Pian ehkä sveitsiläisiäkin...

Daniel 

Pajunkissojen aika alkaa olla jo ohi ja pääsiäinen vasta tulossa!

Ihan parasta lenkkiseuraa

Kevät!!!

Vuosi kulunut ensimmäisten papereiden täytöstä 

ja tänään meillä oli ensimmäinen virallinen haastattelu Sveitsin kansalaisuusprojektissa.

Haastattelussa testattiin kielitaidon lisäksi 

politiikkaa ja selvitettiin miten olemme sopeutuneet tänne Sveitsiin;
onko meistä sveitsiläisiksi.

Hienosti meni kaikki, 

vaikka poliittinen osaamien ei ollutkaan ehkä ihan parasta, 

mutta selvittiin siitäkin.

Mahdollisesti vasta vuoden kuluttua on kantoonin haastattelu vielä 

ja jos se menee yhtä hyvin niin sen jälkeen kahdessa viikossa saamme kaksoiskansalaisuuden… 

eli vuosi tässä taas odotellaan ja sitten jutellaan uudestaan.

Haastattelu oli hauska ja leppoisa tilaisuus. 

Olimme siellä koko perhe, josta saimme heti kehuja. 

Lapset olivat reippaita ja tiesivät hienosti vastaukset tärkeisiin kysymyksiin.

Mukana oli kunnan korkeimmat päättäjät, koulujen rehtori, 

ihana Veronique-ystäväni, Saviesen poliisi,
yhteensä seitsemän henkeä.

Erikaa nauratti taas muutama hauska vastauksemme. 

Me kyllä kuulemme jatkuvasti tytöiltä kielestämme. 

Aksentti ei ole ihan samanlainen meillä kuin noille lapsilla ;)

Danielkin tervehti reippaasti ja osasi perheen pieninkin käyttäytyä koko ajan upeasti.
Danielin opettajilta tuli viesti tänään iltapäivällä, 

että hänellä alkaa huomisesta lähtien koulussa joka tiistai ja torstai ranskan tunnit. 

Menee kahtena aamuna viikossa tuntia
aikaisemmin kouluun ja opettajien kanssa opiskelee ranskaa.
Kohta puhumattomuus koulussa saattaa olla historiaa.
Kaikki kyllä sanoo, että Daniel ymmärtää ranskaa jo todella hyvin,
muttei vaan halua/uskalla sitä käyttää itse.
Toisaalta, ei Daniel juttele heti suomeksikaan vieraiden kanssa
yhtä avoimesti kuin esimerkiksi Erika ja Oliver.
Alexia on aina ollut varauksellisempi ja ensimmäisenä kouluvuotenaan
Alexiakaan ei puhunut kenellekään mitään.
Toisenakaan vuotena ei vielä opettajan kanssa,
mutta oppilaiden kanssa kyllä.
Kunnes yhtenä päivänä sitten kertoikin ranskaksi
yhden lasten kirjan sisällön täysin ulkoa ja aivan oikein ranskaksi.
Minulla on edelleen opettajan kirjoittama lappu tallessa, johon oli kirjoittanut viestin, että "tänään Alexia puhui ensimmäistä kertaa ja kokonaisen kirjan verran!"
Neidissä on aina ollut sen verran perfektionistin vikaa,
että odotti vain, että kieli on niin hyvin hallussa,
että pystyy sillä kommunikoimaan täysin ja oikein.
Erika ja Oliver kun aloittivat saman tien käyttämään jokaista oppimaansa sanaa
ja loput lisäsivät suomeksi.
Mutta kohta perheen pieninkin on kuin kala vedessä koulumaailmassakin.

Meillä Suomen kilpailukin lähenee
ja perjantaina lennämme tyttöjen kanssa Suomeen!

Odotamme jo valtavasti!

Tyttöjen kilpaohjelmat on nyt muokattu kuntoon
ja ne on luisteltu muutaman kerran läpikin. 

Erikalle tulee huomenna vielä yksi muutos 

ja sitten muutaman päivän kerkeää käydä läpi ohjelmaa ennen kilpailua.

Aika hätäseksi meni, mutta pidetään peukkuja, 

että tytöt saisivat mahdollisimman onnistuneet ohjelmat.

Jännittää kyllä tosi paljon, 

on sen verran erilaiset ohjelmat kuin normaalisti… ja muutamia riskejä kyllä, 

mutta innolla ovat lähdössä kilpailuun.

Ovat niin herttaisia, sillä kaikista eniten odottavat sitä, 

että siellä on kaikki isovanhemmat katsomossa 

ja enokin pääsee katsomaan kilpailua ensimmäistä kertaa
kuten toiset isovanhemmatkin. 

Monille uusia kokemuksia.

Koreografimme löysi viime viikolla Erikalle musiikit ensi kaudeksi.

Kumpikin ohjelmamusiikki oli juuri sitä mitä olen etsinyt,

mutten löytänyt!

Erika ihastui musiikkeihin samantien myös!

Leikkasi musiikit ihanasti ja nyt jännityksellä odotamme 

minkälaisen koreografian niihin suunnittelee!

En malta odottaa pääsiäiseen, että pääsemme työstämään niitä!!!

Mikä onkaan parempaa kuin semmoinen koreografi,

joka tuntee tytöt läpikotaisin ja

jolla on monessa suhteessa niin sama maku kuin meillä!

Ihanaan Natalieen voi vaan aina luottaa!!!

Huippu fiilis!!!

Melkein jo tiedän asutkin musiikkeihin!

Meillä on ollut tosi leppoisa viime viikko 

ja aika leppoisa viikko tämäkin kun on vain iltajäät, 

paitsi tänään kun olimme siellä haastattelussa.

Olen itse ollut viimeisten viikkojen aikana vähemmän jäällä
ja polvi oli paljon parempi. 

Viikonloppuna olin vetämässä muutamat tunnit
ja samantien polvi ärtyi taas ja turposikin vähän.

Vaeltamassa olen käynyt paljon ja tehnyt salilla jopa jalkatreeniä, 

joka ei ole vaikuttanut heikentävästi polveen, 

mutta luistelun kierto sen sijaan ei vaan sovi polvelle vieläkään. 

Onneksi nyt on kesätauko minulla, vaikka pääsiäisenä pitäisi mennä leirille valmentamaan,

mutta jos tilanne on tämä niin taidan jättää valmennukset väliin.

Fysio kuitenkin sanoi, että Erika oli kyllä paljon tunnollisempi potilas 

ja noudatti ohjeita maltillisesti, 

toisin kuin Erikan äiti ja vaikka kuinka koitin puollustella 

ja kertoa kuinka en yhtään juoksulenkkiä tai hyppyjä ole tehnyt, 

vaikka mieli niitä halajaakin, niin en saanut silti yhtään sympatiaa puolelleni… 

sanoi kyllä, että osaa vain kuvitella minkälainen rasavilli mä olen ollut lapsena, 

kun aikuisenakin pitäisi köyttää jonnekin kiinni, etten pääse liikkumaan… 

mutta ihan iloisin mielin kyllä toivotti taas seuraavalla kerralla tervetulleeksi, 

kerkesin jo miettiä, että kohta sanoo varmaan ettei hoida minua enää.

Mutta salilla olen ollut tosi paljon, siellä on kulunut taas kaikki mahdollinen vapaa-aika.

Niitä treenejä ei vaan voita mikään ja sinne on aina yhtä kiva lähteä!

Savièsen linnoilla Jere, Alexia ja Daniel

Erika

Ihanaa reipasta viikkoa kaikille!!!

4.USP-menolippu Sveitsin mestaruuskilpailuihin!

Apua miten jännää tämä elämä on viikosta toiseen.

Viikonloppu oli jälleen oikea jännitysnäytelmä!

Koeteltiin taas Erikan kestävyyttä, paineensietokykyä oikein urakalla 

ja täytyy kyllä todellakin nostaa hattua tuolle neidille.

En itse pystyisi samaan!

Mutta ei kyllä pystynyt moni muukaan. 

Mä olen niin ylpeä tuosta neidistä, 

vaikka toki mä olisin ilman luisteluitakin 

ja ilman tälläisiä suorituksiakin!

Mutta kaikista eniten sydäntä lämmittää se 

onnistumisen riemu mitä neiti itse kokee 

ja miten onnellinen hän oli koko viikonlopun, 

vaikka toki jännittynytkin ennen testejä!

Ennen lauantain testejä näin oikeastaan 

ensimmäistä kertaa niin hermostuneen Erikan, 

sillä normaalisti neiti on aika viilipytty ennen suurempiakin koitoksia, 

mutta nyt kyllä selvästi tuo testi oli jotakin erilaista ja niinhän se toki olikin, 

suoraan menolippu ensi kauden Sveitsin mestaruuskilpailuihin!

Ja neitihän handlasi sen taas upeasti!

Voiko onnellisempi enää olla?! David ja Erika

Vain neljä luistelijaa lunasti paikkansa 

ja kolme muuta olivat kaikki Erikan kilpakavereita ja kovia vastustajia, 

mutta samalla jo niin ihania ystäviä.

Muutama ihana kilpakumppani jäi ilman diplomia, 

mutta varmasti uusimalla hekin suoriutuvat urakasta!

Tuomaristo on erityisen tiukka tuolla USP:n testeissä.

Olimme lauantaina La Chaux de Fondsissa.

Ihanat kanadalaisystävämme 

Lee ja Lyssakin tulivat kannustamaan 

ja oli kyllä mahtava aamupäivä.

Muu perhe oli pienen jääkiekkoilijan

turnauksessa,

mutta onneksi osa oli edes paikalla.

Sunnuntaina testattiin neitiä sitten Lausannessa. 

Samaan aikaan meillä oli seuran sisäiset tähtitestit, 

jonne en nyt päässyt osallistumaan

sillä Erika toivoi, 

että äiti on mukana testeissä ja tietenkin se meni kaiken muun edelle.

Mutta ihanat valmennettavat lähettivät kuvia heidän suoritetuista tähdistä.

Nyt kuitenkin kausi on pulkassa kaikilla muilla paitsi tietenkin kilparyhmä jatkaa edelleen.

Tämä kuitenkin tarkoittaa, 

että minulla on valmennuksia enää harvakseltaan, 

oikeastaan kesätauko. 

Joka tulee kyllä hyvään saumaan, 

vaikka tiedänkin, että ensi viikolla kaipaan jo tätä pyöritystä ;)

Tuo sunnuntain testi oli siis ranskankielisen Sveitsin testi 

ja jälleen saimme kokea onnistumisen elämyksiä kun Erika suoritti tuonkin testin upeasti.

Hassua oli kyllä huomata miten helposti noi ARP-testit saa läpi. 

Lähes jokainen sai testin suoritettua, vaikka joukossa oli aika puutteellisiakin taitoja. 

Vähän on alhaisempi taso ranskankielisillä testeillä, 

joka tietenkin tarkoittaa, 

että ARP-kilpailutkin ovat huomattavasti helpompia.

Erikan ystävä Abigaëlle oli meidän mukana testeissä 

ja kutsuivat Erikan yökylään luokseen. 

Normaalisti kouluaamuina meillä ei yökyläillä, 

mutta nyt annoin luvan.

Ihana, helpottunut olo kyllä kun kausi on Erikalla nyt paketissa.

Suomen kilpailuun muokataan tänään ohjelma valmiiksi,
mutta ilman stressiä.

Se on Erikalle enemmänkin palkintomatka ihanasta kaudesta
ja siellä on lupa kilpailla ilman mitään stressiä ja suorituspaineita.
Menemme enemmänkin tutustumaan pohjolan kilpailuihin.

Mutta neidin tuntien toki tiedän,
että lähtee sinne tekemään varmasti parhaansa ja niinhän se toki kuuluu mennäkin. 

Samalla olen iloinen että hän itsekin tietää, ettei tuosta kilpailusta kukaan odota mitään,

alkukaudesta täälläkään kukaan ei odottanut Erikalta mitään.

Kaikki olivat laittaneet Erikan tavoitelistalla puoliväliin, jos sinnekään.
Testeistä toki tavoite oli, että suoriutuu noista 4.USP:stä ja 4.ARP:stä,
mutta oikeastaan ne olivat ainoat tavoitteet.

Erika yllätti meitä kerta toisensa jälkeen ja sitä mukaan paineetkin kasvoivat 

ja kaikki muuttuivat kokoajan totisemmaksi.

Tavallaan se on kiva, mutta samalla huomattavasti stressaavampaa.

Mahtava kausi tämä kuitenkin oli
ja hymy huulessa lähtee neiti kohti uutta kautta tuon Suomen kilpailun kautta.

Se on kyllä mahtava lopetus kaudelle!

Sitä odotamme malttamattomina!

Tyttöjen kilpailusarjakin julkaistiin 

ja siellä on kyllä Suomesta kovia tyttöjä vastassa, 

ruotsalaisia ja norjalaisiakin mukana. 

Innolla kyllä lähdemme matkaan!

Alexia on siellä samassa sarjassa ja 

kun tuota Alexian uutta ohjelmaa katselee niin kyllä saa peukut olla pystyssä, 

että hoitaa homman kunnialla ;)

Mutta ilman paineita hänkin toivottavasti lähtee kisaamaan 

ja keräämään kokemuksia.

Iloisin mielein siis uuteen viikkoon!

Haikeaa on, että meidän oma halli laitettiin eilen kiinni,

mutta me treenaamme taas kesäpaikoissa 

ja toki ihmisiä sieltäkin on ollut ikävä.

Kivassa porukassa tämä kesäkausikin taas hujahtaa :)

Meillä oli niin ihanan kesäistäkin,

parhaimmillaan mittari kohosi jo +25 asteeseen,

mutta tänä aamuna sitten alkoi sataa lunta!

Muttei me lannistuta, sillä kesä on jo ovella.

Daniel kuvasi minut lenkillä ;)

Ja minä Danielin ;)

Suurin suklaapupu, jonka tämän pääsiäisen alla olen havainnut ;)

Iloista viikkoa kaikille!

Lehtijuttuja

Viikko on vierähtänyt taas vauhdilla.

Minä olen löytänyt uuden harrastuksenkin tai sanotaanko,

että sama vanha harrastus, mutta paikka on vaihtunut.

Kotisalilla on tullut kaikki nämä vuodet rehkittyä,

vaikkakin eniten siellä on tullut käytettyä juoksumattoa,

jota ei nyt ole saanut liian pitkään aikaan käyttää ja jotenkin salilla käyntikin on takkuillut,

vaikka kahvakuulia olenkin koittanut heilutella.

Luistimilla olen ollut päivittäin,

mutta kun kausi on pian pulkassa niin jotakin uutta oli keksittävä,

joka sopisi polven tilanteeseen.

Onneksi ihana Elina houkutteli mukaansa Sioniin salille

ja nyt ollaan siellä päivittäin käyty,

niin yhdessä kuin erikseen.

Ja vitsit miten kivaa on ollut.

Tutustuin Milon-treeniinkin,

jossa laitteet ohjelmoidaan minun kortille sopivaksi ja circuit-tyyppisesti kierretään laitteita.

Se on ihanan rentouttavaa ja sitä voi rauhassa tehdä ilman sen suurempia ajatuksia.

Toimii hyvin alkulämmittelynä tai loppuveryttelynä salitreeniin ja tuo kivaa vaihtelua.

Hyvää musiikkia, ihanaa seuraa ja kovaa treeniä. Huippua!

Ehkäpä mä olen löytänyt juoksun tilalle pysyvästi jotakin uutta ;)

Katsotaan!

Eikä olisi ollenkaan pahitteeksi,

vaikka juoksukilometrit jatkossa jäisivätkin vähän vähäisemmille.

Ikää kun tulee lisää niin tuskin nämä polvivaivat ainakaan

tästä helpottavat liian kovilla viikkokilometreillä…

siitä kun on varoiteltu aina ja en ole koskaan uskonut,

mutten kyllä tälläisiä kipujaksoja enää halua kokea

ja on ollut ihanaa kun polvi ei ole nyt viikkoon turvonnut ensinkään

ja taipuukin jo aika normaalisti.

Alkaa näkyä valoa tunnelin päässä tämän neljän kuuakuden tuskan jälkeen!

Silti salilla toki vältän polvea rasittavia laitteita

tai työskentelen vain toisella jalalla,

joka onkin pian todella hyvässä kunnossa toiseen verrattuna :D

Fysiossa on päästy myös eteenpäin ja toivon todella,

että ensi kuun lääkärikontrolli toisi hyviä uutisia

ja saisin pian aloitella normaalin elämän polven osalta

eikä ainakaan mitään leikkausta tarvitsisi tehdä!

Tällä viikolla oli kahden päivän sisällä kolme lehtijuttua Erikasta.

Yhdessä jutussa pikkusiskokin mukana ;)

Keskiviikkoaamuna herättiin naapuriin viestiin,

kun laittoi kuvan päivän lehtijutusta,

jossa kerrottiin Erikan voittaneen grand prix

ja nousevan kilpailemaan Sveitsin parhaan luistelijan tittelistä.

Toinen naapuri tuli kertomaan,

että lehdessä on tytöistä sivun kokoinen artikkeli kuvineen kaikkineen.

Perjantaina oli vielä juttu Sierren lehdessä Erikasta kuvan kanssa.

Kylläpä nyt on ollut salaman räiskelttä ja juttuja :) hassua!

Ja heti se poiki lisää hyvää,

sillä jouduin anomaan tytöille kolmen päivän vapaan koulusta ensi kuulle,

kun lähdemme kilpailumatkalle Suomeen.

Normaalisti täällä kolmen päivän vapaat ovat lähes mahdottomia saada

ja jännitinkin kovasti miten loma-anomuksen käy.

(taitaa olla niin, että kolme päivää vuosittain on mahdollista anoa lomaa,

ja meillä se on täyttynyt jo kisapäivien vuoksi)

Rehtori oli kuitenkin tullut samana päivänä heti Erikan luokse luokkaan

ja sanonut Erikan opettajalle, että tälle mestarille annamme koululta täyden tuen

ja hän saa tottakai lähteä kilpailemaan Suomeen.

Ja tuo on paljon tuo, ei ollenkaan normaalia täällä.

Tiedän muutaman tytön, jotka ovat kilpailleet korkealla tasolla

eikä koulu ole tukenut heitä ensinkään eikä myöntäneet lomaa edes yhden päivän kilpailuihin.

Onneksi meillä on Savièsessa huippu rehtori!

Tytöt saivat siis kilpailukutsun Suomesta alkuviikosta,

Kuopion kansainväliseen kilpailuun.

Pitkän pohdinnan jälkeen päätettiin lähteä matkaan.

Varattiin lennot, katsottiin kilpasarjat

ja nyt odotellaan kolmen viikon kuluttua olevaa kilpailua. Kisakausi ei siis vielä olekaan pulkassa ;)

Laitoin kutsun heti illalla Davidelle, että onko hänellä mitään vastaan,

jos menemme Kuopioon ja kerkeääkö muokata ohjelmat sinne sopiviksi.

David soitti innoissaan heti,

että ilman muuta saadaan mennä.

Katsoi kisasajatkin vielä ja soitti hetken kuluttua uudestaan.

Mamma ja pappakin innostuivat niin kovin asiasta,

että mamma jo alkoi suunnilleen suunnittelemaan aikatauluja ja tuuraajaa itselleen.

Samoin nonna ja Vicce sanoi matkustavansa paikalle kannustamaan tyttöjä.

Jarnokin soitteli, että ottaa vapaata ja tulevat katsomaan kisaa myös,

samoin moni ihana ystävä.

On varmasti tytöille upea kokemus lähteä sinne kisaamaan.

