Leijonajuhlaa

Nyt ne on pojatkin sitten virallisesti Lausannen seuran edustajia.

Lauantaina illalla starttasi kausi heilläkin vihdoista viimein.

Vanhan seuran kanssa he ovat olleetkin jo jäällä muutaman viikon

ja jatkavat edelleen niin kauan kunnes päästään uuteen kotiimme,

mutta samalla sunnuntaisin luistelevat jo uudessa seurassakin

kun kurvaamme sinne joka tapauksessa tyttöjen luisteluiden vuoksi.

Uuteen kotiin pääseminen onkin sitten vielä

aika monen mutkan takana!

Ette edes usko miten pitkä prosessi talon myyminen 

ja uuden ostaminen voikaan olla?!

Ei kuule tapahdu ihan päivässä tai kahdessa,

ei edes kahdessa viikossa,

kaksi kuukautta taitaa olla realistinen aika!

Täällä edelleen siis odotellaan,

että saadaan nimet vihdoista viimein paperille notaarin luona 

ja pääsisimme siirtymään jo uuteen paikkaan!

Koulujakaan ei voida lapsille vaihtaa ennen kuin on asuinosoite 

ja ollaan fyysisesti uudessa paikassa.

Mutta samaan aikaan ei sitten millään kuitenkaan päàstä vielä sinne uuteen paikkaan…

ja minä, ehkä maailman malttamattomin ihminen, tässä sitten vain odottelen ja ihmettelen….

Olen minä koittanut kaikkeni tämän asian eteen tehdäkin, mutta ei auta ei!

Nyt siis vain odotellaan ja toivotaan, 

ettei tämä ainakaan yhtään enempää enää veny, 

tai muuten saatetaan vietellä vielä joulukin täällä vanhassa kodissa!

Mutta nyt vielä viikonloppuun.

Perjantaina meillä oli tyttöjen pitkät treenit, 

kun olivat koko iltapäivän koulusta poissa ja treeneissä Lausannessa iltaan saakka.

Illalla olikin sitten poikien kiekkokauden avaus Sionissa. 

Meille se oli ns läksiäisjuhla.

Ihana oli olla vielä heidän kanssa. 

Upeaa porukkaa ja on ollut kiva olla osana heitä, 

mutta nyt on aika siirtyä uusiin ympyröihin.

On se monelle kova pala, 

Jerekin kun on jo osa sitä hallia, 

sen verran ahkerasti siellä auttanut ja vaikuttanut vuosien varrella. 

Mutta kaikki kyllä ymmärsivät tilanteen, 

vaikka sanoivatkin, ettei haluaisi päästää pois.

Lauantaina aamusta kurvasin tyttöjen kanssa Lausanneen tyttöjen treeneihin.

Alexia lähti ystävänsä luokse treeneistä ja me huristelimme Erikan kanssa takaisin kotiin.

Erika olisi halunnut jäädä luistelukavereiden luokse myös Lausanneen 

ja muutama kyynelkin vierähti kun piti lähteä kotiin.

Mutta Erikan ystävät täällä Savièsessä olivat järjestäneet Erikalle yllätyssynttärit, 

joista neiti ei tiennyt mitään. 

Sain kun saikin hänet sitten suostuteltua kotiin 

ja yllätyssynttäreihin pyjamabileisiin.

Nappasin Jeren ja pojat kytiin sekä Emilian ja Arton 

joiden kanssa viikko hujahti mukavissa puuhissa 

ja heidän oli aika lähteä kotimatkalle.

Pojat oli kutsuttu lauantain Leijonajuhliin esiteltäviksi,

jokainen joukkue esiteltiin siellä 

ja pääsivät katsomaan Lausannen edustuksen peliä ruotsalaista joukkuetta vastaan.

Pelin jälkeen sitten esiteltiin joukkueet 

ja pojatkin pääsivät uuden joukkueen kanssa lavalle heiluttelemaan :)

Seuraavana aamuna, sunnuntaina, sitten alkoikin jäätreenit.

Heti pukkarissa Daniel harmitteli kun hänellä ei ole Lausannen seuran paitaa,

että haluaisi semmoisen.

Valmentaja ilmestyi samalla uudet treenipaidat kädessään ja Danielin toive oli kuultu.

Pikkasen jelleinä pojat kipittelivät jäälle.

Mahtavat treenit ja

upeasti kyllä isompaakin porukkaa liikuteltiin jäällä 

ja jokainen sai hienosti valmennusta.

Jäimme vielä seurailemaan seuraavankin ryhmän treenejä, 

sen verran mielenkiintoista.

Sunnuntaina meillä oli naapurissa kivat uima-allaspippalot.

