Meillä kävi ensimmäiset vieraat ;)

Viimeinen päivä koitti Savièsessa viime viikon keskiviikkona.

Luulin, että itkut oli jo itketty,

mutta kyllä taas kyyneleitä vuodatettiin urakalla.

Pakkasin muuttokuormaa ja kyyneleet valuivat.

Eniten itkettää ehdottomasti lasten viimeinen koulupäivä,

miten isojen asioiden äärellä he ovat

ja miten paljon tunteita tuo päivä piti sisällään.

Erikan luokkakaverit olivat itkeneet jo koko alkuviikon koulussa,

Alexian luokkakavereiden äidit kirjoittelivat,

että heillä oli itketty illalla ja yöllä.

Kova paikka oli tytöille ja opettajat olivat järjestäneet heille upeat läksiäiset,

jokaisen luokkakaverit kirjoittivat kauniit kirjeet ja piirsivät kuvat.

Tunteikas päivä ja kyllä siinä itselläkin kyyneleet valuivat kun hyvästeli äitejä, lapsia ja opettajia.

Rankkoja jäähyväisiä aina!

Oliver mietti, että saakohan uusia ystäviä uudesta paikasta. 

(tämä huoli osoittautui turhaksi jo heti ensimmäisenä päivänä.)

Muuten ei häntä mitenkään mietityttänyt tai tunteet ei hänellä ollut pinnassa.

Daniel oli pelkästään innoissaan. 

Hän ei osaa kaivata luokkaansa, jonka tiesin jo etukäteen 

kun ei koskaan viihtynyt koulussa, heillä on ollut niin hurja luokka 17 pojan toimesta, 

jossa joukossa muutama vähän turhankin väkivaltainen poika, 

että luulen, että hän oli vain ja ainoastaan helpottunut uuteen koulun vaihtaessaan.

Kaikesta haikeudesta, surusta ja ikävästä huolimatta,

olimme kaikki innoissamme edelleen siirtymässä uuteen elämän vaiheeseen.

Varmasti on hetkiä, että tulemme kaipaamaan vanhaan,
niin kuin kaipuu Suomeenkin on toisinaan valtava,
mutta samalla, vaikka jälleen on uusi paikka, jonne kaivata,
niin on suuri rikkaus että on nuo kaikki ihanat ihmiset siellä,
joiden luokse on sitten ihana palata.

Uusi arki meillä käynnistyikin sitten semmoisella rytinällä, 

etten voi olla ajattelematta miten hoidan tämän arjen ensi viikolla keskiviikosta lähtien
kun Jeren loma loppuu…

Pojat aloittivat viikko sitten perjantaina uudessa koulussa.

Ensimmäisen koulupäivän kunniaksi pojat ja Jere lounastivat koulun viereisessä pizzeriassa :)

Me lähdimme samaan aikaan suoraan koululta tyttöjen kilpailumatkalle Olteniin,

ihan lähelle tyttöjen synnyinseutua.

Tytöt kisasivat perjantaina lyhytohjelmilla ja lauantaina vapaaohjelmilla.

Perjantai oli onnistunut päivä,

todella kauniit ohjelmat ja
Erika oli nostanut viime vuoden kisasta pisteitä 8 pisteen verran!
Huima kehitys kyllä!

Muutenkin tuli lyhytohjelman enkkapisteet.
Alexiakin luisteli kauniisti,
mutta taso on vielä niin kova pienelle luistelijalle,
että menee tämä vuosi tuolla Sveitsin mestaruussarjassa kyllä ihan harjoitteluun.

Lauantaina olikin sitten pelkkää epäonnea. 

Alexian ohjelmamusiikki pätki jostakin kumman syystä useita kertoja
ja luisteli ohjelmasta osat ilman musiikkia.
Kyllähän se varmasti vaikutti suoritukseen aika lailla
ja kaatumisten lisäksi piruetit hylättiin kokonaan.
Viimeisten joukossa sitten räpisteltiin.

Erikan vapaaohjelma ei ollut mikään kauhean loistelijas
ja lyhytohjelman jälkeinen toinen sija muuttui viidenneksi,
mutta huima kehitys kyllä viime vuoteen nähden.

Meillä oli oikein mukava ja rentouttava kisareissu kyllä huippu seurassa,
sillä olimme taas kunnon Suomi-tiimillä liikenteessä kun Helskeen perhe oli mukanamme.
Yövyimme samassa hotellissa ja olipa kerrassaan mukavaa aikaa yhdessä.
Ja mukava pieni rentoutus muuttopuuhien keskellä,

vaikka aika kaukana nuo kisareissut ihan rentoutumisesta taitaa olla ;)

Alexia ja ystävät

Ensimmäisen kisapäivän ruusut :)

Ja taas mennään, äiti ei oikein muistanut kuvailla viikonlopun aikana...

Kovassa porukassa viidentenä, ei huono :)

Lauantaina oli kuitenkin huippua palata kotiin laittamaan paikkoja kuntoon,
sillä työmaata täällä uudessa kodissa todellakin riittää!

Vanha asukas ei kauheasti ollut paikkoja viitsinyt putsailla
ja mennyt koko viikko sitten hänen sotkujaan siivoillessa,
samalla ollaan käyty vanhalla kodilla siivoilemassa ja hakemassa viimeisiä tavaroita.

Onneksi saimme sunnuntaina ystäviä apuun ja menipä ihanan jouhevasti porukalla.

Sitä on niin huono pyytämään apuja ja arvostan kyllä suuresti noita ihania ystäviä,
jotka tietävät, etten pyydä apua ja tulevat pyytämättä.
Onhan se upeaa tehdä porukalla ja saa paljon nopeammin kaikki valmiiksi.
Jerelläkin meinasi sunnuntaina aamusta paniikki iskeä,
ettei saada valmiiksi kaikkea lokakuuhun mennessä,

mutta illalla kun lähdimme takaisin kotiin olikin helpottunut olo hänelläkin
kun vanha koti näyttikin jo ihan hyvälle ja tiedetään, että kaikki suttaantuu kyllä.

Vanha sauna on kyllä haikea jättää, mutta muuten kyllä uusi koti tuntuu kivalta muutokselta.

Sitten tyttöjen koulun alkuun.

Koska viime maanantai oli pyhäpäivä täällä Lausannessa,

aloitti Erika koulunsa tiistaina

ja Alexialla alkoi keskiviikkona,

sillä uusi opettaja on tiistaina poissa

ja halusi olla itse vastaanottamassa Alexiaa.

Tyttöjen koulu on sujunut tosi kivasti myös. 

Alexia ottaa hiukan stressiä kun on uusia tilanteita niin paljon kerralla,

muttei missään nimessä haluaisi takaisin vanhaan kouluun, vaan on kuulemma onnellinen täällä.

Pojat ovat saaneet jo paljon uusia kavereita ja kaikista upeinta,
että ihan naapurissa asuu jo monta hyvää kaveria,
joiden kanssa pihalätkää pelataan aina kuin kouluta keretään :)

Uudet naapurit :)

Ihan pikkasen innoissaan viilettävät pitkin pihamaata eikä heitä kotona näy kun syömässä.

Lisäksi koulumatka taittuu jalkasin, joka on kiva uusi juttu myös koulubussin jälkeen.

Uusi koulukin on mieleinen ja opettajat mahtavia.

Niin ja aamujäät,

vihdoinkin me olemme päässeet niihinkin treeneihin.

Aikaisin aamulla, Alexia ja parhaat ystävät.

Ennen seitsemää aamulla kurvataan hallille ja tunnin luisteluiden jälkeen sitten kouluun.

Koulun jälkeen uudelleen hallille ja illalla kotiin.

Pitkiä päiviä, mutta voi miten tytöt nauttivat. 

He saavat nyt elää unelmaansa ja se tekee kyllä omankin olon niin kovin onnelliseksi!

Tästä tulee taatusti upea vuosi ja ikimuistoinen!

Tytöillä on hymy herkässä ja nauravat pitkin päivää luistelun tapahtumille,

heistä näkee, että tekevät niin sitä mistä nauttivat ja ennen kaikkea he ovat aivan mielettömässä porukassa. Tuo on kyllä upeaa!!!

Tänään meillä oli ensimmäiset vieraatkin täällä kun Oliverin kummit Dominik ja Sandra sekä meidän ihana kummityttömme Lia saapuivat ilahduttamaan päiväämme.

Pientä puuhaakin riitti kun teimme yhdessä pihasuunnitelmaa
ja miehet saivat takapihan kautta nostettua parvekkeelle yhden kaapinkin,
joka ei millään mennyt rappusistamme.
Nyt on kaappi paikallaan ja kaikki isotkin huonekalut vihdoin kannettu.

Mehän ollaan Jeren kanssa muutettu kaikki kalusteet kaksin.
Sänkymmekin jouduttiin nostamaan tuolta ulkokautta ikkunoiden kautta pimeällä,
ettei naapurit näe…

Mutta aika rankkaa tämä on ollut ja juuri tänään Dominik päivitteli
kun ei olla pyydetty apua vaikka hän itse on tarjoutunut tulemaan.
Kun kerroimme päivistämme niin olivat kyllä ihan järkyttyneitä,
että mitä suomalaisia sisupusseja me ollaankaan…

On ollut kyllä suruakin tässä kaiken uutuuden keskellä.
Toissapäivänä saimme suru-uutisen Barcelonasta kun ihana, iloinen Emilia oli menehtynyt.

Kyllä tuo uutinen pysäytti ja monet itkut on itketty ja mietitty miten nopeasti kaikki voivat muuttua.

Ei löydy sanoja kyllä kuvaamaan tuota järkytystä eikä voi käsittää miten epäoikeudenmukainen elämä toisinaan on ja miten nopeasti nuorenkin ihmisen elämä voi päättyä.

Kyllä omat turhanpäiväiset huolet unohtuivat saman sileän tien ja hetkeksi taas pysähtyi miettimään miten sitä pitäisi vaan elää aina hetkessä ja nauttia kaikesta tästä ilman turhia murheita.
Arjen pienistä iloista ja onnen hetkistä on kyllä nautittava,
elettävä kuin viimeistä päivää!

Tänään vein pojat treeneihin

 ja päätinkin lähteä karistamaan muuttopölyjä juoksulenkille.
Ihana oli viilettää pitkin rantateitä ja ajatella rauhassa ja olla vain hetken ihan itsekseen.

Meinasin myöhästyä poikien hakureissulta 

kun lenkkarit kulki niin kevyesti, ettei reilun tunnin lenkki olisi riittänyt kuin alkuveryttelyksi. 

Ihana oli juosta kauniissa maisemissa ja nauttia jokaisesta askeleesta.

Olen onnellinen kun asutaan vihdoin täällä!

Tämä on ihana urheilukaupunki. 

Mutta nyt vielä muutamat verhot ikkunaan ja sitten nukkumaan, 

aamulla Erikan kanssa aamujäille.

Alexialla on kouluaikataulut niin huonot, 

ettei pääse oikein ollenkaan treeneihin, paitsi iltaisin. 

Puheenjohtajamme on kirjoittanut kouluun nyt kirjeen 

ja valmentaja lähetti aikataulun koululle miten toivoisi Alexian treenaavan. 

Katsotaan miten saavat asian järjestymään.

Viime viikolla tytöillä oli treenitunteja reilut 18.

Se on se määrä, joita valmentajat toivotat.

Iloista alkavaa viikkoa kaikille ja pidetään huoli toisistamme!

Muistan liian harvoin kertoa teille kaikille läheisilleni, 

kuinka tärkeitä olette minulle ja kuinka paljon teitä rakastan!

Tulkaa pian käymään!

Alakerran vierashuone valmistuu kahden viikon sisällä ;)

Sen jälkeen on ovet taas avoinna ja täällä olisi niin paljon nähtävää ja koettavaa ;)

Nyt vielä muutama kuva.

Montaa kuvaa en ole kerennyt ottamaan,

mutta kyllä niitäkin on luvassa,

kunhan saadaan kaikki paikoilleen.

Ainut kuva meiltä sisältä mitä on otettu ;) 

Olihan vielä toinenkin ;) Oliver oman huoneensa maalauspuuhissa ;)

Heti ensimmäisellä viikolla oli kaverin synttäritkin palolaitoksella :)

Tässä vähän uutta kotimaisemaa

Ainiin, vanhan kodin myyntipaperitkin allekirjoitettiin torstaina.

Nyt on virallisesti sitten luovuttu siitä kodista.

Pitkä prosessi kun miettii,
että heinäkuussa ostaja ilmoitti ostavansa talon
ja siitä lähtien sitten odoteltiin,

että rahaliikenne oli valmis.

Muuttokuulumisia

Erika lähetti minulle tämän kuvan treenimatkalta
viime viikolla
ja kirjoitti, että kohta kurvataan tuonne ;)

Nyt me ollaan sitten lausannelaisia,

vihdoista viimein!

Viikonloppuna nukuttiin jo uudessa kodissa!

Alkuviikoksi kuitenkin palattiin vielä tänne vanhaan kotiin,

sillä lasten koulut ovat vielä täällä huomiseen saakka.

Erika kävi tänään kirjautumassa uuteen kouluun

ja aloittaa siellä ensi viikolla.

Pojille tuli uudesta koulusta tieto, että aloittavat jo tällä viikolla ja

Alexian koulusta ei ole vielä kuulunut mitään.

Erika joutuu pakittamaan hiukan koulunsa kanssa,

menee yhden luokan alemmalle,

sillä Vaudin kantoonissa raja menee heinäkuun alussa, 

jolloin kaikki sen jälkeen syntyneet aloittavat koulun vasta seuraavana vuonna.

Täällä se raja on syyskuussa ja Erika elokuun lopun lapsena on ollut luokkansa nuorimpia tähän asti, mutta nyt sitten siirtyykin vanhimpien joukkoon.

Lukiolinjakin alkaa jo nyt ja siksikin voi olla hyvä, 

että Erika ikään kuin kertailee asioita 

ja voi varmasti keskittyä luistelujuttuihinkin ilman suurempaa stressiä.

Koulu on aina ollut Erikalle helppoa ja on pärjännyt siellä hyvin, 

mutta eipä kertaus koskaan huonosta ole. 

Rehtori oli sitä mieltä, 

että jos on liian helppoa niin sitten siirretään ylemmälle luokalle, 

mutta aloitetaan nyt näin.

Pojilla on ihan sama juttu, 

ovat heinäkuussa syntyneet.

Alexia on ainut, 

joka jatkaa samalla luokalla millä oli täälläkin, 

lokakuun lapsena.

Pojat ovat Belmontin koulussa, 

tyttöjen koulut ovat alhaalla Pullyssa.

Erikan Talent-kortti oli taas isossa osassa 

ja koulu tukee luistelua ja saa käyttää kuvaamataidon 

ja musiikin tunnit luisteluun, osan teoria-aineistakin sekä tietenkin liikunnan.

Alexian kohtalo on vielä auki.

Mutta tästä on hyvä jatkaa. 

Huomenna käydään hyvästelemässä ystävät 

ja opettajat koululla ja suunnataan sitten uuteen kotiin.

Viikonloppu vietettiin jo uudessa kodissa muuttolaatikoiden keskellä

siivoillen. Ja sitä siivouspuuhaa sitten piisasikin…

Ja olihan tytöillä kauden avauskilpailutkin sunnuntaina.

Yhden ohjelman kilpailut,

ikaan kuin harjoituskilpailut kauden alussa.

Ensimmäinen edustus kuitenkin Lausannen seuralle.

Alexia aloitti koko kilpailun luistellen ihan ensimmäisena aamulla kahdeksalta.
Jere hiukan myöhästyi eikä kerennyt napata kuin pari kuvaa, tässä niistä toinen.

Minä olin töissä koko kilpailupäivän myymässä firmani vaatteita 

ja kivasti meni taas kaupaksi.

Innokkaita apukäsiäkin riitti

kun luistelijat halusivat auttaa :)

Hirmuinen määrä valmentajia ja vanhempia kävi kehumassa tyttöjä,

sanoivat, etteivät voineet uskoa silmiään kun näkivät uudet ohjelmat, 

miten paljon olivat menneet eteenpäin 

ja miten Turusen kaksikko on takaisin taistossa :)

Alexian ohjelma oli kyllä melkoisen epäonninen,

mutta vaikkei siinä kauheasti hyvää ollutkaan, 

niin luistelu ja esiintyminen oli mennyt eteenpäin 

ja tämän huonommin ei ainakaan voi seuraavat kilpailut mennä ;)

Perjantaina alkaakin sitten ihan Swiss cupin kisat Oltenissa.
Mennään sinne mahtavalla Suomiporukalla.

Tämä oli hyvä harjoitus alkuun 

ja tytöt olivat samalla talent-leirillä, 

jossa kisan jälkeen katsottiin tuomareiden kanssa videolta suoritus 

ja saatiin suora palaute kaikesta. 

Käytiin siellä läpi alku- ja loppuverkankin asiat ja ruokailut kilpailupäivänä.

Erikan ohjelma oli melkoisen hyvä, 

askeleissa hätäili sekä viimeisessä taivutuspiruetissa sen verran, 

että tarvittavat tasot jäivät saavuttamatta, 

mutta kaikesta huolimatta sijoittui upeasti kolmanneksi 

ja pääsi pisteillä sinne kärjen tuntumaan. 

Se oli iloinen yllätys niin vaikean viime vuoden jälkeen.

Kauheasti oli tuttuja ja paljon iloisia jälleennäkemisiä. 

Minun vanhat valmennettavatkin olivat kisaamassa 

sekä ihana valmentajakollega Antoine

ja voi sitä onnen hetkeä kun nähtiin!

Tytöt ovat ainakin niin oikeassa paikassa ja omiensa joukossa. 

He ovat saaneet semmoisen tiimin ympärilleen,

että hymy ei tunnu hyytyvän edes väsyneenä ;)

Olen niin onnellinen, että uskalsimme tehdä tämän liikkeen.

Olen varma, että me teimme juuri niin kuin kuuluukin!

Jeren työt ovat melkein kotiovella ja pojatkin ovat huippu porukassa.

Lauantaina pojat treenasivat pääareenalla ja tytöt samaan aikaan viereisellä areenalla.
Olipa kätevää! Keskiviikkoisin sama juttu!

Enkä minäkään yhtään vastaan pistä, että asustellaan Lausannessa :) 

Joten täällä kaikki erinomaisesti!

Ensimmäiset suomivieraatkin ovat tulossa jo ensi kuun alussa 

kannustamaan tyttöjä kansainvälisiin kotikisoihimme :)

Mutta nyt saunaan ja nukkumaan!

Ehkä viimeinen yö tässä kodissa ja viimeiset löylyt ihanassa saunassamme!

Mutta ei ole haikeaa, ei ainakaan kauhean paljon!

Innostus peittää kaiken haikeuden ;)

Ja tullaanhan me tänne moikkaamaan kavereita, ihan varmasti!

Mutta nyt on aika uskaltaa olla rohkea ja mennä eteenpäin,

kääntää uusi sivu elämässämme ja nyt on siihen juuri täydellinen hetki!

Iloista viikkoa kaikille!

Danielin viimeisiä koulupäiviä tässä koulussa.
Upeita muistoja ja mahtava pohja hypätä kohti tuntematonta ;)

Oliverin omakuva vanhempainiltaan.
Piti nopeasti sutaista ukko valmiiksi,
että oli aikaa keskittyä uuden seuran logon piirtämiseen tuohon paitaan ;)

Jos olisin urheilulaji, olisin jääkiekko,
jos olisin jälkiruoka, olisin suklaajäätelö,
jos olisin eläin, olisin kilpikonna!!!!
(selityksenä tähän oli, että kilpikonnat elävät pisimpään ;)
jos olisin soitin, olisin rummut.
Oliver 8v