sunnuntai 5. elokuuta 2012

Lomalaisia Ruotsista.

Hulinaa heti aamusta. Kuusi lasta viipottaa menemään aamusta iltaan ja kun joukkoon lisää vielä kaksi naapurin lasta, jotka viihtyvät täällä menossa mukana, niin hullunmylly on todellakin valmis.
Lapset ovat nauttineet vieraiden seurasta ja leikit ovat sujuneet hyvin ja vauhdikkaasti.
Tyttöjen leikit ovat rauhallisia ja lähes äänettömiä, mutta pojat pitävät huolen, että meidät kuullaan ja nähdäänkin ;)
Vieraat toivat tuliaisiksi jälleen saunaöljyä, tämä ei ole ensimmäinen kerta.


Viimeeksi kun edelliset vieraat kävivät saimme samaista tuotetta tuliaisiksi ja se päätyikin muutaman mutkan kautta yskänlääkkeeksi Danielille. Myrkytyskeskuksiin soiteltiin niin Suomeen kun Sveitsiinkin, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä. Nyt uudet öljyt ovat niin hyvässä tallessa, ettei niitä saisi, vaikka samanlainen välähdys sattuisikin tulemaan mieleen. Edellisellä kerralla pojat olivat jo sängyissään valmiina nukkumaan ja itse kävin vielä toivottamassa yläkertaan tytöille hyvät yöt, Jere oli työmatkalla. Daniel alkoi yskiä, joten isoveli päätti hakea hiukan yskänlääkettä oma-aloitteisesti ja kipitteli keittiön kaapeille ja ylimmältä hyllyltä jakkaran avustuksella löysi avaamattomat saunatuoksut, jotka olimme juuri saaneet ystäviltämme tuliaiseksi. Edelleen on arvoitus miten niin pienessä hetkessä kerkesi tehdä sen kaiken ja mistä ihmeestä tiesi missä tuoksut olivat.
Arvoitukseksi myös jäi kerkesikö Daniel nielaista öljyä vai kaatuiko lusikallinen vain paidalle sen jälkeen kun oli ilmeisesti ainakin osunut huulille, sillä Daniel alkoi itkeä ja se öljyhän on kirpaisevaa. Myrkytyskeskuksesta pyydettiin seuraamaan tilannetta ja kun mitään oireita ei ilmaantunut saimme huokaista helpotuksesta. Jo pienikin määrä eukalyptystä olisi voinut lamauttaa keskushermoston(!), mutta noissa tuoksuissa oli kuusimetsää ja toisessa tervaa. Kuusimetsää pienempi velipoika mahdollisesti maistoi, tervan isoveli olisi säästänyt itselleen yskänlääkkeeksi, mutta äiti ennätti siinä vaiheessa jo hätiin.
Nyt sitten ystävät vitsailevat, että tietävät mitä tuovat meille vastaisuudessakin tuliaiseksi ja jälleen siis saimme uusia tuoksuja tuliaisiksi, vaikka nämä ystävät eivät tästä tapauksesta tienneetkään.
Lasten kanssa on oppinut jemmaamaan kaikki lapsilta sallimattomat aineet ylemmäs lasten ulottumattomiin, mutta välillä sitä lapset sitten yllättävät ja saavat ne sieltä kaikesta huolimatta käsiinsä apinanomaisilla kiipeilytaidoillansa. Nyt öljyt ovat kuitenkin niin hyvässä jemmassa, että itsekin saa pinnistellä niitä ottaessa ;)

Tytöt ovat käyneet treeneissä tavalliseen tapaan ja Ida ja Eve ovat olleet mukana seuraamassa tyttöjen luisteluita. Ida innostui eilen kuvailemaan tyttöjä.




Tytöt olivat erityisen innoissaan Antoinesta, joka saapui treenauttamaan tyttöjä.


Idakin halusi yhteiskuvan Antoinen kanssa luistelevalle pikkuserkullensa nähtäväksi.



Muuten me ollaan uitu, saunottu, lenkkeilty ja leikitty. Jere on poikien kanssa pelannut pihalätkää ja aikoo tänään pukea koko maalivahdin varustuksensa päällensä, jotta Saku pääsee lämimään kunnolla ;).
Olympilaisiakin on seurattu ahkerasti salin juoksumatolta tai sohvalta. Ja saimmehan me Marikankin viettämään tyttöjen iltaa luoksemme kun Jere oli perjantaina keikalla Pohjois-Sveitsissä.

Eilen meillä oli Jeren kanssa 11. hääpäivä.


Kyllä on aika mennyt nopeasti, mutta kyllähän näihin vuosiin on mahtunutkin.
Ihaninta on, että rakkaus ja yhteinen sävel on säilynyt, kunnioitus toisiamme kohtaan ennen kaikkea. Sama huumori ja mielenkiinnon kohteet, lukuunottamatta musiikkiamakujamme, jotka eroavat hiukan toisistaan ;) Yhteiset vuodet ovat olleet upeita ja niihin on mahtunut ikimuistoisia hetkiä, iloja ja toki surujakin, mutta kaikista on selvitty ja suhde lujittunut.

Hääpäiväkorttiin kirjoitin seuraavat sanat:

Sinun ei tarvitse kertoa minulle 
kuinka suuresti minua rakastat, 
jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, 
kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan. 
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, 
että olen sydämesi valittu, 
jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta 
etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni. 
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, 
kun en itsekään itseäni ymmärrä, 
ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, 
kun olen itse itsellenikin sietämätön, 
en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun. 
Sinun ei tarvitse kertoa minulle, 
kuinka suuresti minua rakastat, 
mutta kerro Rakkaani silti. 
Kerro usein, 
jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, 
mitä vapiseva sydämeni jo tietää ♥


Iloista ja aurinkoista päivää kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti