maanantai 17. syyskuuta 2012

Kisaviikko.

Tyttöjen kisaviikonloppu lähestyy ja on mukavaa ja kutkuttavan jännittävää, ei pelkästään kisasuoritusten vuoksi, vaan myös siksi, että teemme paluun tyttöjen synnyinseudulle. Kisat pidetään nimittäin ihan vanhan kotimme ja tyttöjen syntymäsairaalan lähellä.
Tuli ihan haikaillen selattua klinikan sivuja ja muisteltua kymmenen vuoden takaisia hetkiä taas kertaalleen. Ihania muistoja ja niin kaunis synnytyssairaala.

Tässä muutama kuva Klinik Villa im Parkista.





Ja muutama kuva entisestä kotikaupungistamme myös:



On ihana mennä taas käymään vanhoissa tutuissa maisemissa ja monen vuoden tauon jälkeen nähdään ihania ystäviä sieltäkin. Noita paikkoja ja sitä tunnetta ei unohda koskaan ja noihin hetkiin on kyllä aina ihana sukeltaa yhä uudestaan ja uudestaan. Ja hassua miten erilaista elämä olikaan silloin!

Ystävämme Zofingenista tulevat meitä kilpailuihin katsomaan. Valitettavasti kilpailut ajoittuvat jälleen koulupäivälle, joten Erikan ensimmäiset kaverit, vauvauintikaverit, eivät pääse tyttöjä kannustamaan, mutta heidän vanhemmat onneksi kumminkin ;)

Tämä on yksi vuoden kovatasoisimmista kilpailuista heti alkuun ja hieman kyllä jännittää kuinka tyttöjen käy! Alexia-reppana on taas isompien sarjassa, sillä pieniä kisaajia on täällä Sveitsissä usein liian vähän. Pienille kilpailijoille on erilaiset kilpailut, mutta siellä taitotasona ja Alexian ikäluokassa lähes hypyttömät ja piruetittomat ohjelmat!!!! Osallistujalistaa silmäillessä on kyllä niin vieraita nimiä joukossa, etten yhtään osaa sanoa miten tytöt voivat edes sijoittua onnistuessaan tai epäonnistuessaan, mutta sijoitus ei suinkaan ole tärkein, vaan kiva kisafiilis ja upeat suoritukset. Kunhan parhaansa yrittävät, yltää se sitten mihin tahansa.

Meillä oli upea viikonloppu ja niin paljon univelkaa, että kyllä viime yönä tuli nukuttua ennätysmäärä tunteja ja uuteen viikkoon lähdetään pirteänä. Perjantaina me olimme jäällä ja oheistreeneissä ja heti perään Oliver ja Jere lähtivät Vispiin katsomaan jääkiekkopeliä junalla kun Lee oli hoitanut heille 
liput ja tuli kerrankin pelaamaan tänne lähelle taas. 



Oliver oli niin haltioissaan junamatkasta ja pelistä, että oli tunnin välein kysellyt koko päivän pelin perään. Oliver tuli silmät kiiluen kotiin ja Lee pelaa kuulemma yhtä hienosti kuin Malkin ja joutui kahdesti jälki-istuntookin. Oliverilla on uusi idoli!
Kyllä Lee oli otettu sunnuntaina kun ajoivat jälleen tänne meitä moikkaamaan ja Oliver kertoi kuinka tykkäsi Leen pelaamisesta ja kuinka hän on kuin Malkin ;)

Noemie saapui meille vielä perjantai-iltana kampaukseen. Halusivat, että laitan Noemin hiukset lauantain hääjuhlaan ja niin me taiteilimme Noemielle juhlakampauksen kuntoon. Tyytyväinen tyttö lähti kotiin ja mietti miten aikoo nukkua yönsä, ettei yksikään kiehkura kärsi ;)

Kilpapuku on pesulassa ja strassitkin löysin kaupasta valmiiksi odottamaaan, että pääsen liimailemaan niitä pudonneiden tilalle kunhan saan ensin puvun takaisin kotiin. Lisäksi päätin itse hieman muokata pukua sopivaksi Erikalle. Kaikki jotka tuntevat ompelutaitoni pidättävät taatusti nyt hengitystään ;)) mutta tällä kertaa aion vain poistaa helmasta yhden kerroksen, jolloin saan helmasta lyhyemman ja sopivamman Erikalle. En aio edes yrittää mitään ompelukikkoja tällä kertaa. Kisoihin on vain muutama päivä aikaa, ei ole oikein vara ottaa heinimäisiä riskejä tässä vaiheessa! Kun Natalie on tuolla puvulla luistellut on hän on ollut Erikaa hiukan pidempi, mutta katsoin tuota pukua, että alimman helman saa helposti ja siististi pois ja sen jälkeen näyttää juuri oikeankokoiselta ja vieläkin kauniimmalta. Kisapukua ja kisaohjelmaahan käytetään aina kaksi vuotta. Jos hurja kasvupyrähdys tulee Erikalle, on tuo helma helppo ommella takaisin ja taas on pituutta sitten riittävästi. Näppärää, vai mitä?!


Lauantaina pojat olivat aamusta taas Marjalla ja heillä oli ollut kiva aamu. Me oltiin treeneissä ja Jere omissa treeneissä. 

Treenien jälkeen pojat lähtivät Jeren kanssa kauppaan ja me siirryttiin tyttöjen kanssa vielä Leukerbadiin treenaaman ohjelmia.
Vasta iltapäivällä kerkesimme kotiin. Hetken kerkesimme olla kotona kun Putkosen perhe saapui meille viikonlopun viettoon ja meillä oli kyllä niin mukava ja rentouttava viikonloppu. Lapsia oli yhteensä seitsemän ja tuntui vähemmältä kuin pelkät omat neljä. Tytöt leikkivät niin hienosti yläkerrassa ja pojilla leikit sujui yhtä hienosti yhdessä ja meillä vanhemmilla juttuja riitti. Ihana aina nähdä muitakin suomalaisia perheitä täältä Sveitsistä. Sunnuntaina lähdettiinkin koko poppoolla hallille luistelemaan kun tytöillä oli treenit. Ennen sitä miehet kävivät ajattamassa poikia mopollamme ja se oli tietenkin taas niin mukavaa!
Sunnuntai-iltana Lökö ja Outi oli kutsunut meidät syömään ja Outi ja Annastiina olivat loihtineet taas upeita herkkuja.
Upea viikonloppu!

Mä iloitsen edelleen syksyisemmistä säistä joista aamuisin saa nauttia, päivisinkin on sopivan lämmintä, lämpömittari kohoaa 25 asteeseen, muttei semmoista paahtavaa kuumuutta enää ole, sopivaa! Aamuisin on jo ihan syksyistä ja lenkkisäät taas parhaimmillaan. Mikä onkaan ihanampaa kuin lähteä juoksulenkille raikkaaseen syyssäähän!

Tyttöjen balettikin nyt lisääntyi kuitenkin maanantainkin tunnilla. Baletin opettajamme ei antanut periksi vaan vaatimalla vaati, että haluaa pitää tytöt maanantaisinkin, että saa nostaa heidät ylemmäs ja oli tyttöjen kanssa jutellut ja tytöt olivat samaa mieltä. Lupasi katsoa minulle extrahinnan mahdollisimman edullisesti, kunhan tytöt nyt vain tanssisi. Ihanan innokkaita valmentajia on kyllä ympärillemme kertynyt. Nyt siis ennen Montanan jäätä tanssimme maanantaisin ja keskiviikkoisin, talvella maanantain treenikerta korvataan luistelulla ja sitten taas keväällä tanssilla. Ihan hyvä ja tärkeintä, että on tyttöjen mieleen.
Koululäksyt kun kerkeävät hoitaa kunnialla niin eipä kai äidillä ole muuta sanomista, kunhan kuskaan ja elän hengessä mukana. Alexia on saanut jokaisesta neljästä kokeestaan joko täyden kutosen tai 5,5. Ja Erikalla on jatkunut koulu kivasti myös. Olemme sopineet, että tämmöinen tahti saa jatkua vain, jos koulu ei siitä kärsi ja se hoidetaan kunnialla.

Tänään Jere lähti asiakkaidensa kanssa Saksaan Heidelbergiin muutamaksi päiväksi, me jäimme tänne pitämään taloa pystyssä. Lapsuuden ystävämme, niin minun kuin Jerenkin, Ilkka ilmoitti tänään, että voisi ensi viikolla lentää meitä moikkaamaan ja niin hän saman tien varasi matkan ja saapuu ensi viikon perjantaina meitä ilahduttamaan. Olipas kiva yllätys ja kovasti jo Ilkkaa täällä odotellaan!

Meillä oli muutenkin mukava ja vauhdikas päIvä, lounastreenit ja illalla tanssi. Huomenna on vapaa ja keskiviikkona kunnon tehotreeni perjantain kilpailuja varten ja tanssia päälle.
Tänään kyllä kaikki näyttivät oikein valmiilta jo ja ohjelmat olivat toinen toistaan kauniimpia. Nyt toivotaan, että tytöt tekisivät puhtaat ohjelmat ja olisivat itse tyytyväisiä suorituksiinsa, silloin me muutkin olemme. Jännittynein tunnelmin kohti perjantaita...



2 kommenttia: