Unohtumaton irtiotto.

Moikka taas!
On ollut semmoinen hulina, ettei blogiinkaan ole oikein ajan kanssa kerennyt.  Meillä oli niin mukavat päivät Suomesta saapuneen vieraamme kanssa. Nyt laitan hieman uusimpia kuulumisiamme ja valokuvia kivoista, vauhdikkaista päivistämme.

Ilkka saapui meille perjantai-iltana ja siitä lähtien on ollut mukavaa puuhaa koko perheellä. Pojat ovat olleet aivan haltioissaan Ilkan seurasta ja Ilkka on jaksanut leikittää heitä.
Ollaan luisteltu ahkerasti ja pojat pelasivat jääkiekkoakin yhdessä.

 Pihalätkäkin on edelleen kova juttu ja Ilkka oli parempi pelikaveri kuin äiti Danielin mielestä.

Vaellettukin on erilaisilla reiteillä ja miehet ovat saunoneet ja purkasivat ohimennen keittiön välitasonkin. Kerettiin ennen Ilkan saapumista hiukan rempata taas kotona Jeren ostettua vähän kalustetta keittiön seinälle, josta kehkeytyikin sitten lopulta vähän suurempikin projekti ja nyt näyttää taas erilaiselta ja avarammalta, oikein hyvältä!
Illalla paranneltiin maailmaa yhdessä ja naurettiin mahat kipeiksi.

Maanantaina kävimme aamusta sumuisella Torrent neufilla Danielin ja Ilkan kanssa. Oli sekin elämys kun ei nähnyt eteensä ja riippusilloilta käveli kuin tyhjyyteen. Mieleenpainuva reissu.

Miehet purkasivat keittiön välitason meidän ollessa baletissa maanantaina ja siitä seurasi paljon meteliä, pölyä, naurua, kipeä varvas ja ikimuistoisia musiikkielämyksiä. Mutta ennen kaikkea nyt olohuone ja keittiö näyttävät yhdessä siltà, miltä kuuluikin. Miksi ihmeessà semmoinen välitaso oli edes rakennettu siihen?!

Paljon naurua ja muutenkin hauskoja tilanteita kyllä mahtui tähän pitkään viikonloppuun ja vaikka univelkaa on kiitettävästi iltaisten juttutuokioiden vuoksi niin oli kyllä tosi mukavat ja niin rentouttavat päivät. Surullisin mielin päästimme eilen Ilkan jatkamaan matkaansa Italian kautta Suomeen. Ollaan kuitenkin varmoja, että saadaan Ilkka taas pian vieraaksemme.
Palomieshaaveet taitoivat vaihtua poliisiksi pojilla, vaikkei Ilkan vuokra-autossa ollutkaan vilkkuja
katossa, jota Oliver oli odottanut kovasti.

Eilen Ilkan lähdettyä kotimatkalle saapuivat Putkosen perhe Bernistä meille vielä pikaiselle iltavierailulle yllättäin ja lapset saivat käyttää vapaapäivänsä tehokkaasti suomalaisten kavereiden kanssa juosten ja riehuen. Ollut ikimuistoisia ja niin hauskoja hetkiä kyllä viime päivät pullollaan.

Tästä viikko jatkuu hulinalla eteenpäin ja lauantain kiekkokoulun aloitusta pojat odottavat kuin kuuta nousevaa.
Tänään oli reipas päivä taas luisteluineen kun oli kahdet treenit ja poikien kiekkoilua(yleisöluistelun mailallisten vuorolla) tyttöjen baletin ajan.
Treeneissä oli ihana lopetus kun juteltiin teinien kanssa ja he kysyivät ikääni ja ihmettelivät miten voin muka olla jo 32v. Näytän kuulemma enintään 26-vuotiaalta ja menisin heidän kaveristaankin hyvin, joten kutsuivat minut shoppailemaan kanssaan ;) Antoinelta sitten kysyivät seuraavaksi ikää ja kun Antoine sanoi olevansa 23-vuotias niin he päivittelivät, että luulivat hänen olevan 37-vuotias... Ainakin osaavat kohteliaasti käyttäytyä naisia kohtaan ;))
Siitä huomaa, että ikää on tullut mittariin, kun ottaa todellakin kohteliaisuutena ikäpäivittelyt. Ei ole montaakaan vuotta aikaa kun ei kyllä imarrellut yhtään kun lapsiamme ei uskottu minun lapsikseni...

Tanssikoululla kurkistelin oven raosta tyttöjen tanssia muiden äitien kanssa ja en ollut uskoa silmiäni kuinka kauniisti tanssivat. Harjoittelevat jo nyt ahkerasti maaliskuun suurta kolmepäiväistä esiintymistä varten ja olivat jo nyt niin kauniita koreografian kanssa, vau mikä edistys! Eipä turhaan vaihdattanut Rijana meitä tuonne tanssimaan. Tytöt ovat ihan innoissaan nykyään tanssistakin eikä se ole enää se tylsin oheinen mikä viime vuonna, kaikki muut treenit kun menivät silloin tanssin edelle.
Ehkäpä saan joskus videopätkääkin esille.

Nyt iltapuuhia perheen kanssa ja kohta pikkuväki unille.

Oikein ihanaa syksyistä viikkoa kaikille!