keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Syksyn ihanuus

Voi kuinka rakastankaan syksyä.
Luonto on niin kaunis
ja täällä Alpeilla se vasta kaunis onkin ruskan aikaan!


Maanantaina aamusta juoksin pitkän lenkin pitkin rinteitämme
ja huomaamatta kipusin
ja laskeuduin kauniissa ruskassa reilut pari tuntia
ja matkamittariin kertyi huomaamatta 21,5km.

Haastetta juoksuun heiluvilla silloilla, parhautta!

Torrent-Neufin pieni kappeli

Ihana luola, jonne on laitettu itsestään syttyviä kynttilälyhtyjä

Kaikki Torrent neufin turistit ovat poissa
ja sain juosta kaikessa rauhassa
ihan yksin koko lenkin,
vasta palatessani alkoi saapua vaeltajia
reitille, 
mutta minä olin jo suoriutunut kaikki kapeimmat 
kohdat ja saanut pitää hyvän vauhdin koko matkan.
Harmi, että kesäaikaan ei ole tälläistä mahdollisuutta 
kovinkaan usein,
mutta syksyllä nautin näistä lenkeistä sitten senkin edestä.

Tuo on ehkä kaunein reitti
mitä tiedän,
ja ihan omassa kotimetsässä!
Mahtava rikkaus!
Polvi pysyi menossa mukana
ja seuraavana aamuna olisin helposti juossut saman matkan,
jos aikataulu olisi sen sallinut,
mutta tyydyin nopeampaan 15km:n lenkkiin.
Mä niin rakastan metsälenkkejä ja näitä maisemia.
Maanantaina aurinko helli ja t-paidassakin oli liian kuuma,
seuraavana päivänä satoi kaatamalla
ja oli pukeuduttava taas syksyisempiin vaatteisiin.

Pilvessä ei nähnyt montaakaan metriä eteenpäin. Aavemainen tunnelma!


Ja tänään heräyttyämme satoikin lunta!!!
Mä en kyllä ihan vielä talvea toivoisi.
Nauttisin mieluusti tästä syksystä vielä hetken!
Lapset olivatkin ihan innoissaan.


Erika tuli yläasteiden maastojuoksukilpailuissa toiseksi.
Luisteluissa ei sitten olekaan sujunut ihan niin hyvin,
mutta vielä tässä on muutama treeni jäljellä
ennen viikonlopun kisarupeamaa.
Ja kyllä tänään piruetteihin oli tullut taas aimo annos lisää vauhtia 
ja jos oikein onnistaa niin saatetaan taivutuspiruetissakin nähdä kunnolla tasoja, 
toivottavasti edes kakkostaso,
mutta kolmostasokin on mahdollista onnistuessaan,
ja se on kyllä Erikalle huima kehitys!

Alexia on ollut treeneissä tosi napakka,
mutta vaatii ääretöntä onnistumista lauantaina,
jos meinaa parantaa sijoitustaan viime kisasta.
On taas huima joukko kovia tyttöjä vastassa 
ja aivan äärettömän kova kilpailu!
Me odotetaan jo hirmuisesti.
Lugano on niin kaunis paikka 
ja saadaan viipyä siellä koko viikonloppu!
En malttaisi enää odottaa ;)

Tänään alkoi siis lumisissa merkeissä sitten lasten syysloma.

Maxime ja Alexia

Dani nauttii lumesta

Pojilla oli jälleen kiekkotreenit, 
joista sain muutaman kuvankin tänään.
Tyytyväinen punapaitainen maalivahtimme!
Voikohan pieni poika olla onnellisempi?!





Ensi viikolla on tyttöjen seuran leiri ja kun on tuo kilpailuviikonloppukin,
niin ei tässä taas paljon lomamatkoja suunnitella.
Pojilla jatkuu kiekkoilut myös koko viikon,
joten arki rullaa vanhaan malliin,
mutta ilman koulustressiä.
Kuulostaa huipulta!

Elämän pieniä iloja!
Onnea on ihana arki!

Iloista loppuviikkoa kaikille!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

10-vuotias

Se olisi tämän viikon viimeinen päivä,
ja rakkaan pienemmän tyttäremme
10-vuotis syntymäpäivä!

Kyllä on 10 vuotta kulunut vauhdilla.
Muistan edelleen 10 vuoden takaisen päivän,
jolloin suunnittelin lähteväni fillarilla synnyttämään 
Jeren nukkuessa yövuoron jälkeisenä aamuna.
Asuimme vielä Keski-Sveitsissä
ja elämä oli kovin erilaista kuin nykyään.

Meidän neiti sisupussimme syntyikin sitten iltapäivällä 
ja siitä alkoi meidän perheen uusi arki kahden tyttären kanssa.
Rauhallisen tytön jälkeen saimme perheeseen 
tuplaten menoa kerta heitolla.
Alexia näytti todellisen luonteensa oitis 
ja ensimmäinen vuorokausi meni valvoen ja huutaen.
Sairaalassa jo povasivat meille aika tarmokkaita 
päiviä ja tuo sisu ei ole vähentynyt hetkeksikään vuosien varrella.
Se on kannatellut ja kuljettanut tuota neitiä kohti unelmia.

Sisulla on kymmenen vuotta siis kuljettu ja toivottavasti tuo sama sisu jatkuu 
ja kantaa elämässä seuraavatkin vuosikymmenet.
Onneksi sisun rinnalla on alusta asti ollut paljon iloa ja rakkauttakin ;)

Tänään meillä piti olla treenivapaapäivä,
mutta koska kisamenestys ei ole ollut valmentajalle mieluista,
laittoi valmentaja extratreenin tälle päivälle.









Pojat lähtivät mukaan treeneihin,
kun huristelimme Leukerbadin yleisöjäälle.
Jeren kanssa pelasivat kiekkopuolella 
ja me treenasimme toisella puolella.
Ja kyllä kannattikin mennä,
sillä neiti 10v oppi lennokkaan vaakahyppypiruetin 
kunnolla monien taisteluiden jälkeen.
Tuo piruetti on jostakin syystä ollut Alexian suurin haaste 
ikinä taitoluistelussa ja tänään se vihdoin näytti ihka oikealta piruetilta 
jossa hyppykin oli korkea ja lennokas! 
Mikä onnen ja ilon päivä!
Valmentajakin oli yhtä hymyä :)

Oliver on nyt tämän viikon ollut joukkueensa toinen maalivahti.
Valmentajat kysyivät keskiviikon treenin jälkeen, 
että saavatko meidänkin suostumuksen asiaan,
kun Oliver on nyt niin kauan puhunu, 
että haluaisi olla maalivahti.
Seuralta löytyi oitis pienet maalivahdin vehkeet 
ja niiden kanssa sitten lauantaina pääsi kokeilemaan 
pitkäaikaista haavettaan siirtyessään maalille.

Kyllä meillä asuu motivoitunut ja iloinen, 
onnellinen pieni maalivahtipoika!

Viikko vierähti hieman erilaisissa tunnelmissa,
tytöt olivat keskiviikon tämän kantoonin talentryhmän päiväleirillä,
Stéphane Lambielkin oli menossa mukana kultaisten terien kanssa,
joita tytöt jaksoivat ihaillen muistella pitkin viikkoa ;)
Kaksi iloista tyttöä saapuivat leiriltä kotiin
ja valmentaja,
joka heidän kanssaan työskenteli,
laittoi raporttia illalla minulle,
miten oli mennyt ja kehui kovasti tyttöjä.
Valmentaja oli myös vaihtanut vähän ohjelman elementtejä
ja muutenkin antanut hyviä vinkkejä ensi kisaa varten.

Tiistaina Savièsessä oli koulujen hyväntekeväisyysjuoksu.
Kaikki oppilaat juoksivat kilometrin mittaista rataa tunnin ajan 
niin paljon kuin jaksoivat ja kerkesivät.
Erika saapui ensimmäisten joukossa kaverilauman kanssa.
Vielä seuraavakin kierros sujui iloisesti rupatellen kavereiden kanssa.
Sitten mukana olikaan enää yksi kaveri ja lopulta neiti pinkoikin itsekseen.
Juoksi 12 kierrosta, eli 12 kilometriä ja olisi juossut helposti enemmänkin, 
jos olisi ollut aikaa.
Ja alla oli juuri loppuneet reilun tunnin jäätreenit,
joissa oli semmoinen vauhti ja hyppypainotteinen tunti,
ettei tuolta neidiltä kyllä kuntoa puutu.
Se on vähän semmoinen hitaasti lämpenevä diesel,
joka kyllä jaksaa sitten vaikka kuinka ja pitkään.
Liikunnanopettaja oli ihan oikeassa,
sanoi Erikalle ennen juoksua,
että jaksaa juosta kyllä heittämällä reilun 10km ja menisi enemmänkin, 
kunnosta se ei ole kiinni.
Alexiakin saapui kaveriporukan kanssa iloisesti rupatellen 
ja lopulta hänkin juoksi viimeiset kierrokset itsekseen kun kaverit 
lopettivat jo urakkansa tai vaihtoivat kävelyyn.
Pienemmän neidin saldoksi kertyi 10km.
Oliver pinkoikin tyttöjä nopeampaa,
kauhealla tahdilla kavereiden kanssa.
Siinä ei paljon puhua pystyneet kun juoksivat naamat punaisina kilpasilla viisi kierrosta,
sen jälkeen olikin kivempi siirtyä leikkimään ja kannustamaan muita ;)
Hienot suoritukset kaikilta! 
Muutenkin oli tosi kiva tapahtuma ja paljon vanhempia oli kannustamassa laidalla. 
Ihana aina kun kylä on niin täysillä mukana kaikessa! 
Tämä on ihan paras paikka asua lasten kanssa!

Tämän päivän piristys oli tädin murun ihailu taas facetimen välityksellä!
Ja miten paljon muru oli jo kasvanut!!!
Saisipa sitä jo livenä halia ja pussailla!!!

Kuva: Suvi Pylvänen

Kuva: Suvi Pylvänen

Kuva: Suvi Pylvänen

Kuva: Suvi Pylvänen

Kuva: Suvi Pylvänen

Kuva: Suvi Pylvänen

Jere lähti peliinsä
ja me saimme iltapuuhat hoidetuksi
ja nyt nelikko tuhisee tyytyväisinä
jo höyhensaarilla valmiina uuteen viikkoon.
Viikonloppuna kilpaillaankin Luganossa
ja nyt kaikki peukut pystyyn, 
että saataisiin puhtaat ohjelmat ja onnistuisivat vihdoinkin…
Valmentajankin stressitaso ehkä hieman laskisi….
Ainakin mukava viikonloppu tulossa, 
sillä menemme ystäväperheemme luoksi yökyläilemään 
ja näemme pitkän pitkän tauon jälkeen.
Odotamme jo ihan hirmuisesti!
Ja keskiviikkona alkaa lasten 1,5 viikon syyslomakin.

Iloista alkavaa viikkoa kaikille!!

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kilpailuja ja matseja

Huisin jännä viikonloppu!
Erika ja Rijana ennen ohjelmaa. Kuva: Reija Karvonen

Kuva: Reija Karvonen

Kuva: Reija Karvonen

Kuva: Reija Karvonen

Aikaisin lauantaiaamuna startattiin tyttöjen
ja valmentajan kanssa kohti Meyrinin hallia,
kansainvälisiä kisoja.
Kello oli vasta vähän yli viisi kun lähdettiin matkaan.
Erikan kilpasarja alkoi kahdeksalta
ja Genevessä oli pukukopillinen jännittyneitä tyttöjä
odottamassa jännittävää kilpailua.
Ranskankielen seasta kuului italiaa, saksaa
ja suomeakin kun kilpakumppanukset valmistautuivat koitokseen.
Upeita pukuja,
hienoja kampauksia,
aivan yltiöupeita ohjelmia 
ja vieläkin upeampia tyttöjä.
Taso oli niin huima,
ettei siellä ollut kyllä ainuttakaan huonoa tyttöä joukossa.
Italiasta oli tullut kolme kova tyttöä 
ja Ranskasta aivan mielettömän taitava tyttö myös.
Kilpailu yltyikin kamppailuksi ulkomaalaisten kesken.
Nähtiin jo lyhytohjelmassa niin huikeita suorituksia
ja me vaan pyörittelimme ihmeissämme silmiä.
Erikakin katsahti minuun jossakin vaiheessa ja kysyi,
että missä ihmeen sarjassa hän tänä vuonna luisteleekaan ;)
Pitää vissiin vähän vielä puristaa lisätreenejä kehiin,
että joskus voitaisiin antaa edes jonkinmoista haastetta noille upeille tytöille.
Kauniisti Erikakin luisteli,
valitettavasti piruetista puuttui yksi ainokainen kierros taas nostamaan tasoja
ja muutama hyppy oli vähän huolimaton.
Aika hännille jäätiin 14. sijalle lyhytohjelman jälkeen.
Ja vaikka ohjelma olisi ollut puhdaskin,
niin ei sillä vastusta olisi noille ensimmäisille tytöille annettu kyllä millään!
Mutta innolla ja iloisin mielin odoteltiin jo seuraavan päivän koitosta!
Saimme katsomoon suomalaista väriäkin
ja ihanat Reija ja Peppi saapuivat kanssamme kannustamaan!

Kilpailun jälkeen siirryttiinkin heille viettämään ihanaa iltapäivää.
Erika ja Peppi koirapuuhissa kisan jälkeen ;) Kuva: Reija Karvonen

Aika kului taas siivillä ja iltaa kohden lähdettiin ajelemaan
kohti Helskeen hulinoita, jossa vietimme yön.
Helskeen perheessä hulinaa riitti kun heidän nelikko 
ja meidän tytöt touhusivat yhdessä.
Oli niin kotoisa tunnelma ;)
Oli tosi kiva ilta ja niin rentouttavaa istuskella 
ja jutella vaan yhdessä.
Tytöt nukahtivat jo hyvissä ajoin.

Tänään me sitten aamusta kiiruhdimme taas
hallille kummankin tytön kilpaohjelmia seuraamaan.
Alexian sarja oli ensin ja taso oli sielläkin huima.
Ranskasta oli tullut tyttö,
joka normaalisti hyppää kisoissa jo kolmoishyppyjä,
mutta oli nyt vaihtanut hyppynsä kaksoishypyiksi
ja tuli ihan selvästi hakemaan voittoa tuohon sarjaan.
Ja sehän irtosi vissiin kymmenen pisteen erolla seuraavaan.
Edes naisten sarjassa osa ei pyöri niin upeita piruettejä
kuin tuo taitava pieni tyttö pyöri ja mikä varmuus ja vauhti!
Upeaa katsottavaa, mutta kilpailu oli täysin yksin tuon tytön näytelmä.
Seuraavista paikoista kamppailtiin sitten tasaisemmin 
ja kova oli taso tuollakin.
Alexia kaatui kolme hyppyään,
mutta muuten luisteli kivasti.
Ensimmäistä kertaa hyppäsi flipin ohjelmassa,
jonka harmikseen kaatui. 
Lutzia ei tähän ohjelmaan valmentaja 
vielä arvannut laittaa ja se oli varmasti hyvä valinta.
Aika moni tyttö varmisteli ja hyppi helpompia hyppyjä
ja siten ehkäpä puhtaampia ohjelmia. 
Mutta me otimme taas riskillä ja se ei tänään tuottanut hedelmää, 
mutta rohkeus oli upeaa ja yritys kova. 
Alexialla oli kaksoisritti-kaksoisritti-yhdistelmäkin, 
jossa toisen rittinsä sitten kaatui.
Ja koko viikon kun on luistellut ohjelman niin puhtaan kauniisi,
ainoastaan hyppypiruetti on tuottanut vähän harmaita hiuksia, 
erityisesti valmentajalle ;)
Mutta siitäkin jotenkuten selvittiin tänään :)


