Syksyn merkkejä.

Ehdoton syksyn merkki on koulujen lähestyvä alkamispäivä ja tietenkin luistelukauden käynnistyminen. 

Viimeinen lomaviikko alkoi tänään ja ajatukset alkavat pikku hiljaa siirtymään tulevaan syksyyn, vaikka mieli onkin vielä kovin kesäinen.

Eilen palasin myös itse kesätauolta jäälle ja se oli ihanaa!!!!

Meillä oli eilen valmentajakoulutus ennen tämän päivän tunteja, joita seuran leirillä kertyy mukavasti.

David ohjasi koulutuksen eilen ja oli ihan hirmuisen hauskaa.

Tunnin jälkeen Davidella oli niin hirmuinen hiki, että puheenjohtajamme päätteli blondin olevan toivoton tapaus :D
Onneksi hiki ei kuulemma johtunut siitä :D

Oli äärettömän opettavainen ja hyvä tunti, mutta kaikista ihaninta oli pitkästä aikaa päästä jäällä treenaamaan kunnolla.
Tälläisiä pitäisi ehdottomasti olla lisää, kun vain aika antaisi myöten tässä kiireisesssä maailmassa.

Mietinkin, jos vaihtaisinkin valmentajasta valmennettavaksi ;)

Tänään meillä sitten alkoi seuran jokavuotinen kesäleiri.

Tytöillä on päivittäin kolme jäätuntia, tanssi ja oheistreenit, joten perjantai-iltana on varmasti taas väsyneitä tyttöjä.

Saatiin meksikolainen koreografi vetämään tanssitunnit kilparyhmälle ja sitä odotan itse innolla.

Kivoja uusia tuulia.

Erikan parhaan ystävän vanhemmat kysyivät heti aamulla, jos saisivat ottaa Erikan täksi leiriviikoksi luokseen.
Lisa kun oli viime leiriviikon meillä vanhempien töiden vuoksi.

Olivat suunnitelleet kaikkea ihanaa ohjelmaa yhdessä.

Alexian ystävät kutsuivat neidin samantien luokseen myös ja sopi heti heidänkin vanhemmille. Porukkaa oli vielä paljon jäljellä ja ehdotin, että jaetaan loputkin kaksi, mutta oli kovin hiljaista :D Miksihän meidän pikku-ukot eivät ole niin kovaa valuuttaa yökylämarkkinoilla?!

Palasin siis kotiin kahden ihanan pikku-ukon kanssa ja kävimme moikkaamassa vielä huomenna lähteviä Lököä ja Outia, jossa pojat pulikoivat kovasti.

Nyt kaksi tuhisevaa rakasta nukkuvat kainalossani kun Jerekin on työmatkalla.

Viime viikolla meillä oli tyttöjen balettileirikin
(iltaisin 1,5 tuntia tanssia koko viikon ajan)
ja Erikan fysioterapiakin saatiin päätökseen (Erikalla otti vähän koville fysion loppuminen, kun fysioterapeutti oli niin mukava mies, että haikeana hyvästeli hänet ja monena iltana jo etukäteen häntä itkien ikävöi)
Erika sai taas jatkaa kärkitossutreenejä, joista oli erityisen iloinen.

Meillä oli Jeren kanssa Sveitsin kansallispäivänä 1.8 13-vuotiskihlapäivä ja vietettiin ihana ilta kahdestaan uima-altaalla rakettitaivaan alla.

Ihan samanlainen tunnelma kuin 13 vuotta sitten Monacossa, jossa Jere polvistui samanlaisen rakettitaivaan alla.
12 vuotta tuli kuluneeksi myös hääpäivästämme viikko sitten.
Vuodet ovat vierineet ja kohdelleet meitä hyvin.
Elämä on kuljettanut meitä aika matkan ja paljon opettanutkin.
Olemme kokeneet yhtä jos toistakin ja kasvaneet yhteen entisestään.
Toivottavasti saisimme kokea tälläisiä tapahtumarikkaita ja rakkaita vuosia yhdessä vielä tusinoittain lisää.

Seuraava biisi on omistettu Jerelle:

Tahdon oikeesti olla sinun

 Jere <3

Ihanaa, reipasta viikkoa kaikille! 

Kouluarki on alkanut tai alkaa huomenna monessa suomalaisessa perheessä

 ja siellä eletään jännittäviä tunnelmia, 

kuten meillä ensi viikolla, kun saattelemme perheen kuopuksemme koulutaipaleelle.

Ihanaa arkea kaikille!