Upea laskettelupäivä takana
Erikan yläasteen kanssa.
Olin siellä huoltajana tänään ja kyllä nuo nuoret ovat ihania ja niin kohteliaita!
Meillä oli ihan huippu päivä!
Erika on pyytänyt meitä mukaan alusta asti ja ilmottauduin täksi torstaiksi mukaan.
On extrana kysynyt, jos Jere menisi perjantaina ja ilmoittanut opettajillekin,
että haluaisi isinkin mukaan. Tänään sitten moni opettaja tuli sanomaan,
että huomenna vaan isi mukaan, jos mahdollista.
Huomenna on sitten Erikan ja Jeren vuoro.
Vähän kyllä jännittää miten viikonlopun talent-leiri ja kilpailut sujuvat
lasketteluiden jälkeen,
muta onhan elämässä muutakin oltava kuin luistelu….
Huvittavinta kuitenkin oli tuo Erikan itsevarmuus,
josta mainitsin jo viime postauksessa…
Nimittäin oli ilmoittanut itsensä erittäin hyvien ryhmään.
Mietitään, että asutaan täällä Alpeilla, jossa valtaosa lapsista laskettelee keskivertaisesti ja
suurin osa erittäin hyvin vietettyään aika paljon aikaa rinteessä.
Meidän neidin laskettelut jäivät viime talvena nollaan valmentajan kiellettyä koulunkin lasketteluviikko kisojen vuoksi ja tänä talvenakaan ei ole kertaakaan lähtenyt rinteeseen.
Nyt hyppäsi parin vuoden tauon jälkeen suksille ja suoraan erittäin hyvien ryhmään…
Hiukan hirvitti kun katsoi sitä tyyliä ja vertasi ryhmän muihin menijöiohin, mutta tyylistä viis,
tuo huimapää ei paljon aristellut kun pisti samalla vauhdilla menemään ja hyppyrit, puuteri kuin metsäreititkin tulivat päivän aikana tutuiksi.
Ja minä laskin vauhdilla perässä ;)
Upea päivä!
Ette voi uskoa mitä tehtiin eilen aamulla?
Soitettiin Ranskaan luistelukouluun
ja kyselimme onko Erikalla mahdollisuutta aloittaa siellä ensi syksynä!
Puhelun perusteella kutsuivat sinne haastatteluunja testiin
kahden viikon kuluttua ja sitten selviää enemmän.
Tämä on Erikan oma toive ja suuri haave.
Seka valmentajan toive myös.
Tuntuuhan se aika hurjalta,
mutta jos tuo on se mitä haluaa ja jos tuo on ainut tapa,
jolla unelman saavuttaminen saattaa olla mahdollista,
niin kyllä kai tuota voi kokeilla….
Tai ainakin vakavasti harkitsemme asiaa,
mikäli se on mahdollista.
Meidän valmentaja sanoi, että tuntuu kauhealta päästää irti,
mutta hänen on se tehtävä.
Sanoi, että on nämä neljä vuotta elänyt 200%:sti Turusen tytöille
ja antanut kaikkensa ja nyt hänen on aika luopua ja luovuttaa heidät osaavampiin käsiin.
Valmentaja on ollut asiasta kyllä masentunut ja tyttöjäkin itkettänyt.
Kyllä Rijana on antanut meille niin upean pohjan lajiin ja kokemuksia,
ei me koskaan tulla unohtamaan häntä,
ja ikuisesti olemme kiitollisia hänen työpanokselle,
mutta nyt on aika siirtyä eteenpäin.
Alexian kohtalo on vielä auki, mutta valmentaja toivoi,
että senkin suhteen tehdään nyt jokin hyvä siirto
ja annetaan neidin mennä eteenpäin.
Ei jaksaisi millään odotella kahta viikkoa,
mutta Erika se vasta malttamaton onkin.
Oli jo koulussa kertonut ystävilleen,
että lähtee mahdollisesti Ranskaan ja yksi ystävistä laittoi minulle illalla viestin,
että muuttaako Erika ihan oikeasti Ranskaan.
Että hän on itkenyt koko illan kun miettiikin asiaa.
Juttelin asiasta jo monettakohan kertaa Erikan kanssa,
että jos vuosi luisteltaisiin vielä yhdessä toisessa seurassa ja sitten vasta mietittäisiin tuota Ranskaa,
mutta hän haluaa kokeilla sitä nyt.
Meillä alkaa nyt siivouspäivä, matot on ulkona ja lattioiden pesu odottaa. Jospa puolilta öin olisi urakka purkissa.
Viime yönä heräsin kolmelta siihen kun olohuoneesta kuului rapinaa.
Oliver oli rakentamassa legihelikopteriaan,
joka saapui päivällä postissa Dominik-kummilta…
Hiukan joutui keskustelemaan nukkumisen tärkeydestä ja rapsutella pikku-ukkoa,
että sai unen päàstä taas kiinni innokkaiden rakennusleikkien jälkeen!
Hauskaa viikonloppua kaikille!
Meillä kilpaviikonloppu edessä ja valmentaja sairaslomalla maanantaihin saakka,
joten näillä mennään taas ja koitetaan selviytyä ilman valmentajaa.
 |
| Lajka on ollut ilonamme useana päivänä! |
