Suuri huoli.

Viimeiset viikot ovat olleet henkisesti rankkaa aikaa.

Yhden parhaan ystäväni terveyttä koetellaan taas ja tälläisinä hetkinä sitä aina tajuaa miten väärässä paikassa sitä on kaukana rakkaistaan.

Onneksi voi sentään pitää yhteyttä sähköisesti ja puhelimitsi, mutta eihän se sama ole.

Mielellään lähtisi mukaan tutkimuksiin pitämään kädestä ja kun voisi edes kaiken tämän keskellä halata rakasta ystävää.

Huoli on valtava ja musertavakin!

Odottelua ja tutkimuksia ja taas tutkimuksia ja odottelua, mutta mikä jotenkin pysäyttää entisestään on Suomen terveydenhuollon tilanne. Miten hädän hetkellä ei edes ilman taistelua saata päästä tutkittavaksi ja miten yksi ylimielinen lääkäri voikaan vaarantaa jopa terveyden.

Mutta tiedän, että hän sinnikkyydellään vielä nousee sieltä ja pian muistellaan näitä hetkiä jo helpottuneina! Toivon sitä todella!

Sitä terveys on niin hirmuisen tärkeä asia, sitä kun muistaisi aina arvostaa!

Ystäväpiirissä on ollut valtavasti nyt kaikkea erikoista sairastelua ja huolta on pitänyt kantaa milloin mistäkin.

Elämä opettaa joka vuosi ja usein huomaan, että aina vaan astetta rankemmalla kädellä.

Sitä pysähtyy näiden kaikkien sairastelujen osuessa kohdalle ja toinen pysäyttävä asia on ihmisten piittaamattomuus ja ilkeys.

Voi kun saisi kasvatettua omista lapsistaan hyväsydämisiä, toiset huomioonottavaisia ja avuliaita ihmisiä. Että heillä olisi aina tilaa sydämessään ystäville ja osaisivat arvostaa aitoa ystävyyttä ja nähdä vaivaakin sen eteen.
Tänä päivänä se on suuri rikkaus omistaa ystäviä, joilla on sydän paikallaan.
Onneksi minua on siunattu heillä!
Ja toivottavasti osaisin olla heille itse edes puoliksi samanlainen kuin he ovat minulle!

Nyt eletään huolesta soikeina ystävän vuoksi, huomaan herääväni öisinkin miettimään monia kertoja näitä asioita ja toivomaan, että pian kaikki olisi ohi ja tervehtyisi!

Arki rullaa kuitenkin täällä kaiken huolen keskelläkin vauhdilla ja perässä on pysymistä.

Daniel on reipas koululainen, vaikkei edelleenkään ole sanonut sanaakaan koulussa, nauraa vaan ja velmuilee.
Viihtyy hyvin ja lähtee aina iloisena kouluun.
Isommatkin koululaiset ovat viihtyneet koulussa ja harrastusten sisällyttäminen koulupäiviin on käynyt hyvin.
Lounastunnit ovat kuluneet jäällä ja illat ollaan tanssittu ja luisteltu tai oltu oheisissa.
Vapaita iltojakin on joukkoon mahtunut, ei paljon, mutta riittävästi.

Kolmen viikon kuluttua on kauden ensimmäiset kilpailut!
Niitä odotellaan jo innolla ja ohjelmia on muokattu taas uuteen uskoon kisoja varten.
Ihania ohjelmia ja innokkaita tyttöjä ja Maxime ;)

Minä kävin tänään taas treenauttamassa ystävääni Sionissa hänen puolimaratoonia varten.
Juoksimme jo tällä kertaa  koko 21km ja hyvin meni!
Itse olin juossut vielä 10km lisää kun juoksin kotoa Sioniin, jossa tapasimme Sandran kanssa, eli sain hyvän pitkän lenkin omaa maratonurakkaani varten samalla.
Aikaa kului reippaasti vajaa 3 tuntia ja tarkka kilometrimäärä oli siis minulle 31km. Hän on oikein valmis koitokseen ja vauhtikin oli ideaali, vaikka Sandralla voimat olivatkin lopussa kun "maali" häämötti!

Viime päivinä on tullut tehtyä taas paljon erilaista liikuntaa kun on ollut niin paljon mieleistä lenkkiseuraa Sandran lisäksi. Sofian ja Jarin kanssa ollaan kivuttu ylös rinteemme huipulle Prabelle

 ja vietetty mukava pyöräretki Annastiinan luona Verbierin tuntumassa.

Lisäksi Reetta ja Janne olivat vaeltamassa täällä meillä ja vietettiin sen jälkeen mukava ilta leipoen ja jutellen. On ollut oikein suomalaista seuraa yllin kyllin, mikä on ihanaa.

Lisäksi ylämökille saapui appivanhemmat ja Jeren kummisetä vaimoineen ja päivät on mennyt kyllä lennossa tässä seurassa. Jussi ja Marika kävivät hallilla seuraamassa tyttöjen treenejäkin, kuten Reetta ja Jannekin.

Tytöt rakastavat yleisöä ja ovat aina mielissään kun joku lähtee mukaan hallille.

Tyttöjen balettikin alkoi taas toden teolla.
Alexiakin sai kärkitossut, joita sai kokeilla tänään ensimmäistä kertaa ja nyt täällä on kaksi balleriinaa onnellisina odottelemassa tanssituntejakin.
Tuli Alexiallekin lisämotivaatiota tanssiin.

Pikku hiljaa sitä alkaa tottua näihin yksinäisiin aamuihinkin.

Vaikka edelleen hätkähtää yhtäkkiä miettimään missä Daniel on.

Niin monet vuodet olen kuljettanut lapsia kantoliinassa, rinkassa ja työntänyt rattaita ja tuupannut pyörää ylämäessä, että tämä on todellakin 11 vuoden jälkeen uusi tilanne olla hetki ihan itsekseen. ja kuten minua aina ohjeistettiin, tämän ensimmäisen vuoden pyhitän itselleni, nautin omasta ajasta ja teen niitä asioita, joista nautin ja joita en ole vauva-aikoina ja pikkulapsivaiheessa kerennyt tehdä ja niin minä olen tehnyt nyt ensimmäiset viikot ainakin. Lenkkeillyt kauniissa kesäsäässä ja siivoilut ja kokkailutkin hoituvat kuin itsestään siinä sivussa.

Iltapäivisin on sitten ihanaa saada ensin Daniel taas luokseni ja hetken kuluttua loppukatraskin.

Jerellä oli viime viikonloppuna kolmen päivän ensimmäinen osio jääkiekkovalmennuskoulutusta ja sama rupeama uudestaan reilun viikon kuluttua. Ohjelma on tiivis ja hyvin kokonaisvaltainen sekä vaativa kaikkine testeineen ja kokeileen.

Rakas esikoisemmekin täytti viime sunnuntaina jo 11 vuotta!

Voitteko uskoa, että siitäkin on kulunut jo noin pitkä aika kun sain ensi kerran pidellä omaa kaunista lastani sylissäni?
Uskomattoman nopeasti aika kulunut, vaikka toisaalta en edes muista minkälaista elämä olikaan ennen näitä murujamme!

Juhlimme syntymäpäivää vasta ensi lauantaina kun Jere ja Erikan paras ystäväkin pääsee mukaan juhliin!

Löysin youtubesta tyttöjen viime vuoden tanssigaalan yhden ohjelman.
Liitän linkin tähän teillekin nähtäväksi.

Erikan ja Alexian tanssigaala

Reipasta loppuviikkoa kaikille!

Ainiin, Oliverin ensimmäinen maitohammaskin vihdoin irtosi ;) 

Voi sitä riemua ja hammaskeiju kun toi kolikon tyynyn alle jätetyn hampaan tilalle, niin sitä herättiin ihmettelemään kesken yötä ja aamulla koko perhe heräsi ennen kuutta kun kolikko oli kadonnut. 

Tästä lähtien meidän hammaskeiju taitaa vierailla aamuisin vaikka koulurepulla :D

Kuopuksen ensimmäinen koulupäivä

Näin sitä arki sitten pärähti käyntiin kerta heitolla.

Aamulla vauhdikkaasti ylös, vaatteet päälle, aamupalat ja eväät ja kohti tyttöjen koulua.
Kerkesimme juuri ennen kellon soittoa.
Tyttöjen kaverit olivat kaikki valmiina odottamassa ja juoksivat heti kummankin neidin kaulaan ja iloiset tyttöryhmät lähtivät tapaamaan uusia opettajiaan.
Riemulla ei ollut rajaa.
Minä haikeudella seurasin Alexian menoa suuressa koulussa suurien koululaisten ympäröimänä.
Miten meidän tytötkin voivatkaan olla jo noin isoja?

Kävimme poikien kanssa leipomosta hakemassa evässämpylät ja suuntasimme poikien koululle. Koulun pihassa oli jo kaikki Oliverinkin kaverit valmiina ja meno oli sen mukaista.
Daniel oli selvästi jännittynyt ja seurasi tällä kertaa leikkejä sivusta,
normaalisti kun on aina etunenässä jutuissa mukana.

Reippaasti meidän pieninkin koululainen kävi tervetimässä opettajat ja asettui hienosti jonoon luokkakavereiden kanssa.

Danielin luokka lähti ylös omaan luokkaansa.
Itkeviä pienokaisia oli sylit täynnä kummallakin opettajalla ja vähän alkoi jännittämään pillahtaako loputkin itkuun, mutta reippaasti Daniel ja loppuluokka vilkutti meille vanhemmille ja kipusi kohti omaa luokkaa.

Lähes kaikki äidit siirtyivät viereiseen kahvilaan kahville, mutta minun oli noustava pakkaamaan lounaat valmiuteen ja luistelukamat kasaan ja juuri kerkesin saada kaikki valmiiksi kun kurvasin takaisin hakemaan Danielia ja heti perään Oliveria ja sitten tyttöjä. Siitä Sierreen jäälle ja jäältä taas vauhdilla takaisin koululle. 

Daniel saapui koulusta hymy huulilla ja ilmoitti oitis, ettei ollut puhunut koulussa mitään ;)
Mutta huomenna aikoo sanoa jo jotakin!

Mitähän mahtaa sanoa ;) ?
Olisi kyllä kiva olla kärpäsenä katossa.
Kertoi Oliverille autossa,
ettei viitsinyt puhua kun ei opettaja kysynytkään hänen nimeä, kun tiesi sen jo.
Isot sisarukset kun olivat tentanneet Danielilta moneen kertaan ranskaksi kuinka kysytään nimeä ja miten siihen vastataan, ikä ja osoitekin tuli opeteltua, muttei mitään niitä tietoja kuulemma tarvinnut :D
Ehkäpä huomenna onnistaa ja tuleekin joku tärppi, pitänee aamulla keksiä muutama uusi kysymys ;)
ja naseva vastaus ;)

Danielin koulupäivä loppui aamupäivään, joten me kurvasimme Danin kanssa Sioniin hakemaan puuttuvat koulutarvikkeet muiden jatkaessa koulupäivää.
Samalla reissulla kerettiin tavata ihania Reettaa ja Jannea, jotka eilen illalla lensivät taas tänne luoksemme!

Oli ihana nähdä!!!!!

Illalla puuhaa riitti kotosalla, tytöt käyttivät vapaailtansa hyödyksi leikkien kavereiden kanssa ja me tehtiin poikien kanssa fillarilenkki.

Ihana arki ja niin reippaat koululaiset!

Oliver palasi koulusta tälläisellä vauhdilla!
Ja uusi opettaja oli pojan mieleen, koulussa on kuulemma tosi kivaa!

Jännitystä ilmassa...

Minäkö muka sanoin, 

ettei minusta tunnu ensinkään haikealta kun kuopuskin siirtyy koulutielle? 

Semmoista oli helppo sanoa kesälomalla kun koulujen alku siinsi muka kaukana tulevaisuudessa. 

Nyt pyyhin silmäkulmia ja mietin huomisaamua ja pienen kuopuksemme koulun aloituspäivää. 

Suurta päivää pienen pojan elämässä. 

Daniel on odottanut tätä hetkeä kuin kuuta nousevaa ja siksi minusta on tuntunut erityisen luonnolliselta lähettää hänetkin koulutaipaleelle isojen sisarusten perään, mutta nyt kun seisomme tässä tilanteessa niin yhtäkkiä kaikki tuntuukin niin haikealta ja pelottavaltakin.

Keskiviikkona kävimme tutustumassa uuteen luokkahuoneeseen ja opettajiin, jotka ovat Danielille jo tuttuja Oliverin ajoilta, niin luokkahuone kuin opettajatkin. 

Poika oli reipas oma itsensä ja olisi jäänyt jo keskiviikkona sinne.

Bussimatkatkin sanoi hoitavansa hienosti, mutta miten nekin tuntuu jotenkin hirvittäviltä.

Luulisi, että neljättä kertaa kun tätä käydään läpi niin menee jo rutiinilla ja niinhän tämä meneekin, mutta tunteet ne ovat yhtä voimakkaita sitten loppujen lopuksi kuitenkin kokemuksesta huolimatta. 

Ja ehkäpä se on jotakin haikeutta kun tätä kaikkea koetaan viimeistä kertaa. Nyt se on viimeinenkin lintu lentänyt osittain pesästä ja uusi erilainen arki alkaa. 

Onneksi Daniel on koulussa vain neljänä aamupäivänä, saan vielä keskiviikot ja iltapäivät pitää hänet luonani!

Oli hauska astua sisään luokkahuoneeseen ja nähdä niin paljon tuttuja kasvoja. nauratti oikein kun lähes jokainen vanhempi oli tuttu jonkun lapsemme kautta. Kenen veli tai sisko on ollut Erikan luokalla, kuka taas Alexian ja kuka Oliverin. Pieni kylä ja meidän kookas perhe ;)

Pojat ovat samassa koulussa keskenään ja Alexia siirtyy huomenna Erikan kouluun, jossa peruskoulu suoriteetaankin sitten loppuun saakka.
Erika aloittaa ala-asteen viimeisen luokan ja yläaste odottelee sitten ensi vuonna... aika hurjaa!

Tyttöjen leiri loppui perjantaina ja oli uskomaton viikko. 

Kumpikin tyttö juoksi halaamaan leirin päätteeksi ja kiitteli, että saivat taas leireillä. 

Valmentajat puhuttelivat yksitellen jokaista luistelijaa ja vanhempia ja antoivat palautetta ja mietittiin tulevaa kautta. 

Sanoivat, ettei tämän tyytyväisempiä voisi olla ja kaudesta odotetaan hyvää kautta, vaikka se tuleekin olemaan vaativa.

Kaikki on hyvällä mallilla ja ensi kuussa käynnistyy kilpakausi sitten Oltenin kisalla. 

Tytöt lähtevät taas kisaamaan siis synnyinseuduilleen. 

Tulevaan kauteen sisällytetään myös kansainvälinen kilpailu Italiassa tai Saksassa ja muutenkin kilpailu tulee kovenemaan hurjasti.

Tytöt saivat ensimmäiset henkilökohtaiset sponsoritkin ja se lämmittää tottakai mieltä.

Eilen illalla nousimme vielä Leukerbadiin Daviden kanssa treenaamaan. 

Pojat pelasivat Jeren kanssa kiekkoa samalla.

Erika oli koko leiriviikon parhaan ystävänsä luona ja perjantaina leirin päätteeksi tulivat koko perhe taas katsomaan treenejä ja heillä oli mukana tuttavaperhe, joka oli myös yökyläilemässä heillä. Erika tuli  ylpeänä suuren miehen kanssa luokseni esittelemään hänet uinnin maailmanmestarina.

Neiti oli saanut Lisan kanssa henkistä sparrausta koko edellisen illan entiseltä maailmanmestarilta ja nauroikin, että hänkin aikoo voittaa vielä maailmanmestaruuden ;)

Tänään saimme ihanan suomalaisen perheen Ranskasta luoksemme ja meillä oli mahtava päivä yhdessä.
Lapset leikkivät yhdessä ja perheen ihana koira, kultainennoutaja Danny valloitti koko perheemme sydämet!

Uitiin ja juteltiin, nautittiin viimeisestä lomapäivästä!

Kesäloma oli taas siinä ja arki alkaa sitten huomenna!

Heti lounastreenit ja hulina täysillä käynnissä. Lounaan tein jo valmiiksi, sillä epäilen etten heti ensimmäisenä päivänä ole vielä skarppina meidän minuuttiaikataulujen kanssa ;)
Mutta pian sitä mennään taas rutiinilla, uskoisin!

Uuden pienen koululaisen kuvia ja uutisia päivitän varmasti jo huomenna lisää ;)

Neljä reppua odottaa valmiina oven vieressä ja jokaisen kynät, terottimet, viivottimet, vihkot, sakset, laskimet, tossut, essut jne ovat merkattu nimitarroilla.
Satoja tarroja taas liimattu paikalliseen tapaan, mutta nyt se on vuodeksi taas tehtynä ;) 

Ihanaa ja reipasta alkavaa viikkoa kaikille!

Syksyn merkkejä.

Ehdoton syksyn merkki on koulujen lähestyvä alkamispäivä ja tietenkin luistelukauden käynnistyminen. 

Viimeinen lomaviikko alkoi tänään ja ajatukset alkavat pikku hiljaa siirtymään tulevaan syksyyn, vaikka mieli onkin vielä kovin kesäinen.

Eilen palasin myös itse kesätauolta jäälle ja se oli ihanaa!!!!

Meillä oli eilen valmentajakoulutus ennen tämän päivän tunteja, joita seuran leirillä kertyy mukavasti.

David ohjasi koulutuksen eilen ja oli ihan hirmuisen hauskaa.

Tunnin jälkeen Davidella oli niin hirmuinen hiki, että puheenjohtajamme päätteli blondin olevan toivoton tapaus :D
Onneksi hiki ei kuulemma johtunut siitä :D

Oli äärettömän opettavainen ja hyvä tunti, mutta kaikista ihaninta oli pitkästä aikaa päästä jäällä treenaamaan kunnolla.
Tälläisiä pitäisi ehdottomasti olla lisää, kun vain aika antaisi myöten tässä kiireisesssä maailmassa.

Mietinkin, jos vaihtaisinkin valmentajasta valmennettavaksi ;)

Tänään meillä sitten alkoi seuran jokavuotinen kesäleiri.

Tytöillä on päivittäin kolme jäätuntia, tanssi ja oheistreenit, joten perjantai-iltana on varmasti taas väsyneitä tyttöjä.

Saatiin meksikolainen koreografi vetämään tanssitunnit kilparyhmälle ja sitä odotan itse innolla.

Kivoja uusia tuulia.

Erikan parhaan ystävän vanhemmat kysyivät heti aamulla, jos saisivat ottaa Erikan täksi leiriviikoksi luokseen.
Lisa kun oli viime leiriviikon meillä vanhempien töiden vuoksi.

Olivat suunnitelleet kaikkea ihanaa ohjelmaa yhdessä.

Alexian ystävät kutsuivat neidin samantien luokseen myös ja sopi heti heidänkin vanhemmille. Porukkaa oli vielä paljon jäljellä ja ehdotin, että jaetaan loputkin kaksi, mutta oli kovin hiljaista :D Miksihän meidän pikku-ukot eivät ole niin kovaa valuuttaa yökylämarkkinoilla?!

Palasin siis kotiin kahden ihanan pikku-ukon kanssa ja kävimme moikkaamassa vielä huomenna lähteviä Lököä ja Outia, jossa pojat pulikoivat kovasti.

Nyt kaksi tuhisevaa rakasta nukkuvat kainalossani kun Jerekin on työmatkalla.

Viime viikolla meillä oli tyttöjen balettileirikin
(iltaisin 1,5 tuntia tanssia koko viikon ajan)
ja Erikan fysioterapiakin saatiin päätökseen (Erikalla otti vähän koville fysion loppuminen, kun fysioterapeutti oli niin mukava mies, että haikeana hyvästeli hänet ja monena iltana jo etukäteen häntä itkien ikävöi)
Erika sai taas jatkaa kärkitossutreenejä, joista oli erityisen iloinen.

Meillä oli Jeren kanssa Sveitsin kansallispäivänä 1.8 13-vuotiskihlapäivä ja vietettiin ihana ilta kahdestaan uima-altaalla rakettitaivaan alla.

Ihan samanlainen tunnelma kuin 13 vuotta sitten Monacossa, jossa Jere polvistui samanlaisen rakettitaivaan alla.
12 vuotta tuli kuluneeksi myös hääpäivästämme viikko sitten.
Vuodet ovat vierineet ja kohdelleet meitä hyvin.
Elämä on kuljettanut meitä aika matkan ja paljon opettanutkin.
Olemme kokeneet yhtä jos toistakin ja kasvaneet yhteen entisestään.
Toivottavasti saisimme kokea tälläisiä tapahtumarikkaita ja rakkaita vuosia yhdessä vielä tusinoittain lisää.

Seuraava biisi on omistettu Jerelle:

Tahdon oikeesti olla sinun

 Jere <3

Ihanaa, reipasta viikkoa kaikille! 

Kouluarki on alkanut tai alkaa huomenna monessa suomalaisessa perheessä

 ja siellä eletään jännittäviä tunnelmia, 

kuten meillä ensi viikolla, kun saattelemme perheen kuopuksemme koulutaipaleelle.

Ihanaa arkea kaikille!

Kotiarkea ja mallikokemuksia.

Elämä on asettunut taas uomiinsa loman jälkeen ja arki rullaa vauhdilla.

Päivät kuluvat tuttuun tapaan jäähalleilla.

Pojatkin pääsevät toisinaan jäälle, vaikka useimmiten vuoro onkin vain taitoluistelijoille tarkoitettu, mutta tarpeeksi kiekkoilijoillekin jäätä.

Toissa viikon vietimme Champeryssa kilparyhmän leirillä, joka oli onnistunut ja valmentajat eivät lakanneet ihmettelemästä tyttöjen kehitysaskeleita.

Erika hyppäsi kaikki kaksoishypyt puhtaasti, tai lutzista ei ollut ihan varma jäikö himpun verran vajaaksi, mutta onnistui senkin useampaan kertaan hienosti ja oli ilo seurata taas tervettä Erikaa! Kaksoisakselikin tietenkin odottelee vielä hyppääjää, vaikka senkin treenit olivat hyvällä mallilla ja tekniikka oikeanlainen, vaikka vajaahan se on vielä paljon. Muutamat kaksoishyppyyhdistelmätkin onnistuivat. Jalkavaivan jälkeen tämä oli erityisen hyvä suoritus. 

Alexiakin pääsi niin kaksoisritin kuin -flipinkin monen monta kertaa puhtaasti ja akseli-kaksoistulppi sekä akseli-ritti-yhdistelmät onnistuivat myös. Lopulta tuli puhdas kaksoistulppi yksinkin. Lisäksi luistelu oli muutenkin hyvää ja edistystä tapahtunut ihanasti tulevaa kilpailukautta ajatellen. 

Piruettien kanssa on kyllä kummallakin tytöllä edelleen työmaata ja niihin olisi saatava hurjasti lisää vauhtia ja vaikeustasoa, mutta kaikki valmentajat ovat todella tyytyväisiä ja iloisia tyttöjen panokseen. Samoin kuin muidenkin luistelijoiden kehitykseen.

