perjantai 16. marraskuuta 2012

Sveitsiläinen sosiaaliturvatunnus.

En taida ikinä tottua tähän sveitsiläiseen sosiaaliturvatunnussysteemiin... Täällä ihmiset eritellään isän ja äidin nimien mukaan. Mitään numerosarjaa ei ole, vaan tärkeitä papereita täyttäessään tarvitaan jokaiselle sivulle isän etu- ja sukunimi, äidin etu- ja tyttönimi.
Lasten sosiaaliturvatunnuksia olen tarvinnut vain kahdesti, passeihin Suomeen ja Suomeen avattuihin pankkitileihin, muuten olen pärjännyt minun ja Jeren nimitiedoilla ja syntymäajoilla.

Taas kansalaisuuspapereita täytettäessä hymyssä suin kirjasin äitini tyttönimeä paperiin ja mietin kirjaanko äidin etunimeksi hänen virallisen etunimensä vai hänen kutsumanimensä, joka on samalla hänen toinen nimensä, sillä olin kirjannut edellisiin papereihin hänen toisennimensä sen kummemmin miettimättä. Ehkäpä se nyt käy, sillä virallinen nimihän sekin on. Jännityksellä odotellaan papereiden saapumista ;) Olisikohan ihan sama minkä nimen sinne kirjaisin, tarkistavatkohan sitä edes sen kummemmin...

Arki on saapunut taas meidänkin perheeseen, kun eilen hyvästelimme Lindan mahtavan viikon päätteeksi. Viikkoon mahtui niin paljon kaikkea ihanaa, joita taas varmasti pitkälle ensi vuoteenkin muistellaan.
Oli ihanaa kun yhtäkkiä tähän hulinaan saapuikin kaksi tervetullutta lisäkättä. Kaikki sujui niin sutjakkaasti kahdestaan, ei Lindaa tarvinnut pyytää auttamaan vaan itse osaa olla mukana perheen touhuissa ja isona apuna pienilläkin jutuilla, semmoinen on aivan mielettömän upea piirre ihmisissä. 

Linda nauroi kyllä, ettei meillä keretä kun kokata, pakata ja purkaa. Ettei kellään kyllä syödä näin paljoa kuin meillä. Onneksi kuitenkin kulutuskin on samassa suhteessa runsasta. Aamupuurot ja lapset kouluun, me aamulenkille, jonka jälkeen aina kokkipuuhista ruoka eväsrasioihin ja treeneihin, treenien jälkeen lapset takaisin koululle ja auton purkaus. uudet kokkailut ja taas eväsrasioihin ja uudet treenit. Läksyt treenien jälkeen tai treenien välissä ja iltapalan loihtiminen ja nukutusrumba. Päivät täyttyivät arkisista puuhistamme ja kun saimme nauttia kilpailuviikonlopustakin sai Linda todellakin olla pienessä ajassa taas monessa mukana.
Ja kerettiin me suorittaa pieni videointi tehtäväkin, tanssia jälleen aivan liian suurilla tossuilla, joiden kanssa Alexia nauratti meitä ja esiintyi aina kuin mahdollista...


leipoa

venytellä


 ja shoppaillakin, tehokkaasti. 

Iltasin oli aikaa istuutua alas ja rupatella rauhassa tai lähteä taskulamppulenkille. Niin haikein mielin saatoimme Lindan kyynelsilmin kotimatkalle. Tytöilläkin tuli itku jälleen ja odottavat Lindaa jo uudelle vierailulle.

Itse pidin kokonaisen viikon taukoa juoksulenkeistä, vaikka joka päivä käytiinkin kivoilla kävelylenkeillä, 



mutta tänään oli ihana taas hypätä lenkkareihin ja kirmailla pitkin metsäpolkuja lämpimässä aurinkoisessa aamussa.

Eilen tytöillä olikin iltavapaa ja talo täyttyi tyttöjen ystävistä ja hulinaa riitti. Vaikka tuollaiset erilaiset illat ovatkin mukavia, niin kyllä tytöt sanoivat, että kaikista mieluiten menevät taas tänä iltana jäälle, Alexiakin sanoi, että jäällä on paljon enemmän aina tekemistä ja kasapäin kavereita, vaikka koulukavereiden kanssa mukavaa onkin.

Erikalla on ollut aika vaikeaa nyt treeneissä kun yrittää vähän liikaa ja monet itkutkin on itketty ja jokaisena päivänä on käyty keskusteluja liikayrityksestä ja muita vastaan kilpailemisesta. Ehdotin pientä taukoa, muttei se saanut oikein tuulta alleen. Eilen sitten matkalla treeneihin ilmoitti napakasti, että nyt ei enää kyllä välitä vaikkei jotain samaan tahtiin oppisikaan kuin muut ja aikoo nyt keskittyä omiin suorituksiin ja tekikin niin mahtavan treenin ja loistavat hypyt. Kylläpäs sitä olikin kiva seurata. Kumpa nyt vain pitäisi tuon mielessä. Kehitys on niin yksilöllistä ja kausittainhan se usein tulee ja menee. Sitä kun keskittyisi aina siihen omaan suoritukseen eikä kisaisi pikkusiskon ja kilpasiskojen kanssa. Vaikeaahan se tietenkin on tämmöisessä lajissa, jossa kokoajan mitataan suorituksia ja taitoja keskenään.
Viime viikon voitto antoi kyllä taas potkua tulevaan, mutta samalla se näytti antavan paineita, sillä seuraavaan kisaan olisi kiva lähteä myös taistelemaan kärkisijoista. On vaan aika riskialtis kisa tulossa. Tyttöjen ohjelmista löytyy neljä akselia tai kaksoishyppyä, jotka hyppäävät onnistuneesti tai sitten kaatuvat lähes jokaisen.... vielä tarvitaan sitä varmuutta. Mutta pidetään peukkuja, että onnistuisi tärkeällä hetkellä sitten hyvin!
Vielä kun on lähes kotikisatkin luvassa ja paljon tuttuja katsomossa kannustamassa. Onneksi on hetki aikaa vielä treenata. Ja yhdet testitkin vielä tässä välissä.

Mutta nyt eväät jälleen kassiin ja kohti hallia.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti