Leijonajuhlaa

Nyt ne on pojatkin sitten virallisesti Lausannen seuran edustajia.

Lauantaina illalla starttasi kausi heilläkin vihdoista viimein.

Vanhan seuran kanssa he ovat olleetkin jo jäällä muutaman viikon

ja jatkavat edelleen niin kauan kunnes päästään uuteen kotiimme,

mutta samalla sunnuntaisin luistelevat jo uudessa seurassakin

kun kurvaamme sinne joka tapauksessa tyttöjen luisteluiden vuoksi.

Uuteen kotiin pääseminen onkin sitten vielä

aika monen mutkan takana!

Ette edes usko miten pitkä prosessi talon myyminen 

ja uuden ostaminen voikaan olla?!

Ei kuule tapahdu ihan päivässä tai kahdessa,

ei edes kahdessa viikossa,

kaksi kuukautta taitaa olla realistinen aika!

Täällä edelleen siis odotellaan,

että saadaan nimet vihdoista viimein paperille notaarin luona 

ja pääsisimme siirtymään jo uuteen paikkaan!

Koulujakaan ei voida lapsille vaihtaa ennen kuin on asuinosoite 

ja ollaan fyysisesti uudessa paikassa.

Mutta samaan aikaan ei sitten millään kuitenkaan päàstä vielä sinne uuteen paikkaan…

ja minä, ehkä maailman malttamattomin ihminen, tässä sitten vain odottelen ja ihmettelen….

Olen minä koittanut kaikkeni tämän asian eteen tehdäkin, mutta ei auta ei!

Nyt siis vain odotellaan ja toivotaan, 

ettei tämä ainakaan yhtään enempää enää veny, 

tai muuten saatetaan vietellä vielä joulukin täällä vanhassa kodissa!

Mutta nyt vielä viikonloppuun.

Perjantaina meillä oli tyttöjen pitkät treenit, 

kun olivat koko iltapäivän koulusta poissa ja treeneissä Lausannessa iltaan saakka.

Illalla olikin sitten poikien kiekkokauden avaus Sionissa. 

Meille se oli ns läksiäisjuhla.

Ihana oli olla vielä heidän kanssa. 

Upeaa porukkaa ja on ollut kiva olla osana heitä, 

mutta nyt on aika siirtyä uusiin ympyröihin.

On se monelle kova pala, 

Jerekin kun on jo osa sitä hallia, 

sen verran ahkerasti siellä auttanut ja vaikuttanut vuosien varrella. 

Mutta kaikki kyllä ymmärsivät tilanteen, 

vaikka sanoivatkin, ettei haluaisi päästää pois.

Lauantaina aamusta kurvasin tyttöjen kanssa Lausanneen tyttöjen treeneihin.

Alexia lähti ystävänsä luokse treeneistä ja me huristelimme Erikan kanssa takaisin kotiin.

Erika olisi halunnut jäädä luistelukavereiden luokse myös Lausanneen 

ja muutama kyynelkin vierähti kun piti lähteä kotiin.

Mutta Erikan ystävät täällä Savièsessä olivat järjestäneet Erikalle yllätyssynttärit, 

joista neiti ei tiennyt mitään. 

Sain kun saikin hänet sitten suostuteltua kotiin 

ja yllätyssynttäreihin pyjamabileisiin.

Nappasin Jeren ja pojat kytiin sekä Emilian ja Arton 

joiden kanssa viikko hujahti mukavissa puuhissa 

ja heidän oli aika lähteä kotimatkalle.

Pojat oli kutsuttu lauantain Leijonajuhliin esiteltäviksi,

jokainen joukkue esiteltiin siellä 

ja pääsivät katsomaan Lausannen edustuksen peliä ruotsalaista joukkuetta vastaan.

Pelin jälkeen sitten esiteltiin joukkueet 

ja pojatkin pääsivät uuden joukkueen kanssa lavalle heiluttelemaan :)

Seuraavana aamuna, sunnuntaina, sitten alkoikin jäätreenit.

Heti pukkarissa Daniel harmitteli kun hänellä ei ole Lausannen seuran paitaa,

että haluaisi semmoisen.

Valmentaja ilmestyi samalla uudet treenipaidat kädessään ja Danielin toive oli kuultu.

Pikkasen jelleinä pojat kipittelivät jäälle.

Mahtavat treenit ja

upeasti kyllä isompaakin porukkaa liikuteltiin jäällä 

ja jokainen sai hienosti valmennusta.

Jäimme vielä seurailemaan seuraavankin ryhmän treenejä, 

sen verran mielenkiintoista.

Sunnuntaina meillä oli naapurissa kivat uima-allaspippalot.

Kaikki viihtyivät ;)

Nyt on uusi viikko jälleen startannut ja tänään tytöillä oli neljä jäätuntia ja oheiset.

Huomenna kerkeävät vain oheisiin ja loppuviikkokin menee aika pienillä jäämäärillä.

Valmentajia harmittaa tämä tilanne vähintään yhtä paljon kuin meitäkin,

mutta ei auta itkut markkinoilla.

Pitää vaan toivoa, että muutto olisi nyt pian ja pääsisimme pian treeneihin kunnolla kiinni!

Lausannen seuralla on upeasti jääaikaa,

mutta kaikki jäät on aamulla, päivällä ja iltapäivällä. 

Me ei ilman vapaata koulusta päästä yksiinkään treeneihin ja kun ajomatkaakin on tunti per sivu, 

niin ei kyllä ihan kauhean moniin treeneihin päästä.

Kuukausi menee näin, mutta toivottavasti ei enempää tarvitse sinnitellä enää.

Ensimmäiset kilpailut ovat vajaan kahden viikon kuluttua ja hiukan kyllä jännittää!

Ihanaa päästä seuraamaan kaikkien uusia ohjelmia ja haistelemaan taas kisafiilistä! 

Ne on niin kivoja päiviä!

Tytöt ovat jo ihan fiiliksissä myös!

Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille!