sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Uusi viikko, uudet kujeet!

Näin se on taas viikonloppu ohi ja uusi viikko kolkuttelee jo ovella. Nopeasti kului tämäkin viikonloppu. Lauantaina olimme pitkillä treeneillä Leukerbadissa, jonne suuntasimme vasta puolilta päivin. Aamupäivä otettiin rennosti kotona.
Antoine tuli kyydissämme hallille ja matkalla oli kiva aika jutella ja käydä läpi perjantain kisoja. Antoine sanoi, että Alexialla tosiaan on aivan erilainen ote luisteluun kuin muilla tytöillä ja tulee siten helposti päihittämään jatkossakin niin siskonsa kuin kisakumppanit, jos vain jatkaa samaan malliin. Teknisestikin Alexia luisteli hyvin, kaatuminenkaan ei haitannut, sillä Alexia sai puhtaat tyylipisteet lutzista, josta lähes kaikki muut joutuivat kärsimään lutzin kaaren puutteesta tai vajaavuudesta, jopa Erika. Tuota en ollut itsekään aluksi huomannut.
Rijanakin oli katsellut pisteitä ja totesi, että aliarvioi Alexian esiintymisen, napakan perusluistelun ja muutenkin vauhdin, joka kyllä on ollut hänen tiedossaan aina, ja siksikö ihan sokaistunut jo siihen. Jälkeenpäin videolta katsottuna kyllä Alexia todellakin oli voittonsa ansainnut ja seuran puheenjohtaja juuri sanoi, että valokuvaajan ottamista kuvista näkee hyvin kuinka jokainen asento on Alexialla loppuun asti viety. Saa pikkuneidiltä ottaa moni isompikin mallia.

Pääasia, että voittaja sai siis pitää pokaalinsa ja voittamansa videokameran. Me kehtasimme edes muuta miettiä! Välillä vaan yllättää, sitä itse seuraa kisoja erilailla kuitenkin kuin tuomarit ja kyllähän ne ammatti-ihmiset yleensä hommansa osaa, vaikka välillä heillekin virheitä sattuu.

Lauantain treenit olivat kyllä taas niin hyvät. Rijana ja Antoine luistelutti tyttöjä paljon ja monessa asiassa mentiin taas hiukan eteenpäin. Kolmen tunnin treenien jälkeen tytöt halusivat vielä fillarilenkille ja polkivatkin kotona mäkimaastossa keskenään pitkän lenkin. Sauna, kunnon illallinen, jonka jälkeen uni tulikin sitten ajoissa.

Sunnuntaina aamu käynnistyi jälleen aikaisin, vaikkei jälleen ollut mikään kiire minnekään. Lapsilla oli täydet leikit jo käynnissä ennen kahdeksaa.
Vieteltiin koko aamupäivä kaikessa rauhassa kotona leikkien ennen puolilta päivin alkavaa yleisöluistelua. kävimme yleisöluistelussa treenaamassa ja leikkimässä keskenään koko perhe. Tytöillä olisi ollut vapaa, mutta halusivat lähteä mukaan kun pojat halusivat lähteä jäälle.



Tunti luisteltiin koko perheen voimin ja oli kyllä niin kivaa. Korjailtiin hiukan Erikan lutzin kaarta, jospa se nyt siitä lähtisi paremmin. Tuo lutz on ollut Erikalle vaikeampi hyppy kuin Alexialle. Ja niin se oli monella muullakin kisaajalla sama ongelma. Videoin hyppyjä Suomen valmentajallemme nähtäväksi. Suomen valmentajamme on aina niin ihanasti mukana jutuissa välimatkasta huolimatta. Seuraa kisamenestystämme ja aina tarjoaa auttavan kätensä. Välillä jopa tuntuu, että on enemmän kiinnostunut tyttöjen kehityksestä kuin tyttöjen oma valmentaja. Tytöt saavat olla onnellisia, että heidän ympärilleen on kertynyt tuollaisia ihmisiä ja äitikin nauttii, sillä samalla monesta ihmisestä ympärillä on matkan varrella tullut erityisen rakas ja tärkeä ystävä, kuten juuri tästä yhdestä ihanasta valmentajastakin!

Luistelutreeneistä suuntasimme vielä hetkeksi Sierren keskustaan rakennettuun pomppulinnapuistoon, jossa riitti puuhaa isommillekin lapsille kun oli rakennettu niin valtavia pomppulinnoja, joissa kiipeillä, hyppiä ja laskea mäkeä. Olipas mukavaa!





Ilta meni vauhdikkaasti lasten kanssa uimahallissa. Jerellä oli oman jääkiekkojoukkueen kanssa harjoituspeli ja me suuntasimme siksi aikaa uimahallille nauttimaan vauhdikkaasta illasta lasten kanssa. Oliver halusi uida ilman kellukkeita, joita ei tähän asti ole oikein mielellään ottanut pois, vaikka olisin jo kesällä kovasti opettanut uimaan ilman niitä. Aina helpotus kun osaa edes pienen matkan uida itsekseen. Tänään sitten Oliver uikin ilman kellukkeita jo suhteellisen pitkiä matkoja, mutta ennen kaikkea sukelteli hurjia matkoja ja ihan innoissaan. Vauhtia ei tosiaan puuttunut ja kyllä lapsilla vaan on virtaa! Tytöt hyppivät vipparilta ja korkealta katon rajasta. Illalla kotona uni tuli kaikille nopeasti.

Tervetuloa taas uusi, vauhdikas, viikko ;)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

perjantai 21. syyskuuta 2012

Alexian ansaittu voitto!



Kilpailutulokset julkaistiin juuri netissä ja kyllä, meidän pieni sisupussimme päihitti niin isosiskonsa kuin muutkin kilpasisarensa ylivoimaisilla komponenttipisteillä. Vaikka teknisesti jäikin hieman monelle muulle niin korvasi juuri noilla mielettömillä komponenteillä kyllä virheensä. Erikalla oli teknisesti vahvin ohjelma, mutta jäi sitten juuri noiden komponenttien vuoksi muista ja sijoittui "vain" neljänneksi. Komponenteissä Alexia on kyllä ollut vahva aina, mutta kyllä tämä silti yllätti meidät kaikki! Mieletön suoritus kyllä ja ylpeitä saadaan olla. Alexia luisteli siis ansaitusti voittoon. Miten me epäilimmekään muuta ;)

Kisajännitystä syntymäpäivänäni!



Aamusta vihdoin koitti odotettu kisapäivä. Kuudelta starttasimme matkaan. Oliver ja Jere jäivät vielä hetkeksi nukkumaan. Jere vei Oliverin Romainille hetkeksi ennen koulua ja suuntasi itse Berniin toimistolle.
Oltenissa oli jännittävä kisatunnelma ja ihania tyttöjä taas jäähalli täynnä. Rijana auttoi tyttöjä valmistautumaan ja Natalie saapui samantien junalla myös Bernistä paikalle. Pian oli kisa-asut päällä ja Natalien meikkaamat tytöt valmiina kilpajäälle.



 Alexia oli heti ensimmäisessä ryhmässä lämmittelemässä ja toisena vuorossa. Alexia luisteli kauniisti, vaikka kaatuikin yhden hyppy-yhdistelmän.


Erika luisteli toiseksi viimeisenä ja Erikan ohjelma oli kyllä niin kaunista katseltavaa, kaikki piruetit vaihdoilla ja yhdistelmillä onnistui täysin. Hypyt olivat varmoja ja liu'ut upeita. Erika vaikutti ylivoimaiselta, vaikka Alexia olikin varma voitostaan. Taso oli kova, huomasi heti, että ollaan menty askel eteenpäin. Jännityksellä odotimme palkintojen jakoa.

Yllätys oli aikamoinen kun Alexia kuulutettiin korkeimmalle pallille.


Valmentajat olisvat sitä mieltä, että nimet ovat sekoittuneet Erikan kanssa.


Vielä illallakaan virallisia kisatuloksia ei kuitenkaan näkynyt netissä, joten huomiseen asti on odotettava onko näin. Ensimmäinen luistelija, oli se sitten Erika tai Alexia, oli ylivoimainen, ja tuntuisi aika hassulta, että Alexian ohjelmalla olisi yltänyt niin ylivoimaiseksi.... Erikan ohjelmalla se olisi mahdollista. Erikan ohjelma oli vaativin ja luistelu varminta. Pikkusisko kuitenkin pokkasi upean palkinnon ja mikä upeinta isosisko oli onnellinen pikkusiskonsa puolesta ja omasta neljännestä sijastaan myös, vaikka ihmettelikin valmentajien kanssa hiukan tilannetta. Erika vaan on niin sopeutuvainen ja vilpitön.
Silti tilanne tottakai selvitetään ja oikea palkinto menee siihen hyllyyn mihin se kuuluukin. Kunhan tulokset tulevat niin asia selviää kyllä.
Alexia voitti videokameran ja Erika selkärepun sekä kumpikin tyttöjen kauneussetit ja kauniin kukkakimpun.




Mielettömän upea päivä ja kyllä sai olla ylpeä taas tytöistä. Ovat he kyllä töitä tehneet ja sijoituksensa ansainneet. Valmentajat kiittelivät vuolaasti tyttöjä ja toivoivat samanlaista työskentelyä. Vielä on matkaa tavoitteisiin, mutta täältä tullaan, sanoi Erika istuutuessaan autoon.



Harriet saapui lasten kanssa meitä moikkaamaan hallille myös ja oli ilo tavata pitkästä aikaa.

Muita kavereita ei keretty nähdä kun olivat töissä eikä enää illalla voitu poiketa heillä kun oli kiiruhdettava hakemaan Jere ja sen jälkeen Oliver. Oliverilla oli ollut upea päivä, oli käynyt karatetunnillakin Romainin kanssa ja tykkäsi kovasti. Romain oli ollut niin jelleä kun Oliver oli heillä aamulla, päivällä ja vielä illallakin, että oli koulussa kertonut kaikille. Romainin äiti sanoi, että ottaa Oliverin koska tahansa uudestaan, että niin kiltti poika hän on ja ihanasti leikkivät yhdessä. Ihana kuulla, sillä tämmöisiä tilanteita saattaa tulla toisinaan eteen ja tuo on ihanaa kun on joku jonka luokse voi hädän hetkell mennä eikä tarvitsisi anoa koulusta vapaata sitten.

Illalla haetttiin illallinen kotiin ja nautittiin helposta illasta yhdessä leffan äärellä. Käytiin koti matkalla Sionin hallissa kurkkaamassa Erikan kavereiden treenejä ja oli kiva vähän nähdä heidänkin treenejä ja seuran toimintaa.

Huomenna treenit jatkuvat ja nyt on kova työmaa ennen seuraavia kisoja. Nyt on reilumpi tauko ennen seuraavaa koitosta ja tytöillä aikaa keskittyä nyt uusien asioiden opetteluun ilman kisastressiä, mikä on kiva juttu. Sitten tuleekin tiheämpi kisarupeaman, mutta sitäkin taas odotellaan sitten varmasti innolla.

Iloisin mielin pienet murut ummistivat silmänsä ja siirtyivät höyhensaarille mahtavan päivän jälkeen.

Iloista viikonloppua kaikille!

torstai 20. syyskuuta 2012

Jännitystä ilmassa.

