Täällä taas!

Vielä hetken meidän kotimaisemina

nämä taianomaiset ihanuudet.

Voi tavaton kuinka aika kiitää!

On pitänyt päivitellä kuulumisiamme,

mutta en ole saanut riviäkään aikaiseksi 

tänne taas moneen kuukauteen,

vaikka mielessä onkin ollut monen monta kertaa.

Toisaalta, ehkä jopa parempikin,

etten ole ihan kaikkea tänne rustannutkaan,

sillä ajatukset eivät ole oikein pysyneet kasassa koko kesän aikana.

On ollut elämäni stressaavin,

mutta toisaalta samaan aikaan aivan mahtava kesä.

Paljon on tapahtunut ja paljon saa vielä tapahtuakin ennen

kuin tämä elämänvaihe on ohi

ja uudet tuulet puhaltelevat lopullisesti meidän perheelle.

Mutta valaistaan nyt hiukan tätä kuvioa teillekin ;)

Eli keväällä teimme ison ratkaisun ja tytöt siirtyivät luistelemaan Lausannen seuraan

(vajaan 100km:n päähän täältä meiltä).

Lähin seura, jossa on mahdollista mennä eteenpäin ja jatkaa luistelua Sveitsin mestaruustasolla.

(jonne Alexiakin nousi kevään testien kautta myös)

Valinta oli lopulta helppo, vaikka siihen liittyi toki paljon tunteita,

jätimmehän taakse heti päätöksen jälkeen tietyllä tavalla jo 

koko vanhan elämämme täällä kantoonissa

ja aloimme rakentamaan uutta elämään Lausannen suuntaan.

Jeren työt siirtyivät alkuvuodesta tuonne Lausannen nurkille myös,

joten siksikin tämä ratkaisu tuntui juuri oikealta.

Lapset ovat olleet ajatuksesta kokoajan innoissaan.

Jokainen lapsista on alusta asti ollut heti muuttamassa Lausanneen

ja tyttöjen seuran vaihto sujui mahtavasti.

Heidät on otettu niin upeasti vastaan, ettei tälläisestä osattu edes unelmoida.

Koko kesä ollaan treenattu ahkerasti Champeryn hallilla,

joka on puolessa välissä matkaa, joten olemme voineet asua edelleen täällä kotona.

Ajatus oli saada tämä kotimme myydyksi kesän aikana ja vaikka tiukille meni, niin näin syksyn kynnyksellä muutto alkaa näyttämään todennäköiseltä,

mutta malttamattomankin pitää tässä vielä hetki malttaa.

Koulut alkoivat viime torstaina meillä täällä Savièsessa ja huomenna Lausannessa…

Lapset aloittivat nyt koulun täällä ja toivottavasti pian siirtyvät Lausanneen.

Juttelimme keskiviikkona rehtorin kanssa tilanteestamme ja hän on paras rehtori kyllä ikinä ja tukee tyttöjä täysin.

Hänen valtuudet eivät ihan riitä myöntämään tytöille vapaata kaikkiin luisteluihin, joita Lausannen seuralla riittää 3-5 tuntia päivässä, mutta lupasi neuvotella opettajien kanssa ja ainakin yksi kokonainen iltapäivä per viikko onnistuu antamaan luisteluvapaata ilman ongelmia. siihen lisäksi keskiviikon vapaa iltapäivä ja viikonloput, niin kyllä me näillä tunneillakin ehkä alkuun päästään :)

Viikko sitten sunnuntaina aukesi uuden kotihallimme ovet ja olemme tämän viikon nyt viettäneet siellä.

Koulujen alkukin käynnistyi tytöillä niin, että ensimmäiset päivät olivat vain aamupäivät koulussa ja puolilta päivin kurvailivat jo jäällä Lausannessa.

Tytöt saivat omat viralliset pukuhuoneet lukollisilla kaapeilla ja sinne on viikattu kaikki luisteluvaatteet kauniisti, ostettu evästä ja koristeltu tarroin ja piirrustuksin.

Päävalmentajammekin on tullut vihdoin tutuksi.

Meillä Ranskan luistelukoulun kanssa yhteinen päävalmentaja, joka saapuu vain muutaman kerran viikossa vetämään treenejä, muuten luistelemme meidän mahtavien "kakkosvalmentajien" kanssa, jotka niin ikään tulevat samaisesta luistelukoulusta.

Näin kolmen tehokuukauden jälkeen on todettava, että jos olisin aikaisemmin tiennyt mitä uusi seura tuo tullessaan, luulen, että olisimme vaihtaneet tänne jo vuosia sitten. Vasta jälkikäteen on tajunnut miten kamalassa tilanteessa me todella olimme viimeiset vuodet.

Eihän se kenenkään vika varsinaisesti ollut,

siinä sopassa oli niin paljon vastoinkäymisiä ja vaikeita aikuisten omia ongelmia,

joista viattomat lapset kärsivät. Toivon vaan, ettei enää yksikään lapsi kuitenkaan joudu siihen pyöritykseen, jossa niin meidän tytöt kuin muutkin joutuivat kyllä keskellä aikuisten harmillisia ongelmia.