Eniten tytöt odottavat juuri sitä,

että kerrankin heilläkin on kasapäin kannustajia,

sukulaisia katsomossa!

Sellaista he eivät ole kokeneet ja haikeina aina katselee muiden sukulaislaumoja

 ja kannustusta kisoissa,

vaikka meilläkin oma seura ihanasti ja täkäläiset ystävät tsemppaavat mukana,

mutta onhan se toki eri asia se.

Näinkin upean kauden päätteeksi siis upea lopetus kaudelle lähteä Suomeen!

Tänään meillä oli treeneissä yksi maan pätevimpiä teknisiä spesialistejä tarkistamassa Erikan testiohjelman ja samalla hän katsoi läpi elementit Suomen kisasarjaan.

Hän oli kauhuissaan miten paljon elementtejä,

eli hyppyjä , piruettejä, askelsarjaa, liukuja jne pitää sisällyttää 2,5 minuutin ohjelmaan.

Ohjelman tulkinnalle ei jää juurikaan aikaa kun suoritetaan vaan elementtejä toisen perään. Pahoittelikin, ettei tyttöjen vahvuus esiintyjinä pääse kyllä Suomessa oikeuksiinsa

kun on noin paljon kaikkea sisällä ohjelmassa,

mutta muuten oli erityisen mielissään,

että tytöt lähtevät kokeilemaan kilpailua Suomessa.

Pieni ongelma vaan on,

että David lähtee kiertueelle yhden jäämusikaalin vuoksi kuukaudeksi

heti Erikan ensi viikon testeistä.

Meillä on vain Rijana täällä ja jääkin menee kiinni,

joten treenimatkat pidentyvät rutkasti

ja Rijanan pitää nyt keretä sitten muokata ohjelmat kuntoon…

Toivottavasti se ei ole ongelma.

Onneksi ihana suomen valmentajamme on luvannut myös auttaa

ja varmasti sieltäkin saadaan siis hyviä vinkkejä ja tarkistusta,

että kaikki on kunnossa.

Saattavat tytöt,

varsinkin Alexia,

kilpailla kyllä sen verran kovassa sarjassa,

että pidetään peukkuja,

etteivät ihan häntäpaikoista kisaa ;)

Vaikkei se sijoitus olekaan tärkeä niin kiva olisi,

ettei ihan viimeisiksi jää.

Ovat siis samassa sarjassa ja Alexiakin tuolla vaativammassa sarjassa jo,

koska halusimme ISU-arvioinnin eikä mitään tähtiarviointia.

Helpompi sitten ymmärtää arvioitavia elementtejä ja vertailla vähän tänne.

Täällä ISU-arvioinnilla kilpaillaan pienestä pitäen,

Suomessa vasta myöhemmässä vaiheessa.

Mutta 6.4 siis kilpaillaan Kuopiossa ja toivotaan,

että saadaan kivasti läheisiä yleisöön!

Nyt jatketaan ihanan leppoisaa viikonloppua!

Erika on kaverisynttäreillä uimahallissa,

muutkin lapset olivat pulikoimassa Jeren kanssa iltapäivän

ja nyt leikkivät ulkona ilman mitään kiirettä minnekään!

Sauna lämpiää ja koko ilta edessä.

Ulkona on keväisen lämmintä ja valoisaa!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Voitokas viikonloppu

Pojilla oli lauantaina kiekkoturnaus koko päivän.

Pelasivat vastakkainkin puolifinaalissa.

Oliverin joukkue sijoittui lopulta toiseksi

ja Danielin joukkue neljänneksi kahdeksasta joukkueesta.

Valitettavasti minä en päässyt kannustamaan,

kun olimme tyttöjen kisareissulla,

mutta onneksi Jere valmensi ja kannusti 

taatusti minunkin edestä.

Ja kuviakin olivat räpsineet kiitettävästi,

paljon enemmän kuin minä,

joka jännityksellä seurasin tyttöjen kisapäiviä.

Daniel numero 2 vauhdissa ;)

Oliverin joukkue

Daniel ja mahtava päävalmentaja

Dani aloituksessa

Oliver maalilla

Oliverin joukkue

Danielin joukkue

Dani kuljettaa kiekkoa

Danielin joukkue

Veljekset <3

"Tässä on meidän kapteeni"

Oliver sai pelata kaksi peliä maalillakin ja oli torjunut upeasti

Joukkueen "kapteeni" Daniel "2"

Kyllä nyt kelpaa

Onnellinen hopeamitalisti ja ehkä tulevaisuuden maalivahti ;)

Upea tunteikas viikonloppu.

Mukaan mahtui tunteita laidasta laitaan ja

oppia tuli taas olan takaa.

Lauantaina aamusta starttasimme Erikan kilpailuun Yverdoniin 

Erikan, Daviden ja Rijanan kanssa.

Alexia jäi Lisan luokse Montanaan yökylään

(lauantaiaamuna me kun lähdimme jo 

kuudelta reissuun ja poikien piti olla hallilla jo ennen kahdeksaa) 

Alexia treenasi aamulla vielä Antoinen kanssa,

jonka jälkeen hyppäsi puheenjohtajamme kyytiin ja ajoivat iltapäiväksi Fribourgiin

Jossa Alexia kilpaili illalla.

Me ei meinattu löytää Yverdonin jäähallia
ja pysähdyinkin kysymään eräältä nuorelta mieheltä tietä hallille,

hän ystävällisesti lupautui tulemaan kyytiimme ja näyttämään tien hallille.

Kerrassaan ystävällistä palvelua.

Tie hallille lopulta löytyikin.

Navigaattorista kun ei ollut apua, kun ei löydetty osoitetta :D

Erika luisteli upean ohjelman ja saavutti tason, 

joka oli loukkaantumista ennen.

Kerrassaan mahtava ohjelma.

Sijoittuikin upeasti ensimmäiseksi 

ja voitti samalla grand prix-kilpasarjan, 

joka nykyään onkin ranskankielisen 

Sveitsin urheilumeriitti-nimikkeellä

ja saa nyt semmoisenkin meriitin kauden päätteeksi.

Valmentajat olivat onnesta sekaisin ja sanoivatkin, 

ettei kauden alussa osanneet edes kuvitella mistään tämmöisestä.

Miettivät kauden alkaessa, 

Erikan noustessa tähän kilpasarjaan, 

että jos Erika sijoittuu grand prix ssä kymmenen joukkoon 

ja kunpa ei kaikkia kilpailuja ihan häviäisi niin tyytyväisiä ovat,

mutta neiti on jälleen yllättänyt meidät kaikki ja keräsi koko potin kotiin!

Kisan jälkeen palkintojen jakoa odotellessa jäällä oli aikaa treenata vielä tämän päivän kilpailuun ja Erika hyppi kauniita kaksoislutzeja ja kaksoislutz-kaksoisritti-yhdistelmiä.

Lauantain kilpailussa hyppäsi kaksoisritti-kaksoisritin ja akseli-laukka-kaksoisritti-yhdistelmät.

Tänään neiti sitten ensimmäistä kertaa koitti kaksoislutzia kilpailuissa 

ja kaatuikin sen harmiksi eikä saanut sitä yhdistelmäksi,

mutta hyppäsi sitten vielä akseli-kaksoisritin ja kaksoisritti-laukka-akselin.

Kuitenkin kun vielä kaatui kaksoisflipinkin niin sijoitus jäi vasta viidenneksi. 

Oli kuitenkin upeaa, että halusi itse kokeilla rajoja ja hypätä vaativampia 

ja vielä vähän epävarmojakin hyppyjä ja upeasti ne menivätkin, vaikka lopuksi pyllähtikin. 

Lauantain kisassa kaksoisflippi oli upea ja kaatumisilta vältyttiin.

Alexian kilpailu oli lauantai-iltana ja se oli kyllä semmoinen jännitysnäytelmä,

että meinasi alkaa ihan heikottamaan :)

Alexia on vasta viikon solminut itse luistimensa. 

Haluaa ne aina niin tiukalle, ettei ole itse saanut niitä sidottua.

