Lausannen Maraton 2012

Tänään oli sitten vihdoinkin kauan odotettu maraton. Sää heitti kokonaan kuperkeikkaa ja ne lämpimät hellekelit vaihtuivat yhdessä yössä talveksi. Lumi oli maassa kun herättiin ja kisajärjestäjät miettivät miten toimitaan. Tiet pysyivät onneksi kuivina ja vain lasten kilpailut peruttiin, aikuisten matkat pidettiin. Lähdimme hyvissä ajoin jäätävään ja hiukan valkeaan Lausanneen. Siellä me jäätävissä olosuhteissa liki kaksi tuntia odottelimme vuoroani, sillä kilpailunumero oli haettava reilusti ennen eikä enää tuntia ennen kisaa sitä olisi saanut. Lumisade taukosi hetkeksi ennen lähtöä, mutta lähdön hetkellä oli jäätävää sadetta jälleen luvassa ja hyytävä tuuli ei tuntenut arvoa.

Iloisin mielin ja odottanein fiiliksin lähdin suorittamaan urakkaa. Alkuvauhti oli hyvä ja matka taittui nautiskellen, vaikka jalat olivatkin jotenkn vetelät kaikesta kylmyydestä ja varmasti vähän jännityksestäkin. Matka sujui ihan hyvin, muttei juoksu ollut alusta astikaan niin helppoa kuin normaalisti. Silti etenin suht reippaalla vauhdilla. Vastatuuli oli hirveä ja monessa kohtaa ajattelin, etten etene ensinkään. Suuren osan matkasta kuljimme lähellä rantatietä ja tuuli nousi 54km/h ja sai tehdä töitä sitä vasten juostessa. Ajattelin optimistisena, että takaisin päin juoksen sitten myötätuulessa, mutta toisin kävi. Onneksi tuohon vastatuuleenkin tottui ihan kivasti.

Asfaltilla juokseminen näin pitkää matkaa oli myös oma lukunsa. Kun juoksee matolla tai metsäteitä ja sorateitä mitä meillä on enimmäkseen täällä ylhäällä tarjolla mäkimaastojen lisäksi niin tuo asfalttijuoksu oli kyllä aika kovaa hommaa ja vaatii ehdottomasti treeniä lisää.

Lumisade ja vain 1-4 asteen lämpötila ei myöskään tehnyt juoksusta niin nautinnollista kun mitä ollaan tänä syksynä saatu kokea. Mutta kokemuksena ainakin varmasti ainutlaatuinen ja ikimuistoinen. Voittajien ajatkin olivat yli 20 minuuttia heikompia kuin heillä normaalisti ja itsekin jouduin pinnistelemään, että pääsin sinne tavoitteisiin, eli 4tuntii ja silti minuutilla ylitin
tavoiteaikani, eli loppuaikani oli lopulta 4h01min.
Ihan tyytyväinen olen, kaikkeni nimittäin annoin eikä noille säillekään mitään voi. Eikä missään hirmuisessa helteessäkään matkanteko olisi ollut mitään herkkua. Nyt ainakin piti juosta lämpimikseen ;)

Tunnelma oli uskomaton, ihmiset hurrasivat, kannustivat ja tsemppasivat kaikkia. Kisajärjestelyt olivat onnistuneet oikein hyvin. Mahtavaa musiikkia ja juomapisteet ja eväspisteet olivat tiuhalla välillä, vaikka itselläni oli omat lantratut energiajuomat mukana, jotka helpottivat matkan tekoa ja oli hyvä valinta ottaa juomavyö mukaan.

 Lopussa kun meinasi tuntua ettei jaksaisi taistella enää tuulta vastaan niin ventovieraat juoksukaverit pitivät huolen, etten putoa porukasta. Muutamien kanssa matka taittui alusta loppuun suht samaa tahtia. Kovalla tsempillä maaliviiva ylittyi sitten hienosti.

Kokematon olin geelien kanssa. Oli virhe, etten testaillut niitä aiemmin, sillä ne pistivät vatsani sekaisin. Onneksi vasta maaliviivan jälkeen, mutta huonomminkin olisi voinut käydä. Samoin takareidet menivät ihan lukkoon jo 20km:n jälkeen, vaikka kaikki pidemmän matkan juoksut ovat sujuneet ilman ongelmia. Jännitin todellakin pääsenkö edes maaliin, mutta suomalainen sisu auttaa aina.

Tänään ei ollut mitenkään minun päiväni eikä juoksu ollut yhtä lennokasta kuin normaalisti, mutta sehän tarkoittaa sitä, että hampaankoloon jäi paljon seuraavaa kertaa varten. Nyt haastankin kavereita mukaan Geneven maratonille keväällä 2013. Olisi kiva saada kiva suomiporukka juoksemaan! Jere on jo lupautunut lähtemään ja mahdollisesti saadaan Veveystä Panukin matkaan mukaan. Olisikohan muita? Oli niin kiva katsoa kun monet juoksivat porukalla ja vaikka he jakaantuivat kesken matkaa erilleen niin se tsemppi ja henki jatkui yhtenäisenä taas maalialueella kun kannustus oli kovaa.

Kaikesta huolimatta kokemus oli mahtava ja olo oikein hyvä. Takareidetkin jo paremmat ja
tänään oli hyvä treenipäivä taas jäällä. Luisteluporukka eli kyllä niin upeasti hengessä mukana ja tsemppasi koko ajan viestein ennen ja jälkeen urakkaa, kuten niin monet ihanat läheiseni, kiitos kaikille. Olette rakkaita ja ihanaa kun elätte hengessä aina mukana! Jere ja lapset olivat lähdössä ja maalissa tsemppaamassa. Natalien piti myös ennättää paikalle, mutta joutuikin ylitöihin ja sitten kun oli valmis, olikin urakkani jo päätöksessä.
 Tytöt olisivat juosseet mielellään lasten kisassa, mutta seuraavan kerran sitten.

Tänään ollaan oltu taas kahdella hallilla treenaamassa ja hienosti sujuivat treenit. Saadaan Sioniin ohjelmiin kaksoishypytkin, joilla lähdetään kisaamaan sitten isoja ja niin taitavia tyttöjä vastaan. Alexiakin on isojen sarjassa kokeilemassa taas siipiään. Eipä siellä taida palkintopallipaikkaa irrota, mutta pääasia kun pääsevät kokeilemaan vaativampaa ohjelmaa elementtien osalta. Me valmentajat ainakin odotamme innolla miten kantti kestää. Ennen sitä on kuitenkin vielä yksi kilpailu, joissa ei vielä kaksoishypyillä retostella.


Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!