Mutta se siitä, onneksi on mennyttä elämää ja olihan siellä onneksi paljon ihaniakin muistoja ja hyviä hetkiä, ensimmäiset vuodet vain ja ainoastaan niitä!

Onneksi sinne jäi muutama napakka ja ihana organisoija vielä työskentelemään, toivon sydämestäni, että vastoinkäymiset muuttuvat vielä voitoksi heilläkin!

Meidän aika oli kuitenkin vaihtaa maisemaa ja se oli paras päätös ikinä!

Ensi kuussa on ensimmäiset kilpailut ja ne ovatkin heti omassa kotihallissamme.
Tästä tämä siis todenteolla nyt sitten alkaa ;)

Kaudesta tulee varmasti haastava,

uusien valmentajien kanssa on sujunut upeasti,

mutta jokaisella osa-alueella on valtava määrä töitä

ja niin paljon korjattavaa ja vaihdettavaa, että kausi ei tähän hommaan taida riittääkään.

Jokaisen treenin jälkeen tyttöjä naurattaa aina tuntien tapahtumat,

pienet kivat humoristiset jutut, joita mahtuu tunteihin.

Valmentajilla ja seurakavereilla on mielettömän hyvä huumori 

ja se kantaa jo pitkälle kovan työn rinnalla.

Erikalle myönnettiin sveitsin olympiakomitean talent-kortti ensi kaudeksi.

Ja Alexia luistelee talent-ryhmässä myös ensi kaudella,

itseasiassa talent-ryhmän leirit starttasivat tänään niin ikään Lausannessa.

Paljon on uusia tuulia siis edessä ja upeita hetkiä jo takana.

Ja me olemme valmiina ottamaan uuden arjen vastaan,

kunhan nyt nämä kaikki muuttoasiat sujuisivat mallikkaasti!

Poikien kiekkoporukka otti raskasti lähtömme.

He kirjoittivat kauniisti,

kuinka tulevat kaipaamaan poikia ja valmentaja-Jereä.

Epäilivät, ettemme tule viihtymään Lausannessa,

vaan olemme vuoden kuluttua heidän luona takaisin.

Katsotaan kuinka meidän käy.

Paljon on varoiteltu Vaudin kantooniin siirtymisestä.

Toisaalta, paljon on ihasteltukin, että rohkeasti lähdemme matkaan.

Elämässä ei saavuta mitään, jos ei uskalla mistään luopua.

Välillä luopuminen kirpaisee, mutta olen varma, että se kannattaa ja avaa uusia ovia mukanaan.

Olemmehan eläneet ennenkin vastaavissa tilanteissa ja aina muutos on ollut hyvästä ja ollaan saatu kokea ja nähdä paljon.

Meillä on ollut upeat 11 vuotta täällä kauniissa Savièsen kylässä,

jossa meistä on pidetty hyvää huolta
ja lapset ovat saaneet upean pohjan elämään pienessä rauhallisessa
Alppikylässä mahtavien ihmisten ympäröimänä.

Lasten kasvaessa on kuitenkin luonnollista,
että harrastukset vievät kauemmas ja tarve kasvaa. 

Me haluamme tottakai tukea lapsia heille tärkeissä asioissa
ja mahdollistaa jokaisen tärkeimmät haaveet.

Ei heistä mitään mestareita tarvitse tulla,

kunhan saavat tehdä sitä mitä rakastavat ja niin paljon kun haluavat,

onhan kyse upeista harrastuksista ja mahtavasta elämäntyöstä,
josta voi vielä kehittyä mitä tahansa.

Ainakin he saavat ja ovat jo saaneet siitä upean urheilullisen elämänalun,
paljon oikeaa asennetta , mahtavan verkoston
ja ihan varmasti ikuisia ystäviä.

Isoja, tärkeitä asioita <3

Poikien syntymäpäivät kuluivat Sionin seikkailupuistossa

Koko kesä on mennyt lasten käsilläkävelykilpailujen merkeissä ;)

Ihana Teemukin piipahti Sveitsin jäillä ;)

Vielä Sveitsin kansalaisuudesta.

Kahden vuoden prosessi päättyi siis toukokuun lopulla ja juhlallisesti saimme kaksoiskansalaisuuden.

Kaksoiskansalaisuus vaati 12 asuttua vuotta täällä Sveitsissä ja sitten tuon kahden vuoden projektin, jossa kävimme kunnan komitean edessä haastateltavana koko perhe. Tämä meidän kunta on hyvin poliittinen kunta ja täällä oli lukuläksynä Sveitsin politiikkaa. Selviydyimme siitäkin kunnialla. Seuraava vaihe oli kantoonimme komitean haastattelu ja poliisin yllätyshaastattelu. Papereita ja kansalaisuusjuhla.

Lapsille tämä on erityisen upea juttu, he saavat olla myös synnyinmaansa kansalaisia.

Mutta nyt nukkumaan ja kohti uutta viikkoa.

Ihania, iloisia syyspäiviä kaikille!