Lausannen Maraton 2012

Tänään oli sitten vihdoinkin kauan odotettu maraton. Sää heitti kokonaan kuperkeikkaa ja ne lämpimät hellekelit vaihtuivat yhdessä yössä talveksi. Lumi oli maassa kun herättiin ja kisajärjestäjät miettivät miten toimitaan. Tiet pysyivät onneksi kuivina ja vain lasten kilpailut peruttiin, aikuisten matkat pidettiin. Lähdimme hyvissä ajoin jäätävään ja hiukan valkeaan Lausanneen. Siellä me jäätävissä olosuhteissa liki kaksi tuntia odottelimme vuoroani, sillä kilpailunumero oli haettava reilusti ennen eikä enää tuntia ennen kisaa sitä olisi saanut. Lumisade taukosi hetkeksi ennen lähtöä, mutta lähdön hetkellä oli jäätävää sadetta jälleen luvassa ja hyytävä tuuli ei tuntenut arvoa.

Iloisin mielin ja odottanein fiiliksin lähdin suorittamaan urakkaa. Alkuvauhti oli hyvä ja matka taittui nautiskellen, vaikka jalat olivatkin jotenkn vetelät kaikesta kylmyydestä ja varmasti vähän jännityksestäkin. Matka sujui ihan hyvin, muttei juoksu ollut alusta astikaan niin helppoa kuin normaalisti. Silti etenin suht reippaalla vauhdilla. Vastatuuli oli hirveä ja monessa kohtaa ajattelin, etten etene ensinkään. Suuren osan matkasta kuljimme lähellä rantatietä ja tuuli nousi 54km/h ja sai tehdä töitä sitä vasten juostessa. Ajattelin optimistisena, että takaisin päin juoksen sitten myötätuulessa, mutta toisin kävi. Onneksi tuohon vastatuuleenkin tottui ihan kivasti.

Asfaltilla juokseminen näin pitkää matkaa oli myös oma lukunsa. Kun juoksee matolla tai metsäteitä ja sorateitä mitä meillä on enimmäkseen täällä ylhäällä tarjolla mäkimaastojen lisäksi niin tuo asfalttijuoksu oli kyllä aika kovaa hommaa ja vaatii ehdottomasti treeniä lisää.

Lumisade ja vain 1-4 asteen lämpötila ei myöskään tehnyt juoksusta niin nautinnollista kun mitä ollaan tänä syksynä saatu kokea. Mutta kokemuksena ainakin varmasti ainutlaatuinen ja ikimuistoinen. Voittajien ajatkin olivat yli 20 minuuttia heikompia kuin heillä normaalisti ja itsekin jouduin pinnistelemään, että pääsin sinne tavoitteisiin, eli 4tuntii ja silti minuutilla ylitin
tavoiteaikani, eli loppuaikani oli lopulta 4h01min.
Ihan tyytyväinen olen, kaikkeni nimittäin annoin eikä noille säillekään mitään voi. Eikä missään hirmuisessa helteessäkään matkanteko olisi ollut mitään herkkua. Nyt ainakin piti juosta lämpimikseen ;)

Tunnelma oli uskomaton, ihmiset hurrasivat, kannustivat ja tsemppasivat kaikkia. Kisajärjestelyt olivat onnistuneet oikein hyvin. Mahtavaa musiikkia ja juomapisteet ja eväspisteet olivat tiuhalla välillä, vaikka itselläni oli omat lantratut energiajuomat mukana, jotka helpottivat matkan tekoa ja oli hyvä valinta ottaa juomavyö mukaan.

 Lopussa kun meinasi tuntua ettei jaksaisi taistella enää tuulta vastaan niin ventovieraat juoksukaverit pitivät huolen, etten putoa porukasta. Muutamien kanssa matka taittui alusta loppuun suht samaa tahtia. Kovalla tsempillä maaliviiva ylittyi sitten hienosti.

Kokematon olin geelien kanssa. Oli virhe, etten testaillut niitä aiemmin, sillä ne pistivät vatsani sekaisin. Onneksi vasta maaliviivan jälkeen, mutta huonomminkin olisi voinut käydä. Samoin takareidet menivät ihan lukkoon jo 20km:n jälkeen, vaikka kaikki pidemmän matkan juoksut ovat sujuneet ilman ongelmia. Jännitin todellakin pääsenkö edes maaliin, mutta suomalainen sisu auttaa aina.

Tänään ei ollut mitenkään minun päiväni eikä juoksu ollut yhtä lennokasta kuin normaalisti, mutta sehän tarkoittaa sitä, että hampaankoloon jäi paljon seuraavaa kertaa varten. Nyt haastankin kavereita mukaan Geneven maratonille keväällä 2013. Olisi kiva saada kiva suomiporukka juoksemaan! Jere on jo lupautunut lähtemään ja mahdollisesti saadaan Veveystä Panukin matkaan mukaan. Olisikohan muita? Oli niin kiva katsoa kun monet juoksivat porukalla ja vaikka he jakaantuivat kesken matkaa erilleen niin se tsemppi ja henki jatkui yhtenäisenä taas maalialueella kun kannustus oli kovaa.

Kaikesta huolimatta kokemus oli mahtava ja olo oikein hyvä. Takareidetkin jo paremmat ja
tänään oli hyvä treenipäivä taas jäällä. Luisteluporukka eli kyllä niin upeasti hengessä mukana ja tsemppasi koko ajan viestein ennen ja jälkeen urakkaa, kuten niin monet ihanat läheiseni, kiitos kaikille. Olette rakkaita ja ihanaa kun elätte hengessä aina mukana! Jere ja lapset olivat lähdössä ja maalissa tsemppaamassa. Natalien piti myös ennättää paikalle, mutta joutuikin ylitöihin ja sitten kun oli valmis, olikin urakkani jo päätöksessä.
 Tytöt olisivat juosseet mielellään lasten kisassa, mutta seuraavan kerran sitten.

Tänään ollaan oltu taas kahdella hallilla treenaamassa ja hienosti sujuivat treenit. Saadaan Sioniin ohjelmiin kaksoishypytkin, joilla lähdetään kisaamaan sitten isoja ja niin taitavia tyttöjä vastaan. Alexiakin on isojen sarjassa kokeilemassa taas siipiään. Eipä siellä taida palkintopallipaikkaa irrota, mutta pääasia kun pääsevät kokeilemaan vaativampaa ohjelmaa elementtien osalta. Me valmentajat ainakin odotamme innolla miten kantti kestää. Ennen sitä on kuitenkin vielä yksi kilpailu, joissa ei vielä kaksoishypyillä retostella.


Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Syyslomalla.

Syyslomafiilis on korkeimmillaan ja ollaan nautittu lomapäivistä tuttuun tapaan jäähallilla aikaa viettäen. Onneksi Leukerbadin urheilukeskus tarjoaa muutakin ajanvietettä ja poikien kanssa ollaan keretty pelata jalkapalloa mukavalla sisäkentällä, ulkoilla, kiipeillä ja käydä salilla luisteluiden lisäksi. Ihana henkilökunta pitää huolen ettei poikien aika käy pitkäksi ja puuhaa riittää.

Alkuviikosta tavattiin hallilla sattumalta suomalainen perhekin luistelemassa ja lapset nauttivat kyllä niin valtavasti suomalaisista uusista ystävistään. He ovat lomailemassa kauniissa kylpylämaisemissa ja sattumalta sattuivat samaan aikaan jäälle kanssamme. Kiva yllätys. Oliver otti uudet ystävänsä heti leikkeihin mukaan ja tarjosi heille vetoapua ja hurjaa vauhtia ;)

Eilen aamusta oli jälleen lääkärireissu Erikan kanssa. Verikokeita, testejä ja selvitystä. Minä olin tietenkin kotona leikkinyt kotilääkäriä internetistä vaihtoehtoja tutkien ja Erikahan suulaana tyttönä mainitsi lääkärille äidin epäilyt kustakin mahdollisesta sairaudesta ja kertoi, että äiti oli lukenut niin internetistä... Ihan kaikkea ei aina tarvitsisi kertoa. Kehenhän lie tyttö tullutkaan...
Lääkäri sulki pois verikokeilla kuitenkin kaikki epäilyni ja koska mitkään edellisellä kerrallakaan otetut testit eivät olleet tuottaneet tulosta, vaan kaikki olivat normaalisti, oli lääkäri kaikkien tutkimusten jälkeen vahvasti sitä mieltä, että kyseessä on vatsalihasten kramppi, mutta magneesiumlääkityksellä pitäisi parantua pikimmiten.
Seuraava kontrolli on kahden viikon kuluttua ja silloin toivotaan, ettei vaiva olisi kuin muisto vain.
Lääkäri soitti vielä illalla ja kertoi, ettei lisäkokeistakaan löytynyt mitään epänormaalia. Kaiken pitäisi olla kunnossa, vaikka ylävatsa meneekin välillä ikään kuin lukkoon hetkellisesti ja vaikeuttaa siten hengitystä. Toivottavasti apu löytyisi nyt magneesiumista ja tyttö pääsisi taas normaalielämään kiinni ilman jännitystä ja pelkoa seuraavasta krampista, joka iski tiistainakin koulussa kesken matematiikan tunnin.

Erika pyörtyi kaikkien verikokeiden jälkeen. Seurasi verikokeiden ottoa niin intensiivisesti, että lähtiessään kävelemään lääkärin huoneesta kerkesi sanoa hoitajalle, että heikottaa ja samantien jalat lähtivät alta ja kaatui lattialle. Onneksi ripeä hoitaja sai napattua hänet kiinni.

Loppupäivä meni kuitenkin normaaleissa merkeissä eikä ollut taas tietoakaan mistään krampeista.

Tänään olo oli vähän vielä helposti hengästynyt, mutta jo parempi.
Pidetään nyt peukkuja, että vihdoin olisi vaiva voitettuna!
Luistella saa normaalisti ja muutenkin lomaa vietellä aktiivisissa merkeissä, joka oli iloinen uutinen Erikan mielestä ja meidän muidenkin.

Antoine saapui taas tänään treenauttamaan tyttöjä muutamaksi tunniksi.

Alexia mietteliäänä kisaohjelman jälkeen. Rijana antoi aika napakkaa palautetta ja pienen luistelijan treenivihkossa lukeekin tämän päivän kohdalla, ettei ohjelma sujunut hyvin ja huomenna aikoo luistella upean ohjelman.

Viikkoon on mahtunut toki muutakin kuin Leukerbadia ja Sierreä. Ihana syksyinen vaellusretki taas ihanan Veroniquen kanssa kauniissa syyssäässä.

 Olen käynyt oman seuran valmennusten lisäksi valmentamassa kaksi tuntia joka päivä jääkiekkoseurankin lapsia. Tämä on ollut meidän seuramme mainoskikka ja toiminut aika kivasti. Huomenna meillä on viimeinen päivä ja tytöt esiintyvät luistelijoille ja luvassa on muutakin hauskaa. On ollut upeat päivät noiden pienten kiekkoilijoiden ja uusien luistelijoiden seurassa. Siellä on ollut lapsilla luistimia väärissä jaloissa ja mitä erikoisempia varusteita muutenkin. Kyllä on huulta saanut purra moneen kertaan! Ihania lapsia jää täynnä ja jääkiekkoilijoilta tullut paljon palautetta kuinka taitavia valmentajia ja loistavia ideoita meidän seuralta löytyykään. Ehkäpä tämä voi olla uusi ovi meidän seuramme iänikuisiin jääaikaongelmiinkin. Yhteistyöllä eteenpäin.

Aktiiviviikko jatkuu vielä ja sunnuntaina olisi maratonurakkani aika, totuuden hetki edessä ;) Juuri facebookiin ilmestyi kuva pahvilaatikkopinoista, joista pääsee huomisesta lähtien noutamaan kisanumeronsa.
Odotan jo urakkaani!

Reipasta viikkoa kaikille!

Lasten juhlahumua.

Perjantaina Alexian syntymäpäivän aamu alkoi vauhdikkaasti, kun Alexia hyppeli iloisena alakertaan ja kysyi, että mitähän mahdoin leipoa hänelle kouluun viemiseksi syntymäpäivän kunniaksi. Minä olin unohtanut koko koulun viemiset tässä muussa juhlahumussa. En paljastanut sitä kuitenkaan Alexialle vaan loihdin nopeasti maukkaita mokkapaloja viemiseksi. Onni on nopeat mokkapalat!
Kerettiin hyvin ennen koulun alkamista ja iloinen neiti päivänsankari jatkoi hyppelyään kohti koulun käytäviä.