Nyt kuitenkin on oppinut kiristämään ne tarpeeksi 

ja luistellut viikon ajan itse kiristämillä luistimilla. 

Pyysi jo viikolla, että minä laittaisin kuitenkin kisoihin ne.

Kiristin ne entiseen tapaan ja Alexia lähti jäälle.

Kaikki hypyt epäonnistuivat, 

piruetitikin kaatuivat ja luistelu oli muutenkin aivan kamalaa.

Lopulta paniikki iski ja itkukin tuli. 

Alexia ei sanonut mitään valmentajille, 

että luistimet oli liian kireällä vaan hammasta purren luisteli.
Tietenkin Alexia oli heti ensimmäisenä lämmittelyn jälkeen vuorossa, muutenhan olisi varmasti pukkarissa odotellessa asiasta maininnut ja voinut korjata tilanteen.

En tiedä oliko tuohon kaikkkeen oikeasti syynä liian kireät luistelut, jännitys vai väsymys, kellokin kun oli jo kahdeksan illalla, vai kaikki nämä yhteensä, 

mutten koskaan ole nähnyt niin hermostunutta ja hätäistä Alexiaa.

Rijana koitti helpottaa ohjelmaa ja vaihtaa viimeisen kaksoistulpin akseliksi, 

mutta neiti uhallakin halusi hypätä ohjelman hypyt suunnitelmien mukaan 

ja kaatuikin sitten viimeisen hyppynsä. 

Jos jossitellaan, 

niin jos olisi uskonut valmentajaa 

ja hypännyt "helpon" akselin loppuun, 

olisi voittanut koko kisan. 

Mutta silti olimme kaikki enemmän kuin tyytyväisiä, 

että piti päänsä ja pysyi vaikeammassa ohjelmassa.

Mitä sitä voitoilla tekee, 

jos ne tulee liian helpoilla ohjelmilla, 

sanoi neiti sisupussi itsekin ;)

Muutenkin hyppyjen alastulot olivat kaikkea muuta kuin puhtaita ja upeita.

Kun kisa oli ohi niin äiti sai kuulla kunniansa kun luistimet olivat liian kireällä ja mitään ei pystynyt tekemään.

Harmitti tottakai, mutta oppihan neiti itse laittamaan luistimet vastedes juuri niin, 

että niillä on hyvä hyppiä ja pyöriä. 

Joskus sitä vaan tarvitaan sitten kaikki oppi kantapään kautta :)

Tai melkein aina ;)

Pettymys onneksi haihtui nopeasti 

ja neiti oli taas oma iloinen itsensä.

Illalla nukkumaan mennessä pohti miten paljon panikoiminen  

maksoikaan ja päätti, ettei moiseen enää sorru. 

Aika näyttää kuinka jatkossa käy ;)

Mutta sen kamalan lämmittelyn jälkeen kyllä hienosti kuitenkin kokosi itsensä 

ja luisteli ohjelmansa kyllä kauniisti, 

vaikkei se sitä parasta Alexiaa ollutkaan ja teknisesti teki valtavat määrät virheitä.

Onnistuessaan olisi ollut ylivoimainen ja nyt kaikkien noiden virheiden jälkeen neljäntenä hävisi vain puoli pistettä voittajalle. 

Kilpailun taso ei ollut taaskaan mikään korkea.

Me yövyimme hotellissa puheenjohtajan perheen, valmentajien ja Victorian ja hänen äidin kanssa. 

Oli huippu ilta ja mahtavat, nauruntäytteiset päivät.

Sunnuntai-iltana oli ihana palata kotiin, 

saunoa pitkän kaavan mukaan ja katsoa leffa 

ja aloittaa huomenna mahtavan loman jälkeen taas arki 

ja fysioterapiakin heti aamusta.

Ihanaa, iloista viikkoa kaikille!

Meidän Montanan ulkojää suljettiin tänään,

joten nyt alkoi osittai jo "kesätreenit".

Haikeaa!!!

Tässä vielä luonnoskuva meidän uudesta Montanan jäähalllista ja ulkojäästä: