äidin vapaapäivä!

Tänään oli rentouttavan upea päivä,

äidin vapaapäivä Verbierissä!

Niin paljon kuin tätä perhe-elämää rakastankin,

niin oli uskomattoman rentouttavaa käydä tuulettamassa päätä 

kauniissa maisemissa.

Koko päivä meni nopeasti 

ja oli kyllä todella todella upeaa.

Piti tavata muutamaa ystävääkin, 

mutta aika vaan venyi laskiessa 

ja yhtäkkiä olikin jo iltapäivä pitkällä 

ja oli aika kiirehtiä takaisin kotiin.

Meillä on ollut valtavasti suruakin,

kun meidän seuran maskotti, 

lasten niin rakas eläinystävä,

Wendy-koira nukkui pois yllättäin vain 4-vuoden iässä.

Wendyä on itketty illat ja treeneissä päivälläkin.

Tänään kävimme myös tutustumassa Sionin upouuteen 

Crossfit-saliin ja heti tiistaille saimme kokeiluajan sinne 

ja innolla jo odottelemme tiistaita.

Jerellä on riittänyt töitä ja koulutuksia,

eikä kotona ole kerennyt juurikaan olla,

mutta tänään huolehti lapset treeneihin, 

kokkasi heille lounaan, 

että minä sain viettää vapaapäivän,

joka tuli kyllä niin tarpeeseen. 

Maanantaina unohdin lasten lounastreeneihin eväät kokonaan.

Muutenkin on ollut vaikeuksia muistaa asioita 

ja ennen helposti hoidettavat asiat ovat alkaneet takkuilla.

Toivottavasti nyt taas jaksaa painaa vanhaan malliin ;)

Pitäisi kai hiukan useammin tehdä ihan itsekin jotakin 

ja parastahan olisi kun pääsisi Jeren kanssa edes päiväksi vaikka rinteeseen! 

On vaan vaikea organisoida jotain hoitamaan tyttöjen treenikuljetuksia.

Mutta jospa SM-kisojen jälkeen sitten yhden päivän vaikka viettelisi vapaata kaikki ;)

Ilolla treeneissä on taas aherrettu valtavat määrät.

Antoine kirjoitti vielä treenien jälkeen,

kuinka ihana tyttöjen kanssa on työskennellä

ja kuinka upeaa kehitys on ollut.

Hän sanoi, 

että Erikan kolmen hypyn yhdistelmät ovat niin upean lennokkaita, 

että nyt kiireellä aletaan työstämään entistä totisemmin kolmoishyppyjä.

Laittoi iloisia videoterveisiäkin hypyistä.

Vuosi on alkanut lupaavasti ja vaikka Jeren työrintamalla 

onkin vielä paljon kysymysmerkkejä 

niin kyllä usko tulevaan on vahva.

Kyllä arki rullaa melkoisessa härdellissä

eikä täällä paljon laakereilla kerkeä levätä,

mutta kukapa siitä tykkäisikään ;)

Ja onhan se aika huimaa, 

että tämä tammikuu saadaan viettää yhdessä enemmän aikaa Jerenkin kanssa.

Kaksi käsiparia on aina tuplasti enemmän kuin yksi ;)

Aiotaan kyllä nauttia tästä erikoisesta tilanteesta ja keksiä kivoja juttuja

arjen aherrusten lisäksi!

Liikutaan yhdessä ja laitetaan kotona rästihommat pakettiin!

Iloista loppuviikkoa kaikille!