Kaikki viihtyivät ;)

Nyt on uusi viikko jälleen startannut ja tänään tytöillä oli neljä jäätuntia ja oheiset.

Huomenna kerkeävät vain oheisiin ja loppuviikkokin menee aika pienillä jäämäärillä.

Valmentajia harmittaa tämä tilanne vähintään yhtä paljon kuin meitäkin,

mutta ei auta itkut markkinoilla.

Pitää vaan toivoa, että muutto olisi nyt pian ja pääsisimme pian treeneihin kunnolla kiinni!

Lausannen seuralla on upeasti jääaikaa,

mutta kaikki jäät on aamulla, päivällä ja iltapäivällä. 

Me ei ilman vapaata koulusta päästä yksiinkään treeneihin ja kun ajomatkaakin on tunti per sivu, 

niin ei kyllä ihan kauhean moniin treeneihin päästä.

Kuukausi menee näin, mutta toivottavasti ei enempää tarvitse sinnitellä enää.

Ensimmäiset kilpailut ovat vajaan kahden viikon kuluttua ja hiukan kyllä jännittää!

Ihanaa päästä seuraamaan kaikkien uusia ohjelmia ja haistelemaan taas kisafiilistä! 

Ne on niin kivoja päiviä!

Tytöt ovat jo ihan fiiliksissä myös!

Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille!

Täällä taas!

Vielä hetken meidän kotimaisemina

nämä taianomaiset ihanuudet.

Voi tavaton kuinka aika kiitää!

On pitänyt päivitellä kuulumisiamme,

mutta en ole saanut riviäkään aikaiseksi 

tänne taas moneen kuukauteen,

vaikka mielessä onkin ollut monen monta kertaa.

Toisaalta, ehkä jopa parempikin,

etten ole ihan kaikkea tänne rustannutkaan,

sillä ajatukset eivät ole oikein pysyneet kasassa koko kesän aikana.

On ollut elämäni stressaavin,

mutta toisaalta samaan aikaan aivan mahtava kesä.

Paljon on tapahtunut ja paljon saa vielä tapahtuakin ennen

kuin tämä elämänvaihe on ohi

ja uudet tuulet puhaltelevat lopullisesti meidän perheelle.

Mutta valaistaan nyt hiukan tätä kuvioa teillekin ;)

Eli keväällä teimme ison ratkaisun ja tytöt siirtyivät luistelemaan Lausannen seuraan

(vajaan 100km:n päähän täältä meiltä).

Lähin seura, jossa on mahdollista mennä eteenpäin ja jatkaa luistelua Sveitsin mestaruustasolla.

(jonne Alexiakin nousi kevään testien kautta myös)

Valinta oli lopulta helppo, vaikka siihen liittyi toki paljon tunteita,

jätimmehän taakse heti päätöksen jälkeen tietyllä tavalla jo 

koko vanhan elämämme täällä kantoonissa

ja aloimme rakentamaan uutta elämään Lausannen suuntaan.

Jeren työt siirtyivät alkuvuodesta tuonne Lausannen nurkille myös,

joten siksikin tämä ratkaisu tuntui juuri oikealta.

Lapset ovat olleet ajatuksesta kokoajan innoissaan.

Jokainen lapsista on alusta asti ollut heti muuttamassa Lausanneen

ja tyttöjen seuran vaihto sujui mahtavasti.

Heidät on otettu niin upeasti vastaan, ettei tälläisestä osattu edes unelmoida.

Koko kesä ollaan treenattu ahkerasti Champeryn hallilla,

joka on puolessa välissä matkaa, joten olemme voineet asua edelleen täällä kotona.

Ajatus oli saada tämä kotimme myydyksi kesän aikana ja vaikka tiukille meni, niin näin syksyn kynnyksellä muutto alkaa näyttämään todennäköiseltä,

mutta malttamattomankin pitää tässä vielä hetki malttaa.

Koulut alkoivat viime torstaina meillä täällä Savièsessa ja huomenna Lausannessa…

Lapset aloittivat nyt koulun täällä ja toivottavasti pian siirtyvät Lausanneen.

Juttelimme keskiviikkona rehtorin kanssa tilanteestamme ja hän on paras rehtori kyllä ikinä ja tukee tyttöjä täysin.

Hänen valtuudet eivät ihan riitä myöntämään tytöille vapaata kaikkiin luisteluihin, joita Lausannen seuralla riittää 3-5 tuntia päivässä, mutta lupasi neuvotella opettajien kanssa ja ainakin yksi kokonainen iltapäivä per viikko onnistuu antamaan luisteluvapaata ilman ongelmia. siihen lisäksi keskiviikon vapaa iltapäivä ja viikonloput, niin kyllä me näillä tunneillakin ehkä alkuun päästään :)

Viikko sitten sunnuntaina aukesi uuden kotihallimme ovet ja olemme tämän viikon nyt viettäneet siellä.

Koulujen alkukin käynnistyi tytöillä niin, että ensimmäiset päivät olivat vain aamupäivät koulussa ja puolilta päivin kurvailivat jo jäällä Lausannessa.

Tytöt saivat omat viralliset pukuhuoneet lukollisilla kaapeilla ja sinne on viikattu kaikki luisteluvaatteet kauniisti, ostettu evästä ja koristeltu tarroin ja piirrustuksin.

Päävalmentajammekin on tullut vihdoin tutuksi.

Meillä Ranskan luistelukoulun kanssa yhteinen päävalmentaja, joka saapuu vain muutaman kerran viikossa vetämään treenejä, muuten luistelemme meidän mahtavien "kakkosvalmentajien" kanssa, jotka niin ikään tulevat samaisesta luistelukoulusta.

Näin kolmen tehokuukauden jälkeen on todettava, että jos olisin aikaisemmin tiennyt mitä uusi seura tuo tullessaan, luulen, että olisimme vaihtaneet tänne jo vuosia sitten. Vasta jälkikäteen on tajunnut miten kamalassa tilanteessa me todella olimme viimeiset vuodet.

Eihän se kenenkään vika varsinaisesti ollut,

siinä sopassa oli niin paljon vastoinkäymisiä ja vaikeita aikuisten omia ongelmia,

joista viattomat lapset kärsivät. Toivon vaan, ettei enää yksikään lapsi kuitenkaan joudu siihen pyöritykseen, jossa niin meidän tytöt kuin muutkin joutuivat kyllä keskellä aikuisten harmillisia ongelmia.

Mutta se siitä, onneksi on mennyttä elämää ja olihan siellä onneksi paljon ihaniakin muistoja ja hyviä hetkiä, ensimmäiset vuodet vain ja ainoastaan niitä!

Onneksi sinne jäi muutama napakka ja ihana organisoija vielä työskentelemään, toivon sydämestäni, että vastoinkäymiset muuttuvat vielä voitoksi heilläkin!

Meidän aika oli kuitenkin vaihtaa maisemaa ja se oli paras päätös ikinä!

Ensi kuussa on ensimmäiset kilpailut ja ne ovatkin heti omassa kotihallissamme.
Tästä tämä siis todenteolla nyt sitten alkaa ;)

Kaudesta tulee varmasti haastava,

uusien valmentajien kanssa on sujunut upeasti,

mutta jokaisella osa-alueella on valtava määrä töitä

ja niin paljon korjattavaa ja vaihdettavaa, että kausi ei tähän hommaan taida riittääkään.

Jokaisen treenin jälkeen tyttöjä naurattaa aina tuntien tapahtumat,

pienet kivat humoristiset jutut, joita mahtuu tunteihin.

Valmentajilla ja seurakavereilla on mielettömän hyvä huumori 

ja se kantaa jo pitkälle kovan työn rinnalla.

Erikalle myönnettiin sveitsin olympiakomitean talent-kortti ensi kaudeksi.

Ja Alexia luistelee talent-ryhmässä myös ensi kaudella,

itseasiassa talent-ryhmän leirit starttasivat tänään niin ikään Lausannessa.

Paljon on uusia tuulia siis edessä ja upeita hetkiä jo takana.

Ja me olemme valmiina ottamaan uuden arjen vastaan,

kunhan nyt nämä kaikki muuttoasiat sujuisivat mallikkaasti!

Poikien kiekkoporukka otti raskasti lähtömme.

He kirjoittivat kauniisti,

kuinka tulevat kaipaamaan poikia ja valmentaja-Jereä.

Epäilivät, ettemme tule viihtymään Lausannessa,

vaan olemme vuoden kuluttua heidän luona takaisin.

Katsotaan kuinka meidän käy.

Paljon on varoiteltu Vaudin kantooniin siirtymisestä.

Toisaalta, paljon on ihasteltukin, että rohkeasti lähdemme matkaan.

Elämässä ei saavuta mitään, jos ei uskalla mistään luopua.

Välillä luopuminen kirpaisee, mutta olen varma, että se kannattaa ja avaa uusia ovia mukanaan.

Olemmehan eläneet ennenkin vastaavissa tilanteissa ja aina muutos on ollut hyvästä ja ollaan saatu kokea ja nähdä paljon.

Meillä on ollut upeat 11 vuotta täällä kauniissa Savièsen kylässä,

jossa meistä on pidetty hyvää huolta
ja lapset ovat saaneet upean pohjan elämään pienessä rauhallisessa
Alppikylässä mahtavien ihmisten ympäröimänä.