Olen niin yllättynyt miten paljon pojat ovat hetkessä oppineet ja miten mukavasti pysyvät isompien poikien kiekkopeleissä mukana. Eilen olimme treeneissä ja treenien jälkeen alkoi mailallisten yleisövuoro, jonne pojat halusivat ehdottomasti jäädä. Tytöillä oli tanssi samaan aikaan,joten jäimme poikien kanssa siksi aikaa pelaamaan. Daniel kuljetteli kiekkoa mukavasti ja oli pelissä itsekseen mukana. Itse kuvitteli kokoajan pelaavansa muiden kanssa, vaikka toiset palasivat toisella kiekolla. Pikku-ukko oli niin innoissaan. Oliver oli jo ihan mukana pelissä ja meidän haaveilevasta miekkosesta on tullut oikea pelimies. Siellä Oliver suhaili muiden seassa ja oli monessa hyvässä tilanteessa mukana ja pääsi välillä ihan maalillekin asti. Yhdellä isommista pojista oli suomen paita päällä ja Oliver innostui siitä täysin. Poika on kova suomi-fani ja kun kuuli, että Oliver oli suomalainen niin pelitilanteita järjestettiin Oliverille heti paljon lisää. Päät hiestä märkinä pojat tulivat ulos kaukalosta ja Oliver kysyi, että voiko kohta jo lopettaa koulun, että voisi olla jäällä päivätkin.

Illalla kotiin päästyämme suoraan pihalätkäpeleihin vielä, niin tytöt kuin pojatkin. Daniel oli jälleen maalilla, tällä kertaan vähän sopivamman kokoiset pihalätkävarusteet päällänsä, mutta oli kuin koppakuoriainen kaaduttuaan eikä meinannut päästä ominavuin ylös, mutta varusteitaan ei riisunut ja mitä asentoja oikein ottikaan torjuttaessaan :D kyllä nuo osaavat apinoida niin hienosti isompia.


Tänään Daniel kyllä keskittyi jäällä eniten juuri maalivahdin työskentelyn ihailuun, välillä niin, että saattoi yhtäkkiä seisoa ihan maalin edessä huuli pyöreänä ihailemassa kun muut koittivat hyökätä. Isommat sitten kantelivat pikku-ukkoa ihanan kärsivällisesti aina sivummalle ja syötti kiekon hieman kauemmaksi, että hetkeksi unohti taas maalivahdin ja keskittyi luistelemiseen ja kiekon kuljetukseen. Ihania nuo nuoretkin miten jaksavat ottaa pieniä huomioon ja ilahtuvat aidosti kun joku pieni tulee innolla mukaan peleihin. Kannustus ja auttaminen on niin aitoa.

Mutta vielä pihapeleista, Jere oli niin innolla mukana eikä heitä meinannut saada sisälle ensinkään. Jere on selvästi mielissään kun saa kunnon pelikavereita seurakseen. Kohta heille saattaa tulla Danielin kanssa vääntöä, että kumpi saa olla maalilla ;)
Saunan ja iltapalan kautta sitten väsyneinä sänkyihin. Eipä tarvinnut unta taas kauaa odotella.

Tytöt tanssivat kauniisti baletissa ja opettaja on kyllä niin loistava. Sitä on ilo katsoa.
Keskiviikon luistelutreenit menivät ihan kivasi, mutta muutamia juttua jäi valmentajalle hampaankoloon, joten tänään lähdettiin vielä illaksi jäälle ennen huomisia kilpailuja.


Nyt on kaikki tehty, autokin pakattu valmiiksi ja kisakamat valmiudessa ja aamulla 6.00 startataan kohti Keski-Sveitsiä. Kymmeneltä Alexia aloittaa oman osionsa olemalla toisena vuorossa. Erika luistelee vasta toiseksi viimeisenä. Jännä päivä edessä. Äitiä jännittää varmasti taas kaikista eniten. Toivottavasti tytöt tekisivät kauniit ohjelmansa ja olisivat itse tyytyväisiä, sitä odotan kaikista eniten.
Uuteen kilpasarjaan nouseminen on aina yhtä jännää, kun ei yhtään tiedä tasosta eikä muutenkaan tulevista kilpakavereista. Mutta huomenna sekin selviää. Ilolla ja innolla lähdemme matkaan. Täältä tullaan Olten ja vanhat kotikonnut ja ystävät sieltä puolelta Sveitsiä ;)

Menen vielä askartelemaan kaikille seuramme kisaajille pienet yllätyspaketit heitettäviksi jäälle. Pieniä, suuria iloja niin antajille kuin saajillekin.

Oliver jää koulukaverin luokse aamusta, josta yhdessä lähtevät kouluun ja lounastunniksi menee myös sinne. Jere vie Oliverin ennen kuin itse suuntaa toimistolle. Näin ei tarvinnut Oliverille anoa lomaa. Tänään nimittäin vasta tuli tytöillekin rehtorilta virallinen lomamyönnytyslappu postitse. Täällä pitää aina anoa rehtorilta loma, jos se on pidempi kuin puoli päivää. Puoleksi päiväksi opettajalla on lupa myöntää vapaa. Mutta kilpailuihin useimmiten loma myönnetään, mutten tiedä miten rehtori olisi suhtautunut, jos olisin anonut Oliverillekin. Onneksi pääsee Romainin luokse, on siitä niin innoissaankin.

Oikein ihanaa loppuviikkoa kaikille!

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Vanhempainilta.

Eilen illalla oli Erikan vanhempainilta. Vaatii aina järjestelyjä, jos Jere on työmatkalla, että pystyn osallistumaan vanhempainiltaan saaden lapsille hoitajan. Erika kylläkin tarjoutui katsomaan pienempien perään, mutta vielä saavat pienemmät hiukan kasvaa, ennen kuin tuon tarjouksen voin ottaa vastaan ;). Onneksi ihana Marja asuu tuossa naapurissa ja kiiruhti jälleen avuksemme ja pääsin tutustumaan Erikan uuteen opettajaan. Erika varotteli lähtiessäni, että opettajalla on huumorintaju kohdillaan ja mahdollisesti tulen kyllä kuulemaan taannoisesta kompassi-episodista ;) Jännityksellä lähdin siis tapaamaan uutta opettajaa.

Oli ilo huomata miten napakka, mutta samalla hauska ja ennen kaikkea urheilullinen opettaja Erikalla on tänä vuonna. Vaatii paljon, mutta vastapainoksi sitten kyllä oppilaat saavatkin paljon. Ja mikä parasta on erittäin kiinnostunut lasten urheiluharrastuksista ja kannustaa ja tsemppaa heitä myös niissä. Se on selvästi ollut Erikalle tärkeä asia. Erika on ollut tänä vuonna niin innoissaan, kun opettaja on pyytänyt nähdä kilpapukuja, tulostellut askarteluun Erikalle luistimia malliksi jne. Ja nyt myönsi kisavapaan perjantaiksi ilman sen suurempaa numeroa asiasta.
En ollut onneksi ensinkään ainut, joka sai pikkasen kuittia osakseen ;) Eikä kompassijuttuakaan suoranaisesti kerrottu, rivien välistä kylläkin ;) lopuksi opettaja näytti vielä kuvia vuosikymmenten takaa kun paljon äitejä ja isiä oli hänen oppilaanaan. Meitä ei Jeren kanssa joukosta tietenkään löytynyt ja sitä harmittelikin ;).

Erika on reipas ja sosiaalinen tyttö. Urheilullinen ja kaikkien kaveri. Erikan kanssa on ilo työskennellä ja pitää monet pojatkin kurissa ja siksi istuukin luokan häirikön vieressä... Opettaja oli oikein tyytyväinen Erikaan ja Erikan itsenäiseen ja hyvään työskentelyyn. Erika oli kertonut heti ensimmäisenä päivänä opettajalle, että äiti ei sitten ainakaan voi lukea hänelle mitään sanakokeen sanoja, joita pitää kirjoittaa tai muuten menee kaikki hänellä ihan väärin... Opettaja oli näppärästi keksinyt sitten Erikalle, että lukee itse ne kännykkänsä sanelimeen ja kuuntelee siitä ja kirjoittaa. Tällä tavalla on sitten tullut kokeisiin treenattua ja paremmin sujuu, kun että joutuu kärsimään äidin ääntämisvirheistä, joita valitettavasti vielä kin tulee ja varmasti aina. Erika kyllä lohdutteli, ettei tunne vielä ketään aikuista, joka ulkomaalaisena osaisi ääntää ranskaa oikein ja niin kauniisti kuin paikalliset, että en ole siis ainut ja pääasia, että tulee ymmärretyksi, vaikka sieltä paistaakin tämä suomalaisuus jo jokaisen lauseen perästä. Niinpä sen näkee jo ulkonäöstäkin, kuten lapset lisäsivät.

Oli muutenkin ilo kuulla, että tämä opettaja on ehdottomasti sitä mieltä, että läksyt ovat oppilaita varten. Meidän vanhempien tehtävä ei ole tehdä niitä oppilaiden kanssa. Edellisvuonnahan Erikan opettaja oli sitä mieltä, että vanhempien vastuulla on, että läksyt ovat oikein. Mutta uskon ja toivon, että tämä vuosi tulee olemaan oikein hyvä. Kokeita on tiuhaan ja vaatimustaso kova, mutta säännöt järkeviä ja kuri napakka, mutta huumorilla maustettu, juuri semmoinen missä uskon Erikan pärjäävän ja viihtyvän.

Ja vielä nykyajasta, kyllä on syteemit muuttuneet. Niin hieno elektroninen "liitutaulu", että eipä tuollaisesta osannut edes haaveilla meidän kouluvuosina ;) Siitä oli helppo näyttää materiaalit kynää vain napauttaen tiettyyn kohtaan taulua ja päälle sai kirjoittaa ja väritellä mitä halusi. Mietin vaan kokoajan siinä opettajan näpäytellessä taulua, että miten sai sinne aina kaiken niin helposti, ihan kuin se taulu olisi ollut ajatustenlukija. Sillä oli monta tilannetta, jossa yllättäin joku vanhemmista saattoi kysyä jotakin ja samantien opettaja löysi juuri siihen aiheeseen sopivan materiaalin yhdellä kynän näpäytyksellä ja pysytyi helposti näyttämään vanhemmille juuri heitä askarruttaneen asian. Nykyaika on ihmeellistä!

Mutta kiva oli ilta. Pitkään opettaja jaksoi puhua ja valtaosa vanhemmista jäi vielä aperolle sinne viinejä maistelemaan, kun itse kiiruhdin nopeasti kotiin lasten luokse. Lapset nukkuivat kaikki jo kun pääsin kotiin. Jerekin saatiin illalla myöhään kotiin työreissultansa.


Tässä muutama kuva eiliseltä lounastunnilta. Oliver kun saapuu koulusta, lentää reppu samantien eteiseen ja tennarit juoksevat vieden pikku-ukkoa yläpihalle kohti maalia. huikkaa Danielin maalille ja pikkuveli on oitis paikalla, että meidän "Malkin" pääsee lämimään. Sopivan kokoiset maalivahdinvarusteet eivät kelpaa, sillä isin varusteet ovat kuulemma paremmat. Jollei siis olla hallilla niin kotona kaikki vapaa-aika kuluu nykyään näin:



Oliver taiteili itselleen tänään myös tatuoinnin. Pojassa kun on ripaus pohjalaista verta ;)

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

maanantai 17. syyskuuta 2012

Kisaviikko.

Tyttöjen kisaviikonloppu lähestyy ja on mukavaa ja kutkuttavan jännittävää, ei pelkästään kisasuoritusten vuoksi, vaan myös siksi, että teemme paluun tyttöjen synnyinseudulle. Kisat pidetään nimittäin ihan vanhan kotimme ja tyttöjen syntymäsairaalan lähellä.
Tuli ihan haikaillen selattua klinikan sivuja ja muisteltua kymmenen vuoden takaisia hetkiä taas kertaalleen. Ihania muistoja ja niin kaunis synnytyssairaala.

Tässä muutama kuva Klinik Villa im Parkista.





Ja muutama kuva entisestä kotikaupungistamme myös:



On ihana mennä taas käymään vanhoissa tutuissa maisemissa ja monen vuoden tauon jälkeen nähdään ihania ystäviä sieltäkin. Noita paikkoja ja sitä tunnetta ei unohda koskaan ja noihin hetkiin on kyllä aina ihana sukeltaa yhä uudestaan ja uudestaan. Ja hassua miten erilaista elämä olikaan silloin!

Ystävämme Zofingenista tulevat meitä kilpailuihin katsomaan. Valitettavasti kilpailut ajoittuvat jälleen koulupäivälle, joten Erikan ensimmäiset kaverit, vauvauintikaverit, eivät pääse tyttöjä kannustamaan, mutta heidän vanhemmat onneksi kumminkin ;)

Tämä on yksi vuoden kovatasoisimmista kilpailuista heti alkuun ja hieman kyllä jännittää kuinka tyttöjen käy! Alexia-reppana on taas isompien sarjassa, sillä pieniä kisaajia on täällä Sveitsissä usein liian vähän. Pienille kilpailijoille on erilaiset kilpailut, mutta siellä taitotasona ja Alexian ikäluokassa lähes hypyttömät ja piruetittomat ohjelmat!!!! Osallistujalistaa silmäillessä on kyllä niin vieraita nimiä joukossa, etten yhtään osaa sanoa miten tytöt voivat edes sijoittua onnistuessaan tai epäonnistuessaan, mutta sijoitus ei suinkaan ole tärkein, vaan kiva kisafiilis ja upeat suoritukset. Kunhan parhaansa yrittävät, yltää se sitten mihin tahansa.

Meillä oli upea viikonloppu ja niin paljon univelkaa, että kyllä viime yönä tuli nukuttua ennätysmäärä tunteja ja uuteen viikkoon lähdetään pirteänä. Perjantaina me olimme jäällä ja oheistreeneissä ja heti perään Oliver ja Jere lähtivät Vispiin katsomaan jääkiekkopeliä junalla kun Lee oli hoitanut heille 
liput ja tuli kerrankin pelaamaan tänne lähelle taas. 



Oliver oli niin haltioissaan junamatkasta ja pelistä, että oli tunnin välein kysellyt koko päivän pelin perään. Oliver tuli silmät kiiluen kotiin ja Lee pelaa kuulemma yhtä hienosti kuin Malkin ja joutui kahdesti jälki-istuntookin. Oliverilla on uusi idoli!
Kyllä Lee oli otettu sunnuntaina kun ajoivat jälleen tänne meitä moikkaamaan ja Oliver kertoi kuinka tykkäsi Leen pelaamisesta ja kuinka hän on kuin Malkin ;)

Noemie saapui meille vielä perjantai-iltana kampaukseen. Halusivat, että laitan Noemin hiukset lauantain hääjuhlaan ja niin me taiteilimme Noemielle juhlakampauksen kuntoon. Tyytyväinen tyttö lähti kotiin ja mietti miten aikoo nukkua yönsä, ettei yksikään kiehkura kärsi ;)

Kilpapuku on pesulassa ja strassitkin löysin kaupasta valmiiksi odottamaaan, että pääsen liimailemaan niitä pudonneiden tilalle kunhan saan ensin puvun takaisin kotiin. Lisäksi päätin itse hieman muokata pukua sopivaksi Erikalle. Kaikki jotka tuntevat ompelutaitoni pidättävät taatusti nyt hengitystään ;)) mutta tällä kertaa aion vain poistaa helmasta yhden kerroksen, jolloin saan helmasta lyhyemman ja sopivamman Erikalle. En aio edes yrittää mitään ompelukikkoja tällä kertaa. Kisoihin on vain muutama päivä aikaa, ei ole oikein vara ottaa heinimäisiä riskejä tässä vaiheessa! Kun Natalie on tuolla puvulla luistellut on hän on ollut Erikaa hiukan pidempi, mutta katsoin tuota pukua, että alimman helman saa helposti ja siististi pois ja sen jälkeen näyttää juuri oikeankokoiselta ja vieläkin kauniimmalta. Kisapukua ja kisaohjelmaahan käytetään aina kaksi vuotta. Jos hurja kasvupyrähdys tulee Erikalle, on tuo helma helppo ommella takaisin ja taas on pituutta sitten riittävästi. Näppärää, vai mitä?!


Lauantaina pojat olivat aamusta taas Marjalla ja heillä oli ollut kiva aamu. Me oltiin treeneissä ja Jere omissa treeneissä. 

Treenien jälkeen pojat lähtivät Jeren kanssa kauppaan ja me siirryttiin tyttöjen kanssa vielä Leukerbadiin treenaaman ohjelmia.
Vasta iltapäivällä kerkesimme kotiin. Hetken kerkesimme olla kotona kun Putkosen perhe saapui meille viikonlopun viettoon ja meillä oli kyllä niin mukava ja rentouttava viikonloppu. Lapsia oli yhteensä seitsemän ja tuntui vähemmältä kuin pelkät omat neljä. Tytöt leikkivät niin hienosti yläkerrassa ja pojilla leikit sujui yhtä hienosti yhdessä ja meillä vanhemmilla juttuja riitti. Ihana aina nähdä muitakin suomalaisia perheitä täältä Sveitsistä. Sunnuntaina lähdettiinkin koko poppoolla hallille luistelemaan kun tytöillä oli treenit. Ennen sitä miehet kävivät ajattamassa poikia mopollamme ja se oli tietenkin taas niin mukavaa!
Sunnuntai-iltana Lökö ja Outi oli kutsunut meidät syömään ja Outi ja Annastiina olivat loihtineet taas upeita herkkuja.
Upea viikonloppu!

Mä iloitsen edelleen syksyisemmistä säistä joista aamuisin saa nauttia, päivisinkin on sopivan lämmintä, lämpömittari kohoaa 25 asteeseen, muttei semmoista paahtavaa kuumuutta enää ole, sopivaa! Aamuisin on jo ihan syksyistä ja lenkkisäät taas parhaimmillaan. Mikä onkaan ihanampaa kuin lähteä juoksulenkille raikkaaseen syyssäähän!

Tyttöjen balettikin nyt lisääntyi kuitenkin maanantainkin tunnilla. Baletin opettajamme ei antanut periksi vaan vaatimalla vaati, että haluaa pitää tytöt maanantaisinkin, että saa nostaa heidät ylemmäs ja oli tyttöjen kanssa jutellut ja tytöt olivat samaa mieltä. Lupasi katsoa minulle extrahinnan mahdollisimman edullisesti, kunhan tytöt nyt vain tanssisi. Ihanan innokkaita valmentajia on kyllä ympärillemme kertynyt. Nyt siis ennen Montanan jäätä tanssimme maanantaisin ja keskiviikkoisin, talvella maanantain treenikerta korvataan luistelulla ja sitten taas keväällä tanssilla. Ihan hyvä ja tärkeintä, että on tyttöjen mieleen.
Koululäksyt kun kerkeävät hoitaa kunnialla niin eipä kai äidillä ole muuta sanomista, kunhan kuskaan ja elän hengessä mukana. Alexia on saanut jokaisesta neljästä kokeestaan joko täyden kutosen tai 5,5. Ja Erikalla on jatkunut koulu kivasti myös. Olemme sopineet, että tämmöinen tahti saa jatkua vain, jos koulu ei siitä kärsi ja se hoidetaan kunnialla.

Tänään Jere lähti asiakkaidensa kanssa Saksaan Heidelbergiin muutamaksi päiväksi, me jäimme tänne pitämään taloa pystyssä. Lapsuuden ystävämme, niin minun kuin Jerenkin, Ilkka ilmoitti tänään, että voisi ensi viikolla lentää meitä moikkaamaan ja niin hän saman tien varasi matkan ja saapuu ensi viikon perjantaina meitä ilahduttamaan. Olipas kiva yllätys ja kovasti jo Ilkkaa täällä odotellaan!

Meillä oli muutenkin mukava ja vauhdikas päIvä, lounastreenit ja illalla tanssi. Huomenna on vapaa ja keskiviikkona kunnon tehotreeni perjantain kilpailuja varten ja tanssia päälle.
Tänään kyllä kaikki näyttivät oikein valmiilta jo ja ohjelmat olivat toinen toistaan kauniimpia. Nyt toivotaan, että tytöt tekisivät puhtaat ohjelmat ja olisivat itse tyytyväisiä suorituksiinsa, silloin me muutkin olemme. Jännittynein tunnelmin kohti perjantaita...



keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Kaatosadetta ja viiniviljelmiä.

Nyt meille saapui odotettua viileyttä ja kunnon vesisateetkin luonnon iloksi. Kyllä luonto nauttii tästä sateesta helteiden jälkeen ja ulkona on ihanan raikas keli, vaikka tuleehan tuota vettä kuin saavista kaatamalla, mutta ihanaa kun on raikasta ja viileämpää, tätä on kaivattu. Saatoimme koululaiset bussille ja tulimme vielä rauhassa aamiaiselle kotiin ja pian suuntaamme ulos raikkaaseen keliin ennen iltapäivän treenirupeamaa, sillä kurvaamme ensin kilparyhmän treeneihin Leukerbadiin, josta kiireen vilkkaan vaihdetaan Sierren hallille minun töihini. Tyttöjen baletti vielä perään ja päivä on valmis.

Eilen oli kuuma ja mukava vaelluspäivä. Danielin kanssa saatoimme koululaiset bussille aamusta ennen vaellukselle lähtöä. Danielin kengät eivät sitten useinkaan osu edes säkällä oikeisiin jalkoihin. Kumisaappaissa ymmärrän, ettei tuota eroa niin huomaa, mutta ettei näissä varvastossuissa tunne mitään ihmeellistä vaan potkulauta kulkee samalla vauhdilla ja juoksuaskeleetkin luistavat, vaikka tossut ovat jalassa tällä tavalla:


Pakkasimme rinkan mukaan ja pienet eväät pienimmälle retkeilijälle rinkkaan ja suuntasimme Veroniquen luokse. Oli  taas mahtava vaelluspäivä Veron kanssa. Verolla oli jälleen uusi reitti näytettävänä ja kiersimme reilussa kahdessa tunnissa niin upean viiniviljelmäreitin, etten moista ole nähnyt.




Ja mitkä korkeuserot, noin jyrkkiä rinteitä en olekaan taas hetkeen noussut, enkä varsinkaan kyytiläinen selässäni, mutta hienosti selvittiin ja jalat jaksoivat kivuta lastista huolimatta ;)  Hiukan kerkesimme eksyäkin metsään ja kyllä nauratti kun siellä jyrkillä rinteillä kaksin nousimme ja vedimme toisiamme ylös, Daniel tietenkin rinkassani matkassa mukana, sen verran järkeviä reittivalintoja tietenkin tehtiin, ettei vaaraa ollut. Daniel rakastaa olla rinkassa, vaikka rattaista ei ole tykännyt koskaan, eikä pyörän istuimessakaan enää viihtyisi hetkeä pidempää, mutta rinkassa tai kantorepussa kököttää mukavasti koko vaelluksen ajan ja seurailee jännittyneesti mihin matka etenee.




Viiniviljelmät alkavat olla sadonkorjuuta vaille ja pian käy kuhina rinteillämme kun lava-autot ja helikopterit pörräävät sadonkorjuupuuhissa teiden tukkoina ja sitten alkaakin sadonkorjuujuhlakausi. Veronique ottaa taas luokkansa mukaan sadonkurjuupuuhiin ja pääsevät sitten viinikellerille tutustumiskäynnille. Oliver on varmasti innoissaan mukana ;)

Nyt siis nautitaan kaatosateesta, sillä viikonlopuksi on luvassa taas hellettä ja kesä tekee hetkellisen paluun. Kumpparit jalkaan ja sadevaatteet päälle ja lätäköihin hyppimään ;)

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!


maanantai 10. syyskuuta 2012

Syksyn odotusta....

...vaikka kesä jatkuukin hurjissa hellelukemissa. Lämpömittari on jämähtänyt kolmenkympin liepeille ja lämmittää vähän liiankin kuumasti.
Mä jo niin luulin, että syksyä kohden mennään. Odotan jo ruskaa ja viileämpiä päiviä, vaikka nautin toki kesästäkin. Olisi vaan kiva jo kaivaa villapaidatkin kaapista esille ja tilasin juuri aivan ihanat uudet Uggit Erikalle ja minulle, joiden käyttöä tietenkin odottelen myös innolla ;) onneksi niitä voi jo käyttää jäähalleissa vaikka shortsien kanssa ;)

Muokkasin hieman blogin ulkoasuakin syksyisemmäksi, jospa se nopeuttaisi hiukan syksyn saapumista...

Kävimme Danielin kanssa ihanan reippaan ylämäkipyörälenkin taas aamusta ja jo kahdeksan jälkeen oli paahtavan kuuma, kaiken lisäksi valitsimme taas hieman liian jyrkän reitin, sillä kahdesti pyörä alkoi keulimaan Daniel istuessa takana ja mäen ollessa liian jyrkkä meidän kulkuneuvollemme. Mutta hyvin nousi muut kohdat ja kyllä taas tunsi pyöräilleensä kun kotiin palattiin reilun tunnin jälkeen. Danielille oli niin rankkaa puuhaa kirittää äitiä, että kotona uni tuli istuvilteen ruokapöydän ääreen eilisistä kakkueväistä nauttien.


Illalla vielä innostuin juoksulenkillekin lasten nukahdettua. Ihana aina sulkeutua salille, avata rauhassa tv ja juosta, juosta ja juosta. Jerekin liittyi lopulta salille seurakseni nostelemaan puntteja. Meidän yhteistä kahdenkeskistä aikaa ;)
Tytöillä oli tänään ilta vapaana treeneistä, vain lounastreenit ja illalla puuhastelimme mukavia touhuja lasten kanssa kotipihassa leikkien ja pyykkejä viikkaillen ja silittäen. Baletin opettaja olisi halunnut ottaa tytöt maanantaisinkin tunnille, mutta päävalmentajamme oli sitä mieltä, että yksi baletti viikossa riittää ja tytöt ovat ansainneet nyt syksyllä leppoisammat illat ennen loppuvuonna alkavia kahtia iltaextratreenejä.

Juuri ystäväni kertoi miten heidän tuttavansa oli lopettanut Erikan ikäisenä taitoluistelun kilparyhmässä ja vaihtanut luistelun neljään muuhun lajiin. Siltikin hänelle jäi enemmän vapaa-aikaa kuin luistellessa ja harrastaessa vain luistelua. Se kertoo lajin rankkuudesta ja kuvaa hyvin tätä hulinaa, jota taitoluisteluperheissä eletään. Sitä kyllä pitää harrastaa intohimoisesti, ei siitä muuten mitään tule. Jäähalli on kuin toinen koti ja luistelukaverit ja valmentaja kuin toinen perhe.

Tässä syksyä odotellessa lisään yhden kevätkuvan vuosien takaa lähilammeltamme, jonka ihana kälyni Suvi taitavasti on ottanut. Tämä on yksi lempi kuvistani.



Ihanaa viikkoa kaikille! Nauttikaa villapaitakeleistä, vai mahtoikohan Suomeen saapua hellesäät kuten olin lehdestä lukevinani, että niin ennustettiin jokin aika sitten.




sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Viikonloppu.

Tämä aika ei voi mennä näin nopeasti!
Taas on monta päivää vierähtänyt ilman blogipäivitystä, vaikka olenkin jo torstaina kirjoittanut tänne valmiiksi tekstin ja piti vaan kuvat lisätä ja laittaa matkaan, mutta niin siinä kävi, etten sitä muistanutkaan ja nyt kuvia tuleekin kerralla enemmän ja tekstiä myös.

Torstaina aamusta herättiin Danielin kanssa kuorimaan ja pilkkomaan kasviksia kasvissosekeittoa varten, jota valmistettiin jälleen suuren suuri jättikattilallinen. Pian oli neljät pienet käsiparit apuna ja kasvikset taas ennätysvauhdilla kattilassa. Ihania apulaisia! Tälläinen hauska perunakin löytyi joukosta:


Daniel toivoi pääsevänsä äidin pyörän kyydissä aamulenkille ja niin me lähdimme lämpimään syysaamuun pyöräilemään. Laskettiin ensin alas Saviesen kyläämme ja siitä nousimme reilun 10 kilometrin matkan huipulle ja laskimme sieltä jälleen hiukan alemmas kotiin. Olipas ihana aamunavaus jälleen ja matkaseura hauskaa ;)


Oliver noudettiin bussilta ja pikku-ukko ilmoitti oitis, ettei aio enää harrastaa koulua, vaan pelaa jääkiekkoa ja urheilee. Onneksi lounastunnin jälkeen olikin jo taas unohtanut puheensa ja innolla kirmasi siskojen perässä bussille.

Jerekin saapui ajoissa töistä ja Daniel pääsi isin kanssa pesemään autoja. Siihen touhuun liittyivät nopeasti koulusta saapunut kolmikkokin. Pian pihassa kävi melkoinen kuhina ja äiti sai ihanan siivousrauhan sisällä, ihan itsekseen.

Illalla me teimme ihanan kävelylenkin ja lapset esittelivät erilaisia sirkustaitoja pihassa ja trampoliinilla ja nautimme kun ei ollut kiire mihinkään. Jere kävi rullakiekkotreeneissä hikoilemassa hellesäässä sillä aikaa.

Perjantaina tyttöjen luistimet lähtivät terotukseen ja ensi viikolla alkaa ankara valmistautuminen
kisoihin. Äidilläkin työtä riittää, sillä Erikan kisapuku on pesettämättä ja uudet strassit ostamatta ja laittamatta. Onneksi kaikki muut ovat kisoja ajatellen valmiina. Ohjelmatkin ihan kivalla mallilla, vaikka aika paljon on vielä treenattavaakin. Kaksi viikkoa koitokseen.

