Tänään se vihdoin tapahtui!
Erikan kaikista hankalin hyppy on ollut ehdottomasti Akseli. Siitä ei ole meinannut kesän jälkeen tulla taas yhtään mitään ja näytti siltä, ettei hyppää sitä varmasti ikinä. Muutama tuplahyppykin meni puhtaammin kuin tuo vaikeaakin vaikeampia akseli, joka varmasti jokaiselle luistelijalle tuottaa työtä, mutta Erikalle reilun vuoden totaatisen päänvaivan. Tänään sitten tajusi tuon hypyn jujun ja hyppelikin saman tien niitä peräkkäin kymmenkunta. Ja toistoja kertyi varmasti satoja koko tunnin aikana ;) Joskus sitä vain tarvitsee pikkasen enemmän aikaa jonkin asian oppimiseen. Antoine kyllä on lohduttanut kokoajan Erikaa, että jokaisella luistelijalla tulee yhden hypyn kanssa semmoinen tilanne, ettei siitä meinaa vaan tulla mitään ja sen hankaluuden yli on vain päästävä.
Erikalla kyyneleet vierivät aurinkolasien alta kun hän tuli alas ensimmäisen puhtaan Akselinsa. Tämän vuoksi on tehty niin paljon töitä. Kaikki muut osa-alueet hoituvat hyvin, mutta tämän hypyn kanssa on jostakin syystä jouduttu taistelemaan hirmuiset määrät tunteja. Rijana on kyllä jaksanut lohduttaa, että pärjää todistettavasti ilman tuota hyppyäkin, mutta kyllä ne pärjäämiset olisivat lyhyeen loppuneet ilman tuota tärkeää hyppyä. Nyt ollaan taas mukana kisassa, vaikka kamppailu kiristyykin.
Rijana oli niin onnellinen ja lähti hyvillä mielin kotiin treenien jälkeen. Erika ei ole varmasti koskaan ollut noin onnellinen kuin eilen lounastreenin jälkeen ja ilmoittikin, että jää treenaamaan eikä mene varmasti kyllä kouluun, onneksi kuitenkin malttoi iloisin mielin suunnata takaisin kouluunkin. Illalla ei meinannut pysyä housuissaan kun oli treenivapaa ilta. Jäälle olisi ollut päästävä. Onneksi tänään on tuplatreenit, kun on taas lounastreenit ja iltatreenit. Saa hypellä niin paljon kun lystää!
Muistaa taatusti eilisen päivän koko loppuikänsä.
Me juhlimmekin illalla suurta hyppyä :) Jere oli ostanut oikein kakunkin kotiin tullessaan. Kaikki valmentajat halusivat videolinkin, kun eivät itse päässeet tätä todistamaan. Jokaiselta valmentajalta tuli toinen toistaan kauniimpia onnitteluviestejä Erikalle. Jokainen on uskonut Erikaa ja odottaneet tätä päivää. Alexian kanssa tämä hyppy hoitui niin itsestään ja helposti, ettei hänen kanssaan keretty koskaan edes murehtia ja liikoja odotella. Alexiahan vain ilmoitti hyppäävänsà tuon aikoinaan ja silloin myös sen tahkoi läpi tuhansien toistojen ja tuhansien kaatumisten jälkeen. Neiti sisupussi kun ei luovuta ennen kuin tavoite on saavutettu.
Montanan aurinkoisella jäällä treeni sujuu hihattomassa paidassa. Talven iloja!
Oliveriltakin sujuu taitoluistelun alkeet hienosti ;)
Nyt voidaan luottavaisemmin mielin alkaa jännittämään kahden viikon kuluttua kamppailtavaa suurta kilpailua. Tyttöjen sarjatiedot saapuivat eilen illalla ja kisaavat samassa sarjassa jälleen. Kova taso jonkalaista eivät ole kyllä ennen kokeneet. Alexia on jälleen sarjan juniori ja pääsee kilpailemaan monta vuotta vanhempia tyttöjä vastaan taas, mutta sisukkaana ilmoitti napakasti, että lähtee taistelemaan voitosta, joka voi kyllä tuossa sarjassa jäädä haaveeksi, mutta sisulla tytöt tottakai lähtevät kaikkensa taas antamaan. Katsotaan mihin rahkeet sitten loppujen lopuksi riittävät. Maltan tuskin odottaa tuota
päivää ja pakko myöntää, että jännittää jo nyt. Pelkän kisasarjan näkeminen ja kaikkien 19 samassa sarjassa kisaavan tytön nimen näkeminen toi jo oman jännityksensä ilmaan. Aivan eri tytöt ovat vastassa tässä kisassa kuin muissa kilpailuissa koskaan aiemmin. Taisi kaksi tuttua nimeä löytyä listalta. Joten ei yhtään voi povata mitään menestystä.
Harmi, että tyttöjen sarja kisataan jälleen perjantaina, jolloin kaikki luokkakaverit ovat koulussa eivätkä pääse kannustamaan tyttöjä, vaikka niin olivatkin suunnitelleet :( jolleivat ruokatunnilla hyvällä säkällä sitten kerkeä, sillä tyttöjen sarja on juuri siihen aikaan ja kun on Sionin hallissa niin se voisi vaikka
onnistua. Oliverkin kerkeää seuraamaan kisaa ruokatunniksi, mutta saattaa toki valita ennemmin lounaan ystävänsä luona...
Dany-ystäväisemme ilmoitti istuvansa katsomossa kannustamassa tyttöjä. On aina ihana saada ystäviä ja tuttavia mukaan jakamaan tärkeitä hetkiä yhdessä kanssamme ja tytöt saavat tottakai voimaa kun tietävät, että joku tulee heitä kannustamaan.
Viikko on siis täyttynyt tuttuun tapaansa treeneistä. On tanssittu, luisteltu, pelattu ja juostu. Lapsilla on joulujuoksukisat koulun kautta Sionissa kisaviikonloppuna ja koulu on järjestänyt sinne iltaisin juoksutreenejä, joissa eilen illalla lapset juoksivat.
Poikien kanssa ollaan ihasteltu Sierren jouluvalojakin tyttöjen ollessa baletissa.
Baletissa on ollut tiukat treenit kevään gaalaa varten, josta opettaja odottaa paljon. On tanssittanut tyttöjä kolme tuntia viikossa.
Virtaa on riittänyt vielä tanssituntien jälkeenkin ja sama meno jatkuu kotonakin.... (Kiitos Linda balettimusiikkilevystä, se on ollut taas kovassa käytössä ;) Danielkin on ilahduttanut meitä upeilla koreografioillaan)
tai tanssisalin käytävillä...
Mutta nyt jälleen hallille. Pidetään peukkuja, että Erikan hyppy kulkee taas, eikä neiti nyt kadottaisi hyppyään ennen suurta koitosta. Sekin vaara piilee, vaikka pieni paha se on tässä ilossa. Pääasia, että tietää nyt itse pystyvänsä tuon hypyn suorittamaan onnistuneesti ja luotto itseensä on taas vahva!
Iloista ja reipasta viikonloppua kaikille.
Me lähdemme huomenna treenien jälkeen testeihin Neuchateliin ja jännitämme jälleen onnistuneiden elementtien suorituksia. Toivottavasti tytöt selviytyisivät testeistä kunnialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti