10-vuotias

Se olisi tämän viikon viimeinen päivä,

ja rakkaan pienemmän tyttäremme

10-vuotis syntymäpäivä!

Kyllä on 10 vuotta kulunut vauhdilla.

Muistan edelleen 10 vuoden takaisen päivän,

jolloin suunnittelin lähteväni fillarilla synnyttämään 

Jeren nukkuessa yövuoron jälkeisenä aamuna.
Asuimme vielä Keski-Sveitsissä
ja elämä oli kovin erilaista kuin nykyään.

Meidän neiti sisupussimme syntyikin sitten iltapäivällä 

ja siitä alkoi meidän perheen uusi arki kahden tyttären kanssa.

Rauhallisen tytön jälkeen saimme perheeseen 

tuplaten menoa kerta heitolla.

Alexia näytti todellisen luonteensa oitis 

ja ensimmäinen vuorokausi meni valvoen ja huutaen.

Sairaalassa jo povasivat meille aika tarmokkaita 

päiviä ja tuo sisu ei ole vähentynyt hetkeksikään vuosien varrella.

Se on kannatellut ja kuljettanut tuota neitiä kohti unelmia.

Sisulla on kymmenen vuotta siis kuljettu ja toivottavasti tuo sama sisu jatkuu 

ja kantaa elämässä seuraavatkin vuosikymmenet.
Onneksi sisun rinnalla on alusta asti ollut paljon iloa ja rakkauttakin ;)

Tänään meillä piti olla treenivapaapäivä,

mutta koska kisamenestys ei ole ollut valmentajalle mieluista,

laittoi valmentaja extratreenin tälle päivälle.

Pojat lähtivät mukaan treeneihin,

kun huristelimme Leukerbadin yleisöjäälle.

Jeren kanssa pelasivat kiekkopuolella 

ja me treenasimme toisella puolella.

Ja kyllä kannattikin mennä,

sillä neiti 10v oppi lennokkaan vaakahyppypiruetin 

kunnolla monien taisteluiden jälkeen.

Tuo piruetti on jostakin syystä ollut Alexian suurin haaste 

ikinä taitoluistelussa ja tänään se vihdoin näytti ihka oikealta piruetilta 

jossa hyppykin oli korkea ja lennokas! 

Mikä onnen ja ilon päivä!
Valmentajakin oli yhtä hymyä :)

Oliver on nyt tämän viikon ollut joukkueensa toinen maalivahti.

Valmentajat kysyivät keskiviikon treenin jälkeen, 

että saavatko meidänkin suostumuksen asiaan,

kun Oliver on nyt niin kauan puhunu, 

että haluaisi olla maalivahti.

Seuralta löytyi oitis pienet maalivahdin vehkeet 

ja niiden kanssa sitten lauantaina pääsi kokeilemaan 

pitkäaikaista haavettaan siirtyessään maalille.

Kyllä meillä asuu motivoitunut ja iloinen, 

onnellinen pieni maalivahtipoika!

Viikko vierähti hieman erilaisissa tunnelmissa,

tytöt olivat keskiviikon tämän kantoonin talentryhmän päiväleirillä,

Stéphane Lambielkin oli menossa mukana kultaisten terien kanssa,

joita tytöt jaksoivat ihaillen muistella pitkin viikkoa ;)

Kaksi iloista tyttöä saapuivat leiriltä kotiin

ja valmentaja,

joka heidän kanssaan työskenteli,

laittoi raporttia illalla minulle,

miten oli mennyt ja kehui kovasti tyttöjä.

Valmentaja oli myös vaihtanut vähän ohjelman elementtejä

ja muutenkin antanut hyviä vinkkejä ensi kisaa varten.

Tiistaina Savièsessä oli koulujen hyväntekeväisyysjuoksu.

Kaikki oppilaat juoksivat kilometrin mittaista rataa tunnin ajan 

niin paljon kuin jaksoivat ja kerkesivät.

Erika saapui ensimmäisten joukossa kaverilauman kanssa.

Vielä seuraavakin kierros sujui iloisesti rupatellen kavereiden kanssa.

Sitten mukana olikaan enää yksi kaveri ja lopulta neiti pinkoikin itsekseen.

Juoksi 12 kierrosta, eli 12 kilometriä ja olisi juossut helposti enemmänkin, 

jos olisi ollut aikaa.

Ja alla oli juuri loppuneet reilun tunnin jäätreenit,

joissa oli semmoinen vauhti ja hyppypainotteinen tunti,

ettei tuolta neidiltä kyllä kuntoa puutu.

Se on vähän semmoinen hitaasti lämpenevä diesel,

joka kyllä jaksaa sitten vaikka kuinka ja pitkään.

Liikunnanopettaja oli ihan oikeassa,

sanoi Erikalle ennen juoksua,

että jaksaa juosta kyllä heittämällä reilun 10km ja menisi enemmänkin, 

kunnosta se ei ole kiinni.

Alexiakin saapui kaveriporukan kanssa iloisesti rupatellen 

ja lopulta hänkin juoksi viimeiset kierrokset itsekseen kun kaverit 

lopettivat jo urakkansa tai vaihtoivat kävelyyn.

Pienemmän neidin saldoksi kertyi 10km.

Oliver pinkoikin tyttöjä nopeampaa,

kauhealla tahdilla kavereiden kanssa.

Siinä ei paljon puhua pystyneet kun juoksivat naamat punaisina kilpasilla viisi kierrosta,

sen jälkeen olikin kivempi siirtyä leikkimään ja kannustamaan muita ;)

Hienot suoritukset kaikilta! 

Muutenkin oli tosi kiva tapahtuma ja paljon vanhempia oli kannustamassa laidalla. 

Ihana aina kun kylä on niin täysillä mukana kaikessa! 

Tämä on ihan paras paikka asua lasten kanssa!

Tämän päivän piristys oli tädin murun ihailu taas facetimen välityksellä!
Ja miten paljon muru oli jo kasvanut!!!
Saisipa sitä jo livenä halia ja pussailla!!!

Kuva: Suvi Pylvänen

Kuva: Suvi Pylvänen

Kuva: Suvi Pylvänen

Kuva: Suvi Pylvänen

Kuva: Suvi Pylvänen

Kuva: Suvi Pylvänen

Jere lähti peliinsä

ja me saimme iltapuuhat hoidetuksi
ja nyt nelikko tuhisee tyytyväisinä
jo höyhensaarilla valmiina uuteen viikkoon.

Viikonloppuna kilpaillaankin Luganossa
ja nyt kaikki peukut pystyyn, 

että saataisiin puhtaat ohjelmat ja onnistuisivat vihdoinkin…
Valmentajankin stressitaso ehkä hieman laskisi….

Ainakin mukava viikonloppu tulossa, 

sillä menemme ystäväperheemme luoksi yökyläilemään 

ja näemme pitkän pitkän tauon jälkeen.

Odotamme jo ihan hirmuisesti!

Ja keskiviikkona alkaa lasten 1,5 viikon syyslomakin.

Iloista alkavaa viikkoa kaikille!!