Sijoitus jäi kuitenkin kahdeksanneksi,
mutta parani viime kisasta kaksi sijaa ;)

Erikalla oli koitos edessä vapaaohjelman kanssa seuraavaksi.

Saksikäsi Erika

Harmillisesti kaatui hänkin kaksi hyppyään
ja tippui tänäänkin ikävästi häntäpäähän.

Ystävykset alkulämmittelyssä

Ihanin valmentaja

Nyt on taas kahden päivän urakka ohi ;)

Nyt pitää miettiä,
miten saadaan kisoihinkin taas sitä itsevarmaa Erikaa.
Harjoituksissa luistelee tuon vaativan ohjelmansa poikkeuksetta puhtaasti,
mutta kisoissa ei sitten millään….
Nyt tarvittaisiin parempia sijoituksia,
jos meinaa oikeasti kisata tammikuun lopulla Sveitsin mestaruudesta!
Mutta ei me lannistuttu,
Erikallakin oli monta osa-aluetta parantunut
jo kahden viikon takaisesta kilpailusta ja muutenkin kauniistihan hän luisteli,
vaikka noita virheitä hiukan liiaksi nyt taas tulikin.
Taso oli uskomattoman hurja ja aivan haltioissaan seurattiin taitavia tyttöjä!
Päivän piristys oli, että Stéphane Lambiel saapui valmentamaan Lisaa
ja samalla meidänkin tyttöjä,


kun alkuverkkasi yhdessä ja tytöt saivat hyviä vinkkejä idoliltaan.
Ensi keskiviikkona sitten pääsevät jäälle hänen kanssaan ;)

Team Finland ja ihana Stephane Lambiel

Meillä oli upea viikonloppu!
Into kasvoi taas sen verran lisää,
että huominen vapaapäivä vaihtuikin treenipäiväksi,
kun tytöt itse sitä valmentajalta pyysivät.

Pojilla oli turnausviikonloppu myös.

Bambi-joukkueet valmiina turnaukseen Verbierissä

Eilen olivat treeneissä
ja hioivat viimeisiä taktiikoitaan kuntoon ennen turnauksia ;)
Daniel lähti ensimmäistä kertaa pelireissulle ja uhoten uhosi,
että laittaa verkot töttörölle.

Siellä se meidän pikku-ukko, numero 3, luistelee ylisuuressa pelipaidassaan ;)
Ja niinhän hän taisteli kiekon itselleen,
upeasti kuljetti kiekon monen vastustajan ohi ja suoraan maaliin!
Sulatti niin monen vanhemman sydämet
ja Alex-valmentaja haki keikon heti Danielille muistoksi 
ja laittoi pikku-ukon housuihin ;)


Tästä se lähtee ;) "Huomasitko äiti, että mä oon sama numero kun Olli Määttä" Terkkuja vaan Ollille ;)

Se koristaa nyt Danin kirjahyllyä,
jääkiekkoilijan ensimmäinen maali 
ja heti ensimmäisessä turnauksessa ;)
Pelipaitakin oli melkein nilkkoihin asti 
kun tuo ihana pikkumies siellä viiletti menemään 
ja taistelutahtoa löytyy enemmän kuin monelta vanhemmalta pelaajalta.
Daniel sanoi nukkumaan mennessään,
että kun peli oli loppu niin kaikki pelaajat
ja aikuiset tulivat taputtamaan päätä ja sanoi,
että hän pelasi tosi makeesti!
Oliver pelasi omaa turnaustaan samaan aikaan Sionissa 
ja hienosti olivat pojat pelanneet sielläkin, 
vaikkei isoveljen maalitili karttunutkaan tällä reissulla ;)

Illalla kokoonnuttiin kaikki kotiin ennen kuin 
Jeren oli vuorostaan lähdettävä maalille torjumaan.