Lasten kasvaessa on kuitenkin luonnollista,
että harrastukset vievät kauemmas ja tarve kasvaa. 

Me haluamme tottakai tukea lapsia heille tärkeissä asioissa
ja mahdollistaa jokaisen tärkeimmät haaveet.

Ei heistä mitään mestareita tarvitse tulla,

kunhan saavat tehdä sitä mitä rakastavat ja niin paljon kun haluavat,

onhan kyse upeista harrastuksista ja mahtavasta elämäntyöstä,
josta voi vielä kehittyä mitä tahansa.

Ainakin he saavat ja ovat jo saaneet siitä upean urheilullisen elämänalun,
paljon oikeaa asennetta , mahtavan verkoston
ja ihan varmasti ikuisia ystäviä.

Isoja, tärkeitä asioita <3

Poikien syntymäpäivät kuluivat Sionin seikkailupuistossa

Koko kesä on mennyt lasten käsilläkävelykilpailujen merkeissä ;)

Ihana Teemukin piipahti Sveitsin jäillä ;)

Vielä Sveitsin kansalaisuudesta.

Kahden vuoden prosessi päättyi siis toukokuun lopulla ja juhlallisesti saimme kaksoiskansalaisuuden.

Kaksoiskansalaisuus vaati 12 asuttua vuotta täällä Sveitsissä ja sitten tuon kahden vuoden projektin, jossa kävimme kunnan komitean edessä haastateltavana koko perhe. Tämä meidän kunta on hyvin poliittinen kunta ja täällä oli lukuläksynä Sveitsin politiikkaa. Selviydyimme siitäkin kunnialla. Seuraava vaihe oli kantoonimme komitean haastattelu ja poliisin yllätyshaastattelu. Papereita ja kansalaisuusjuhla.

Lapsille tämä on erityisen upea juttu, he saavat olla myös synnyinmaansa kansalaisia.

Mutta nyt nukkumaan ja kohti uutta viikkoa.

Ihania, iloisia syyspäiviä kaikille!

Kesäloman nopeat kuvakuulumiset :)

Se on näköjään joka kesä sama juttu,
ettei tänne sitten meinaa millään saada tekstiä aikaiseksi.
Lisäilen muutamat kuvat ja palaan kohta seuraavan postauksen parissa vähän kuulumisiimme :)

Uuden seuran kesätreeneihin koitimme päästä aina kuin mahdollista

Pojillakin omat kesätreenit 

Jäällä on vietetty aikaa ahkerasti koko kesä!
Uudet ohjelmat,
uudet tekniikat,
uudet valmentajat,
uudet ystävät,
uusi seura,
uusi luisteluelämä!
Ihanaa,
mahtavaa ja
upeaa!
Ei olisi parempaa valintaa voitu tehdä!!!!

14. vuoden jälkeen koko perheellemme myönnettiin Sveitsin kansalaisuus.

Kaksoiskansalaisina jatkamme tästä eteenpäin

Ja mitäpä kesäpäivät olisikaan ilman aikaisten aamujen pihalätkäpelejä.

Sion voitti jalkapallon Sveitsin cupin 

ja tunnelma keskustassa oli uskomaton!

Jopa seuraavan päivän lehti käytiin painattamassa 

keskellä yötä valmiiksi ja jaettiin torilla kaikille.

Ja vielä viimeisenä toukokuisen viikonlopun juhla Saviesestä.

Jere oli jääkiekkokavereiden houkuttelemana ensimmäistä kertaa mukana 

juhlassa ja pitkä päivä asetta kantaen.

Tytöillä oli uuden seuran kahden viikon kesäleirikin 

ja oli ollut upeimmat viikot ikinä.

Leiristä jäi niin paljon ihania muistoja ja 

oppeja, että näillä jaksaa taas pitkälle.

Mukana oli niin Ranskan luistelukoulun porukkaa kuin kaikki uudet seurakaveritkin.

Monacon prinsessa Alexandrakin oli mukana koko leirin ajan ja

Erika ei edes tiennyt, että hän on prinsessa.

Alexia oli tietoinen asiasta ja kertoi siskolleen leirin jälkeen tokaisten, 

ettei itsekään olisi tiennyt, jollei valmentaja olisi kertonut, 

sillä oli leirillä kokoajan ilman kruunua ja mekkoa :D

Alexia ja prinsessaunelmat.

Kesä kului siis tällä kertaa täällä kotosalla,
ja naapurimaita kierrellen.
Enimmäkseen luistimilla
ja uuteen kotikaupunkiimme tutustuen,
mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa ;)

Ihanaa syksyä kaikille!