Muutenkin päivä sujui mukavasti leipoen ja askarrellen Danielin kanssa, vaikka luulin pääseväni helpolla kun ihana Federica leipoi kakun Alexialle, josta tuli aivan ihana!

Mutta rakastan puuhastella askartelujen merkeissä, kun vielä olisi hiukan enemmän aikaa.

Meillä oli jälleen lounastreenit ja iltatreenit hoidettavana ja ne olivatkin työn täytteiset ja niin kiireiset tunnit kumpikin ja tietenkin meidän pojat toivat oman lisänsä mukanaolollaan, mutta hyvin taas selvittiin.

Eilen lauantaina meillä olikin sitten juhlapäivä kun 15 kaveria saapui juhlistamaan Alexian syntymäpäivää. Oli luistelukavereita ja koulukavereita ja sää oli aurinkoinen ja niin lämmin. Mittari kohosi reilusti yli kahdenkymmenen asteen paremmalle puolelle ja me ollaan nautittu näistä päivistä kyllä todella. Suunnistettiin ulkona, pelattiin ja leikittiin ja kaikki viihtyivät hyvin ja aika kului nopeasti.
Viimeiset vieraat lähtivät vasta yhdeksän jälkeen illalla ja Dominik jäi yökylään.

Kahdeksan kynttilää puhallettiin vauhdikkaasti...

Vauhtia riitti pitkälle iltaan.

Olo on jotenkin herkkä ja sanoinkuvaamattoman onnellinen. Sitä palaa uudelleen ja uudelleen aina lasten syntymäpäivinä syntymiin ja muistelee elämää ennen ja jälkeen. Miettii tätä kaikkea mitä ollaan saatu kokea ja elää. Miten meistä on kasvanut vanhempia ihanille lapsillemme ja miten paljon lapset ovat meitä kasvattaneet ja opettaneet. Toivottavasti me voisimme antaa saman heille ja
mielellään vielä enemmänkin. Kun saisimme heistä kasvatettua uskollisia ja rakastavia ystäviä ja huomaavaisia ihmisiä. Ja että he olisivat tuon lisäksi itsenäisiä, kohteliaita, reippaita, avuliaita, iloisia ja sosiaalisia ihmisiä. Eiköhän sillä jo pärjäisi aika pitkälle.

Kumpa tämä asenne säilyisi mikä lapsilla on koulustakin saapuessaan, Oliver heittelee iloisena takkiaan ja lauleskellen saapuu lounastunnille ;)

Lueskelin kalenteristani ja päiväkirjastani kahdeksan vuoden takaisia tunnelmia. Miten kahdeksan 
vuotta sitten rakas veljeni lensi meitä auttamaan ja Erikaa hoitamaan, että me pääsimme Jeren kanssa yhdessä sairaalalle ja kummisetä oli niin hienosti pärjäillyt täällä Erikan kanssa, että sitä muistelimme pitkään. Toivottavasti sitä itsekin voi joskus olla veljelle yhtä suureksi avuksi mitä hän on vuosien 
varrella ollut meille, lukuisia kertoja!
Kuten tietenkin muille ihanille auttajillemme, joita ilman olisi ollut vaikeuksia selvitä monestakin kiperästä tilanteesta. Täällä kaukana tukiverkostosta asuessaan sitä on kuitenkin joutunut huomaamaan, kuinka paljosta sitä selviääkään itsenäisesti. Monien paikkakunnan vaihdosten takia 
meille vasta myöhäisemmässä vaiheessa rakentui tämä nykyinen tukiverkostomme tänne, josta ollaan niin kiitollisia. On ihanaa, että aina tietää lähellä olevan jonkun, jolta voi hädän hetkellä pyytää apua. Vaikka onhan se niin, ettei sitä apua tule samalla tavalla pyydettyä, kun jos oma äiti asuisi lähellä ja tietäisi miten eri tavalla hän lapsenlapsiaan kuitenkin hoitaisi kun mitä ystävät, joilla on kuitenkin omatkin lapset hoidettavina, vaikka mielellään toki auttavat ja vastavuoroisesti sitten kuitenkin on itsekin apuna heille. Mutta kaikesta huolimatta koen sen erilaiseksi. Mutta toisaalta koen suurta iloa ja ylpeyttä myös siitä, että tiedän meidän pärjäävämme täällä itseksemme ja minulla on myös ollut ilo ja kunnia viettää kotiäitivuosia näinkin pitkään ja antaa itseni täysin lapsille, jotka kasvavat uskomattomalla vauhdilla. Olen ollut onnekas kun olen saanut kuulua heidän jokaiseen päiväänsä ja jakaa uskomattomat hetket heidän kanssaan. Ja kyllähän sydäntä lämmittää kun Erika on edelleen sitä mieltä, että parasta on saapua koulusta kotiin kun äiti on kotona tai lähteä hallille kun äiti on mukana.

 Tytöt nauttivat suunnattomasti kun luistelu on yhteinen juttumme ja voidaan jakaa ne hetket yhdessä. Sama se on poikienkin kanssa, he saavat harrastaa isin kanssa. Ensi viikosta lähtien Oliverin joukkue jää Jeren harteille ja joukkuekaverit tuulettelivat jo asiaa pukukopissa iloisena lauantaina sen kuullessaan.


Valmentajakollegat poikiensa kanssa.

Tiistaina meillä alkaakin syysloma ja kestääkin liki kaksi viikkoa! Huippua!

Erikan vatsakivutkin ovat helpottaneet, mutta keskiviikon kontrollia odotellaan silti innolla. Saadaan testien tuloksiakin sitten ja niitä mielenkiinnolla kyllä odotellaan. Jospa tämä vuosi olisi vatsakipujen kannalta helpompi kuin viime vuosi.

Iloista ja reipasta alkavaa viikkoa kaikille!

8 temperamenttista vuotta!

Lapset iloitsevat kun alarinteellemme on ilmestynyt liki 300 lammasta ja kaksi lammaskoiraa. Nyt meillä on taas muutaman päivän ajan lemmikkejä.
Lampaat ovat Erikan parhaan ystävän lampaita, joita kasvattavat teuraaksi ja lammaskoirat tuntevat jo lapset niin hyvin, etteivät edes korviaan lotkauta kuin meidän nelikko liikkuu aitauksen lähellä. Oliverhan tippuikin viime kerralla aitaukseen potkulautansa kanssa kun lampaat olivat täällä, muttei koira onneksi tehnyt mitään. Minä kun kävelen lähellekin niin kylläpäs haukkuvat enkä ole vielä onnistunut saamaan kumpaakaan koiraa puolelleni kovista jutteluista ja hyssyttelyistä huolimatta...

Alexian syntymäpäivät lähestyvät ja perjantaina meidän neiti sisupussimme täyttää 8 vuotta!

Uskomatonta, että siitä päivästä on kulunut jo kahdeksan vuotta. Muistan sen kuin eilisen ja varmasti yhtä kirkkaasti loppuikäni!

Kylläpä näihin vuosiin on mahtunut paljon ihania, unohtumattomia hetkiä ja tuota sisukkuutta, siitä me emme tietäisi kyllä mitään ilman Alexiaa! Niin hyvässä kuin pahassakin olemme saaneet rikastuttaa muistojemme arkkua yhteisillä sisukkailla hetkillämme, joita tuskin unohdamme myöskään ikinä!

Kantoliinan kasvatti oli tämäkin lapsemme, huulet mutrussa matkusti aina mukana! Sitä tuhinaa ja läheisyyttä on niin ikävä!

Nämä kahdeksan upeaa vuotta ovat kyllä opettaneet paljon äitinä Alexian kanssa. Ja miten erilainen vanhempi sitä olisi esimerkiksi vain Erikan vanhempana, joka on aina ollut tasainen ja helposti käsiteltävä lapsi. Erikan kanssa kaikki asiat hoituvat ilman suurempaa dramatiikkaa ja osaa kertoa asiansa rauhallisesti ja sopeutuu muutenkin helposti uusiin ja erilaisiin tilanteisiin ja iloitsee pienistäkin asioista löytäen kaikesta aina positiivisen puolen. Alexian monessa suhteessa hyvin samanlainen kuin siskonsa, mutta vastapainoksi sitten tulta ja tappuraa löytyy kyllä kun jokin asia ei suju ensi yrittämällä tai jos ei ihan suju hänen toivomallaan tavalla. Suurin ongelma on usein se, että tavoittelee kaikessa täydellisyyttä ja on päättänyt onnistua ja jos ei sitten syystä tai toisesta siinä heti onnistukaan niin hermo ei kestä kyllä yhtään. Ennalta arvaamattomat tilanteetkin ovat aina vähän hankala juttu, kun isosisko soljuu mukana kuin kala vedessä vaikka tilanne olisi kuinka erikoinen tahansa.