Huippu lapset, huippu joukko rakkaita!
Onnellinen olo!

Kyllä tästä on taas upea aloittaa uusi viikko!
Kaksi tehoviikkoa treeniä ja sitten kohti Luganon kisajäitä!
Nyt hiotaan ohjelmat semmoiseen kuntoon,
että olisi vihdoin onnistumisien aika!
Peukut pystyyn!
Vaikka eikö se niin ollut,
ettei voitto ole tärkeää, 
vaan osallistuminen….
mutta kyllä sitä olisi kiva onnistuakin taas ja
samalla hivuttautua hiukan ylemmäs tuloslistalla.
Sitä lähdetään tavoittelemaan :)
Kummatkin tytöt kylläkin nostivat sijoitusta viimeisestä, 
joten suuntahan on oikea ;)
Eikä valmentaja vielä lähde helpontamaan ohjelmiakaan,
sillä treeneissä ohjelmat onnistuvat poikkeuksetta upeasti.
Kyllä niillä vielä kisoissakin onnistutaan!!!

Ihanaa viikkoa kaikille!!!


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Kiekkokuulumisia

Taas pukkaa tekstiä ;)
Huomaatteko miten aikaansaava minä nykyään olenkaan :D
Kohta te alatte toivoa, 
että pitäisi taas hiukan taukoa, 
eihän näitä ennätä lukemaankaan ;)

Mutta unohdin tyystin viime tekstistä 
Oliverin kauden ensimmäisen turnauksen kuulumiset,
ja ihka ensimmäinen turnaushan tuo oli joukkueena.


Kiekkokoulussahan pelasivat jokavuotisen lopputurnauksen aina, 
mutta muuten on pelattu vain oman joukkueen kesken.
Sionin seurassa ollaan 2-3 vuotta ensin kiekkokoulussa, 
jossa on kolme eri tasoa, 
sen jälkeen sitten noustaan Bambi-joukkueeseen 
ja sitten Binis-joukkueeseen jne.
Oliver kiekkoili kiekkokoulussa kolme vuotta 
ja nousi sitten suoraan Binis-joukkueeseen.
Daniel kiekkoili kiekkokoulussa kaksi vuotta 
ja nousi sen jälkeen Bambi-joukkueeseen. 
Ja kun tuo perheen pienin oli koko kiekkokoulunkin 
pienin silloin juuri 3 vuotta täytettyään 
ja vielä kun nyt nousi jo joukkueeseen 
niin siellä hän päätä lyhyempänä sitten touhottaa menemään.
Alex-valmentaja kyllä sanoi, 
että on koko joukkueen tehokkain treenaaja, 
että ei se aina ikää katso. 
Pelisilmääkin löytyy, tahtoa sitäkin enemmän,
mutta säännöt ja taktiikka ehkä hiukan vielä hakusessa. 
Mutta kukapa sitä olisi seppä syntyessään 
ja pääasia että intoa löytyy ;)
Kyllä kiekkotreeneihin lasketaan aina öitä 
ja Danielin ihka ensimmäinen turnaus joukkueen 
kanssa on edessä tulevana sunnuntaina Verbierissä. 
Oliverilla on myös tulevana sunnuntaina turnaus Sionissa.
Ja tietenkin tytöt kilpailevat koko viikonlopun Genevessä, 
joten koko perhe jakautuu jälleen eri puolille 
Onneksi Oliverin hyvän ystävän ihana äiti 
lupasi hoitaa oman poikansa rinnalla Oliverinkin turnauspäivänä. 
Joten tuo puoli on hyvin hoidossa 
ja kaikki pääsevät viettämään mieleistä päivää harrastustensa parissa, 
vaikka meitä vanhempia on vain kaksi ;)

Mutta Oliverin viime turnaukseen siis.
Pelit sujuivat ihan hienosti joukkueena. 
Idea löytyi heti ja hiukan osasivat välillä rakentaa 
jo kunnon pelitilanteitakin,
vaikka useinhan se on vielä sitä, 
että koitetaan yksin läpi ja maaliin.
Kolme peliä, 
joista ensimmäinen meni hiukan ihmetellessä vielä. 
Seuraavasta tulikin sitten voitto 
ja kolmaskin oli ihan tosi tasaista.
Pelaajat olivat itse kaikki tyytyväisiä,
Oliverkin tokaisi,
että hävittiin melkein kaikki,
mutta kuitenkin melkein voitettiin.
Nyt entistä innokkaampana ovat lähdössä 
sunnuntaina seuraavaan koitokseen.
Danielkin on uhonnut laittaa verkot töttörölle 
ja tehdä jopa ylälämärin, 
jota on ahkerasti kotipihalla harjoiteltu ;)
Sinisellä harjoituskiekolla se saattaa sinne joskus mennäkin, 
mutta musta kiekko on kuulemma tyhmä kun se ei vaan nouse ;)

Sunnuntaina sitten nähdään
miten pienimmänkin kiekkoilijan luistin kulkee ;)
Ja tietääkö kumpaan maalliin sitä hyökättiinkään ;)

Tytöt kamppailevat Genevessä kansainvälisissä kilpailuissa.
Hiukan kyllä jo jännittää,
äitiä meinaan ;)

Pojat olivat edustuksen kauden ensimmäisessä pelissä pitämässä mailakujaa ;)


Bambi-joukkueen valmentajakaksikko Jere ja Alex
Niin ja kun kiekkoilun makuun nyt kerran päästiin,
niin viime keskiviikkona Sionissa kamppailtiin loistava matsi.
Luganon liigajoukkue vastaan Sion.
Suomalaista väriäkin nähtiin kaukalossa kun Ilari Filppula
taisteli hienosti voittoon Luganon joukkueessa,
vaikka me kovasti Sionille voittoa toivottiinkin ;)

Pelin jälkeen oli kiva tavata Ilaria ja vaihtaa kuulumisia.
Hallilla oli muitakin suomalaisia tuttuja ja oli ihan loistoilta!




Iloista loppuviikkoa kaikille!!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Onnellinen porukka

"Mä saan kokoajan ihan sairaan makeita ylälämäreitä" 

Se olisi uusi viikko taas käsillä.
Meillä päivät menneet samaan entiseen malliin.
Pojat pelaavat pihalätkää,
jos ei kiekkotreenejä ole luvassa jäällä,
ja tuo ilo ja into on ihanaa seurattavaa!!!
Aamu alkaa kello kuusi,
kun perheen pienin hiipii yöpuvussa sängyn viereen
ja kuiskaa,
että saako mennä lämimään pihalle…
Jos ei ole valppaana ohjastamassa aamuaskareisiin
ennen lämäreitä, 
niin sieltä se löytyy paukuttamassa kiekoilla 
ja palloilla pitkin maalia.
Naapuriparat!
Ja vielä jos isoveli kuulee tämän,
niin oitis heitä on kaksi ja meteli sen mukainen!

Viikonloppu meni kiireisissä merkeissä 
tuttuun tapaan.
Lauantainakin kaikilla oli treenit samaan aikaan
ja eri paikoissa, 
Erikalla vielä leiri Lausannessa,
jonne lähdin häntä viemään.
Samalla kerkesin tavata ihanaa ystävääkin 
Erikaa odotellessa.
Illalla saimme vielä mieleisiä vieraita iltaa istumaan,
kun Jeren valmentajakolleega ja Danielin valmentaja
saapui perheineen meille.
Tytöillä oli luistelukaverit yökylässä, 
joten hulinaa ei puuttunut.
Kaikilla oli aivan loistava ilta.

