torstai 30. elokuuta 2012

Syksy

Syksy saapuu kohinalla, helteiset kesäpäivät taisivat loppua ja tilalle tuli raikasta syysilmaa ;). Rakastan syksyä, mutta olenhan syksyn lapsi ;)
Odotan jo värikkäitä lehtiä ja raikkaita, höyryäviä aamuhengityksiä saattaessani lapsia bussille. Raikasta ulkoilusäätä ja sadonkorjuuaikaa ihanine väreineen ja hulinoineen viiniviljelmillä. Ensimmäisiä kisoja ja joulutonttuja ikkunoiden takana.... Voih, ihania päiviä edessä!
Koululaiset ovat jo tottuneet arkirutiineihinsa kesäloman jälkeen ja aikataulut ja ajoitukset menevät taas kuin itsestään.

Nonna kuvaili tänään kuinka Oliver saapuu koulusta keltainen koululiivi loistaen.


Ja tytöt ennen ja jälkeen lounastreenien omien koulujensa pihalla.



Talven tuloa en ole odottanut enää vuosiin. Joulua ja sen tuomaa jännitystä lukuunottamatta! Ennen lumen tulo oli mahtavaa ja teki mieli heti kaivaa sukset esille ja etsiä ensimmäiset pulkkamäet ja tehdä lumiukkoja, mutta mitä enemmän vuosia kertyy sitä vähemmän huomaan odottavani talvea ja sen tuomaa kylmyyttä... Johtuukohan se lisähommista, kun aamuisin ei niin nopeasti sujahdetakaan enää ulos tai sitä ei voi siirtyä ulkoterassille ruokailemaan aurinkoisella ilmalla, auton saa kaivaa hangesta ja jyrkät mäkimaastomme ovat selviytymistarinoita jokaisen automatkan kohdalla tai hyppytreenejä ei enää tehdä jäähallin pihassa peilaavien ikkunoiden edessä shortseissa eikä mennä lämmittelemään välillä jäältä ulos aurinkoon.... Näitä hetkiä tulen kaipaamaan taas talvella, vaikka rakastankin Montanan aurinkoista ulkojäätä ja sitä upean alppikylän tunnelmaa ja niitä pitkiä työpäiviä koko perheen kanssa yhdessä kuitenkin aikaa viettäen ja touhuten. Entä laskettelureissut ja lumileikit. Kaikesta huolimatta ihanaa elää nyt ainakin ensin tätä syksyä ja odotella niitä värikkäitä lehtiä ;)

Jäälle pääsemme halliin onneksi ennen ihanan ulkojäämme aukeamista. Ja jäällä tytöt ovat jälleen olleetkin. Tunteja on kulunut ja Alexia hyppää jo kaksi akselia taitavasti peräkkäin, tuplahypyt ovat kauniita, mutta edelleen vajaita. Erikalla on taas ongelmia akselin kanssa kun kääntää vapaan jalan sisäänpäin ja hyppy jää turhaa vajaaksi, kolme kaksoishyppyä hyppää kuitenkin liki kokonaan ja paljon paremmin kuin akselinsa. Miten tuo hyppy voikaan olla Erikalle niin vaikea!? Mutta sieltä se tulee, ajan kanssa, vaikka se pidempään kestääkin.


Pojat ovat saaneet vietellä lounastunnit isovanhempien kanssa eikä heidän ole tarvinnut lähteä mukaan hallille, joka on varmasti mukavaa vaihtelua. Nonnan ja Vicce-Vaarin kanssa ovat uineet ja köllötelleet auringossa.

Eilen tosin ajoin koko nelikon kanssa Leukerbadiin treeneihimme ja pojatkin pääsivät taas jäälle ja kauan he siellä jaksoivatkin temuta ja nauttivat selvästi taas luistelun ilosta.

Tänään nonna lähti mukaamme kuvaamaan tyttöjen treenejä sumuiseen halliimme, joka sadesäällä on aavemaisen tunnelmallinen ;).





Illalla on syyslukukauden ensimmäinen vanhempainiltakin Alexian opettajan kanssa.
Iloista syksyä kaikille!


lauantai 25. elokuuta 2012

Erika 10v


Niin paljon taas kaikkea tapahtunut, että perässä on pysymistä.
Muutama päivä ollaan järjestelty syntymäpäiviä Erikalle. Mukavaa puuhaa kaikkine askarteluineen, suunnitteluineen ja odotteluineen. Tänään suuri päivä vihdoin koitti ja Erika sai ystävät vihdoin luokseen juhlimaan ensimmäisiä pyöreitä vuosiaan.




Aamulla käytiin treeneissä ja sitten siirryimme juhlahumuun.
Alexian hypyt olivat kadoksissa muutaman päivän, mutta tänään taas löytyi lanka ja johan luisti. Oli jälleen kaunista katseltavaa. Kummallakin tytöllä oli oikein onnistuneet treenit ja valmentajat olivat tyytyväisiä, mutta ennen kaikkea tytöt itse. Nonnakin oli mukana katsomassa treenejä ja tytöt olivat niin onnellisia kun oli yleisöä.

Saimme kanadalaisperheen jälleen luoksemme jo heti aamujäiden loputtua ja vietimmekin ihanaa aikaa yhdessä.




Myöhemmin iltapäivällä alkoi tulla muitakin vieraita ja juhlahumu oli korkealla. 
Oli kivoja leikkejä ja kilpailuja ja kaikilla hurjan hauskaa.
Suklaansyöntiä uimavarusteissa...


Voittajajoukkue desingpukukilpailuissa ;)





Aurinkoinen sää kerkesi vaihtua myrskyksi ja pimeäksi illaksi, jolloin ammuimme 10-vuotissynttäriraketit altaalla illan päätteeksi ja liki kaikki uskaltautui vielä sen jälkeen uimaan, joko omasta tahdostaan tai heittämällä.


äidit saapuivat hakemaan lapsiaan, jotka eivät millään olisi nousseet vielä altaasta ja juhlat jatkuivat pitkälle iltaan.



Vieraat nauttivat ja päivänsankari oli hyvin otettu upeista juhlista. Luistelukavereita oli paljon, sekä David-valmentaja myös,

muutamia luistelukaverien vanhempia ja eilen saapuneet isovanhemmat ja Marika perheineen, joka leipoi Erikalle upean kakun!


Kutsutuista koulukavereista kaikki eivät päässeet, mutta heitäkin edusti joukko ihania tyttöjä.  Oikein onnistunut ja ikimuistoinen päivä.

Ikimuistoiset olivat hetket kymmenen vuotta sittenkin, jolloin minusta tuli äiti ja sain tuon ihanan ja niin rakkaan tyttäremme ensi kerran syliini. Voi sitä iloa ja onnea ja voi näitä vuosia mitä kaikkea nämä ovatkaan tuoneet tullessaan ja miten ihanista hetkistä olemme saaneet nauttia. Ei voisi kiitollisempi olla. Toivottavasti tälläisiä vuosikymmeniä saisimme kokea yhdessä paljon lisää!


keskiviikko 22. elokuuta 2012

Koulukirjoja, kyniä, kumeja, terottimia ja harppi ;)

Päivät kuluvat vinhaa vauhtia ja meno sen kun yltyy. Vielä ei ole edes kaikki harrastukset alkaneet ja nyt jo tuntuu niin kiireiseltä tämä elämä ;) taitaa olla tätä syksyn alun opettelua ennen kuin rutinoituu taas arki uomiinsa. Siksi onkin ihanaa kun kaikki harrastustoiminta starttaa hieman eri aikaa ja saa hypätä mukaan ikään kuin askel kerrallaan. Tällä hetkellä meillä on kaikki illat vielä vailla ohjelmaa, kun lapset viideltä ovat saapuneet kotiin, mutta lounastauot ja viikonloput täynnä treeniä. Viikon kuluttua alkaa sitten kahtena iltana treenit ja mahdollisesti starttaa uusi balettiryhmämmekin, joten sitten on taas huomattavasti enemmän hulinaa. Lokakuuhun on odotettava vielä poikien virallisen kiekkokauden alkamista ja se on kyllä aika pitkä odotus, sillä siitä puhutaan päivittäin. Mutta ehkäpä hyvää kannattaa odottaa.

Eilen tyttöjen treenit eivät oikein sujuneet toivotulla tavalla. Alexia hyppi taas niin rohkeasti, että Rijana joutui kieltämään vaativimmat hypyt ennen kuin on hankittu Alexialle suoja polveen ja kyynärpäähän. Kaatuilee hypyissä vielä paljon, mutta vauhtia ei hidastaisi yhtään. Kisat lähestyvät ja ei olisi vara rikkoa paikkoja. Alexia loukkaantui niin verisesti kun ei saanut hyppiä, että ei meinannut päästä siitä yli millään. Ei ymmärrä yhtään miten paljon voi sattua ja harmitteli kun ei kerennyt saada onnistuneita hyppyjä oikein tehdyksi, kun heti alkuun näytti siltä, että kohta sattuu ja Rijana yritti keskittää treenin muihin elementteihin. Siinä menee helposti kisakausi ohi tai sitten tulee pelko hyppyjä kohtaan, eikä uskalla pian hypätä niitä ollenkaan, jos itsensä tuollaisesta vauhdista satuttaa. Tuo Alexian rohkeus on monella tapaa mielettömän hyvä asia, mutta loukkaantumisriski on toki paljon suurempi kuin näillä muilla varovaisemmilla luistelijoilla, jotka varmistelevat ensin hiukan. Alexia on suuna päänä jo heti
kokeilemassa ja tekemässä ja mielellään mahdollisimman hyvällä vauhdilla. Jospa huomenna sitten
taas suojien kanssa ;) nyt vaan jännittää, että kuinka rumat ne suojat ovat päällä ja mitä jos niitä ei saa piiloon housujen tai takin alle. Illalla kyllä mietti, että ehkäpä laittaakin ne kuitenkin vaan  
sukkahousujen päälle, että saisi luistella hameessa tai shortseissa kuitenkin...tytöt!
Tuskinpa tuosta suojasta mitään kaunista saa, mutta hyödyllinen toivottavasti.




Käytiin tänään poikien kanssa ostamassa nuo lentopalloilijoiden polvisuojat. Harmi, ettei tarjolla ollut mitään sopivaa kokoa noin pienelle ja sirolle tytölle, mutta housujen päällä kun tuo suojus on ja toista pienennän hiukan niin menee mukavasti ohueeseen käteenkin. Kolmesta suuresta urheiluliikkeestä hain ja valikoima oli jokaisessa surkea, rullaluisteluun tarkoitettuja kovia suojia olisi ollut vaikka minkälaisia, mutta semmoisia meillä on kotonakin kahdetkin erilaiset, muttei ne oikein tähän tilanteeseen toimi toivotulla tavalla.

Oliver kysyi eilen koulusta tullessaan, kahden koulupäivän jälkeen, että onko kohta jo loma. Meidän reipas koulupoika tykkää kyllä valtavasti kuulemma olla koulussa ja innolla sinne aina lähtee, mutta vähän on ollut ihmeissään kuinka paljon koulua yhtäkkiä onkin. Huomenna saa hyvän ystäväni Veroniquen opettajakseen. Oliverilla on kaksi opettajaa ja Veroniquen vuoro on aloittaa huomenna. Sitä Oliver odottaa kuin kuuta nousevaa, tykkää Verosta niin paljon ja tuntee hyvin ennestään. Vero on ollut kummankin tytönkin opettaja, toivottavasti vielä Danielinkin muutaman vuoden kuluttua. Daniel kyselee tunnin välein, että joko Oliverin bussi tulee ja mennäänkö jo vastaan. Opettelemista kummallekin olla erossa toisistaan näin pitkät pätkät kerralla. Mukavilla puuhilla ollaan saatu hienosti päivät kulumaan. Pihahommia ja leikkejä, ihan kahdestaan. Hassua!

Sain tänään loputkin koulukirjat päällystettyä, joita tytöt toivat taas ison pinon lisää. En ikinä opi ymmärtämään tätä systeemiä täällä, jossa kontaktimuovin käyttö on kielletty. Semmoisella lahjapaperilla pitää päällystää kaikki ja kulmat ovat jo parin viikon kuluttua revenneitä ja kirjat sen näköisiä! Kun kerralla päällystäisi kunnolla, niin kirjat säilyisivät pidempään ja äidit pääsisivät vielä helpommallakin kun ei jokaista kirjaa tarvitsisi päällystää kun osa olisi jo valmiiksi päällystettyinä. Ymmärrän toki, ettei mikään ilmakuplapäällystys ole kaunista ja se riski siinä aina piilee, mutta muuten en tuota systeemia kyllä ymmärrä.
Taiteilin tytöille kuitenkin kirjoihin kuoret piirrellen ja erilaisilla tarroilla. Tuosta puuhasta tykkään ja tekisin askartelujuttuja paljon enemmänkin, jos aika antaisi myöten. Ehkäpä joskus sekin hetki tulee, että saa rauhassa askarrella ja vietellä hieman rauhallisempia päiviä ;) vaikka osaisiko sitä tästä hulinasta luopua, josta nautin myös suunnattomasti? Kokoajan sitä ainakin haalii puuhaa ympärille, jos vähääkään alkaa näyttää rauhallisemmalta.

Käytiin vielä lasten kanssa kauppareissun jälkeen iltalenkillä, poimittiin kauniita kukkia ja saatiin hellesäähän hiukan viileyttä kaatosateestakin, josta nautimme kovasti. Lapset fillaroivat kilpaa hiukset hulmuten kohti sadekuuroa, joka näkyi vähän matkan päässä ja kun kohtasivat sateen oli riemu rajaton. Ihania hetkiä!
Sadekuurot eivät kauaa kestäneet ja hikisen lenkin jälkeen oli ihana käydä vielä uimassa ja kylpeä pitkään. Ihania kesäpäiviä!

Isäni soitti illalla iltalenkiltä kun oli juuri nähnyt lähistöllänsä vesistöön hukkuneen lapsen, jota ei keretty pelastaa. Oliverin ikäinen poika oli kadonnut kotipihastaan ja hukkunut. En pysty olla ajattelematta tapausta ja kyynelsilmin koko illan olen miettinyt niiden vanhempien tuskaa ja surua. Aivan kamalaa! Isäni oli sattumalta sattunut paikalle ja nähnyt tilanteen. Soitti ja kysyi, että varmasti 
ollaan varuillamme lasten kanssa. Kuinka tuollaisesta voi selvitä ja kuinka pitkään sitä taatusti miettii mitä jos-ajatusleikkiä ja syyttää itseään kaikesta. Niin surullista! 
Meillä oli just altaalla tilanne, kun Daniel hyppi laidalta uimarenkaan sisään kellukkeet käsissään, mutta toinen kelluke irtosi hypätessä, eikä kunnolla osunut uimarenkaan sisällekään. Olin itse hyppäämässä jo altaaseen, mutta Alexia nappasi veljeään kädestä ja veti laidalle.
Niin nopeaa ja hyvää toimintaa siskolta, mutta miten nopeasti sitä voi käydä vaikka mitä ja miten varovainen sitä on kokoajan oltava ja riittääkö sekään aina?! Sitä tarvitaan niin paljon onneakin 
matkaan erityisesti lasten kanssa. Toivottavasti pienen pojan vanhemmat selviävät tapauksesta jollakin konstilla ja saavat läheisiltä paljon tukea. Käsittämätön surutyö ainakin edessä. Paljon voimia heille! Kumpa tälläiset tilanteet voisi välttää, ei tuollaista toivoisi kenellekään. Olkaahan kaikki varovaisia vesistöjen luona lasten kanssa ja muutenkin!




maanantai 20. elokuuta 2012

Arkea Alppilassa.

Se on arki sitten saapunut tänne Alppilaankin. Ja hyvinhän saapuikin. Lämpömittari pysyttelee edelleen visusti 35 asteen paremmalla puolella, vai pitäisiköhän sanoa pahemmalla puolella, alkaa nimittäin olla vähän liiankin kuuma jo tälläiselle suomalaiselle valkonahalle. Mutta toki nautitaan, uidaan ja lämmitellään, koitetaan olla valittamatta kun kuumaa keliä nyt on vielä tarjolla ;). Onneksi lounastreenit olivat jälleen vilpoisasti jäähallissa. Siitä nautitaan, koko porukka! Pojillakin riitti virtaa treenien ajan pelata jääkiekkoilijamiesten kanssa ja juosta pitkin hallia kun oli niin virkeää ja viileää. Tytöt treenasivat hyvin ja sain vihdoin videollekin Alexian akseleita ja muutenkin tyttöjen luisteluita taas Jerellekin näytille, joka ei hetkeen olekaan hallille kerennyt.


