keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Aurinkoinen vaellus.

Aurinkoisesta syyslomasta olemme saaneet nauttia mukavissa puuhissa.
Tytöt ovat luistelleet ahkerasti ja viettäneet aikaa Erikan parhaan ystävän Lisan perheen kanssa.







He ilmoittivat maanantaina, että ottavat tytöt luokseen ja hoitavat heidät treeneihin ja minä saan pysytellä välillä kotosalla ja puuhastella mukavia juttuja poikien ja Jeren kanssa.
Heti käytimme tilaisuuden hyväksemme ja olimme uimassa ja olemme tehneet vaelluksia ja pihatöitä kaikessa rauhassa kun ei tarvitse kokoajan huristella pitkin jäähalleja.

Maanantaina olimme vielä koko perhe Leukerbadissa seuraamassa tyttöjen treenejä ja saimme ihania vieraitakin mukaamme, samalla pääsivät seuraamaan tyttöjen treenejä ja saivatkin nähdä kilpaohjelmia toinen toisensa jälkeen. 
Treenien jälkeen jatkoimme Leukerbadin upeisiin maisemiin vaellukselle ja nauttimaan aivan mahtavasta ruskasta ja aurinkoisesta päivästä.


































Kipusimme ylös järvelle ja teimme siellä mukavan piknikin yhdessä,
jonka jälkeen laskeuduimme iltapäivällä takaisin Leukerbadin kylään.
Oli hauska reissu ja ihanaa seuraa! Kiitos!

Illan suussa kun pääsimme kotiin, Daniel ilmoitti oitis, että haluaisi lähteä vielä Biniin lenkille ;) Monen tunnin riehumiset ja vaellukset eivät vielä väsyttäneet pikku-ukkoa. Onneksi pääsi isin kanssa pihatöihin ja siellä jaksoikin ahertaa iltaan saakka. uskomattomia energiapakkauksia kyllä jokainen. Alexiakin veti täydet liki kolmen tunnin treenit ja juoksi pitkin rinteitä vaelluksella ja illalla vauhtia oli kotonakin niin että heikkopäistä hirvitti. Sauna ja lämmin kylpy, kyllä uni maittoi sen jälkeen.

Illalla ovellemme ilmestyi kaksi nuorta miestä armeijan vaatteissa.
Kertoivat saksaksi, että ovat metsässämme armeijan leirillä ja kysyivät saavatko tulla meiltä hakemaan vettä ja käydä ehkä suihkussakin. Jereä pikkasen nauratti kun kuunteli taka-alalla meidän keskustelua.
Huokaili, että on lomalla tämän viikon eikä työreissussa ;)
Nyt on armeijan miehiä sitten käynyt tässä pitkin iltaa suihkussa, kohta ne varmasti haluavat nukkuakin täällä ;)

Tänään aamulla meidät tavoitti suruviestikin, kun Jeren Erkki-pappa nukkui pois.
Erkki oli viime päivät jo todella huonossa kunnossa ja vaikka suru-uutinen oli odotettavissa, on se aina pysäyttävä hetki.
Sitä luopuminen on vaikeaa, vaikka tietääkin, että se on tuollaisessa tapauksessa paras mahdollinen ratkaisu kun toinen kärsii kovista kivuista ja on muutenkin aivan sänkypotilaana.
Lepää rauhassa Erkki!

Halloween lähestyy ja lapset odottavat innolla jo karkki ja kepponen-reissuja naapuriin.
Saamme huomenna suomivieraitakin luoksemme ja pääsemme juhlimaan Halloweeniä yhdessä.
Ja samalla saamme vuorostamme sitten Erikan parhaan ystävän tänne yökyläilemään loppuviikoksi ja päivät kuluvat taas hallilla kun saadaan koreografikin taas joukkoomme viikonlopuksi ja kisaohjelmat muokataan viimeiseen silaukseen ennen seuraavaa kilpailua.
Siinähän tämäkin viikko sitten hujahtaa.

Hauskan pelottavaa ja karmivaa Halloweeniä kaikille!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Viikonloppu!

Meillä oli tyttöjen kanssa esitykset pienille uusille jääkiekkoseuran luistelukoululaisille
 ja heti saimme muutaman uuden luistelijan seuraamme ;)
Esitysten jälkeen luistelijat pääsivät herkuttelemaan 
ja tässä meidän ihanat ahmatit, 
Maxime ja Alexia.


Poikien kiekkotreenejä pääsin taas seuraamaan eilen, 
kun omat treenimme oli sopivasti muutama tunti ennen poikien kiekkoa 
ja seuraavat treenit sitten kiekon jälkeen.
Koko päivä aamusta iltaan kului taas halleilla.

Daniel <3

Oliverilla oli taas meno päällä.




Aamujää Daviden ja Rijanan kanssa Montanassa 

Iltapäivällä Antoinen kanssa Verbierissä

Alexia lähti tänään Maximen luokse yökylään 
ja halusivat viedä Alexian Aquaparkkiin synttärilahjaksi,


joten sai nauttia vesipuiston ihanuudesta tämän päivän Evéquozin perheen kanssa.
Ihania juttuja aina lapsille ja varmasti erityisen ihania suurperheen lapsille,
kun saa olla itsekseen ilman sisaruksia, niin ihania kun sisarukset ovatkin.
Alexialle oli ainakin tosi tärkeää, että sai mennä ihan yksin.
Arvostan suuresti näitä ihania yllätyksiä lapsille. 
Täällä kaukana sukulaisista kun yksikseen asustelee,
sitä ei ole ensinkään itsestään selvyys,
että lapset saisivat nauttia tälläisistä hetkistä.
Ja kaikkihan eivät saa toki sukulaistenkaan kanssa,
mutta meidän lapsilla on onnea,
että kesäisin saavat viettää unohtumattomia hetkiä sukulaisten, kummien ja isovanhempien kanssa,
joka onkin harvinaista, mutta sitäkin upeampaa herkkua pitkän välimatkan vuoksi.
Ja niitä hetkiä aina muistellaankin sitten seuraavaan kesään saakka.
On kuitenkin upeaa, että täällä on aivan ihania ystäviä, jotka omienkin lasten lisäksi jaksavat ajatella ja satsata meidänkin lapsiin. Ja toki sitä vastavuoroisesti itsekin haluaa yllättää ja antaa unohtumattomia kokemuksia heidänkin lapsille ja ihania hetkiä olemme saaneet kokea yhdessä puolin ja toisin.

Mun polvi on ollut tosi hyvä.
Tein crosstrainerilla taas tunnin aamutreenin
ja jo tosi vauhdikkaasti menin eikä ole ollut kipuja ensinkään.
Illalla vielä kävimme poikien ja Jeren kanssa kävelyllä
ja kävely alkaa olla jo ihan normaalia! Jee! 


Törmäsimme lenkillä alppitorven soittajaankin,  joka innolla lainasi torveaan Jerelle.

Olen onnellinen, että se on parantunut näin hyvin ja loppujen lopuksi aika nopeasti!
Nyt peukut pystyyn, että sitten pysyisi kunnossa jatkossakin,
eikä tulisi riesaksi kipeää polvea.
Koitan malttaa ottaa rauhallisesti nyt ensimmäiset juoksutreenit
ja muutenkin seurailla ja tarkkailla polvea hiukan normaalia enemmän.
Mutta kyllä on tänään ollut hiukan haikea mieli kun Lausannen maraton starttasi aamulla 10.10.
Siellä olisin niin iloisena ollut taas joukossa mukana. Mutta kohti seuraavaa koitosta! 
 Onneksi olimme tyttöjen kanssa jäällä ja kerkesin hoitaa pari salitreeniäkin ;)

Kohti uutta viikkoa.
Vielä tuleva viikko vietellään syyslomaa ja Jerekin on lomalla.
Joten koko perhe koossa, huippua!

Iloista ja energistä viikkoa kaikille!

Ainiin, facebookista löytyy Les Pirouettesin profiili.
Ja pian jospa pääsen postaamaan jo linkkiä Les Pirouettesin virallisille sivuillekin.

torstai 24. lokakuuta 2013

Syysloma!



Aurinkoinen alppimaisema, iloiset lapset ja maailman ihanin jää. 
Siitä on meidän syysloman alku tehty.
Tänään on loman ensimmäinen päivä
 ja eilisen sateisen päivän jälkeen taivas repesi taas 
kauniin aurinkoiseksi.
Koko loppuviikoksi on luvattu reilun 20 asteen lämpötilaa.
Aamulla pääsimme treenaamaan Crans Montanan ulkojäälle. 
Oli kuin toiseen kotiin olisi taas kesätauon jälkeen palannut. 
Siellä kyllä mieli ja sydän lepää ja hymy nousee huulille väkisinkin.





Tytöt lähtivät ystävien luokse yökylään ja me ollaan poikien kanssa puuhattu kaikkea kivaa kotosalla. Töitäkin olen kerennyt paiskia mukavasti.

Viime viikonloppuna olimme Knie-sirkuksessa Evéqouzin perheen kanssa.
Huikeita numeroita, taitavia nuoria ja aikuisia. 
Yllättävät kerta toisensa jälkeen.








Oma ehdoton lempparini oli tämä uskomaton taitava kaksikko, 
joilla vartalon hallinta on jotakin uskomatonta!


Lintunumero oli myös huikea, 7 suurta papukaijaa lenteli ympäri sirkustelttaa ja temppuili käskystä, pikkulinnut ilahduttivat lapsia myös lentotaidoillaan ja tempuillaan. Puhuva papukaija hauskuutti niin ranskaksi kuin italiaksi ja lauloi vielä englanniksi.
Lasten koirakuumekin meinasi hetkeksi vaihtua lintukuumeeksi, mutta nyt nähdään taas koiria joka puolella ja linnut ovat toistaiseksi unohtuneet ;)

Eilen vein pojat pitkästä aikaa kiekkotreeneihin.
Jere kun on pystynyt hoitamaan treenit mukavasti viikollakin ja päässyt samalla sinne valmentamaan itsekin, mutta nyt on taas pidemmällä työmatkalla ja poissa kotoa jo toista viikkoa.
Viime viikon keskiviikkona saapui kuitenkin vetämään kiekkotreenit ja palasi sitten torstaiaamuna taas kouluttamaan Olteniin, jossa tähän iltaan asti on työskennellyt poislukien viikonlopun.

Olipas yllätys nähdä miten hienosti Oliver pelaa jo.
Hienoja tilanteita ja aivan mahtavia kikkailuja,
vaikka sitten tottakai tulee niitä kömpelöitä kaatumisiakin ja niistä nousemisia,
mutta eteenpäin on mennyt huimasti.
Danielkin on päätä lyhyempänä omassa joukkueessaan
ja siellä se viipeltää menemään kauhealla vauhdilla.
Lopussa saa pelatakin, ja se on kova juttu se.
Viime vuonna kun ei saanut käyttää mailaa vielä ensinkään.
Hieno harrastus kyllä tuo kiekkokin ja siellä ei kyllä nauramatta voi tunteja seurata.
On nuo pienet kiekkoilijat sitten hellyyttäviä ja niin ihanan tosissaan.
Vanhemmat ovat katsomossa yhtä iloisissa tunnelmissa ja se on ihanaa.

Ja mun polveni...
Edelleen ei juoksukunnossa, mutta kävelylenkkejä ja salitreenejä olen tehnyt.
Vesijuoksun aloitan ensi viikolla ja sitten toivotaan,
että pääsisin juoksemaankin ensi kuussa.
Olen saanut ihanan uuden ystävän,
joka linkuttelee jalkavaivaisena myös nilkkaleikkauksen jälkeen
ja hänen kanssa olemme samaan tahtiin päässeet yhdessä treenaamaan.
Viikolla olin myös unohtanut kokonaan ilmoittaa Veroniquelle,
etten pääse pitkälle vaelluksellemme
ja kun Veronique ilmestyi aamulla ovellemme niin päätin kokeilla vaellusta,
mutta valitsimme tasaisin reitin.
Jalka oli illalla oikein hyvä,
eikä särkenyt, joten uskallan kyllä jatkaa kävelyn parissa.

Luistelut jätin nyt hetkeksi,
sillä se polven kierto mitä luistelussa tulee jatkuvasti, rasitti polvea.
Ja vaikka kuinka koitin olla hyppimättä ja antaa polven levätä, niin se on helpommin sanottu kuin tehty. Sitä unohti jatkuvasti kipeän polven, koska polvi ei kipuile jatkuvasti, ääriliikkeet sitten saavat aikaan kurjan vihlonnan ja säryn.
Nyt on onneksi loma ja seuran tunnitkin lomalla.
Jääkiekkoseura oli varannut minut vetämään tunteja loman ajaksi,
mutta onneksi sain sinne tuuraajan ja saan nyt parannella polvea rauhassa.

Mutta syyslomalla siis reilu viikko näiden marakattien kanssa ja siità aiotaan nauttia!

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!