Vaivaisista kohti kisakuntoa…. ehkä?!

Nyt voisi vaihtaa tämän blogin teemaksi sairastupa Turunen.

Täältä näyttää tulevan nyt sairaskertomuksia toinen toisensa perään…

Mutta positiivisinta on, että toistaiseksi enää tässä talossa äiti sairastaa.

Ette edes usko kun kerron kaiken mitä täällä nykyään tapahtuu…

Viime viikon keskiviikkona Alexia tuli näyttämään vatsaa

ja selkäänsä jonne oli ilmestynyt valtavasti punaisia näppylöitä.

Olin täysin vakuuttunut,

että näppylät ovat antibiooteista johtuvaa ihottumaa,

lääkekuuri angiinaan kun oli loppunut muutama päivä takaperin.

Annoin vähän Zyrteciä ja lähdimme treeneihin.

Rijana huolestui kuitenkin näppylöistä ja aloimme yhdessä pohtia,

jos onkin jokin rokko.

Ei muuta kuin lastenlääkärin vastaanotolle tarkistamaan tilannetta.

Lääkäri pohti, että saattaisi olla viides tauti eli parvirokko

tai sitten juuri allergista ihottumaa tai näppylöintiä,

mutta melkoisen kova reaktio.

Muut rokot kuitenkin lääkäri sulki pois saman tien.

Testejä otettiin,

muttei niistä löytynyt mitään ja

lääkärinkin diagnoosiksi jäi allerginen reaktio.

Näppylät kutisivat muutaman päivän,

ensin vatsassa ja selässä ja sitten jaloissa ja käsissä.

Lauantaina aamuun menneessä kaikki oli kuitenkin hävinneet

eikä kenellekään muulle ainakaan toistaiseksi ole ilmestynyt mitään.

Jottei elämä kävisi liian helpoksi niin lauantaina sitten napsahti

minun polveni ensin treeneissä ja lopuksi viimeinen niitti sattui kotona rappusissa.

Nyt en pysty kävelemään ensinkään ja kinkkaan tai kävelen kepeillä.

Meille oli tulossa koreografimme miehensä kanssa iltaa istumaan

ja kiireellä laitoin kaikki valmiiksi ja valmistelin illallista

kun yhtäkkiä kiire sitten loppuikin kuin seinään

enkä päässyt liikkumaan oikeastaan ensinkään.

Sunnuntaina jalka oli sen verran kipeä vielä,

etten saanut luistimia jalkaan,

joten jätin jäätreenit sitten väliin

ja kinkkasin ja kuskailin tyttöjä treeneihin,

omat valmennukset jouduin perumaan.

Kuten nyt koko alkuviikon olen joutunut tekemään.

Ja huono omatunto vaivaa kun en pääse vetämään treenejä.

Tiedän, että siellä kyllä pärjätään ilman minuakin,

mutta samalla tiedän, ettei se mitään herkkua ole

jakaa minunkin ryhmää muille ja valmentaa liian suuria ryhmiä

ja vielä eritasoista porukkaa.

Mutta pidetään peukkuja,

että pian olen remmissä taas mukana ;)

Tiistaina kävin ensimmäisellä lääkärillä,

joka tutki hetken ja otti röntgenkuvat.

Kipeän jalan polvilumpiossa oli "murtuma", 

jota ei valitettavasti näe kunnolla tuosta kuvassa, 

on hiuksen hienosti polvilumpion viiltänyt kahteen osaan,

siisti tasainen viiva ja lääkäri kirjoitti lähetteen ortopedille eilen aamuksi.

Ihmetteli murtumakohtaa ja sen erikoista kuvaa.

Ortopedi sitten tutki vain pienen hetken kuvia ja totesi,

ettei ole niistä ensinkään huolissaan.

Kysyi olenko lapsena mahdollisesti kaatunut joskus pahastikin tälle polvelle

ja kyllähän sitä on niin lumilautaillessa suurista hyppyreistä(hullu kun olin)

kuin aikoinaan moottoripyöräillessäkin kaaduttu tämän polven päälle,

joten on saattanut sieltä juontaa tuo särkynyt lumpio,

joka on siis kunnossa, mutta näkyy edelleen kuvissa.

Ortopedi kirjoitti lähetteen magneettikuviin perjantaiksi

ja samoten tuli muutaman kuukauden fysioterapiajakso nyt sitten minulle.

Eli jatkan nyt Erikan jälkeen sitten fysiossa.

Erikan jalka vaikuttaa mahtavalle!

Tiistaina sai fysioterapeutilta luvan hyppyihin jäälläkin 

ja onnellinen hymyilevä tyttö olikin kuin aurinko eilen luistimet jalassa, 

vaikka pientä varovaisuutta onneksi olikin.

Hyppi akseleita ja kaksoishyppyjäkin vähän jo kokeili eteenpäin eli kahdelle jalalle.

Kaksi reipasta jäätuntia takana eilen

ja tänään vielä lounastreenit 

ja illalla sitten fysiossa saadaan tietää miten jalka on näihin treeneihin reagoinut.

Ensi viikon viikonloppuna olisi kaksi kovaa kisaa edessä,

en yhtään osaa ennustaa miten neiti on niihin valmis,

mutta toivoa pikkaisen on, kun viime viikolla kaikki näytti vielä täysin utopistiselta.

Ensi viikolla on vielä Erikalla urheilulääkärin kontrolli ja vasta sitten teemme päätöksen kisojen suhteen yhdessä lääkärin kanssa.

Vaikka tässä ei kyse ole vakavemmista asioista niin kyllä välillä meinaa ottaa voimille tämä sairastelu.

Sitä Erika on tehnyt niin valtavan työn kaiken tuon eteen ja tiedän miten kova pala on jäädä pois treeneistä ja kilpailuista ja vaikka tälläisetkin kokemukset kasvattavat varmasti niin kyllä se silti tuntuu samalla niin kovin epäreilulta kun neiti on kärsinyt viimeisen vuoden aikana jo kolmesta loukkaantumisesta. Jospa nyt olisi terveempiä päiviä sitten edessä. Mä sentään säilyin aina tänne 33. ikävuoteen saakka ennen loukkaantumisia.

Ja sanoinkin, että itse parantelen polveani vaikka vuosikaudet, 

kunhan tytöt saisivat olla terveinä, 

kuten tietenkin pojatkin!

Ainiin, ja sitten iloiseen uutiseen. 

Sillä Jere kävi tiistaina Bernissä irtisanomassa itsensä. 

Irtisanominen oli kova shokki monelle ja puhelimet ja 

sähköpostit kävivät kyllä koko illan ja seuraavan aamun kuumina. 

Pomo oli niin pahoillaan ja entinenkin pomo soitteli asian tiimoilta 

kun uutinen oli saavuttanut hänetkin. 

Mutta kaikki sanoivat myös, 

että ymmärtävät Jereä paremmin kuin hyvin. 

Ja olisivat varmasti itse toimineet täysin samalla tavalla. 

Neljän pienen lapsen isää tarvitaan enemmän kotona 

kuin reissutyössä ja uudet haasteetkaan ei kuulosta ensinkään hullummilta. 

Jere siirtyy siis kevään aikana tuotannonjohtajaksi Sioniin. 

Ilolla ja innolla odotamme uutta arkeamme, 

tavallista perhearkea, jossa isäkin on joka ilta kotona meidän kanssa. 

Olemme niin onnellisia!

Jääkiekkotouhutkin etenevät ja Jerelle tarjottiin nyt uusia hommia 

ja uuden joukkueen valmennusta. 

Päävalmentaja olisi ollut halukas siirtämään Oliverin suoraan kaksi tasoa ylemmäs… 

ja minä olen epäillyt onko Oliverista vielä edes seuraavalle tasolle ;) 

Mutta taitaa Oliver nyt siirtyä vain yhden tason ylemmäs, 

se oli Jeren toive samoin Jere ottaa sen jengin valmennettavaksi. 

Danielin kohtalo on edelleen auki, 

saattaa olla liian pieni vielä siihen joukkueeseen, 

vaikka luistelutaito riittäisikin mainiosta, 

mutta pää ei saata vielä riittää ;) 

Mutta nyt oli miten oli on näitäkin asioita helpompi organisoida 

kun Jere on illat sitten mukana kuvioissa eikä työreissuilla. JEE!!!!

Eli kaikista sairasteluista huolimatta sitä on paljon ilonkin aihetta elämässä 

ja kyllä mieltä jaksaa lämmittää aina vaan ihanat valmennettavat, 

jotka jaksavat odottaa tervehtymistäni ja viestitellä kuinka odottavat että olen taas jäällä. 

Toivottavasti pian olen mukana jäällä taas!

Eilen kinkkasin keppien kanssa jo tunnin lenkin Erika seuranani. 

Ja aamulla kipittelin yksikseni mäkimaastolenkin. 

Kylähulluusleima taatusti pysyy minulla edelleen näidenkin jälkeen ;)

Kyllä tästä vielä hyvä jalka tulee kun saa hiukan huilata ;)

Nyt lounas eväsrasioihin, lapset koululta kyytiin ja Montanaan lounastreeneihin.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Jere toi "kevään" ensimmäiset tulppaanitkin!

Kisan jälkipyykkiä

Tänään lähdettiin iloisen luistelijan kanssa aamusta taas jäälle.

Alexia alkoi valmistautua ensi kuun testeihin
ja askelsarjojen kanssa treeniä riittääkin kun ovat aika vaativia sarjoja,
samoin piruettien kanssa on työmaata vielä.
Mutta luottavaisin mielin lähdetään testeihin. 

Suomesta saapuu Pia-valmentaja ja Elinakin tänne silloin vierailulle 

ja pääsevät kanssamme seuraamaan testejä, joka on kiva juttu!

Mäkin pääsin taas kunnolla treenaamaan kun kilparyhmällä oli vapaa aamu
ja vain Alexia oli heistä jäällä.
Me sitten tehtiin Rijanan kanssa treeni yhdessä samalla kun valmennettiin Alexiaa.
Tuli paljon taas hyvää oppia äidillekin ;)
Vaikka polvi kyllä ilmoitteli muutamaan otteeseenkin,
että kannattaisi lopettaa…
Ja nyt kipu on aika kova ja vihlova...

Heti kilparyhmän treenin jälkeen alkoikin työrupeama,
joka kesti pitkälle iltapäivään ja kotiin kerkesin sitten vasta alkuillaksi.

Erika oli vielä vapaalla tänään,
mutta huomenna pääsee taas jäälle ja on siitä niin innoissaan!

Pitäkää peukkuja, että jalka olisi parempi ja kestäisi hienosti!

Pojat olivat kiekkoilemassa Jeren kanssa koko aamupäivän.

Pikkuveli niivittää hiukan isoveljeä ;)

Saunottiin ja vieteltiin koti-iltaa,
jotka ovat niin harvinaista herkkua koko perheen voimin.

Eilisen kilpailun tuloslistakin oli näkyvillä ja selvisi Alexian pisteet. 

Menetti kaadutussa hypyssä pisteitä ja puolen pisteen kaatumismenetyksen,
mutta sen lisäksi Alexialta poistettiin kokonaan viimeiset kaksi akselia,
kun lisäsi sen yhden akselin sinne toisen perään.

Samoin kaksoisritin pisteet jäivät vähäisemmiksi kuin yksöisritin, koska oli vajaa!
Tuo on kyllä aika raakaa peliä, sillä, jos ritti jää vähän vajaaksi, jolloin riskin sijaan olisikin kannattanut tehdä sitten helpompi hyppy.
Mutta toisaalta,
kokemuksen kannalta tärkeää kokeilla vaativampiakin hyppyjä kilpailuissa
eikä aina varmistella.
ja tuosta sitä oppii kuinka pienestä kaikki on kiinni,
se on millimetrin tarkkaa työtä.

MUTTA Alexian onni oli,
että he olivat voittajan kanssa niin kaukana toisista kisaajista,
että kaikkien noiden pistemenetysten jälkeen Alexia sai pitää kuitenkin kakkospaikkansa.

Lisäsin kisaohjelman Youtubeen
(ei kylläkään mikään kauhean laadukas video,
pitää odotella taas,
että saadaan Jere mukaan kisareissuille
niin saadaan taas parempaa kuvamateriaalia),
jos joku haluaa käydä kurkistamassa:

Alexian kilpaohjelma

Lisään samaan Erikankin ohjelmalinkin gaalastamme,
vaikkei neiti oikein malttanut keskittyä piruetteihinsä
ja hiuksetkin roikkuvat häiritsevästi kiireen vuoksi,
kun piti ohjelmaa vaihtaa niin nopeasti monen esityksen vuoksi,
mutta kerrankin videokuvaa Erikastakin,
jonka saa neidin luvalla julkaista :)

Erikan ohjelma


Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Kisajännitystä Neuchâtelissa.

Crans Montana

Terveisiä täältä sairastuvalta.

Viime hetkellä saatiin Alexiakin terveiden kirjoihin 

ennen tämän päivän kisakamppailua Neuchâtelissa.

Ollut kyllä aikamoinen epäonnen kausi läheisillemme. 

Lisan ja Erikan lisäksi ihana kanadalaisystävämme ilmoitteli eilen, 

ettei hänkään pääse osallistumaan tämän päivän kisoihin kun on satuttanut nilkkansa 

ja Erikan kanssa yhdessä parantelee nyt jalkojansa sitten seuraavat viikot.

Erikallehan napsahti kolmen viikon liikuntakielto maanantain lääkärireissulla.