Eilen naapurin mies huuteli Jerelle, että halutaanko Hollywood-keinu. Jerestä se nimi kuulosti niin hyvälle, että innolla lähti keinua hakemaan. Autotallissa odotti valko-sininen pihakeinu patjoineen ja katoksineen. Nyt meidän pihassa kököttää sitten tuollainen härveli.... Sama naapuri oli niin innoissaan, että illalla toi vielä kaksi poikien polkupyörää.... Ja mihinhän nuo kaikki romppeet mahtuvat talvisäilöön??? Mä kun yleensä aika tarkasti valikoin mitä kaikkea pihapiiriin otan, tavaraa kun on yllin kyllin jo omasta takaa neljän lapsen kanssa... nyt alkaa olla jo vaikka mitä täällä täytteenä. Lapset kyllä rakastavat tuota keinua ja nauttien loikoilevat siellä, joten kyllä se nyt tämän kesän saa siinä ilahduttaa.... Saisikohan tuon trampoliinin ja keinun sitten siirrettyä vaikka tuohon lähimetsään sen jälkeen, siellä olisi viileääkin nauttia niistä ;) ei vaan, trampoliinikin, vaikkei mikään pihan komistaja olekaan, on kyllä ollut niin huimassa päivittäisessä käytössä, että valittamatta se on pakko vuosi toisensa jälkeen koota pihalle uudestaan ja uudestaan.


Nyt ei keinuista ja trampoista ihan samalla tavalla kerkeä nauttia kun on pitkät koulupäivät edessä, mutta varmasti sopivia hetkiä löytyy vielä monta tusinaa niihinkin puuhiin.
Koulussa oli ollut koko luokalla hauskaa kun Erika oli esitellyt koulutarvikkeensa. Uusi opettaja oli tarkistanut kaikkien ostokset ja oli vuorotellen lukenut tarvikelistaa ja jokainen oli nostanut aina sen kysyisen tarvikkeensa ylös sitä mukaan kun opettaja niitä luetteli. Compas-sanan kohdalla kaikilla muilla oli harpit ylhäällä, Erikalla kompassi.... Pikkasen oli kaikkia naurattanut, onneksi Erikakin osaa jo nauraa mun toilailuille. Hauskinta tässä oli, että kysyin viikonloppuna vielä treeneissä apuja muilta kun en ollut löytänyt kompassia, että mistä semmoisen löydän. Jo toistamiseen minua neuvottiin menemään tavarataloomme, josta en ollut semmoista löytänyt ja sitten Sionissa olevasta erikoisliikkeestä uskoivat minun sen löytävän, mutta se liike oli kiinni. Jere sitten kävi armeijaliikkeestä hakemassa kompassin ja Erika innokkaana esitteli kompassiaan, jonka siis olisikin pitänyt olla harppi ;) Jere ihan ihmetteli, että miksi tarvitsee muka kompassin ja minä närkästyneenä vastasin, että mieti nyt omaa kouluaikaa, Suomessa ne vaan ostetaan verorahoilla ja on koulun puolesta valmiina jne.... minä jo luulin olevani mestari näissä tarvikeostoissa, mutta joka vuosi tulee näitä samoja juttuja...ja kun kaupoissa on sen verran hulina, etten edes myyjää onnistunut saamaan siellä tavaratalolla käsiini hetkessä niin päätin etsiä vaan itse... sehän olisi tietenkin esitellyt minulle tuolla nimellä harpin ja minä varmasti olisin alkanut kertoa ja kuvailla kompassia, sillä olin ihan varma, että kyseessä on kompassi ja innolla jo lähettämässä Erikaa Saviesen metsiin suunnistamaan. Nyt opettaja sanoi, että Erika voi hyvin lomamatkoilla käyttää tuota kompassiaan ;)

Muuten kaikilla muilla oli oikeat tarvikkeet ja hyvin alkoi koulut. Pikkuinen Oliverkin on nyt jokaisena aamupäivänä koulussa ja lounastauolle kotiin ja iltapäivällä uudestaan. Voi olla ensimmäinen viikko aika rankka kyllä. Innolla ja niin isona poikana lähti lounastunnin jälkeen takaisin kouluun. Jellenä kun ei ole enää koulun pienin.
Daniel odottaa jo oman koulunsa alkua, mutta vuoden saa olla vielä kotosalla rauhassa ja odotella. Kovasti on ihmeissään kun ei veljeä näy missään. On tässä meillä jokaisella totuttelemista taas.
Jääkiekkokoulun aloitus onneksi lähenee ja sitä odottavat jo tosi paljon.