Pojat ovat tuoneet tähän äitiyteen niin paljon myös lisäväriä. Ilman heitä en edes tietäisi mitä kaksi pientä sälliä voivatkaan keretä keksimään pienessäkin hetkessä. Kaksi poikaa ovat aivan eri asia kuin kaksi tyttöä. Ja vaikka tytöilläkin on ollut aina vauhtia ja päätöntä menoa, ei se ole ollut mitään verrattuna poikien menoon ja "loistaviin" ideoihin....
Maailman ihanimpia vuosia, hetkeäkään en vaihtaisi pois!

Lauantaina saadaan ystävät koolle juhlistamaan näitä kahdeksaa ihanaa vuotta tänne luoksemme! Ja hetkeä myöhemmin Alexian Linda-kummi lentää myös luoksemme, huippua!

Tämä loppuviikko menee siis syntymäpäiviä ideoiden. Kutsukortit ovat askarreltu ja lähetetty tietenkin jo, mutta muuten suunnitelmat ovat vielä toteuttamatta, vaikka hyvin jo suunniteltuina. Askartelua ja leipomista siis päivät täynnä. Ensin olin suunnitellut Halloween-juhlia vasta ensi viikon viikonlopulle, mutta meillä alkaa tiistai-iltana melkein kahden viikon syysloma, jolloin suurin osa kavereista lähtee reissuun ja siksi pidämme juhlat jo nyt oikeana ajankohtana, että ainakin läheisimmät ystävät ovat mukana juhlissa.

On luvattu ihan kivaa säätäkin joten saatetaan saada ulkokekkerit vielä järjestettyä.
Innolla siis odottelemme lauantain hulinoita.

Tiistaina olimme jäällä illalla jälleen pelkän päävalmentajan kanssa. Tiistai-iltasin treenauttaa aina koko illan vain Erikaa ja Alexiaa ja nämä ovat oikeita tehotunteja kyllä.
Tänään oli sitten normaalisti kilparyhmän treenit ja heti peään tyttöjen tanssi, jonne pääsimme lopuksi katsastamaan tulevan esityksen harjoittelu. Erika ja Alexia ovat saaneet pääroolit ja näyttävästi näyttelivät ja tanssivat kauniisti musiikkiin.

Erikan kanssa kävimme maanantaina lääkärilläkin kun valitteli vatsakipua ylävatsan kohdalta, että on vaikea hengittääkin välillä. Erikallahan on aina ollut äärettömän herkkä vatsa, joka menee sekaisin pienemmästäkin ruokamuutoksesta ja muutenkin taitaa reagoida vatsallaan. Nyt kipuilu oli noussut ylös ja tuntui hengityksessäkin. Lääkäri epäili jotakin bakteeria, joka olisi jäänyt kenties jumiin suolistoon. viikon mittaisella vatsahappolääkityksellä nyt aloitettiin seuraamaan tilannetta ja testejä otettiin myös. Ensi keskiviikkona on sitten uusi kontrolli. Lääkkeistä ei ole ollut mitään apua, joten tarkempia tutkimuksia tarvitaan. Toivottavasti syy löytyisi pian ja pääsisi vaivastaan. Kylkiluiden alla puristaa ja pienikin rasitus hengästyttää. Lääkäri pyysi nyt elämään normaalisti ja seuraamaan tarkasti mikä muuttaa kipua tai muuttaako mikään. Mitään kuumetta tai muuta oiretta ei ole.

Huomenna kaksi pienintä koululaista suuntaavat retkelle alas Sioniin koko päiväksi Knie-sirkuksen eläimiä katsomaan ja muutenkin sirkuselämään tutustumaan.