Mutta nyt ollaan taas uudessa viikossa. 
Nämä päivät vaan hupenevat 
ja tekstiä ei tunnu syntyvän tänne sitten millään.
Sitä on muka niin kiireinen 
ja iltaisin sitten liian poikki ajattelemaan mitään järkevää.
Aika lentoahan nämä päivät ovat, 
mutta samanlaisia ne oli ennenkin 
ja silti kerkesin vielä päivitellä blogia 
ja tehdä kotonakin kaikkea enemmän kuin nykyään. 
Oonkohan mä hidastunut tässä vuosien saatossa…
vai johtuukohan se tästä juoksemattomuudesta ;)
Päätin testata ja nyt olen viimeisen viikon testannut juoksua entiseen malliin, 
eli päivittäin. 
Polvi ei siitä ehkä ihan tykkää,
mutta ei se ole huonommaksikaan mennyt,
joten aion jatkaa.
Eihän tuosta tervettä polvea enää taida tulla,
mutta jos tälläisenä pysyisi,
niin huippua jo tämäkin!
Tänään mittariin kertyikin juoksukilometrejä puolen maratoonin verran 
eli 21 km ja olo oli aivan mahtava. 
Tuon hyppääjän polvi-diagnoosin jälkeen olen enimmillään juossut 
semmoista 15km:n lenkkejä ja harvemmin niitäkin,
mutta nyt viikon verran sitten päivittäin 12km
ja tänään tuo pidempi lenkki.
Ja ensimmäiset kuukaudethan meni täysin juoksematta 
ja koko vuosi on minulle ollut kyllä juoksuton
kun ei ole päässyt kunnolla juoksemaan 
ja olen jotenkin tuntenut eläväni vain puoliksi.
Olen koittanut löytää uutta intohimoa salitreenistä,
joka on ihanaa, mutta ei se ole sama kuin juoksu,
olen kokeillut uimista tosissani, 
ja selannut vaikka ja mitä vaihtoehtoja,
mutta mun juttuni se on vain tuo juoksu ja sillä siisti!

Pinkaisin salillekin tänään ja ennätin kirjoittaa blogin, 
tehdä töitä, siivota, pestä pyykkiä, 
pakata auton treenejä varten(lounaan olinkin valmistanut jo edellisenä iltana), 
hakea lapset koulusta ja heittää treeneihin ja takaisin kouluun.
Ensin juoksin itsekseni 12km ja sitten lapset pyörillä mukaan 
ja 9km lasten fillareiden perässä.
Kipusin itsekseni rinteemme huippua kohti ja laskeuduin alas, 
lasten kanssa sitten nousimme hiukan vähemmän 
ja valitsimme pyörille sopivamman reitin, 
jossa kuitenkin pieniä iloisia haasteita.
Ihanaa kun lapset rakastavat tälläisiä puuhia yhtä paljon kuin minä. 
Nämä ovat ihan parasta yhdessä oloa. 








Päiviin on mahtunut paljon ilon aihetta, 
mutta myös huolta ja surua. 
Rakkaan ystävän sairaus on puhuttanut,
huolettanut ja pelottanutkin,
mutta onneksi kaikki kääntyy parhain päin.
Usko tulevaan on kova!

Meidän jäähalli menetti tänään aamulla nuoren,
vain 21-vuotiaan kiekkoilijan auto-onnettomuudessa,
ja tuo uutinen pysäytti taas niin kovaa.

Eläkää kaikki tässä ja nyt. 
Antakaa aikaa läheisillenne,
hullutelkaa, 
unelmoikaa,
haaveilkaa, 
rakastakaa,
naurakaa mahat kipeiksi
 ja uskokaa itseenne.
Elämä on tässä ja nyt!
Usein se kaikista tärkein 
ja rakkain on liian lähellä,
ymmärtämättä sitä
ennen kun sen menettää!
Halaukset kaikille teille rakkaille,
olette niin valtavan tärkeitä!!!

Iloista ja aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!