Näin tämä arki alkoi meilläkin ja helteisissä merkeissä kohti syksyä astellaan. Ihana oli tavata kaikki tutut äidit ja isät taas koulujen pihoilla aamulla ja nähdä lasten riemu kun pitkän loman jälkeen kohtasivat jälleen. Lounastreenit menivät ihanasti ja vaivattomasti ja hyvin kerettiin syödä rauhassa ja palata ajoissa vielä takaisin koulullekin. Oikein onnistunut päivä.

Nyt siivouspuuhiin ja ruoka uuniin ja pian pysäkille jo koululaisia vastaan.
Ihana, ihana arki <3

Vielä muutama kuva eiliseltä, viimeiseltä lomapäivältämme.




Reipasta syksyä kaikille ja ihania päiviä!

lauantai 18. elokuuta 2012

Leirin päätös.


Huikea leiriviikko päättyi onnellisissa ja innostuneissa, vaikkakin haikeissa tunnelmissa jäätelöhetkeen uimarannalla.

Kanadalaisperhekin lähtivät kotimatkalle, mutta saapuvat onneksi ensi viikolla Erikan syntymäpäiville jälleen luoksemme.


Alexia valittiin valmentajien keskuudessa yksimielisesti leirin yllättäjäksi. Pieni, mutta sitäkin pippurisempi neiti pesi isoimmat kilpasisarensa ja yllätti itsensä lisäksi kyllä kaikki muutkin. Toivottavasti jatkaa samaan malliin, mutta ennen kaikkea tuo ilo ja innostus lajia kohtaan säilyisi. Sen aistii ja näkee jäältä miten nauttii ja miten täydellä sydämellä tekee jokaisen liikkeen. Sydän sulaa äidillä kuin sitä seurailee. Toki Erikankin suorituksia, ihanistihan Erikakin luistelee, kuten kaikki muutkin luistelijat ja taitavasti osaa jo hänkin vaikka mitä. Erikalla on vaan niin erilainen tyyli ja ote, eikä rohkeuskaan ihan riitä kaikkeen mihin tämän pienemmän sisupussin rohkeus riittää,  vaikka valtavia harppauksia hänkin ottanut ja enemmän kuin tyytyväinen on hänkin itseensä ja valmentajat myös meidän vanhempien lisäksi. Kaikki leiriläiset olivat kyllä niin ihania ja innostuneita, oli ilo seurata ja opettaakin. Tästä on mahtava jatkaa uudelle kaudelle. Aamujäällä oli jo aistittavissa uuden kauden sisukkaita kisaajia ;)
Kolmen tunnin jäätreenin jälkeen vielä Alexialla riitti virtaa hyppiä akselia ehkäpä sadatta kertaa, vaikka jääkone oli jo jäällä, Daviden piti väkisin kantaa neiti pois. Sitten itkien lähti pois kun ei saanut enää jääkoneen jälkeen mennä takaisin jäälle.... Huominen lepopäivä voi olla kyllä jälleen aika haaste. 
Hyppää kyllä akselin niin kauniisti ja muutaman tuplahypyn myös, vaikka tuplahypyt jäävätkin hitusen vielä vajaiksi niin ovat silti kauniita ja ehkäpä pian kokonaisia. Pirueteissakin on niin suuri muutos viime kauteen ja mahtavat vaativat yhdistelmäpiruetit sujuvat vaihdolla upeasti. Ohjelmaan vaihdettiin vaaka-nosturipiruetti, joka on kaunis ja ihan Alexian erikoisuus ;)

Viimeisenä leiripäivänä ryhmäkuvasta isoja puuttui joukosta ja saatiin pieniä tilalle(jotka leireilvät vain yhden päivän ja voi heitä miten paljon kehitystä mahtui jo yhteen päivään!), oli erilainen, mutta yhtä upea päivä tuokin. 



