maanantai 10. syyskuuta 2012

Syksyn odotusta....

...vaikka kesä jatkuukin hurjissa hellelukemissa. Lämpömittari on jämähtänyt kolmenkympin liepeille ja lämmittää vähän liiankin kuumasti.
Mä jo niin luulin, että syksyä kohden mennään. Odotan jo ruskaa ja viileämpiä päiviä, vaikka nautin toki kesästäkin. Olisi vaan kiva jo kaivaa villapaidatkin kaapista esille ja tilasin juuri aivan ihanat uudet Uggit Erikalle ja minulle, joiden käyttöä tietenkin odottelen myös innolla ;) onneksi niitä voi jo käyttää jäähalleissa vaikka shortsien kanssa ;)

Muokkasin hieman blogin ulkoasuakin syksyisemmäksi, jospa se nopeuttaisi hiukan syksyn saapumista...

Kävimme Danielin kanssa ihanan reippaan ylämäkipyörälenkin taas aamusta ja jo kahdeksan jälkeen oli paahtavan kuuma, kaiken lisäksi valitsimme taas hieman liian jyrkän reitin, sillä kahdesti pyörä alkoi keulimaan Daniel istuessa takana ja mäen ollessa liian jyrkkä meidän kulkuneuvollemme. Mutta hyvin nousi muut kohdat ja kyllä taas tunsi pyöräilleensä kun kotiin palattiin reilun tunnin jälkeen. Danielille oli niin rankkaa puuhaa kirittää äitiä, että kotona uni tuli istuvilteen ruokapöydän ääreen eilisistä kakkueväistä nauttien.


Illalla vielä innostuin juoksulenkillekin lasten nukahdettua. Ihana aina sulkeutua salille, avata rauhassa tv ja juosta, juosta ja juosta. Jerekin liittyi lopulta salille seurakseni nostelemaan puntteja. Meidän yhteistä kahdenkeskistä aikaa ;)
Tytöillä oli tänään ilta vapaana treeneistä, vain lounastreenit ja illalla puuhastelimme mukavia touhuja lasten kanssa kotipihassa leikkien ja pyykkejä viikkaillen ja silittäen. Baletin opettaja olisi halunnut ottaa tytöt maanantaisinkin tunnille, mutta päävalmentajamme oli sitä mieltä, että yksi baletti viikossa riittää ja tytöt ovat ansainneet nyt syksyllä leppoisammat illat ennen loppuvuonna alkavia kahtia iltaextratreenejä.

Juuri ystäväni kertoi miten heidän tuttavansa oli lopettanut Erikan ikäisenä taitoluistelun kilparyhmässä ja vaihtanut luistelun neljään muuhun lajiin. Siltikin hänelle jäi enemmän vapaa-aikaa kuin luistellessa ja harrastaessa vain luistelua. Se kertoo lajin rankkuudesta ja kuvaa hyvin tätä hulinaa, jota taitoluisteluperheissä eletään. Sitä kyllä pitää harrastaa intohimoisesti, ei siitä muuten mitään tule. Jäähalli on kuin toinen koti ja luistelukaverit ja valmentaja kuin toinen perhe.

Tässä syksyä odotellessa lisään yhden kevätkuvan vuosien takaa lähilammeltamme, jonka ihana kälyni Suvi taitavasti on ottanut. Tämä on yksi lempi kuvistani.



Ihanaa viikkoa kaikille! Nauttikaa villapaitakeleistä, vai mahtoikohan Suomeen saapua hellesäät kuten olin lehdestä lukevinani, että niin ennustettiin jokin aika sitten.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti