keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Heinin päivä.

Tänään saapui kansalaisuusoperaation seuraava vaihe. Sveitsin maantiedon ja historian tuntemus testataan kielitaidon lisäksi seuraavassa osiossa. Paperiin oli listattu kirjat, joista tietoa löytyisi. Nyt alkaakin varmasti projektin suurin ja vaativin vaihe. Onneksi Sveitsi on sentään pieni maa ;)
Jereä kyllä nauratti kun imitoi minua siellä haastattelussa ja siitä saattaa toden totta tulla aika hauska... Toivottavasti haastattelijat ovat huumori-ihmisiä. Uskoisin, että Elinalla voi olla jotakin todellista kuvaa tulevasta... On ollut todistamassa eräänkin kerran aika hauskoja hetkiä yhdessä ja vaikka monessa suhteessa on petrattukin niin se tosiasia ei ole tainnut mihinkään muuttua. Mutta peukut pystyyn, että me suoriudutaan tuostakin vaiheesta kunnialla! Etenkin minä, Jereä tuskin kukaan edes epäilee ;)


Meille on lisäksi saapunut tänne jälleen talvi, josta lapset riehaantuvat kerta toisensa jälkeen. Pulkat ja kelkat ovat jo taas kaivettuina esille ja vaikkei lumi kauaa pysynytkään maassa niin uutta on jälleen luvassa huomiselle ja se ilahduttaa lapsia entisestään.

Meidän ulkojäätreenejä on hiukan haitannut nämä sateet, mutta onneksi olemme päässeet halliin kuitenkin treenaamaan ihan kivasti ja joka päivälle on mahtunut treeniä ja baletissakin ollaan tanssittu kiitettävästi tälläkin viikolla, vaikka vasta keskiviikossa kuljetaan.
Viikonloppuna pitäisi jälleen olla loistavat säät auringon kera.

Tänään oli nimipäiväni ja aamulla heräsin isäni lähettämään onnistteluviestiin ja kesti kyllä hetken, että tajusin miksi minua onniteltiin. Olin jälleen unohtanut koko nimipäivän. Kiitos niistä monista ihanista, mieltälämmittävistä viesteistä mitä tänään on tullut. Kuka sanoikaan, että nimipäivä on ihan turha päivä. Ei suinkaan, jos saa näin ihania viestejä ja kuulee ihanista ystävistään.

Mitään erityistä nimipäiväjuhlintaa meidän perheessämme ei harrasteta, vaikka lapsuudenkodissani olikin tapana juhlia nimipäivää lähes syntymäpäivän tapaan. Meillä on niin pieni suku, että me kokoonnuimme tiiviisti yhteen pienimpinäkin juhlapäivinä. Jeren suku taas on niin valtava, ettei siellä millään olisi muistanut ja voinutkaan viettää jokaisen syntymä- ja nimipäivää ja sitä kautta meidänkin nimpparijuhlinta on jäänyt, vaikka olenkin vihjaillut Jerelle, että minun nimipäivääni on kuitenkin syytä juhlia, koska olen siihen tottunut ;) saa nähdä noteeraako vihjeeni jollakin tavalla tänäkin vuonna, kun pian saapuu jääkiekkotreeneistään ;))

Alexian nimeä ei edes löydy kalenterista, joten senkin vuoksi nimpparit ovat saaneet jäädä. Lisäksi täällä vieraassa valtiossa monet läheisten nimpparit ovat unohtuneet kun ei tässä hullunmyllyssä muista aina kurkata suomalaiseen kalenteriin edes päivittäin, vaikka semmoisen olen varta vasten hankkinut.

Huomasin myös aamulla, ettei tänään ole enää yksin Heinin päivä, vaan nimeni rinnalle on ilmestynyt Kaisla. 
Muistan pienenä harmitelleen kun nimeni oli aivan yksin kalenterissa ilman kaveria. Nyt olen saanut siihen kaverin rinnalle ;)

Semmoinen nimipäivä siis tänä vuonna!
Iloista viikkoa kaikille!

