina olimme treenien jälkeen Ranskassa. Kävimme Jeren ja poikien kanssa retkellä Ikeassa, sillä Oliver on puhunut paljon kuinka haluaisi Ikeaan lihapullille, salaatille ja minijäätelölle. Haaveili jopa asuntoauton hankkimisesta, jonka voisi parkkeerata Ikean pihaan ja voisi aina käydä syömässä siellä ;) Daniel ilmoitti siihen, että hän aikoo ostaa itselleen koko Ikean. Me lähdimme sitten yhdessä poikien kanssa katsomaan Danielin uusia tulevia tiluksia ;) Ja toteutimme Oliverin haaveen ja istuimme ajan kanssa Ikean ravintolassa lounaalla treenien jälkeen. Ja kyllä pojat söivätkin!

Ajoimme samalla reissulla Ranskaan Jeren tuttavan luokse, joka terottaa taitoluistimia ja tyttöjen luistimet saivat kisoihin valmiit terät, samalla tuli omatkin luistimet terotettua.

Jere hieman opiskeli terotuksen saloja, jospa hieman lisäkouluttauduttuaan hankkisi tuollaisen laitteen ja voisi hoitaa terotukset jatkossa kotona ja töitä piisaisi koko seuramme luistelupereille sekä muutaman muunkin seuran. Täällä on todellinen pula asiantuntevasta terottajasta ja siksi tuo ei olisi ensinkään hullumpi "harrastus".

Meillä oli oikein onnistunut ja kiva reissu. Tytöt olivat koko päivän ystävänsä syntymäpäivillä ja jäivät sinne yökyläilemäänkin.

Viikonlopun aamujäät olivat jälleen onnistuneet ja Erika hyppii kaksoissalcowia jo niin kauniin varmasti, että ohjelmassakin se sujuu oikein puhtaasti ja saa luottavaisin mielin lähteä perjantaina kisoihin.... Toivotaan, että pystyy luistelemaan mahdollisimman puhtaan ohjelman. Tosin sarja on niin kova, että kymmenen porukkaankin jos pääsevät niin todella tyytyväisiä saavat olla. Innolla lähdemme katsomaan ja koittamaan siipiä vaativammassa sarjassa.

Alexian ohjelmassa on pelkkiä akseleita, mutta pirueteissa päihittää kyllä monet vanhemmatkin... Jännityksellä jäämme odottamaan miten kilpailuissa sujuu. Kaksoisritit tytöt hyppäävät jo myös kauniisti ilman vauhtia, mutta vauhdin kanssa useimmiten kaatuilee niitä, mutta muut kaksoishypyt ovat edelleen vajaita. Kovasti on kuitenkin edistystä tapahtunut ja intoa kasvaa kasvamistaan, niin äidillä

kuin tyttörilläkin. Ihana, mahtava luistelu!

Lisäksi olen tässä tehnyt kovasti töitä tulevaisuutta ajatellen ja olen päättänyt ryhtyä yrittäjäksi. Tästä myöhemmin lisää, kunhan saan kaikki paperiasiat vielä hoidettua ja virallistettua yritykseni.

Uudet tuulet puhaltavat tänne ja elämä on taas kaksinverroin jännempää ;)

Jännittävää alkavaa viikkoa kaikille ja ihania talvisia päiviä!