Koulun liikuntatunneille ei saa osallistua, 

kuten ei laskettelupäiviinkään jotka ovat ensi viikolla,

mutta lääkärin määräyksestä pitää luistella päivittäin,

tosin vain luistella, että tuntuma jäähän säilyy 

ja sen lisäksi tehdä juoksulenkkejä rauhallisella vauhdilla juoksumatolla 

ja käydä kahdesti viikossa fysioterapiassa treenauttamassa jalkaa.

Päätettiin kuitenkin valmentajien kanssa, että tämän ensimmäisen viikon pysyy kotona. 

Pieni tauko koko luistelusta ei ole varmasti yhtään hullumpi ajatus 

pitkien treenipäivien ja viikkojen jälkeen.

Mutta tämän toteutus Erikan kanssa on ollut erityisen vaikeaa…. 

Kotona onkin keksitty sata erilaista koreorafiaa ensi kautta ajatellen 

ja tanssittu, hypitty, pyöritty ja väännelty itseään miten milloinkin…. 

Selän kun kääntää niin neiti on jo treenaamassa. 

On se vaan niin vaikeaa olla hetki paikoillaan… 

keneenhän tuo neiti on tullut???? 

En ainakaan myönnä mitään ;)

No mutta, muutaman viikon kuluttua aletaan saavutella sitten kisakuntoa,
jotta kolmen viikon kuluttua kamppailtaviin kisoihin Erika olisi valmis.
Vielä on mahdotonta sanoa onko se mahdollista,
mutta valmentajat uskovat siihen, kuten Erika itsekin.

Erika sanoi torstaina fysioterapeutille,
että jos ensi viikolla alkaisi hyppiä 1,5 kierros-hyppyjä jo pikkuhiljaa.
Fysioterapeutti meinasi tippua tuoliltaan,
että rauhoituhan nyt neiti ja koitetaan nyt saada jalka siihen kuntoon,
että pelkkien hyppyjen ajatteleminen ei sattuisi…

Erika on linkannut kepeillä tämän viikon
ja itkee päivittäin kun ei pääse jäälle ja joka päivä pitää yrittää,
jos äidin mieli olisi kuitenkin muuttunut.
Kovana on pysyttävä tai muuten tuo neiti olisi siellä täyttä häkää treenaamassa.
Tänään kepit jäivät kotiin ja jalka tuntui jo paremmalta.

Reisilihaksessa oli siis pieni revähdys, mutta ei onneksi mitään vakavaa.

Tuo on aivan mieletön urheilulääkäri, jolla maanantaiaamuna kävimme. 

Hän tutkii liki kaikki huippu-urheilijat tältä alueelta ja osaa aina asettautua urheilijan housuihin kuntoutusvinkkejäkin jakaessa.

Nyt sitten vieraillaan yhdeksän kertaa fysioterapiassa ja toivotaan,

että sen jälkeen olisi kaikki kunnossa. 

Helmikuussa lääkäri ottaa minutkin tutkimuksiin kun mennään tarkistamaan Erikan jalan kohtalo ja sanoi laittavansa mun polvenkin sitten samalla kuntoon.

Että juoksulenkit edelleen jäissä ja keskitytään luisteluihin,
jotka kylläkin sattuvat päivä päivältä enemmän…
ja pitäisi kai vain pysyä jäältä pois itsekin.

Tämän päivän kilpailu jäi Erikalta valitettavasti väliin.

Jännitimme vain pienempää neitiämme.

Alexiakin oli kuumeessa tai itseasiassa angiinassa eikä päässyt treenaamaan koko viikkoon. 

Kävimme keskiviikkona lääkärillä hakemassa lääkekuurin ja luvan treenata torstaista lähtien
ja eilen oli taas jäällä... joten aika heikolta näytti Alexiankin kisavalmistelut.

Jännityksellä tänään sitten aamusta huristelimme Neuchâteliin ja Alexia lähti intoa piukassa kisaan.

Ilmoitti oitis ettei ilman pokaalia kyllä tule kotiin.

Hyvin neiti luisteli, vaikka kaatuikin yhden hypyn 

ja hätäisenä korjasi tilanteen lisäämällä ohjelmaan kaadutun hypyn sitten loppuun, 

jonka hienosti sitten suoritti kyllä, 

mutten vielä ole nähnyt piste-erittelyjä ja hiukan jännittää miten lopulliset pisteet sitten jakautuivat. 

Kaksoisritti ei mitä ilmeisemmin ollut ihan kokonainen 

ja siitä saatava bonuspiste jäi saamatta. Kaikki kaksoishypyt hyppäsi kyllä hienosti, 

vaikka alastuloissa näkyi voimattomuus, 

ei ollut sitä parasta jäntevää ja jämäkkää Alexiaa, 

vaikka kauniisti menikin.

Piruetitkin pyörivät nopeasti ja kauniisti ja kierroksia oli vaikka kuinka.

Tosi tyytyväisiä olimme kyllä kaikki 

ja lopulta kiipesikin palkintopallille toiselle korokkeelle ylpeänä ja onnellisena.

Jere sai mielenkiintoisen työtarjouksen Sionista ja voi olla, 

että pian me saadaan elää normaalia perhearkea koko perhe 

yhdessä kymmenen vuoden reissutyön jälkeen! 

Se olisi kyllä upeaa!!!!

Sitä kun on kymmenen vuotta pyörittänyt tätä arkea yksikseen, 

välillä enemmän ja välillä vähemmän, 

niin kyllä se tuntuisi aika upealta kun voisi arki-iltaisin säännöllisesti 

jakaa tätä vastuuta ja näitä hommia jonkun kanssa
ja olla koko perhe yhdessä arkisinkin! 

Ja suunnitella elämää kahden aikuisen perheenä!

Katsotaan mitä tuleva viikko tuo tullessaan
ja mihin suuntaan vaakakuppi kallistuu töiden suhteen!

Ihanaa kun on viikonloppu ja koko perhe kasassa! 

Nyt leffailta saunan päälle

ja aamulla taas treeneihin! 

Huisia! 

Ja maanantaina saan ottaa taas Erikankin mukan treeneihin, 

tyttö on taatusti yhtä hymyä!

Iloista ja rentouttavaa sunnuntaita kaikille!!

Erikan kipeä jalka

Voi tätä rampojen seuraa.
Kohta ei ole kilparyhmässä ketään jos tämä meno jatkuu ja toinen toisensa perään loukkaannutaan…
Toivottavasti nyt olisi loukkaantumiset ja kipuilut hetkeksi kärsitty.
Erikalla alkoi viime viikonloppuna reisilihas vihottelemaan.
Koitti peitellä kipua ja kun huomasin, ettei kaikki ole kunnossa niin vähätteli kipua,
mutta torstaina jouduin pakottamaan neidin pois jäältä.
Itku silmässä riisui luistimensa ja illaksi sain varattua fysioterapeutin neidille,
joka osoittautui aivan turhaksi käynniksi.
Fysioterapeutti ei osannut sanoa juuta tai jaata ja lähetti urheilulääkärille,
jonne aika saatiin vasta ensi maanantaiksi.
Rijana ei tätä asiaa perjantaina lounastreeneissä sulattanut
 kun kisatkin ovat jo viikon kuluttua ja soitti samantien tuttavalleen,
joka korjasi heidän Wendy-koiran jalankin hetkessä.
Hiukan jännitti ja arvelutti kun puolen tunnin kuluttua puhelusta tämä nainen asteli hallille
ja alkoi tutkia Erikan jalkaa.
Repi ja riuhtoi reisilihaksia ja lopulta hieroi niitä ja ilmoitti,
että sunnuntaina tyttö on taas iskussa.
Erika nousi penkiltä ja ilmoitti oitis,
että kipu on jo poissa ja menee jo seuraavana päivänä jäälle.
Nainen sanoi kuitenkin, että lauantaikin pitää vielä levätä ja sunnuntaina sitten treenaamaan.
Tänään Erikalla oli siis vielä lepopäivä ja huomenna lähdetään kokeilemaan jäälle.
Tämä nainen tulee aamulla katsomaan vielä tarviiko hieroa ja käsitellä jalkaa lisää
vai riittikö tuo yksi kerta.
Ihana tyyppi ja heti hengessä mukana.
Rijanalla on uskomaton vaikutus täällä.
Urheilulääkärillekään ei ilman Rijanaa saisi aikaa kun vasta kuukauden kuluttua,
mutta Rijanan lähetteestä aika hoituu aina pikimmiten.
Nyt kun saisi vaan olla ilman mitään lääkäreitä ja tytöt pysyisivät kunnossa!

Kilpailuihin on treenattu kovasti ja isompi neiti oli hyvällä mallilla, mutta neiti pippurin kanssa on ollut vähän hankalaa.
Muutama hyppy on tuottanut päänvaivaa ja sen on kyllä kuullut ja nähnyt jokainen.
Mitenhän tuolle neidille saisi hiukan lisää kärsivällisyyttä ja pettymyksensietokykyä????
Toivottavasti aika toisi sitä…
Mietin jo kauhulla jos aikuisiälläkin käyttäytyy vastaavalla tavalla pienemmänkin pettymyksen kohdalla...
Tämä neiti pippuri sai viime viikonloppuna uudet terät…

kaksi viikkoa ennen kilpailuja oli pakko vielä vaihtaa, 

sillä vanhat olivat terotusvaran loppumisen vuoksi menneen talven lumia.

