Syksyn värejä

Ihania syksyn värejä on vihdoin alkanut ilmestyä meidänkin maisemaan ja on ihana suunnata lenkille kauniiseen väriloistoon, vaikka väriloiston huippu onkin vielä saavuttamatta.
Me ollaankin lenkkeilty ahkerasti, sateessa ja kauniissa syysauringossa.

Jere on ollut koko alkuviikon Saksassa kurssilla ja me ollaan täällä lasten kanssa kiiruhdettu paikasta toiseen minuuttiaikataululla koko viikko.
Viikko on kaikesta kiireestä huolimatta ollut kyllä jälleen ihana. Ollaan tanssittu ja luisteltu oikein olan takaa ja eiliset treenit Rijanan kanssa olivat vertaansa vailla, tytöt ovat kehittyneet monessa suhteessa huimasti ja ihan uskomatonta seurata tuota kehitystä ja vaativia elementtejä.

Pojat ovat olleet jäällä myös ahkerasti ja hiki päässä riisuneet kypäränsä. Kumpikin osaavat omasta mielestään jo ritti-hypyn, vaikka se näyttääkin valssihypyltä ja vaakakin menee hienosti, vaikka nenä meinaakin viiltää jäätä.
Tässä Oliverin taidonnäyte:

Mailan kanssa on silti kaikista hauskinta luistella, mutta aika innolla ovat mukana taitoluistelunkin kiemuroissa kun vähän ehdottelee vaativampia juttuja. Se on hyvää treeniä kiekkoilijoillekin ja täällä aivan liian vähän treenataan juuri tuota puolta ja pelataan liian aikaisin. Ehdotin jo pojille, että huilaavat tänään, mutta aikovat tulla jäälle tänäänkin. Daniel ilmoitti, että luistelee kyllä aina.
OLiver on oppinut kirjoittamaan Malkinin nimen ja on nyt lähes varma, että on isona Malkin!

Lökö ja Outikin saapuivat mökille viikonloppuna ja olivat tiista-iltana vahtimassa lapsia kun olin Oliverin vanhempainillassa. Heillä oli mennyt loistavasti ja kaikki olivat niin tyytyväisiä. Vanhempainilta oli ihana. Opettajat olivat kuvanneet paljon videoa koulupäivistä ja näki hyvin kattavasti mitä kaikkea puuhaavat, kenen kanssa työskentelevät ja leikkivät ja kaikista mielenkiintoisinta oli kyllä kuulla Oliverin jutteluja ranskaksi. Olivat "leiponeet" meille pipareita

 ja piirtäneet oman perheensä paperille oman pulpetin päälle.

Ihania koululaisia ja niin mahtavia opettajia.
Tekevät paljon metsäretkiä ja ulkoilevat muutenkin muita luokkia enemmän, joka on positiivinen juttu.

Juoksukilometrejä on kertynyt ihan kivasti, vaikka lenkkikaverin johdosta vauhti ei aina ole ripeimmästä päästä, mutta seura korvaa vauhdin. Danielin kanssa on mahtavaa juosta. Matolla olen pitänyt vauhtia yllä ja puolimaratonin mittaisia matkoja on plakkarissa jo mukavasti. Sen pidemmille lenkeille en tiedä kerkeänkö, joten näillä mennään muutaman viikon kuluttua....

Reipasta ja aurinkoista viikkoa kaikille!