Nyt meillä alkaa kauden ekat treenit virallisesti ja innolla jo odotan vanhan ryhmäni ja uusien luistelijoiden kohtaamista. Luistimet jo melkein jalassa tässä olen lähdössä vetämään tunteja. Tytöt jäivät luistelukavereiden luokse aamujäältä leikkimään ja valmentaja olisi antanut iltapäivän vapaaksi, mutta haluavat ehdottomasti tulla tänään vielä iltapäivätreeneihin ja huomenna sitten pidetään koko päivä vapaata.
Mutta nyt jäälle ja sitten aletaan valmistautumaan maanantain koulujen alkamiseen. Syksy saapuu ja lämpömittarin olisi tarkoitus nousta liki 40 asteeseen nyt tämän viikonlopun ja alkuviikon aikana. Jäähalliin siis menemme enemmän kuin mielellämme. Ja lauantaina juhlitaan 10-vuotiasta Erikaa. Huimaa, miten tämä aika on kulunut, miten siitä muka on vain hetki kun sain pidellä omaa, rakasta tytärtäni ensi kertaa sylissäni ja miten paljon näihin vuosiin on kuitenkin mahtunut ja mitä kaikkea elämä on tuonut tullessaan ja meitäkin kuljetellut. Ihania vuosia ja aivan uskomattomia hetkiä. Toivottavasti saisimme jatkaa juuri näin.




torstai 16. elokuuta 2012

Kesäloman viimeiset päivät.

Niin olympialaisetkin saatiin päätökseen ja kyllä oli huikeat kisat jälleen ja yhtä huikea loppushow, vau!
Kerrassaan mahtavat viikot penkkiurheilijan näkökulmasta, mitä se mahtaakaan olla itse kilpailijoista!
Oli niin mukava avata telkkari mihin vuorokauden aikaan tahansa kun aina sieltä näkyi mieleistä katsottavaa, uusintoina tai livenä. Rentouttavia iltoja, aikaisia juoksulenkkejä jne.
Meidän kaksi entistä olympiaurheilijaa ovat kisahuuman jälkeen työskennelleet täällä tyttöjen kanssa taas tämän viikon ahkerasti.




Samalla tässä meidänkin loma alkaa tehdä loppuaan. Miten nopeasti tämä taas menikään ja miten paljon kaikkea tähän lomaan mahtuikaan! Ihania muistoja ja hetkiä taas muisteltavaksi.

Tämän viikon tytöt leireilevät oman seuramme leirillä omassa hallissa ja sitten maanantaina arkisten aherrusten pariin. Tuntuu niin hassulta, että syksy muka saapuu kun ulkolämpötila on päivisin 29-33 asteen välillä ja muutenkin mieli vielä ihan täysin kesälaitumilla.




Leiri on ollut upea ja tytöt nauttineet luisteluista, baletista ja hyppytreeneistä toden teolla. Uusi baletinopettajakin saatiin nyt seurallemme ja treenit ovat aivan toista luokkaa kuin ennen. Muutenkin ensi kausi vaikuttaa huomattavasti paremmalta aikatauluineen ja organisoimisineen. Toivottavasti on sitä miltä näyttääkin! Lauantaina starttaa kausi ja uudet pienet ja isommat jäätaiturit saapuvat hallille. Odotan jo innolla heidän kohtaamista ja vähintään samanlaisella innolla odottelen tuttujen vanhojen luistelijoiden kohtaamista!



Jokainen valmentaja on ollut innoissaan tyttöjen kehityksestä ja Alexia on päässyt treenaamaan jo huomattavasti vaativampia piruettejä ja hyppyihinkin on tullut hirmuisesti lisäpotkua ja David haluaa nyt ottaa Alexian teho-opetukseen kahdeksi seuraavaksi viikoksi. Alexialla on niin mieletön halu oppia, että kehitys on ollut siksikin niin huimaa ja se kasvattaa nälkää entisestään. Erikakin on kehittynyt huimasti, mutta arkailee liikaa kovemmissa vauhdeissa eikä ihan samalla tavalla uskalla heittäytyä mukaan kuin tämä pienempi luistelija. Ei kuitenkaan vielä kaikessa jää pikkusiskonsa jalkoihin, vaikka monessa asiassa kyllä alkaa käydä niin. Onneksi Erika ei ole milläskään, vaan jaksaa tsempata ja iloita siskon puolesta ja omista suorituksistaan vanhaan malliin.

Leiri on tehnyt taas niin hyvää kyllä kaikille, yhteishenki on mieletön ja päivät sujuneet upeissa tunnelmissa ja puuhissa. Neljä valmentajaa treenauttaa 12 lasta kokoajan ja reilut viisi tuntia päivittäin. Päivän päätteeksi vielä tänäänkin olisivat kaikki jääneet vielä jäälle!






Kaikista parasta on ollut varmasti yhteiset hetket kavereiden kanssa ja uuden oppiminen, kaikkien tsemppaaminen ja leiritunnelma sekä tietenkin ihanan kanadalaisperheen saapuminen tänne. Me ollaan Lizan ja poikien kanssa vietetty uskomattoman upeita päiviä puistoissa ja kaupungilla, käyty syömässä joko piknikillä ihanissa paikoissa tai hienommin ravintoloissa. Oltu vaan yhdessä ihan niin kuin ennen. Näitä päiviä tulee kyllä taas ikävä!




Ollut niin lämmintäkin, että on tarennut istua jäähallillakin seuraamassa treenejä hyvin ja iltapäivisin olen työskennellyt itsekin tyttöjen leirillä muutaman tunnin päivittäin.

Pojat ovat olleet ihan superreippaita taas nämä viikot. Viime viikolla tyttöjen treenien ja omien valmennusteni aikana luistelivat itse paljon tai leikkivät kiltisti hallilla. Meillä oli repullinen autoja ja pieni autohyppyri mukana ja kun luistelu ei ole enää kiinnostanut niin jään reunalla vaihtopenkillä jaksoivat leikkiä ja nauttivat selvästi olostaan. Tyttöjä ja poikia on toki riittänyt leikkikavereiksi ja jäällekin hakevat poikia vähän väliä erilaisiin leikkeihin. Ilo seurata miten sopeutuvat hekin aina vain
tilanteisiin kuin tilanteisiin ja keksivät tekemistä ihan missä vain ja milloin vain ja aina innolla ovat lähteneet mukaan. Odottavat kiekkokoulunsa alkua ja omaan halliinsa pääsyä. Eipä tarvitse sitäkään enää kauaa odotella.

Nyt vielä päivän uintihetki lasten kanssa ja sitten iltapalan kautta pehkuihin ja huomista jäätreeniä odottelemaan.



Erikallekin löytyi eilen vihdoin tämän kauden kisapuku. Puvulla on hauska tarina, sillä sitä metsästettiin pitkään ja hartaasti. Ensin Suomesta koitin löytää kaunista ja oikean väristä pukua, tuloksetta. Kun saavuimme takaisin kotiin alkoi todellinen puvun metsästys internetistä ja vaihdeltiin maileja valmentajien kanssa, muttei mitään oikeanlaista tuntunut löytyvän. Valmentajilla oli jokin selvä visio puvusta, muttei sellaista löytynyt mistään. Eilen sitten yhtäkkiä Rijana sai idean ja ajoi siltä seisomalta kotiinsa renkaat vinkuen. Hetken kuluttua palasi hallille kaunis, aivan Erikan näköinen puku mukanaan. Puku on melkein 20 vuotta vanha, Natalien vanha kilpapuku. Tänään yllätettiin Natalie ja Erika oli heti aamujäällä puku päällä ja hiukset kauniisti laitettuina ;) Natalie oli niin mielissään ja oikein tyytyväinen lopputulokseen, juuri tuollaista etsittiinkin ;)


Näin tuokin ongelma ratkesi ja kuukauden kuluttua alkavaan kisakauteen päästään oikeanlaisissa varusteissä. Pelkona oli, että Erika luistelee ilman vaatteita.

Nyt altaalle! Ja sitten nukkumaan. Unta ei ole tarvinnut odotella iltaisin kun vauhdikkaan päivän jälkeen on talo hiljentynyt jo ennen kahdeksaa. Eilen illalla Oliver löytyi vauvan kehdosta ;) Oli kiivennyt sinne tyytyväisenä unille ja nukahtanut saman tien. Ihanat murmelit!