Kärkitossut

Vihdoinkin Erika sai kauan odotetut kärkitossut balettiin ja voi sitä riemua.

Alexian pitää vielä hetki kasvaa ja vahvistua, sekä kasvattaa pientä jalkaansa, että saa omat kärkitossunsa. Todennäköisesti ensi vuonna, mutta siskon tossuja tietenkin piti hiukan testailla kotona. Kopina vain kuului yläkerrasta kun pikkusisko treenaili liikkeitä ja asentoja. Oli käytävä salaa kurkistamassa ja hienosti kyllä jo hänkin apinoi isompia.

Baletin opettaja halusi jutella kanssani viime viikolla, että saako hän hankkia Erikalle tossut. Kysyi, että onko minulla asiaa jotakin vastaa, sillä joidenkin taitoluistelijoiden vanhemmat eivät suostu hankkimaan kärkitossuja tytöilleen. Me juttelimme Erikan ja opettajan kanssa sitten yhdessä asiasta ja Erika on kovasti noita tossuja odottanut, sillä siirtyi isojen ryhmään ja kaikilla muilla paitsi Erikalla on jo kärkitossut ennestään. Opettaja oli myös sitä mieltä, että vaikka luisteluun tuosta ei olekaan mitään erityistä hyötyä niin ei siitä haittaakaan ole, tanssiin sitten sen sijaan tulee paljon lisäpotkua ja motivaatioa myös. Hänen mielestään Erika tanssii niin kauniisti, että olisi kurja jarrutella kehitystä ja olla antamatta tätäkin kokemusta tytölle. Minusta se on ihan ok, tärkeintähän on, että tyttö itse nauttii ja saa tehdä sitä mistä tykkää.

Nythän noilla kärkitossuilla tanssiminen on vielä pientä ja lähinnä vain kokeilua, mutta ymmärrän toki, jos ammattiballeriinaksi haaveilee ja niitä alkaa käyttämään tunteja päivässä niin saattaa toki olla haittaa luisteluun, mutta sitä me voimme pohtia sitten myöhemmin, jos semmoinen valinta eteen joskus sattuisi tulemaan. Tällä hetkellä kuitenkin kumpaakin lajia harrastetaan vain harrastuksena, vaikka aika totista tottahan tämä harrastaminen tuntuukin olevan ja viikkotunteja kertyy hurjasti. Mutta totuushan on, että taitoluistelua ei oikein voi harrastaa kilpailumielessä puolivaloilla, sitä joko tehdään tai sitten ei. Välimuotoa ei oikein ole. Tokihan luistella voi harrastusmielessä muutaman kerran viikossa ja sehän on mahtava harrastus niinkin, mutta silloin ei kilpajäille ole asiaa, harrastelijakilpailuihin, mutta vain kerran talvessa ja valmennus ja yhdessäolokin on sitten erilaista ja siihen ei tytöt itse ole halukkaita vaihtamaan. Nauttivat suuresti tästä hurjasta menosta ja ympäröivistä ihmisistä. Niin kauan kun he nauttivat tästä ja kehitystä tapahtuu olen minäkin valmis kuskaamaan ja tsemppaamaan. Muutamien vuosien kuluttua tulee sitten väistämättä eteen tilanne, jossa kannattaa punnita jatkoa, joko mennään edelleen täysillä tai sitten keskitytään enemmän kouluun ja vähennetään luisteluita, jos ei tiettyä kehitysaskelta ole ylitetty, mutta sitä ennen kaikki on mahdollista ja tytöt saavat luistella ruusunpunaisia unelmiaan kohti.

Erika kyllä totesi yksi ilta, että jos ei luistelussa saavuta huipputasoa niin ryhtyy sitten ammattitanssijaksi ;) Saattaa kummallakin neidillä olla vielä kova pudotus jossakin vaiheessa, mutta toisaalta, mihin sitä ilman unelmia pääsisi?! Nehän en kannattavat ja vaikkei ammattiluistelijoiksi tai -tanssijoiksi niin ainakin antavat eväät kohti urheilullista tulevaisuutta. Se liikunnan ilo ja onnistuminen on ollut itselleni elämän yksi suurimpia kantavia voimia ja edelleenkin jokapäiväinen ilo ja onni. Toivon samaa omille lapsilleni. Hienon pohjanhan tuo luistelu antaa kaikelle, mitä sitten ryhtyvätkään tekemään ja tuo laji on tuonut niin paljon kaikkea muutakin mukanaan. Uskon, että tytötkin osaavat arvostaa tuota kaikkea vielä myöhemminkin.

Mutta vappuaatto sujui siis täällä oikein reippaissa tunnelmissa kuin 1,5 tunnin tanssitreenien jälkeen vielä hoidettiin hyppytreenit hienosti ja energisesti. Seuran pienimmätkin luistelijat olivat lähes kaikki mukana ja oli ilo työskennellä heidän kanssaan.

Rijana hypytti kilparyhmää eikä päästänyt heitä helpolla. Alexia tokaisi tuntien jälkeen, että oli taas paras päivä, eikä uudella kärkitossujen haltialla ollut vastaan sanomista.

Kesää kohti, kevät on vaan niin parasta aikaa!!!

Reipasta viikkoa kaikille!

Hauskaa Vappua!

Suomessa juhlitaan tänään vappua.
Mekin pidämme suomalaisista perinteistä aina kiinni, tavalla tai toisella.
Tänään meillä oli aika normaalipäivä, mutta vappu näkyi ja maistui siinä kyllä myös.

Tälläisinä hetkinä sitä aina tuntee haikeaa kaipuuta synnyinseuduille ja siellä asuvien ystävien ja perheen luokse. Vaikka en usko, että meidän vappu olisi kauheasti poikennut tämän päivänkään vappujuhlinnasta, niin jotenkin se yleinen tunnelma tekee kuitenkin päivästä juhlavamman ja tietenkin huominen pyhäpäivä tuo oman osuutensa, joka meiltä puuttuu.

Viime päivinä on ollut taas kova ikävä kaikkia läheisiä Suomesta.
Tuntuu, että tämä kerran vuodessa vierailusykli ei ehkä ole ihan kaikista paras mahdollinen. Toisaalta, nyt kun kovasti sinne kaipaa niin sinne on entistä ihanempi muutaman kuukauden kuluttua sitten taas matkustaa ja nauttia jokaisesta päivästä.

Nyt eletään näitä kiireisimpiä ruuhkavuosia ja tähän on totuttava ja tilanne hyväksyttävä.
Kesäloma Suomessa ja muuten meneekin lomailut luistimilla.

Tänä vappuna meillä ei ollut vappujuhlaa ensinkään.
Yleensä ollaan aina kutsuttu suomalaisia perheitä kylään ja juhlistettu vappua porukalla,  mutta tänä vuonna olimme valmentajalla hänen kissanpoikia ihastelemassa ja muutenkin hauskaa pitämässä ja vähän treenaamassakin.

Nämä pienet suloiset kissanpojat ovat juuri aukaisseet silmänsä eivätkä vielä osanneet edes kunnolla kävellä. Aivan hellyyttäviä!

Lapset juoksentelivat pitkin Rijanan pihaa ja leikittivät isompia kissoja, Wendy-koiraa sekä Rijanan kahta vuohea.

Leikkien jälkeen Rijana hypytti viereisellä urheilukentällä tyttöjä ja Maximea reilun tunnin hyppytreeneissä ja pojatkin saivat pelata jalkapalloa ja nauttia kauniista kesäisestä päivästä.

Mukana oli tietenkin pieni piknik suomalaisilla vappuherkuilla ja istuskelimmekin kauniissa aurinkoisessa säässä treenien jälkeen nauttimassa suomalaisesta vapusta, josta pääsivät vähän paikalliset ystävätkin nauttimaan ;)
Kerroimme vapputarinoita ja vapun juhlinnasta muutenkin.
Ehkäpä meidänkin lapset pääsevät joskus viettämään vappua Suomeen.

Erika löysi neliapilankin.

Iloista vappua kaikille!

Verbierin gaala.

Kauden viimeiset esiintymiset takana ja Verbierin gaala sujui hienosti, vaikka tytöt kaatuivatkin kumpikin, mutta hienosti sekin meni täysin samaan aikaan ;)

Rytmi säilyi upeasti koko gaalan ajan ja olivat tosi hellyyttäviä ja taitavia. 

Rijana muokkasi ohjelmaa vielä muutamaa tuntia ennen gaalaa ja siitä tuli kyllä todella kaunis. Antoinen kanssa kerkesivät hyppiä vielä mukavasti myös ennen illan esiintymisiä.

Annastiinakin saapui Paavon ja Winstonin kanssa gaalaa seuraamaan. Olipas kiva yllätys!

Viime päiviin on mahtunut muitakin keväisen hienoja hetkiä. 

Keskiviikkoaamulla me olimme tuttavaperheen kanssa ajamassa heidän 300 lammasta toiseen aitaukseen. Harmi, ettei siinä hässäkässä kerennyt kuvailla. Daniel kiljui riemusta kun lampaat meinasivat lähteä laumana omille teilleen ja tuttavaperheen äiti heitä paimenteli oikealle tielle. 

Olipas meillä hauskaa.

Tuolla tuttavaperheen maatilalla Erika on viettänyt paljon hienoja hetkiä. Hänen ensimmäinen ystävä ja edelleen yksi parhaista ystävistä on tuo maatalon tyttö ja heidän elämään pääsee toisinaan mukaan, vaikka siinä perheessä ei lapset paljon kerkeä ja saakaan leikkiä, vaan hommia paiskitaan koko perheen voimin, mutta aina toisinaan vapaa-aikaakin liikenee ja ystävät saavat olla mukana hulinassa. Meidän harmiksemme heidän tyttö ei pääse useinkaan meidän mukaan, sillä heidän äidin mielestä kaikki ylimääräiset harrastukset ovat ajan hukkaa ja sekin aika kuuluisi urheilla maatilalla.

Onneksi ollaan kaikki erilaisia, suuri rikkaus nähdä asioita monelta kantilta ja tavata niin kovin erilaisia ihmisiä ja onneksi kaikesta erilaisuudesta huolimatta tytöt ovat säilyneet läheisinä ja saavat jakaa erilaisia kokemuksia keskenään.

Oliver oli muutaman päivän kuumeessa ja meillä oli kotipäiviä tiedossa. Sain tehtyä satujen ja legoleikkien ohessa töitäkin, vaikka ilomielin olisimme kirmailleet ulkona aurinkoisilla lenkkipoluillakin. Kyllä sitä on aivan eri tavalla energiaa kun saa olla ulkona reippailemassa. Toivottavasti ensi viikolla kaikki saisivat olla terveinä.

Ensimmäiset nimikoidut paidatkin saapuivat painatuksesta ja niistä tuli oikein pirteän näköiset ja yksilölliset.

Naapuriseuran tytöt ja meidän neidit olivat ensimmäiset koekaniinit ja kaikki olivat enemmän kuin tyytyväisiä.

Suomenkin muutaman seuran kanssa sovin kesäksi treffit, että menen esittelemään tuotteita lomamme aikana ja odotan jo kovasti.

Heti kesälomamme jälkeen sivut aukeavat sitten virallisesti ja toivottavasti työt sitten lisääntyvät entisestään.

Siihen asti hiotaan sivuja kuntoon ja tilaillaan tavaraa varastoon.

Reipasta viikonloppua kaikille!

Lämpöä ja aurinkoa.

Kevättä rinnassa.

Ihan hävettää kuinka huono olen nykyään päivittämään näitä sivuja! 

Taas on tapahtunut vaikka mitä ihanaa, mutten ole kertakaikkiaan kerennyt kirjata mitään ylös. 

On ollut niin uskomattoman hienot kesäpäivät, että kaikki vapaa-aika on hujahtanut ulkoillessa lenkkipolulla, kauniissa säässä ystävien kanssa piknikillä ja puistoissa. Ollaan tietenkin luisteltu ja tanssittu sekä olen tehnyt töitä tuntitolkulla nettisivujen viimeisten käännösten parissa enkä ole kerennyt yhtään latailla kuvia ja tekstiä tänne blogiin.

Uusia tuotteitakin on saapunut laatikoittain myyntiin ja sain mieleiseni kisapukuedustuksenkin itselleni! Maltan tuskin odottaa, että pääsemme virallisesti juhlimaan avajaisia!

Mutta nyt listaan viikkojen kuulumiset kerralla.

Meillä on mittari kohonnut parhaimmillaan 28 asteeseen ja sitä kesti koko viime viikon. Nautimme toden teolla kesäsäistä.

Viikonloppuna sitten heräsimmekin jälleen lumisateeseen, joka onneksi suli aamupäivän aikana pois. Lapset olivat kyllä niin innoissaan, että kerkesivät lumileikkeihin ennen lumen sulamista.

Tytöillä oli ne kauan odotetut testitkin reilu viikko takaperin ja sitä edeltävä viikko saatiin treenata Sionin hallissa ja se oli kyllä huippua. 

Oli mahtava kurvata 10 minuutin matkan päähän hallille! Ei hullumpaa olisi aina mennä noin lähelle, mutta vaikka meitä kovasti kosiskeltiinkin sinne seuraan luistelemaan niin eipä me tietenkään moiseen suostuta ;) Matka on pieni miinus kaiken muun rinnalla.

Erika sairastui testejä edeltävällä viikolla ja oli aivan raato koko alkuviikon. Vielä loppuviikostakin oli niin väsynyt ja kalpea, ettei valmentajat tehneet kuin pakolliset testitreenit ja sitten kotiin huilaamaan. Jalka oli kuitenkin jo entisensä ja sen puolesta ei tarvinut enää jännittää!

Testit olivat yhtä jännittävät kuin edelliselläkin kerralla.

Ihan alkuun kun maksoin testejä niin valmentajat kauhistelivat vieressä testisarjoja silmäillessä, että tekeekö Alexia kaksi testiä. He eivät jostakin kumman syystä tienneet asiasta mitään. Voitte ehkäpä arvata mihin paniikkiin meidän neiti perfektionisti joutui tämän uutisen vieressä kuultuaan, eikä siinä auttanut sitten rauhoittelut ensinkään kun panikoi, ettei nyt sitten osaakaan testiaskeleita ja muita elementtejä. Ja eipä tuo kelleen mikään ihanne tilanne olekaan, sillä testeihin on aika lailla treenattavaa.

En vieläkään ymmärrä miten tämä kaikki on mahdollista, mutta jokin tietosulku tässä on käynyt kaiken tämän kohinan keskellä. Meidän seurassa on isot muutokset käynnissä ja eräs ihminen, joka on nyt lähtenyt seurasta on hyvin hankala ollut viime kuukaudet ja kiusallaankin tehnyt kaikkea vastaavaa ja tämä oli odotettavissa, mutta kuitenkin kurja uutinen, sillä taas lapset ovat ne jotka kärsivät kuten nyt Alexia. Kaikki testin asiat olivat hyvinkin tuttuja juttuja Alexialle eikä todellakaan mitään paniikkia olisi pitänyt ottaa, sillä testin olisi kuulunut olla aivan läpihuutojuttu, mutta arvasin heti, ettei niin käy kun tälleen ilman mitään valmistautumista sitten hypätään jäälle.

Tärkeimmän testin ja vaativamman testin Alexia suoritti kunniakkaasti iltapäivällä ja tuomaristo  tulikin testien jälkeen ihan sanomaan, että mikä Alexialla oli kun ei luistellut ekaa testiään yhtään hänelle ominaisella tavalla ja oli kurjaa hylätä testi kun samat elementit suoritti heittämällä iltapäivän testeissä. Syyskuussa kuitenkin ennen tuon toisen testin kisasarjaa käy uusimassa testin ja uskon, että menee helposti läpi kun vaan tietää mitä tekee ja on saanut henkisesti valmistautua.

Erika suoritti kaksi testiä myös kunniakkaasti, mutta kolmannen testin kohdalla ei tehnyt oikeaa liukusarjaa. Uskomatonta, sillä Erikalla oli piruettien kanssa suurin ongelma, joita jännitti. Ne meni hyväksytysti läpi, mutta liukusarja oli väärä. Nyt Sionin seura kutsuikin meidät syyskuussa Sioniin tarkistuttamaan teknisella spesialistilla elementit ennen seuraavaa testiä kuten heidänkin luistelijoiden kohdalla toimitaan poikkeuksetta. Tuo on huippu juttu, että pääsemme tarkistuttamaan ne, sillä kaikki testit vaativat ehdotonta tarkkuutta ja sitä välillä näköjään puuttuu. Muutoksia tulee kokoajan ja saa olla silmä tarkkana ja tässä asiassa meidän seuralla on todellakin petrattavaa, mutta homma hoidossa, sillä ensi vuonna kuvioon astuu kaksi uutta ammattilaista ja voidaan luottavaisin mielin katsoa kohti tulevaa.

