tiistai 31. heinäkuuta 2012

Melkein arkista aherrusta

Lasten kesäloma jatkuu, mutta Jere palasi jo takaisin töihin, tosin lyhyemmälle viikolle keskiviikon pyhän vuoksi.
Me aloitimme kotipäivät heti vauhdikkaasti ja suuntasimme jo heti sunnuntaina jäätreeneihin(valmentaja  pyysi tyttöjä jo lauantaina aamujäälle, mutta pidimme kotiutumispäivän sentään vapaata, kun emme olleet vielä edes kotona kun matkalla tuli viesti, että kerkeäisimmekö jo aamujäille ;)) ja heti maanantaina alkoikin jo oheistreenitkin jäätreenien lisäksi. Suurin osa on vielä kesälomilla, mutta koko vanha kilparyhmä on jo täydessä työn touhussa kun liityimme heidän seuraan.
Valmentaja vilautti loppuloman ohjelmaa ja ihan helpolla ei tytöt pääsekään, tunteja on parhaimmillaan reilut viisi per päivä... Onneksi itse olivat mielissään aikataulut nähdessään ja erityisen onnellisia kaikkien valmentajiemme ollessa taas yhdessä paikalla ja omaan halliimme pääsystä, jonne saadaan heti torstaina jää. Saadaan Antoine ja Anaïskin mukaan sekä David saapuu viimeiseksi viikoksi myös treenauttamaan tyttöjä. Kauden ehdottomia kohokohtia taas varmasti luvassa, hellesäällä kesätreeneistä suoraan vilpoiseen halliin jatkamaan. Lisäksi Rijana oli organisoinut meille uuden opettajan balettiin ja hänen kanssaan työskennellään viimeinen loma viikko ahkerasti myös.






Kovasti kaivattu kanadalaisperhekin laittoi juuri viestin, että lensivät juuri Sveitsiin ja kahden viikon kuluttua saapuvat treenaamaan kanssamme, vaikka muuttivatkin toiselle puolelle Sveitsiä isän kiekkouran perässä. Ilouutinen tavata heidät jo näin pian!

Huominen kansallispäivä kutkuttaa jo pienten mielessä ja rakettejakin oli hankittuina eteisessä odottamassa. Juhlahumu on varmasti taas korkeimmillaan. Innokkaimmat aloittelivat rakettien paukuttelun jo eilen ja tänäänkin on pitkin päivää jytissyt sekä muutamat kaupungit ampuvat rakettinsa jo tänään illalla. Me menemme vasta huomenna illalla alas Sioniin katsomaan upea jokavuotinen ilotulitus ja kuuntelemaan livemusiikkia.

Taloja koristavat jo punavalkoiset koristeet ja sveitsin liput liehuvat joka puolella. Jerekin saa heti vapaapäivän keskelle viikkoa ja aiotaan nauttia kiireettömästä ajasta yhdessä. Lapset toivoivat, että menisimme yhdessä koko perhe luistelemaan, sillä Oliverilla on kiire testata uusia luistimiaan, jotka ovat juuri teroituksessa. Katsotaan huomenna rauhassa mitä päivä tuo tullessaan vai vietämmekö sen ennemmin kaikessa rauhassa altaalla pulikoiden.

Perjantaina meille saapuukin lisää hulinaa taloon, sillä ystäväni Eveliina saapuu lastensa kanssa Ruotsista meille lomailemaan. Siitä onkin jo monta vuotta kun täällä viimeeksi vierailivat ja niin malttamattomina heitä jo odotellaan.

Ihanaa olla kotona ja ihanaa päästä heti kiinni rytmiin ja hulinaan.
Tyttöjen kanssa eilen todettiin, että valmentajaa ja treenikavereita oli kyllä mieletön ikävä ja sen vasta tajusi kun näki heidät taas ja juoksivat intoa puhkuen halaamaan ja pussaamaan. Ikävä oli ollut puolin ja toisin.
Tytöt sanoivatkin, että luulivat Suomessa, että voisivat vaikka jäädä sinne asumaan, mutta nyt vasta tajusivatkin kuinka paljon sitten kaipaisivat tännekin. Se on ihan totta, sitä ei aina osaa oikein arvostaa kaikkea mitä täälläkin on kun kaipaa Suomeen ja ystäviä ja läheisiä sieltä. Onneksi täälläkin on niin hyvä olla ja mikä onni, että saadaan aina vierailla Suomessa ja vieraita Suomesta tänne luoksemme. Eikö nämä juuri ole niitä rikkaita oivalluksia, joista pitääkin osata iloita ja nauttia?!
Hyvä ja onnellinen fiilis olla kotona <3


Tänään taas aamusta kurvasimme urheilukentälle treeneihin, mutta jäätreenejä ei tänään enää ole. Nyt leikitään kotona ja käydään kansallispäivän ruokaostoilla kaikessa rauhassa ja aloitetaan jo juhlinta saunomalla ja uimalla iltapäivästä.
Oliver nautti rullaluistinten vauhdista tyttöjen treenatessa viereisellä nurmella. Kovasti harmitteli kun ei Daniel vielä pääse mukaan rullailemaan, sopivan kokoisia rullaluistimia kun ei löytynyt vielä täksi kesäksi, mutta ensi kesänä sitten veljekset saavat kurvailla rullakaukalossakin kaksin ja kyllähän Daniel viihtyi siellä mailan ja pallon kanssa seurana ilman luistimiakin.


Hikistä puuhaa näillä helteillä ja huilitaukojakin oli välillä aina pidettävä.


Tytöt treenasivat toista tuntia ja Rijana oli mielissään hyvistä suorituksista.
Huomenna onkin ansaittu lepopäivä ja sitten alkaakin ihana kesäaika omassa hallissamme, saan minäkin taas ahkerasti laittaa omia luistimiani jalkaan ja odotan jo innolla kaikkien valmennettavien tapaamista ja uusien seuralaisten kohtaamista.




sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kesälomareissu takana!

Kesälomamatka on jälleen onnistuneesti takana. Mahtava, ikimuistoinen ja vähän kiireinenkin reissu kaikin puolin. Nautimme olostamme ja saimme jälleen kokea upeita päiviä ja viikkoja parhaassa seurassa ympäri Etelä- ja Keski-Suomea. Kiitos kaikille, jotka teitte jälleen matkastamme ikimuistoisen.

Sydämellinen kiitos ihanista hetkistä, parhaasta seurasta, yöpaikoista ja huolenpidosta. Erityiskiitos lasten kummeille, jotka antoivat jälleen ison panoksensa ja lapset saivat ikimuistoisen loman ja extra-aikaa kummien hellissä hoivissa.

Blogi jäi päivittämättä, sillä jostakin syystä iPadini ei suostu lataamaan kuvia blogiin, enkä tohtinut kirjoittaa pelkkää tekstiä lähetyskuntoon, vaikka kirjoitinkin tätä valmiuteen matkan aikana. Nyt lisään puuttuvat kuvat ja julkaisen tämän nähtäväksi. Ja lupaan taas olla ahkerampi jatkossa.

Reissuun pääsimme pienten vastoinkäymisten jälkeen. Kotona viimeisenä iltana koira hyökkäsi Erikan kimppuun ja puraisi silmästä. Onneksi alkushokin jälkeen kuitenkin kaikki meni hyvin ja putsaamisten ja rokotuskortista varmistettuamme, että jäykkäkouristus on varmasti voimassa, huokaisimme syvään ja seuraavana aamuna silmä oli jo parempi kuten mielikin. Koira on tuttavaperheemme koira, joka on heidän lastensa kanssa aika kovilla ja olen monesti miettinyt koska sille riittää. Nyt se oli sitten Erika, joka niin kiltisti sitä koiraa silitteli ja sille jutteli, joka sitten kuitenkin sai sen kimppuunsa... Alexia kyllä sanoi, että on kerran aiemmin häntäkin puraissut jo kädestä.

 Me pääsimme hyvin matkaan reilut kolme viikkoa sitten torstaina. Viimeisenä iltana kotona saimme pihat siistiksi, kodin puhtaaksi, autot kiiltäviksi ja vielä matkatavarat pakatuksi autoon, torstaiaamuna sitten starttasimme kukon laulun aikaan. Jere kävi vielä töissä Bernissä meidän muiden kierrellessä pääkaupungissa ostoksilla ja kipusimme lasten kanssa Bernin yhdelle rinteelle ihanalle rennolle aamiaispiknikille.

Oli upea kesäpäivä ja hurjan hauska aamu.


Matka jatkui kohti pohjoista ja sujui kivasti.  Rennoissa tunnelmissa matkasimme kaikessa rauhassa pysähdellen ja nautiskellen. Välillä lapset meinasivat käydä jo malttamattomiksi, kun niin odottivat laivaan pääsyä ;) mutta kiltisti jaksoivat pelailla, lauleskella, jutella, vähän riidelläkin ja välillä taas hiukan evästää. Poikettiin syömässäkin. Illalla saavuimme hyvissä ajoin Travemünden satamaan, jossa seurailimme laivojen saapumista ja lähtemistä ennen omaan laivaamme ajamista.

Lasten kesäloman yksi kohokohdista oli saavutettu ja riemu oli rajaton ;)

Laivalla aika kului leikkien, urheillen(tytöillä oli treenit mielessä ja venyttelyjä ja hyppyjä tekivät joka käänteessä, ensimmäisenä huomasivat laivan käytävien kaiteet, joissa sai hyvin venyteltyä ja temppuiltua, kuntosalillakin vierailimme koko perheen voimin, vaikkei mitään kunnon treeniä kukaan rehkinytkään, saunaosastolla riitti mukavaa seuraa ja matkalaisten tarinoita, ilallisbuffet oli herkullinen, leikkihuoneessakin vierailtiin moneen otteeseen, pelailtiin ja laiskoteltiin sekä syötiin hyvin.



Ihanan rentoa varmasti muiden mielestä, mutta itse en vaan osaa oikein olla ja nauttia olostani tekemättä mitään. Yritin kuitenkin heitttää vapaalle ja nauttia olostani, vaikka malttamattomana odotinkin vain lauantaita ja urheiluopistolle pääsyä! Oppisikohan sitä joskus vielä ihan vain olemaan paikoillaan ja nauttimaan ei mistään ;) siihen aion vielä pystyä! Ehkäpä eläkeiässä ;)

 Lauantaina laiva oli ajoissa Helsingissä, josta suuntana suoraan Tanhuvaaran urheiluopisto ja tyttöjen viikon mittainen luisteluleiri sai vihdoin alkaa. Kyllä tätä oli odotettukin, koko vuosi!
Oli ihana saapua opistolle, nähdä kaikki viime vuoden tutut leiriläiset ja vanhemmat!


Loma oli vihdoin täysillä käynnissä ja olo sen mukainen. Ruokailun jälkeen olikin heti aika siirtyä ensimmäisiin jäätreeneihin ja tutustua uuteen valmentajaan, Liivoon.

Liivo osoittautui heti mukavaksi valmentajaksi ja ote ole hyvin samantapainen kuin tyttöjen omalla valmentajalla ja olihan Essikin mukana valmentamassa,

josta tytöt olivat erityisen mielissään, kuten ihanista kavereista ja aivan mahtavista valvojista!

Tyttöjen treenejä oli upea seurata ja mielenkiintoista saada itsellekin uusia ideoita valmennukseen. Alexia ei olekaan enää tänä vuonna leirin nuorin ja kumpikin tyttö liihotteli kauniisti muiden taitavien joukossa.

Meille oli muullakin perheellä sporttileiripaketti, johon kuuluu ohjattuja tunteja ja tutustuttu on niin body balanceen, kahvakuulaan, kuntonyrkkeilyyn

kuin lasten tunteihinkin.

 Poikien ehdoton suosikki oli tietenkin polkuautojen GP-kisat ja niiden kanssa harjoittelu.

 Lisäksi tuli juostua, käveltyä, fillaroitua ja punttiakin nosteltua. Lomaa parhaimmillaan, ehdottomasti! Tytötkin pääsivät luistelun lisäksi kiipeilemään, pelaamaan erilaisia pelejä ja tietenkin uimaan.





Leirimaisemista siirrymme Rantasalmen upeisiin maisemiin muutamaksi päiväksi mökkeilemään Danielin kummien luokse, kaikki muut paitsi Oliver, joka lähti papan mukaan Leppävirran kautta Kouvolaan jo edeltä. Pappa kävi tyttöjen treenejä katsomassa ja samalla Oliver innostui liittymään papan seuraan vähän pidemmäksikin aikaan. Olivat käyneet tutustumassa papan työpaikalla ja seuraamassa tukin uittoa, jonka jälkeen olivatkin siirtyneet Kouvolaan mamman luokse. Oliver on niin mielissään ja nauttii suunnattomasti ainokaisena olosta. Kysyikin, jos voisi muuttaa kokonaan papan pojaksi.... ja hyvinhän heillä oli mennyt!

Leirillä kerkesimme vielä juhlia Danielin syntymäpäivää oikeana päivänä 13.07. Kiitos vielä Piia ja Mirja mahtavasta kakkuhetkestä ja hienosta organisoinnista! Leiriläisten kanssa kahvittelimme ja juhlistimme sankaria yhteisvoimin.
3 vuotta sitten elimme jännittäviä aikoja tutustuessamme uuteen perheenjäseneemme. Paljon on näihin upeisiin vuosiin mahtunut ja kyllä meille on kasvanut reipas ja ihana pieni mies, joka jaksaa jokaisena päivänä sisarustensa lailla ilahduttaa ja piristää päiviämme.

Rantasalmen mökillä oli ihanan rentouttavaa ja aina niin mukavaa seuraa. Perheen pienin oli kasvanut valtavasti. Päivät kuluivat kauniissa mökkimaisemissakin vauhdilla. Kolme vauhdikasta pikkuserkkuakin vanhempineen kävi meitä moikkaamassa ja menoa ei puuttunut. Oli kyllä jälleen upeaa!


 Rantasalmelta suuntasimme pikavisiitille Kouvolaan, jonne Erika jäi kummin luokse intoa puhkuen muutamaksi yöksi yökylään. Olivat viettäneet taas ikimuistoiset päivät  huvipuistoillen, elokuvissa käyden ja yhdessä vaan olosta nauttien ja tulevien häiden suunnitelmia viimeistellen. Iloinen pikkuneiti sai jälleen paljon uusia muistoja muisteltavaksi. Alexia lähti oman kumminsa kanssa Helsinkiin myös nauttimaan upeista päivistään, eikä olisi voinut enää innokkaampi olla. Hekin olivat viettäneet upeita päiviä yhdessä puuhaten ja pääkaupunkiin tutustuen, mutta Luca-koiran hoitaminen oli parasta kummin lisäksi.

Lasten kesän kohokohtia!

Me suuntasimme poikien kanssa Hämeenlinnaan sukuloimaan pikkuserkkujen luokse.


 Kiertelimme sukulaisia ja ystäviä ja olisimme viihtyneet pidempäänkin.
Haimme oman kummipoikamme mukaan myös yhdeksi päiväksi hulinaamme


ja aika Hämeenlinnassakin loppui aivan liian nopeasti. Jeren isoisäkin oli menossa reippaasti mukana ja tuntui hänkin nauttivan hulinasta. Vielä kun voisi vietellä enemmän aikaa yhdessä paikassa, pidentää lomaa muutamalla viikolla, että ennättäisi nähdä kaikkia kunnolla, ettei tarvitsisi hirmuisella vauhdilla siirtyä paikasta toiseen.

Torstai-iltana Hämeenlinnasta Helsingin kautta Kouvolaan. Alexia noudettiin mukaan kyytiin ja Erika liittyi Kouvolassa joukkoomme ja jälleen oli koko perhe koossa. Vuorossa oli häiden viimeiset valmistelut. Jännitystä oli jo ilmassa ja odotus korkealla. Hääpaikka oli upean kosken varrella ja oikein viihtyisä paikka. Valmistelut saimme käyntiin yhteisvoimin ja hulina sen kuin yltyi. Morsian oli suunnitellut kaiken viimeisen päälle ja oli ilo olla avuksi edes loppuvalmisteluissa ja laittaa juhlapaikkaa kuntoon. Illalla kun viimetipan ihmisenä lähdin kenkäostoksille, oli juhlapaikka jo kauniin näköisenä ja olisi tehnyt mieli jäädä sinne. Karkkibuffetin avaamista odotin jo vesi kielellä ;)





Meidän pieni Oliverkin täytti tasan 5v. Mihin nämä vuodet vierivät ja miten iso ja ihana tuo toinenkin poikamme jo on. Oliver lähti synttäreiden kunniaksi Emilia-kumminsa kanssa viettämään laatuaikaa, kunhan me olimme ensin viettäneet ravintolalounaan ja jätskihetken yhdessä koko perheen voimin. Olivat kummin kanssa kokeneet vaikka mitä mahtavaa yhdessä.



Hääaamu oli kiireinen kampaamoineen, kenkäostoineen(lasten juhlakengät löysin edellisenä iltana, mutta omat löytyi vasta aamulla....onneksi on viime tippa, paljon jäisi hankkimatta ilman sitä) ja jännityksineen.
Kun häiden alku vihdoin koitti oli tunnelma katossa ja juhlaväki iloisena liikenteessä(ja meillä kaikilla kengätkin jalassa;)) ja miten ihanaa olikaan nähdä taas koko suku koolla ja tavata kaikki yhdessä. Lapset olivat morsiusneitoja ja sulhaspoikia ja hoitivat tehtävänsä hienosti ja käyttäytyivät kauniisti kirkossa sekä hääpaikallakin.





Hääjuhla oli enemmän kuin onnistunut. Juhla oli hääparin näköinen ja hääpari upea, onnellinen, rakastunut, rento ja hauska! Kaikki sujui kuin elokuvissa konsanaan ja jokainen vieras sai nauraa vatsansa kipeäksi. Hääpari kuin vieraatkin laittoivat kyllä itsensä täysillä likoon. Kiitos vielä kaikilla!
Vieraskirjan sijasta Suvi oli valmistanut upean valokuvaupisteen, jossa jokainen vieras sai käydä kuvauttamassa itsensä ja kuvia roikkui teksteineen pyykkinarulla ilahduttamassa kaikkia.

Tässä meidän muutamia otoksia:




Danielin kuva nauratti kun oli itse salaa käynyt itseään kuvauttamassa.
Hääparikin vieraili omassa vieraskirjassaan ;)

Kiitos Suvi ja Jarno!

Oliverin Emilia-kummi saapui häihin illalla noutamaan poikia yökylään luokseen. Pojat lähtivät innolla matkaan. Tytöt yöpyivät hääpaikan yhteydessä sijaitsevassa kivassa asuinpaikassa meidän kanssamme ja aamulla varhain starttasimme tyttöjen kanssa kohti Lappeenrantaa tyttöjen toiselle luisteluleiriviikolle. Siellä oli muutamia tuttuja tyttöjä ja aikuisiakin joukossa kun Parviaisen perhe ja Eltsu olivat iloisena siellä viettämässä kanssamme aikaa, kävihän pappa ja Alexian Jonna- ja Samppa-kummitkin katsomassa jäätreenejä. Vierailimme myös Lappeenrannan mahtavilla hiekkaveistoksilla ja satamassa grillillä. Suomen kesä!



Yövyimme Kouvolassa, paitsi yhdeksi yöksi ajoimme Imatralle Annin ja Tomin luokse.
Upeat neljä päivää vierähti siellä ja tytöt olisivat jääneet pidempäänkin, mutta kotimatka oli aloitettava torstaina. Tytöt ehdottivat, että voisivat viipyä leirillä lauantaihin ja tulla jonkun kyydillä, joka lähtee Sveitsiin, sitten sunnuntaina. Valitettavasti kenelläkään muulla leiriläisellä ei ollut sama suunta ;)


Kerkesimme vierailla vielä Tuusulassa Kortesojan perheen luona ja siellä oli jälleen koko perheelle ikimuistoisia hetkiä.







Lasten riemu ja ilo kaikkien läheisten ympäröimänä on jotakin sanoinkuvaamatonta ja näitä hetkiä tulemme taas muistelemaan ja kaipaamaan. Ja vaikka sateitakin riitti, oli Suomen kesä jälleen vertaansa vailla. Upeaakin upeammat vesistöt, mahtavaakin mahtavampi seura ja ihanaakin ihanammat hetket. Kiitos kaikki, teitte jälleen lomastamme ikimuistoisen ja niin ihanan! Kyllä me kaipaamme jo nyt teitä kaikkia. Ensi kesänä toivottavasti jälleen samoissa maisemissa ja  samoissa tunnelmissa ;)

Kotimaa kun taakse jää....