Koreografin kanssa on hiottu ohjelmajäällä ohjelmia ja kovin tyytyväinen hänkin oli ohjelmiin. 

Syyskuussa käynnistyy kilpailukausi ja sitä odotamme jo innolla, vaikka tie ei tule olemaan helppo ja kilpailu kovenee entisestään.

Tyttöjen ihana luistelukaveri Lisa oli täällä hoidossa koko leiriviikon ja tytöillä oli tosi hauskaa yhdessä. Kerettiin uida ja leikkiäkin mielin määrin.

Oliverin kummit olivat meillä ihanan pienen kummityttömme kanssa juhlistamassa Oliverin syntymäpäivää, joka on oppinut hymyilemään säteilevää hymyä, jota saimme ihailla lukemattomat kerrat. 

Aivan ihana prinsessa!!!

Ette uskokaan kuinka odotan jo, että hän kasvaa ja saadaan mennä yhdessä jäälle ja puuhastella kaikkea kivaa yhdessä!

Helteet jatkuvat ja juoksulenkit taittuvat paahtavassa kuumuudessa. 

Pitkille lenkeille on lähdettävä kukonlaulun aikaan, jos meinaa selviytyä läkähtymättä, mutta kivasti on juoksukilometrejä kertynyt kuumuudesta huolimatta.

Suomesta ostin kahdet tosi hyvät juoksulenkkarit ja niitä on ollut ilo testata ja ovat osoittautuneet aivan parhaiksi valinnoiksi.

Lenkkiseurana ovat olleet toisinaan lapset, joko kaikki yhdessä tai erikseen ja välillä olen saanut aikuisseuraakin kun ihana Sandra lähtee aina mielellään mukaan juoksemaan kauniisiin Leukerbadin maisemiin tyttöjen treenien aikana.

Viime lauantaina kävin juoksemassa Montreuxin kauniilla rantateillä ja tapasin ystävää piknikin ja uinnin merkeissä juoksun jälkeen. 

Juoksuni keskeytyi hetkeksi kun yhdestä kampaamosta miesparturi juoksi perääni ja kutsui minut hiusmallikseen. Koko ajatus huvitti, enkä edes miettinyt asiaa, kunnes ystäväni ja Jere saivat pääni kääntymään ja tarttumaan tilaisuuteen. 

Eilen sitten oli kyseinen kuvaussessio Montreuxissa, jonne sitten lähdin odottavin tunnelmin. Videokameroita ja kameroita, joilla kuvasivat demovideon uudesta teknologiasta. Oli tosi kiva kokemus ja hiukset lyhenivät vähän ja saivat tummempaa väriä raidoista. 

Ilta oli hauska ja rentouttava. 

Kannatti mennä. 

Parturi kysyi, jos minua kiinnostaa tulla toisenkin kerran, minulle olisi käyttöä muulloinkin. 

Taidan kuitenkin jättää mallin hommat semmoisille, jotka ovat enemmän sinut kameroiden kanssa ;) vaikka kiva kokemus olikin.

Remonttikin alkaa olla melkein valmis, muutama lista ja Oliverin huoneen raput puuttuvat.
Erikan uusi huone on tosi kaunis ja kaikin puolin hyvin onnistunut ja ihana! 

Kyllä nyt kelpaa aloitella koulua reilun viikon kuluttua.

Onneksi kuitenkin lomaa on vielä jäljellä.
Tämän viikon meillä oli vieraita Suomesta kun Kortesojan poppoo oli täällä mukana hulinoissa!
Tytöt nauttivat leikeistä ja tanssivat ja hiukan luistelivatkin yhdessä. Saimme oman hallimmekin auki, mutta valitettavasti ulkopuolisia ei meidän jäälle sallittu.

Davidkin liittyi mukaan valmennusremmiimme ja ensi viikko leireilläänkin sitten ahkerasti omassa hallissamme kivalla porukalla.

Ihanaa viikonloppua kaikille!