Voitte arvata miten innokkaita koululaisia on aamulla lähdössä matkaan, eväsreput on jo pakattuina ja kesäisen lämmintä säätäkin luvattuna.
Rijana antoi koko huomisen päivän vapaaksi treeneistä ja pyysi puuhata illalla perheen kesken jotakin mukavaa yhdessä ja niin me teemmekin!


Reipasta viikkoa kaikille!

Reipas, raikas viikonloppu.

Taas on viikko vierähtänyt semmoista haipakkaa, ettei perässä meinaa pysyä!
Luisteluseuramme sihteeri Jürgen haastoi minut 30km:n lenkille, ja samantien otin haasteen vastaan ja tänään aamulla juostiin sitten suht reippaalla vauhdilla 30km:n lenkki. Koko matkan askel kulki kevyesti ja vikan viiden kilometrin kohdalla Jürgen jäi matkasta kun pitkään oli sinnitellyt mukana ja hyvin kyllä jaksoikin. Pyysi minua juoksemaan reippaasti loppuun kun itse piti pienen tauon ja hitaammalla tahdilla hölkkäili sitten perässä. Muuten vauhti oli mukavaa keskusteluvauhtia ja matka taittui mukavasti rupatellen. Lopulta sitten käskystä kirin yksin "maaliin" ja matkaan taittui noin 2 tuntia 45 minuuttia. Mukavaa juoksua ja innolla lähden matkaan kahden viikon kuluttua Lausanneen ;)

Juoksun jälkeen olikin nopea suihku ja ihana valmis Martinan tekemä lounas ennen treenien vetämistä. Sitten kolme seuraavaa tuntia kuluikin hallilla treenejä vetäen ja se oli hyvää palautusta jaloille. Nyt illalla voisi lähteä vaikka uudelle lenkille!

Viimeiset opastukset tankkauksestakin tuli kattavasti tänään ja myös pakollinen lepomääräys vikoille päiville ennen maratoonia ;) vielä kerkeän kuitenkin monta lyhyttä lenkkiä ja yhden pitkänkin hyvin ennen viimeisten päivien hiljaisempaa ja rauhallisempaa eloa. Ihanaa kun kaikki huolehtivat, jotenkin se tuntuu hyvältä, vaikka yleensä holhousta kammoksunkin ;)

Luistelut sujuivat hyvin ja kaikki valmennettavat olivat jälleen superreippaita.
Tyttöjen ohjelmat ovat taas palanneet tauoilta käyttöön, sillä seuraavat kilpailut odottelevat jo nurkan takana ja näin tämä pitkä tauko on taas vietelty ja kisavalmistelut alkavat. Sitten koittavatkin testit ja heti perään seuraavat kilpailut, jotka ovatkin tässä kotinurkilla Sionissa ja sen jälkeen alkaakin ahkera treenaus vuosigaaloihin, jonne saammekin kasapäin läheisiämme yleisöön. Mamma ja pappa saapuvat jouluksi ja uudeksi vuodeksi ja Reeta, Kari ja Josefiina heti joulun jälkeen myös luoksemme. Kyllä on aivan ihanaa saada heidät kaikki tänne! Ja gaalassa yleisön joukossa kun istuu omia läheisiä, se se vasta onkin iso juttu tytöille!

Pojilla oli eilen joukkuekuva.
Daniel istuu eturivissä keskellä ja Oliver heti veljensä takana.

Pojilla oli jälleen niin hyvät treenit ja se pienten ilo ja into, sitä on kerta toisensa jälkeen ihana seurata. Danielin "joukkue" sai nautia loppuhuipennuksena tällä kertaa tämmöisestä vauhdista

ja Oliver pääsi pelaamaan ihan kunnon peliä ja oli jopa mukana pelissä ymmärtäen vähän jo pelin ideaakin ;) Saapuikin jäältä niin iloisena hehkuttaen, että oli parhaat treenit ikinä. Danielilta tuli itku kun treenit loppuivat, oli jälleen tulossa vasta mailaa hakemaan. Onneksi pääsee ensi viikolla taas mailallisten vuorolle pelaamaan. ja kohtahan alkaakin syysloma, sitten pelataan ahkerasti!