Onneksi David ajoi viikonloppuna Lausanneen ja kävi samalla vaihtamassa Alexian terät. 

Homma hoitui hienosti ilman suurempia ponnisteluja ja nyt neidillä on sitten tuliterät terät, 

joita kelpaa terotella. 

Hypyt ja piruetit olivat onneksi heti lähes entisellään,
vaikka kovasti jännitimmekin miten uusilla kaarevilla terillä sujuu.
Samat terät kuin ennen,
mutta terotusvaran vuoksi täysin eri muotoiset,
mutta se ei tuota neitiä tuntunut haittaavan pätkääkään vaan treeni sujui oikein malliikkaasti. Huh ;)

Erika hyppäsi jo lomalla ensimmäisen kerran puhtaan kaksoislutz-kaksoisritti-yhdistelmän. 

Lutz oli niin kauniin korkea ja puhdas, että Rijana heitti melkein voltteja ;)
Ennen oli kaaren kanssa ongelmia, mutta nyt on sekin korjattu… ainakin hetkeksi.
Erikalla se kaari on tuottanut aina vähän ongelmia.

Lomalla saimme nauttia kahden päivän ajan myös Peter Grütterin seurasta,
joka oli meidän kanssa valmentamassa.
Peter tunnetaan parhaiten Stéphane Lambielin entisenä valmentajana
ja on niittänyt mainettaan pitkin mailmaa.
Ihana mies, joka jaksaa aina tsempata ja kannustaa tyttöjä
ja joka kilpailussa muistaa antaa positiivista palautetta ja taas niitä sateli.
Tuollaiset lisäävät aina intoa entisestään.
Peter on Rijanan hyvä ystävä ja yhteistyötä tekevät paljon yhdessä.

Viime viikonloppuna olimme Lököllä ja Outilla syömässä.

Outi oli taas laittanut parastaan ja kaikki nauttivat mahtavista antimista.

lapset ja koirat jaksoivat touhuta yhdessä eikä kellään olisi ollut kotiin taas mikään kiire.

Oli ihana taas nähdä heitä kaikkia. Sofia ja Jari oli yhtenä iltana meillä iltaa istumassa ja sunnuntaina lensivätkin jo takaisin kotiin, mutta Lökö ja Outi jäivät vielä toiseksi viikoksi ja keretään vielä tavata.
Lökö olikin tänään aamulla katsomassa poikia kun olimme kaikki muut treeneissä.
Pojat olivat jälleen intoa piukassa kun saivat Lökön seurakseen.

Ainiin, ja meidän treenit Daviden kanssa. 

Tänään sujuivat taas jo paremmin, vaikka aika blondi olenkin. 

Ihan heti ei mene markka aina mittariin, mutta valokuvauksista ja videopätkistä päätellen me olimme kyllä jo matkalla huipulle. 

Oli semmoinen salaman pauke kun seuralaiset napsivat kuvia ja videoita. 

MItään uusia askelsarjoja ja elementtejä ei nyt tule, vaan hiotaan näitä jo opittuja puhtaaksi ja siihen menee hetki aikaa.

David nauraa vieläkin kun menin sanomaan hänelle, että hän on vähän minua parempi… vähän parempi oli kova juttu hänelle. mutta sanoi itsekin, että hyvin nopeasti opin ja mun kanssa on helppo työskennellä kun olen jäntevä luistelija, ja vaikka Alexian tapaan olenkin liian vauhdikas.
Lähden jo ennen kuin ohjeet on sanottu loppuun…

Ihailen suuresti Daviden luottoa minuun ja rohkeutta!
Harjoittelimme jo maanantai-iltana yhtä pyöritystä,
jossa minun pääni viiltää vain sentin päässä jäästä,
joka ei kylläkään jännittänyt minua yhtään,
mutta minun pitää kovassa vauhdissa asettaa teräni toista jalkaa pitkin paikoilleen,
niin etten viillä Daviden rannetta auki.
David uskalsi rohkeasti testata pyöritystä kanssani ja hienosti se meni,
vaikka ensimmäisellä kerralla Daviden ranne saikin jo piikin jäljet ranteeseen.
Tänään taas testasimme sitä ja saimme raikuvia aploodeja turisteilta,
joita kertyi seuraamaan treenejämme.
Meiltä vaadittiin nostoja ja muitakin temppuja ja teimme niitä heidän ilokseen ;)
Nyt pitäisi löytää iloinen ohjelmamusiikki meille.
Musiikin pitäisi sopia Hollywood-teemaan.
David kysyi voinko minä etsiä jonkun suomalaisen musiikin.
Ilmoitin, ettei oikein Hollywood-teemaan taida löytyä suomalaista musiikkia,
johon David naurahti, että oscarvoittaja elokuvasta… jaa mistä :D
Suomalaiset elokuvat ei paljon ole oscargaaloissa pystejä keräillyt ;)
Nyt laajennettiin vähän ja ruotsalaisetkin elokuvat käy…
vinkkejä otetaan vastaan mikä voisi olla hyvä musiikki?

Mun polvi temppuilee taas ja yhtään juoksuaskelta se ei siedä.
Kyykyt ovat myös pannassa ja samoin hypyt tuntuvat tosi pahoilta.
pakko mennä kuvauttamaan polvi….
jos Erika ei tarvitse maanantain urheilulääkäriaikaa niin taidan mennä sinne itse.
Vai pitäisiköhän huomenna antaa sen naisen kokeilla parantaa minun polvenikin,
jos Erikan jalka toimii normaalisti…
Hän sanoi, ettei lääkäriä tarvitse, jollei ole jokin poikki, sitä hän ei pysty parantamaan, muut kyllä.
Ehkäpä huomenna juttelen hänen kanssaan polveni kohtalosta.

Ja lopuksi vielä työjuttuja.
Olen äärettömän iloinen, että viikonloppuisinkin asiakkaita riittää ja puhelimet soi tiuhaan.
Joululomakausi on ohi, mutta seuralaiset ja viikonlopputuristit ovat innolla varailemassa tunteja.
Ilo huomata miten paljon töitä riittää ja miten meistä on tullut iso osa Crans Montanan upeaa tiimiä.
Kohta jatketaan tiheää työskentelyä hiihtolomalaisten kanssa ;)

Välillä säät saattavat yllättää, mutta se ei meitä lannista ;)

Maailman paras treenipaikka!

Kaunis Crans Montana

Tänään aamulla kuudelta heräsin tälläisen iloisen valopään herätykseen.
Siitä päivä käynnistyikin taas täydellä teholla eikä paljoa ole tarvinut töidenkään jälkeen miettiä mitä tekisi ;)

Iloista viikonloppua kaikille!

Gaalat 2013

Alexia ja Natalie loman jokaisena päivänä näissä tunnelmissa ;)

 Voi ei mitä päiviä!

Joka päivä herään aamulla malttamattomana töihin kun on niin ihana nähdä kaikki ihanat asiakkaat ja valmennettavat, sekä maailman parhaat työkaverit!

Ja voi sitä naurun määrää, jota tuossa seurassa riittää!

Loma on ollut siis jälleen aivan uskomattoman upea ja energiaa riittää varmasti pitkälle kevääseen, vaikka päivät ovat olleetkin pitkiä ja osittain rankkojakin.

Joulukin oli ja meni ja vaikka tein niin aattona kuin joulupäivänä töitä niin kerkesin nauttia ihanasta jouluillallisesta huippuseurassa kotona ja joulupukkikin vieraili meillä. 

Kummatkin isovanhemmat sekä serkut lensivät ennen joulua luoksemme.

Oltiin kaikki oltu kyllä pukin mielestä vähän kiltimpiä kuin mitä todellisuudessa ollaan taidettu ollakaan.

Kiitos vielä kaikille teille ihanille muistamisesta ja niistä kauniista joulukorteista myös joita on aina niin ihana saada, vaikka meiltä tänäkin vuonna jäi omat kortit lähettämättä!

Meillä oli gaalatkin.
Ja upeat gaalat olivatkin!
Jarno ja Suvi lensivät gaaloihin myös.

Se oli iso juttu tytöille.

Voi miten upeat luistelijat tekivät meidän upeista gaaloistamme vieläkin upeammat!

Ja miten kaikki sujui upeasti.

Hymy huulilla saa painaa pään tyynyyn näiden tunnelmallisten ja ihanien päivien jälkeen.

Uskomattoman ylpeä olen jokaisesta valmennettavasta, 

myös niistä muutamasta, 

jotka tänäkin vuonna koittivat luistella teräsuojien kanssa :D

Erika ja Alexia esittivät omat kilpaohjelmansa 

ja esiintyivät kilparyhmän kanssa myös. 

Kumpikin luisteli todella kauniisti.

Ja me suoriuduimme Daviden kanssa omasta ohjelmastamme niin hienosti, 

että ihmiset odottavat nyt meiltä seuraavaksi isompaa roolia ja se toive me aiotaan täyttää. 