5 kommenttia:

  1. Meinaan kuolla nauruun, kun mietin niitä ranskantuntejamme! Kyllä piti huulta purra ja kovaa aina kun jompi kumpi meistä alkoi lukea kirjasta kappaletta. Vieläkin tuntuu käsittämättömältä, että me tehtiin läksyjä monta tuntia joka viikko ja Jere kurvasi tunnille suoraan töistä ja jos oli tehnyt läksyt, niin ne oli meiltä kopsattu ja sitten kuitenkin puhui ranskaa niin kuin olisi aina sitä opiskellut...

    Meillä myös täysin sama homma nimppareiden kanssa. Antin isossa perheessä niitä ei juhlittu ja minä olen tottunut niitäkin juhlimaan. Huomenna voikin sitten taas olla juhlimatta Antin päivää ja lauantaina Oskarin:)

    T. Elina

    VastaaPoista
  2. Mä tiesin, että sä jos kuka ymmärrät mitä on luvassa ;) ok, "vähänhän" tuota petrausta on tapahtunut, mutta uskoisin, ettei tuo poliittinen sanasto, saatika maantieteellinen tietämykseni eri soloista ja tunneleista, joista ystävältäni juuri kyseisessä haastattelussa kyseltiin, saata olla ihan ykkösosaamistani... Mutta kaikestahan tässä on ennenkin selvitty, miksei siis tästäkin!

    Tässä on Alexian kirjoituksia naurettu päävalmentajan kanssa, joka on asunut Sveitsissä jo reilut 30vuotta ja puhuu ranskaa toki hienosti, mutta edelleen sortuu moniin virheisiin, joita minäkin olen oppinut. Onneksi paikallisetkin nauravat, että hekin ovat oppineet puhumaan hiukan erikoista ranskaa valmentajan toimesta. Joten ihan yksin ei tämän asian kanssa suinkaan olla ;) mutta Alexian treenivihkon kirjoitukset ovat erityisesti päävalmentajan mieleen, sillä niitä on kuulemma helppo ymmärtää kun kirjoittaa itse lähes samalla tavalla ;)

    Ranska, tuo ihana kaunis kieli. Harmi, ettei niitä meidän lukuläksyjä ole tallennettu millekään kameralle. Ehkäpä parasta viihdettä ikinä! Luulenpa, että mun lukeminen kuulostaa edelleen Erikan ja Alexian korvaan samalta. Tänään viimeeksi aamiaispöydässä kyselin Alexian lukuläksyjä ja sain kovaa kritiikkia lausumisesta kun s-kirjain meni taas aivan väärin, eikä neiti ymmärtänyt ensinkään mistä sanasta oli kyse..

    VastaaPoista
  3. Ihanaa Antin ja Oskarin päivää sinne kummallekin, tasapuolisesti <3 halit jokaiselle teille ja toivottavasti olette jo tervehtyneitä! Nähtäispä pian! Ikävä!!!

    VastaaPoista
  4. Niin kyllähän sulla se varmasti jo sujuu, niin että ranskaksi tunnistaa kielen:) Multa on unohtunut ne vähäisetkin opit. Lukuläksyjä ei valitettavasti ymmärtänyt nauhoittaa, mutta sen haastattelunhan vielä voisi;) Sulla on kyllä aina kaikkia tämmöisiä kivoja projekteja, joihin suhtaudut vieläpä niin hyvällä huumorilla, että olisi hauskaa olla mukana kuuntelemassa sun opettelua:D

    VastaaPoista
  5. Hahaa, ilman huumoria sitä ei näistä vuosista olisi kovin häävisti selvitty ;) mä uskon, että Jere kyllä nauhoittaa noita haastatteluja, me ollaan kuulemma kaikella todennäköisyydellä siellä yhdessä ;)
    Tänään just luistelussa nauroivat, että mun politiikan tuntemus voi olla kyllä aika hauskaa kuunneltavaa... Kielitaidolla mä puhun ne pyörryksiin, vaikkei ehkä kieliopillisesti ihan just olisikaan, ääntämiseenkin voisi pikkasen saada semmoista pehmeyttä, mutta hyvin kuulemma menee ;) tukijoukot ovat ainakin kunnossa... Äkkiä tänne taas treenaamaan Ellu! Me täällä jo odotellaan teitä! Halit!

    VastaaPoista