Kuitenkin kumpikin tyttö luisteli todella kauniisti ja nousivat kilpasarjoissa jo nyt mukavasti ylös päin, vielä syyskuussa otetaan viimeinen askel ylemmäs ja ollaan tavoitesarjassa. Vaikka päävalmentajat toisaalta haluaisi pitää Alexiaa vielä iän takia alempana,  mutta Alexia itse haluaa nousta ylemmäs kohti kovempaa kilpailua. Onneksi tyttö on sisukas ja määrätietoinen! Nyt kuitenkin näiden testien jälkeen Alexia luistelee jo siinä sarjassa missä valmentajat toivosi hänen olevansa ja siten pysyisi aina eri sarjassa isosiskonsa kanssa ja kovan vastuksen saa tuossakin sarjassa.

Kesälomareissukin on melkein suunniteltu ja innolla odotellaan! Parhautta!!!

Tytöt pääsivät mieleiselle leirillekin kesällä ja siitäkin olemme erityisen onnellisia. 

Saavat treenata ihanan Laura Lepistön kanssa!

Tänään olimme Jeren ja poikien kanssa Oliverin vanhempainvartissa ja ylpeänä saimme kuunnella kuinka reipas ja iloinen poika meillä on. Joka ei tietenkään tullut meille yllätyksenä, mutta oli ihana kuulla, että Oliver on oma ihana itsensä myös koulussa ja löytänyt paikkansa sielläkin maailmassa. Oliver on oppinut ranskan hyvin ja työskentelee hienosti luokassa, kuuntelee ohjeita ja on taitava ja monipuolinen poika. Erityismaininnan sai liikunnasta, kuvaamataidosta ja matematiikasta. Ranskan artikkelit menevät välillä vielä väärin ja jos jokin työ ei miellytä niin huijaa välillä opettajia, että teki jo toisen opettajan kanssa sen.

Opettajat sanoivat, että on kavereiden kesken pieni pelle ja hauskuuttaa kyllä opettajiakin tempuillaan ja jutuillaan.

Näiden eskarivuosien jälkeen on ensi vuonna valmis siirtymään ensimmäiselle luokalle syksyllä ja tekemään tilaa eskariin pikkuveljelleen Danielille, joka hyppääkin koulun mielenkiintoiseen maailmaan suurella innolla elokuussa ensimmäiselle eskarivuodelle.

Tässä tämä tuleva koulupoika isin kanssa kaksin kaupungilla:

Balettini sujuu kerta toisensa jälkeen jouheammin ja ehkäpä kymmenen vuoden kuluttua minäkin taivun opettajamme tapaan erilaisiin asentoihin ;) Mutta hauskaa siellä totta vie on ja sieltä palaa aina hymyssä suin kotiin ja menee monta päivää ihan lennossa sillä energian määrällä mitä se tuo mukanaan!

Opettaja tilasi Erikalle kärkitossutkin ja Alexiakin saa samanlaiset, kunhan nyt ensin saa jalkaansa kasvatettua sen verran, että sopivia kärkitossuja on noihin pieniinkin kinttuihin tarjolla.

Tytöille iso juttu kun saavat tanssia isojen ryhmässä ja alkaa treenata kärkitossuilla, vaikka ne treenit vielä lyhyitä totutteluita onkin niin askel kohti eteenpäin.

Lauantaina tytöt on kutsuttu Verbieriin esiintymään ja kauden viimeinen gaala edessä ennen taukoa. Koko toukokuu kuluukin ilman jäätreenejä ja saadaan keskittyä kuivatreeneihin. Nyt siis uudet tuulet tulevilla viikoilla ja aikaa on harrastaa perheen kesken ihania vaelluksia, retkiä ja olla vaan ja laiskotellakin välillä ja tavataan valtavasti ystäviä.

Elämä on aikas ihanaa!

Ihanaa viikkoa kaikille ja aurinkoisia päiviä!