Heti vuodeen vaihteessa alkoi jo ensi vuoden gaalatreenit :D 

David sanoi, että minusta sai loistavan parin ja meille tulee entistä upeampi show ;) 

Tänään oli neljäs treenipäivä ja plakkarissa on jo vaakapiruetti

(joka tosin pyörii vielä liian hitaasti, mutta muuten oikein kaunis), 

spiraalipyörityksestäkin suoriuduin hienosti, 

vaikka David oli kuvitellut sen harjoittelun vasta kuukausien päähän ;), 

hyppy meni hienosti, mutta siihen pitäisi saada lisää kierroksia ja nosto oli oikein upea ja taidokas. Askeleet sujuvat samaan tahtiin ja liukukin oli jo hieno. 

Joten hyvällä mallilla ollaan ja näin kun jatketaan niin hyvä tulee. 

David valitsee meille musiikin, 

joka siis pitää sopia ensi vuoden Hollywood-teemaan eikä saa olla mikään surullinen, 

sillä mä en taatusti selviä nauramatta ohjelmasta ja siksi pitää valita hauska ja iloinen musiikki…

Meidän treenit ovat olleet turisteillekin kivaa seurattavaa ja hauskinta on ollut, 

että minua on luultu Daviden pariksi Kamillaksi, jonka kanssa viime olympialaisissa luisteli :D

Tänään David sanoikin, että suoriudun elementeistä vähintäänkin Kamillan lailla :D

On minulla ainakin kannustava pari ja valmentaja!

Ensimmäiset treenit ;)

Jarnokin innostui taitoluistelusta

Maailman parhaat työkaverit!!!

Oli meillä hiukan epäonneakin lomalla kun Lisa kaatui viime viikolla kovasta

vauhdista jarruttaessa suoraan laitaan ja mursi jalkansa.

Nyt on Lisalla sitten ainakin osa kaudesta ohi,
todennäköisesti koko kausi ja se on ollut kova pala niin
Lisalle itselleen kuin meille muillekin!

Pidetään peukkuja,
että toipuu entiselleen ennätysvauhdilla
ja pääsisi vielä testeihin mukaan keväällä,
jotka kuitenkin ovat ensi kautta ajateltuna hyvin tärkeät testit
ja ratkaisevat Lisan kohdalla miten jatko etenee,
pääseekö kilpailemaan Sveitsin mestaruuudesta vai siirtyykö harrastelijasarjaan.

Pojat ja Jere ovat olleet paljon rinteessä ja
muutamana päivänä saivat Jarnon, Suvin ja mamman ja papankin seurakseen.
Pojat rakastavat laskettelua ja jos ei kiekkotreenejä ole niin aamusta olisi jo päàstävä rinteeseen.

Ainiin, toissa yönä heräsin viideltä siihen, että jostakin tuli vettä täydellä paineella.
Luulin, että joku lapsista oli käynyt juomassa ja jättänyt hanan auki.
Keittiöön mennessäni tajusin oitis mistä oli kyse kun lattia lainehti vedestä
ja sitä suihkusi putkesta täydellä teholla.

Keittiöstä oli hajonnut vesiputkesta osa.

Onneksi heräsin ajoissa,
sillä muuten alin kerros olisi aamulla ollut uimaosasto.

Keittiöremppamme oli juuri valmistunut….

Onneksi taidettiin päästä suht vähin vahingoin.

Iloista alkanutta vuotta kaikille!

Olkoot se vähintäänkin yhtä upea kuin edellinenkin.

Onnea ja iloa, rakkautta ja terveyttä.

Kiitos ystävät, että olette olemassa!

Ja toivottavasti mahdollisimman moni pääsisi tänäkin vuonna meidän iloksemme tänne.

Meidän kesälomasuunnitelmat ovat edelleen aivan auki.
Kanada houkuttelee,
mutta toisaalta tuntuu jotenkin väärältä jättää menemättä Suomeen,
vaikka tiedänkin, ettei siinä mitään väärää ole….

Katsellaan.

Minä tulen pikavisiitille elokuussa,
mutta olisi tietenkin kiva,
että muukin perhe pääsisi paikalle.

Katsellaan ja mietitään vielä.

Mutta nyt illan elokuvan pariin,

Selänne!

Erika on Lisan luona yökylässä.
Lisa on ollut keppien kanssa kannustamassa jään laidalla
ja yhdessä ovat leikkineet lumileikkejä Montanan jään vieressä,
jonne on kerätty taas jättikinokset lunta.

Kolmikko nukkuu siskonpedissä Danielin huoneessa
ja vauhtia ei ole puuttunut tästäkään illasta…

Niin ja meinasi unohtua,
että ihana Janne lauloi niin upeasti Voice of Finlandissa
ja pääsi tietenkin jatkoon.
Go Janne go!!!
Nyt mekin seurataan Voice of Finlandia täältä kaukaa!