Perjantaiaamuna me huristelimme taas Danielin kanssa aamulenkille muiden lähdettyä kouluun. Olin kerennyt juosta kukonlaulun aikaan jo itsekseni salilla juoksumatolla aamuteeveen äärellä mukavan 10 km:n lenkin ja jatkoin sitten aamupalan jälkeen lenkkeilyä pikkuherran rullatessa fillarilla vierellä.

Illalla hurautimme koulujen jälkeen koko katraan kanssa hyppytreeneihin Montanaan. Tytöt jäivät päävalmentajien kanssa treenaamaan, minulla oli vapaailta ja me käytiin poikien kanssa kävellen
Montanan keskustassa ikkunaostoksilla ja ruokakaupassa. Siinä sitä kaunista kylää silmäillessä taas oitis tajusi miksi sydän vaan pysyy täällä.



Viime keväänä kun Jere väläytti ajatuksesta, että muuttaisimme Suomeen, muistan oitis kauhistuneeni, mutta hetken kuluttua innostuneenikin hiukan asiasta. Suomessa on paljon läheisiä, paljon kotoisan ihania lapsuusmuistoja, pala nuoruutta ja kauniit järvimaisemat. Mutta kyllä näiden 12 vuoden aikana sitä on syvästi juurtunut jo tännekin ja ajatus täältä lähtemisestä kuulostaa kyllä pelottavalta ja tuolla kävellessämme sitä jotenkin vaan tunsi taas kuuluvansa sinne ja tänne kotiin toki ennen kaikkea. Jokaisena päivänä huomaan miettiväni, miten onnekas olen kun saan asua täällä ja miten upea on saada kasvattaa lapset tälläisessä ihanassa alppikylässä. Täällä on ihanan rauhallista ja ihmiset ovat huomaavaisia ja ihania, he välittävät kaikista ja auttavat mielellään. Jotenkin vaan elämä on kovin ihanaa täällä, vaikka samanlaista arkea suurimmilta osin onkin kuin missä tahansa muualla. Mutta sitä on onnekas kun viihtyy kotona ja on hyvä olla siellä missä on. Ja en kiellä, etteikö olisi ikävä rakkaita läheisiämme Suomesta, mutta eipä kaikki Suomessakaan asuisi ihan lähettyvillä ja yllättävän harvoin sitä kerkeäisi kuitenkin tapailla, vaikka samassa maassa asuisikin. Kaikilla on omat kiireensä. 

Montana on erityisen lähellä sydäntä tämän ihanan Saviesen kylämme lisäksi. Kaikki vapaa-aika menee talviaikaan juuri tuolla Montanassa ja siellä on niin kotoisaa ja niin kaunista. Jospa sitä joskus vielä löytyisi koti sieltä... Toisaalta, osaisiko sitä täältä kotoisasta Saviesestäkään lähteä. Hyvä yhdistelmä siis nauttia töiden ja harrastusten kanssa näistä kummastakin ihanasta kylästä ja ihmisistä ympärillä myös.

Viikonloppu oli täynnä upeita hetkiä. Kanadalaisperhe ilmoitti, että ajavat jälleen tänne, joka oli ehdottomasti viikonlopun paras uutinen. 
Lauantaina me lähdimme aamusta jo kahdeksaksi hallille, Jere Sionin halliin omiin maalivahtitreeneihinsä ja me Sierreen omiin pitkiin treeneihimme. Pojat pääsivät pitkästä aikaan aamuksi leikkimään naapuriin Sveitsin mummomme luokse Marjalle ja olivat siitä aivan innoissaan. Heillä oli ollut upea aamu. Illalla kutsuttiin Marja meille grillaamaan ja Marja nauroi kuinka pojat olivat heti tullessa peräkanaa kiivenneet portaita ja sanoneet, että portaissa pitää olla varovainen, sillä äiti sanoi, että Marjan portaat ovat liukkaat ja totta se onkin. Perään Oliver lisäsi, että äiti sanoi myös, että pitää muistaa käyttäytyä erityisen kiltisti, sillä Marja on jo vanha.... Marja kysyikin heti illalla, että koska hänet on vanhojen sarjaan siirretty ;) Kaikki nuo veijarit muistavatkin mainita ;) Lisättäköön tähän vielä, ettei Marja nyt niin vanha ole, mummo parhaassa iässä ;)

Koko lauantaipäivä hujahti Saviesen lasten juhlissa, jossa kavereita ja puuhaa riitti. Sää oli paahtavan kuuma, mutta lasten menoa se ei haitannut ollenkaan, päinvastoin.




Meillä oli myös kiva ilta Marjan kanssa ja juttuja riitti ja mahat tuli täyteen. Lapsetkin kävivät ajoissa nukkumaan ja ilta myöhään kävin vielä leipomaan jälkkäriä seuraavan päivän seuramme perhepäivään.

Tänään me sitten lähdimmekin koko perheen voimin hallille jo kahdeksaksi. Treenit alkoivat kylläkin vasta 8.30 ja pimeässä jäähallissa odottelimme ja hyppelimme lämmittelynä kun olin katsonut treeniajan väärin. Pian alkoi kuitenkin tuttuja kasvoja ilmestyä hallin pihaan. Oli hyvät treenit.



Treenien jälkeen seura oli järjestänyt perhepäivän ruokineen ja juomineen. Kaikki me äidit olimme leiponeet jälkiruokapöytään herkkuja ja Frederica oli jälleen loihtinut aivan mielettömän upean kakun. On oikea kakkutaituri ja yllättää kerta toisensa jälkeen luonnoksillaan.





Aikuisia oli paikalla liki 30 ja lapsia saman verran. Sää oli helteinen, liki 30 astetta ja kaikilla tuntui olevan mukavaa. Oli kiva jutella rauhassa kaikkien kanssa ja nähdä kaikkia kunnolla. Lapset olisivat leikkineet pidempäänkin, mutta neljältä lähdimme koko pitkän ja touhukkaan päivän päätteeksi kotiin lukemaan läksyjä ja leikkimään vielä rauhassa kotiinkin ennen uuden viikon alkamista.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!