Lugano cup 2014

Viime viikolla meillä oli taas kisaviikonloppu.

Olimme ihanan ystäväperheemme luona 

ja se jälleennäkemisen ilo ja riemu
oli kyllä jälleen vertaansa vailla!

Lapset olivat ihan innoissaan.

Etianne, 

joka aikanaan kirjoitteli rakkauskirjeitä 

ja romanttisena osteli upeita lahjoja Alexialle, 

oli onnesta sekaisin kun sai Alexian viikonlopuksi luokseen ;)
Lauantaita ei olisi malttanut lähteä edes turnausmatkalle
kun olisi ollut kivempaa jäädä Alexian luokse.

Viikonloppuun mahtui niin valtavasti naurua,

että näillä jaksaa taas pimeämmänkin talven,

jota täällä ei onneksi ole luvassa ;)

Perjantaina kun startattiin matkaan

lounastreenien jälkeen,

minä naureskelin valmentajalle, 

että miksi minusta tuntuu kokoajan kun ajaisimme Italiaan, 

vaikka menemme Luganoon.

Meidän oli tarkoitus nousta Nufenen-reittiä,

mutta jotenkin vahingossa ajoin sitten Simplonpassin yli Italiaan.

Tullissa valmentaja meinasi kuolla nauruun.

Sanoi, ettei mun kanssa sitten ikinä pääse mihinkään määränpäähän,
jollei ylitetä jonkun maan rajaa,
kahdesti ollaan vahingossa kurvattu Ranskan kautta.

Kyllä riitti naurua koko illaksi. 

Upea Centovallin reitti oli oiva valinta,

siellä riitti ihailtavaa ja pian olimme taas turvallisesti Sveitsin puolella!

Kadut olivat extrakapeita ja mutkaisia,
mutta niin kauniita että toivoi ihan matkan vain jatkuvan ;)

Ilta sujui sitten ihanan Pasqualinon perheen kanssa kuulumisia vaihdellen.

Kyllä heitä oli ollutkin ikävä!!!!!

Tytöt ajoissa nukkumaan,

aamulla kun ajoissa huristimme hallille ja

päivän kisaurakka oli edessä.

Alexia luisteli kauniin ohjelman,

kerrassaan upean!
Vielä muutama kaksoishypyistä saattaa toisinaan jäädä vajaaksi
ja niin kävi tälläkin kertaa.

Sijoittui upeasti neljänneksi.

Erika epäonnistui harmillisesti täysin. 

Ensimmäinen hyppy kaatui heti 

ja sen jälkeen piruetti ei jostakin 

syystä lähtenyt ensinkään pyörimään.

Siinä meni koko viikonlopun työmaa samantien.

Harmi, sillä loppuohjelma oli upea, 

kaksoiritti ja kaksoisritti-yhdistelmä oli kauniin lennokas 

ja muutenkin ohjelma hoitui kivasti!

Seuraavana päivänä neiti sitten pisti kaikki peliin.

Ihan ilman virheitä ei vieläkään selvitty,

ja kaikkien virheiden jälkeen sijoittui kuudenneksi

ja kokonaispisteissä kymmeneksi.

Joten kyllä tästä vielä noustaan ;)

Kun nyt saisi sen vanhan itsevarmuuden takaisin…
Mutta kuudes sija oli jo hieno suoritus,
ja varsinkin kun kaksi hyppyä epäonnistui jälleen.
Puhdasta ohjelmaa tarvitaan nyt kyllä toden teolla.
Tuossa porukassa kun ei ole vara virheisiin,
ei edes pieniin semmoisiin,
jos haluaa pärjätä.

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan upea,

tytöt olivat tyytyväisiä 

epäonnistumisista huolimatta

ja saivat viettää upeita hetkiä ihanien ystävien kanssa.

Sunnuntaina illalla palasimme kotiin.

Puheenjohtaja oli järjestänyt Alexialle synttäriyllätyksen ja

vei neidin sirkukseen ja 

sen jälkeen luokseen yökylään.

Neiti hyppäsi suoraan kisareissulta hammasharja taskussa
puheenjohtajan mukaan ja iloinen
ja onnellinen neiti pomppi kohti Knie-sirkustelttaa.

Ihania ystäviä,

kuinka tärkeitä tuollaiset hetket näille pienille muruille aina onkaan!

Arvostan suuresti kaikkea tälläistä!

Ja halkean ylpeydestä,

että ympärilläni on noin ihania ystäviä!