Vanhempainilta.

Eilen illalla oli Erikan vanhempainilta. Vaatii aina järjestelyjä, jos Jere on työmatkalla, että pystyn osallistumaan vanhempainiltaan saaden lapsille hoitajan. Erika kylläkin tarjoutui katsomaan pienempien perään, mutta vielä saavat pienemmät hiukan kasvaa, ennen kuin tuon tarjouksen voin ottaa vastaan ;). Onneksi ihana Marja asuu tuossa naapurissa ja kiiruhti jälleen avuksemme ja pääsin tutustumaan Erikan uuteen opettajaan. Erika varotteli lähtiessäni, että opettajalla on huumorintaju kohdillaan ja mahdollisesti tulen kyllä kuulemaan taannoisesta kompassi-episodista ;) Jännityksellä lähdin siis tapaamaan uutta opettajaa.

Oli ilo huomata miten napakka, mutta samalla hauska ja ennen kaikkea urheilullinen opettaja Erikalla on tänä vuonna. Vaatii paljon, mutta vastapainoksi sitten kyllä oppilaat saavatkin paljon. Ja mikä parasta on erittäin kiinnostunut lasten urheiluharrastuksista ja kannustaa ja tsemppaa heitä myös niissä. Se on selvästi ollut Erikalle tärkeä asia. Erika on ollut tänä vuonna niin innoissaan, kun opettaja on pyytänyt nähdä kilpapukuja, tulostellut askarteluun Erikalle luistimia malliksi jne. Ja nyt myönsi kisavapaan perjantaiksi ilman sen suurempaa numeroa asiasta.
En ollut onneksi ensinkään ainut, joka sai pikkasen kuittia osakseen ;) Eikä kompassijuttuakaan suoranaisesti kerrottu, rivien välistä kylläkin ;) lopuksi opettaja näytti vielä kuvia vuosikymmenten takaa kun paljon äitejä ja isiä oli hänen oppilaanaan. Meitä ei Jeren kanssa joukosta tietenkään löytynyt ja sitä harmittelikin ;).

Erika on reipas ja sosiaalinen tyttö. Urheilullinen ja kaikkien kaveri. Erikan kanssa on ilo työskennellä ja pitää monet pojatkin kurissa ja siksi istuukin luokan häirikön vieressä... Opettaja oli oikein tyytyväinen Erikaan ja Erikan itsenäiseen ja hyvään työskentelyyn. Erika oli kertonut heti ensimmäisenä päivänä opettajalle, että äiti ei sitten ainakaan voi lukea hänelle mitään sanakokeen sanoja, joita pitää kirjoittaa tai muuten menee kaikki hänellä ihan väärin... Opettaja oli näppärästi keksinyt sitten Erikalle, että lukee itse ne kännykkänsä sanelimeen ja kuuntelee siitä ja kirjoittaa. Tällä tavalla on sitten tullut kokeisiin treenattua ja paremmin sujuu, kun että joutuu kärsimään äidin ääntämisvirheistä, joita valitettavasti vielä kin tulee ja varmasti aina. Erika kyllä lohdutteli, ettei tunne vielä ketään aikuista, joka ulkomaalaisena osaisi ääntää ranskaa oikein ja niin kauniisti kuin paikalliset, että en ole siis ainut ja pääasia, että tulee ymmärretyksi, vaikka sieltä paistaakin tämä suomalaisuus jo jokaisen lauseen perästä. Niinpä sen näkee jo ulkonäöstäkin, kuten lapset lisäsivät.

Oli muutenkin ilo kuulla, että tämä opettaja on ehdottomasti sitä mieltä, että läksyt ovat oppilaita varten. Meidän vanhempien tehtävä ei ole tehdä niitä oppilaiden kanssa. Edellisvuonnahan Erikan opettaja oli sitä mieltä, että vanhempien vastuulla on, että läksyt ovat oikein. Mutta uskon ja toivon, että tämä vuosi tulee olemaan oikein hyvä. Kokeita on tiuhaan ja vaatimustaso kova, mutta säännöt järkeviä ja kuri napakka, mutta huumorilla maustettu, juuri semmoinen missä uskon Erikan pärjäävän ja viihtyvän.

Ja vielä nykyajasta, kyllä on syteemit muuttuneet. Niin hieno elektroninen "liitutaulu", että eipä tuollaisesta osannut edes haaveilla meidän kouluvuosina ;) Siitä oli helppo näyttää materiaalit kynää vain napauttaen tiettyyn kohtaan taulua ja päälle sai kirjoittaa ja väritellä mitä halusi. Mietin vaan kokoajan siinä opettajan näpäytellessä taulua, että miten sai sinne aina kaiken niin helposti, ihan kuin se taulu olisi ollut ajatustenlukija. Sillä oli monta tilannetta, jossa yllättäin joku vanhemmista saattoi kysyä jotakin ja samantien opettaja löysi juuri siihen aiheeseen sopivan materiaalin yhdellä kynän näpäytyksellä ja pysytyi helposti näyttämään vanhemmille juuri heitä askarruttaneen asian. Nykyaika on ihmeellistä!

Mutta kiva oli ilta. Pitkään opettaja jaksoi puhua ja valtaosa vanhemmista jäi vielä aperolle sinne viinejä maistelemaan, kun itse kiiruhdin nopeasti kotiin lasten luokse. Lapset nukkuivat kaikki jo kun pääsin kotiin. Jerekin saatiin illalla myöhään kotiin työreissultansa.


Tässä muutama kuva eiliseltä lounastunnilta. Oliver kun saapuu koulusta, lentää reppu samantien eteiseen ja tennarit juoksevat vieden pikku-ukkoa yläpihalle kohti maalia. huikkaa Danielin maalille ja pikkuveli on oitis paikalla, että meidän "Malkin" pääsee lämimään. Sopivan kokoiset maalivahdinvarusteet eivät kelpaa, sillä isin varusteet ovat kuulemma paremmat. Jollei siis olla hallilla niin kotona kaikki vapaa-aika kuluu nykyään näin:

Oliver taiteili itselleen tänään myös tatuoinnin. Pojassa kun on ripaus pohjalaista verta ;)

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!