Ja heti treenien jälkeen pihalätkässä menikin loppupäivä. Tytöilläkin oli koko eilinen päivä aamutreenien jälkeen vapaata ja yhteiset leikit ja pelit jatkuivat pitkälle iltaan.
Ensin oltiin tyttöjen kanssa koko aamu siis hallilla ja toin tytöt kotiin ja lähdimme poikien ja Jeren kanssa hallille poikien treeneihin. Kaupan kautta kotiin ja illaksi saimme vielä Lökön ja Puttosen veljekset meille saunomaan ja istumaan iltaa. Oli hauska ilta hauskassa seurassa.

Jere on pelissä ja lapset nukkumassa. Nyt kerkeää ensimmäistä kertaa istuutua alas tänään ja rentoutua!
Valkoista teetä ja voileipiä.
Voi näitä ihania päiviä.
Raikas ilma, kaunis väriloisto ja ihanat mussukat ja ystävät <3 elämän pieniä, suuria iloja <3
Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko!

Ihanaa, reipasta uutta viikkoa kaikille!

Syksyn värejä

Ihania syksyn värejä on vihdoin alkanut ilmestyä meidänkin maisemaan ja on ihana suunnata lenkille kauniiseen väriloistoon, vaikka väriloiston huippu onkin vielä saavuttamatta.
Me ollaankin lenkkeilty ahkerasti, sateessa ja kauniissa syysauringossa.

Jere on ollut koko alkuviikon Saksassa kurssilla ja me ollaan täällä lasten kanssa kiiruhdettu paikasta toiseen minuuttiaikataululla koko viikko.
Viikko on kaikesta kiireestä huolimatta ollut kyllä jälleen ihana. Ollaan tanssittu ja luisteltu oikein olan takaa ja eiliset treenit Rijanan kanssa olivat vertaansa vailla, tytöt ovat kehittyneet monessa suhteessa huimasti ja ihan uskomatonta seurata tuota kehitystä ja vaativia elementtejä.

Pojat ovat olleet jäällä myös ahkerasti ja hiki päässä riisuneet kypäränsä. Kumpikin osaavat omasta mielestään jo ritti-hypyn, vaikka se näyttääkin valssihypyltä ja vaakakin menee hienosti, vaikka nenä meinaakin viiltää jäätä.
Tässä Oliverin taidonnäyte:

Mailan kanssa on silti kaikista hauskinta luistella, mutta aika innolla ovat mukana taitoluistelunkin kiemuroissa kun vähän ehdottelee vaativampia juttuja. Se on hyvää treeniä kiekkoilijoillekin ja täällä aivan liian vähän treenataan juuri tuota puolta ja pelataan liian aikaisin. Ehdotin jo pojille, että huilaavat tänään, mutta aikovat tulla jäälle tänäänkin. Daniel ilmoitti, että luistelee kyllä aina.
OLiver on oppinut kirjoittamaan Malkinin nimen ja on nyt lähes varma, että on isona Malkin!

Lökö ja Outikin saapuivat mökille viikonloppuna ja olivat tiista-iltana vahtimassa lapsia kun olin Oliverin vanhempainillassa. Heillä oli mennyt loistavasti ja kaikki olivat niin tyytyväisiä. Vanhempainilta oli ihana. Opettajat olivat kuvanneet paljon videoa koulupäivistä ja näki hyvin kattavasti mitä kaikkea puuhaavat, kenen kanssa työskentelevät ja leikkivät ja kaikista mielenkiintoisinta oli kyllä kuulla Oliverin jutteluja ranskaksi. Olivat "leiponeet" meille pipareita

 ja piirtäneet oman perheensä paperille oman pulpetin päälle.

Ihania koululaisia ja niin mahtavia opettajia.
Tekevät paljon metsäretkiä ja ulkoilevat muutenkin muita luokkia enemmän, joka on positiivinen juttu.

Juoksukilometrejä on kertynyt ihan kivasti, vaikka lenkkikaverin johdosta vauhti ei aina ole ripeimmästä päästä, mutta seura korvaa vauhdin. Danielin kanssa on mahtavaa juosta. Matolla olen pitänyt vauhtia yllä ja puolimaratonin mittaisia matkoja on plakkarissa jo mukavasti. Sen pidemmille lenkeille en tiedä kerkeänkö, joten näillä mennään muutaman viikon kuluttua....

Reipasta ja aurinkoista viikkoa kaikille!