Ajelin bussia sinistä....

Nyt on pääsiäislomat taas lomailtu ja paluu arkeen koitti rytinällä.
Koko aamu etsittiin kadonnutta kirjaston kirjaa, liikkakassia, kouluessua ja bussikorttia.
Tervetuloa arki!
Kaikki muut löytyi, mutta kirjaston kirja on edelleen jossakin kätköissä ja lounastunnin jälkeen kirjastokeikka, joten me jatkamme etsintää Danielin kanssa.

Loma oli ihana, renrtouttava ja tapahtumarikas.
Minä toimin koko viikon seuramme pikkubussin kuljettajana leirillä ja vatsalihakset ovat kipeinä nauramisesta.
Leiriviikko oli jälleen oikein onnistunut ja mielettömän paljon taas uusia ihania muistoja muisteltavaksi. Taitavat luistelijat menivät taas hurjasti eteenpäin ja oli ilo olla mukana.
Sunnuntaina koittaakin sitten ARP- ja USP-testit tytöillä ja niihin pääsemme treenaamaan vielä tämän viikon Sionin hallissa, jonne on mukava mennä.

Tässä muutamia kuvia leirin tunnelmista.

Tapaturmiltakaan ei valitettavasti vältytty, sillä Erika nyrjäytti nilkkansa tiistai-iltana hyppiessään kavereiden kanssa trampoliinilla ja keskiviikkona meni treenit vähän leirillä mönkään kipeän jalan vuoksi. Torstaina luistin jalassa pystyi jo treenaamaan aika hyvin... tiedän, ettei ole mitään järkeä kipeän jalan kanssa treenata, mutta niin tärkeät testit edessä ensi viikolla ja hiukan vielä treenattavaa, ettei Erika suostunut jäämään jäältä pois eikä valmentajakaan antanut helpolla periksi,  kyllä tyttö hyppi kaksoishyppyjäkin eikä jalka pahemmaksi mennyt, päinvastoin parani päivä päivältä. Erikan kaveri, joka nilkan päälle hyppäsi, toi äitinsä kanssa Erikalle kepit lainaan. Hänen äiti on sairaanhoitaja ja kilpataitoluistelijan äitinä oivaltaa tilanteen ja pyysikin Erikaa kinkkaamaan viikonlopun yli kepeillä vaikka luistimet jalassa hyvin pystyykin treenaamaan, lenkkareilla nilkan taivutus on se kipein asia ja siksi normaali astuminen on vaikeaa. Missään vaiheessa jalka ei turvonnut tai mustunut.
Kiitos vielä fyssariystävilleni kullan arvoisista neuvoista! Toivottavasti jalka on pian taas entisensä.

Leirin päätöksenä kaikki luistelijat saivat esittää oppimiaan taitoja ja uuden ohjelman haltiat saivat esittää uudet ohjelmansa. Alexian uusi ohjelma on niin upea, että maltan tuskin odottaa kun pääsee sen kanssa kisajäille!

Natalie on kyllä aivan omaa luokkaansa ja ihanaa kun tuntee tytöt jo niin mahdottoman hyvin, että ohjelmat ovat aina niin heidän näköisensä! Alexian ohjelmaa ei kukaan voi seurata hymyilemättä, siinä on niin hauskoja pieniä yksityiskohtia läpi ohjelman.
Oikea Natalien taidonnäyte!

Erikankin puoli minuuttia pidempi ohjelma oli vaihdettu kauniiksi ja on aivan Erikan näköinen ja oloinen, kaunis ja herkkä tulkinta.

Nyt kesän kun hiovat elementtejä ja saavat lisää varmuutta esiintymiseen uusien ohjelmiensa kohdalle niin syksyllä sitten alkaakin uudet haasteet.

Vielä olisi yksi gaala esitettävänä, sillä Verbierin seura kutsui meidät esiintymään loppunäytökseensä tämän kuun lopulla ja sinne suuntaamme pienellä porukalla.
Joten gaalailutkaan eivät ihan vielä loppuneet.

Keskiviikkona tyttöjen tanssiopettaja soitti minulle ja pyysi aikuisbalettitunnille. Olihan se mentänä kun opettaja ihan varta vasten soitti. Olimme kahden ystäväni kanssa ja kyllä oli hauskaa. Nauratti ihan hirveästi ja kyllä on pakko myöntää, että nyt löytyi semmoinen urheilulaji, jossa saan kyllä pinnistellä hurjasti.... Maratonin juokseminen on lasten leikkiä tuon rinnalla :D

Opettaja teki meille kolmelle erikoistarjouksen loppu kaudeksi ja kirjoitti, että toivoisi näkevänsä meitä ensi viikolla uudestaan ;) Aivan varmasti olemme torstaina taas mukana! Tuosta tunnista sai niin hurjasti lisäenergiaa ja oli ihanaa olla pitkästä aikaa itse oppilaana ohjaamisen sijaan!

Nonna ja Vicce olivat koko viikon ylämökillä ja Jeren kanssa ovat olleet niin ahkeria hoitaessa poikia ja pistivät pihammekin kesäkuntoon, ikkunatkin kiiltävät kirkkaina, joten kyllä on kelvannut tulla leirin päätteeksi aina illalla kotiin. Suuren suuri kiitos kaikesta avusta!

Sanoinkuvaamattoman hienoa kun arkisiin askareisiin saa apua ja itsellekin on ollut oikeaa lepolomaa viettää päivät urheiluopistolla treenaten, hiukan tunteja vetäen ja nettikaupan asioiden parissa ahertaen. Sain viidessä päivässä hurjasti aikaiseksi ja tämmöistä pientä irtiottoa jotenkin kaipasi. Koko talvi on ollut uskomattoman upea, mutta aika rankka kaikesta kivasta puuhasta huolimatta. Sitä on iltaisin ollut niin poikki ja apukädet olisivat monena päivänä olleet tarpeen tai edes muutama lisätunti vuorokauteen. Mutta nyt on kesä edessä ja mennään taas kohti leppoisampia aikoja, joka on oikein tervetullutta tähän hulinaan.

Pojat pääsivät myös yhtenä iltapäivänä hurvittelemaan pomppulinnapuistoon kun tytöt jäivät vielä ylös Leukerbadiin tekemään ohjelmiaan.
Meillä oli poikien kanssa lystiä ja ilmakin suosi oikein kunnolla, kuten koko loman ajan.

Jerellä oli viikonloppuna kauden päätösturnaus ja sijoittuivat kovassa turnauksessa kolmanneksi. Jere palkittiin turnauksen parhaana maalivahtina ja sai 150 frangin lahjakortin kiekkoliikkeeseen.
Hienoa työtä, ahkeruus palkitaan ja se ilo mitä tuo harrastus tuo päivä toisensa jälkeen!

Vielä loppuun on lisättävä pieni kommentti aivan mahtavasta isästä, jonka kirjoituksia olen seurannut ja hyväntekeväisyysvaiheita liikuttuneena nämä muutamat viikot! Pienen keskostyttärensä kasvua odotellessa, seuratessa, jännittäessä ja pelätessäkin jaksaa antaa niin suuren panoksen hienon asian puolesta. Kumpa kaikki ihmiset olisivat yhtä suuri sydämisiä kuin "875 grammaa" perustanut isä. Pienillä teoilla saa jo valtavasti aikaan! Mielettömän upea potti ja aivan mielettömän upea asia! Hyvä suomalaiset kun lähtivät mukaan noin tärkeään asiaan. Yhdessä sitä pystyy isoihinkin ja välillä niin mahdottomaltakin tuntuviin asioihin vaikuttamaan upeasti!
Kaikkea hyvää pienelle potilaalle ja hänen perheelleen, kuten tietenkin kaikille muillekin potilaille!

Samoin olen seurannut Marikan taistelu-blogia ja jos joku niin tämä blogi kyllä pysäyttää miettimään elämää tässä ja nyt. Aivan mielettömän rankkojen asioiden parissa äiti ponnistelee ja jaksaa silti säilyttää huumorinsa ja positiivisuutensa. Kaikkea hyvää Marikalle myös ja hänen perheelleen!

Elämää tässä ja nyt, nautitaan jokaisesta hetkestä ja muistetaan olla kiitollisia siitä kaikesta mitä ympärillämme on.

Reipasta alkanutta viikkoa kaikille!