sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Aurinkoinen Montreux



 Minulla olisi ollut Geneven maraton tänä viikonloppuna, jollen olisi luopunut siitä juoksukavereiden loukkaantumisien vuoksi. Kaksi juoksukaveria loukkasivat itsensä lopputalvesta ja siirrettiin maratonurakka tuonnemmaksi ja tällä hetkellä helpotuksen huokaus, sillä olen ollut aika kipeä koko viikon ja edelleenkään ääni ei kulje vaikka kurkkukipu ja nuha helpottavatkin. En kuitenkaan missään nimessä olisi ollut jälleen maratonkunnossa. Mutta haikeudella seurasin strattia ja katsoin lähtijälistaa, olisi ollut kyllä kiva olla taas mukana. Ensi vuonna! Ja kaikki halukkaat mukaan, olisi kiva kerätä porukka kasaan ja lähteä yhdessä! Jos ei joku innostu koko maratonista niin puolikkaalle!

Puolikkaan pystyy kuka tahansa terve ihminen juoksemaan, se ei loppujen lopuksi paljoa vaadi. Kunhan päättää ja lähtee rohkeasti matkaan. Juoksukilometrejä mitä enemmän saa alle, sen parempi, tottakai!

En olekaan tainnut mainita, että meidän perhettä vaivaa jonkin sortin karavaanarikuume.... Jere ja lapset haluaisivat asuntoauton tai -vaunun ja niitä on vertailtu, käyty katsomassa ja mietitty kumpi se sitten olisi auto vai vaunu. Eilen kävimme katsomassa muutamaa autoa ja tänään vaunua.
Minä olen kokoajan ollut vastaan koko hanketta, vaikka lapsuudessa niin upeita kokemuksia juuri vaunuillen sainkin kokea. Mehän kiertelimme Eurooppaa monena kesänä vaunun kanssa ja niistä kesistä on upeita muistoja, kuten monista muistakin lomista ja tapahtumista niin lasketellen kuin uidenkin. Ja tokihan olisi upea antaa samanlaisia muistoja omillekin lapsillemme ja varsinkin kun reissaaminen neljän lapsen kanssa ei aina ole kaiksita helpointa. Suomessa majoittuminen ja ennen kaikkea matkalla Suomeen hotellien löytäminen on aina työlästä, mutta niin on sopivan kokoisen asuntoautonkin löytäminen. Lähes kaikki isommat autot ovatkin vain neljälle tarkoitettuja. Kuudelle hengelle on pienempiä ja niissä ruokatila on onneton, kuten vanhempien nukkumatilakin. Vaunuissa on huomattavasti paremmin tilaa, mutta matkaaminen sitten hitaampaa.
Katsellaan nyt minkälaiseen ratkaisuun me lopulta päädymme.
Lapset odottavat, että pääsisivät pian reissuun joko asuntoautolla tai vaunulla.

Tämän päivän asuntoauton katselureissu sijoittui kauniin Genevejärven rantaan, jonne lähdimme samalla reippailemaan. Noissa maisemissa on kerta toisensa jälkeen niin upea lenkkeillä ja vietellä yhteistä aikaa koko perheen kesken nauttien.









































Montreuxissa on Mannerheimin muistomerkki, 
jolla vierailimme jälleen.






Ihanaa kun on vapaa viikonloppu ja aikaa puuhastella taas kaikkea tämmöistä. 
Vaikka ei viikonloppu ihan täysin vapaa ollut. 
Perjantai-iltana kävin vetämässä hyppytreenit ja kerkesin siinä mainostaa innoissani, että ensimmäinen vapaa viikonloppu varmaan vuoteen. 
Päävalmentaja naurahti, että kuinka niin, aamulla hän hypyttää kilparyhmää vielä ja sitten antaa loppuviikonlopun vapaaksi. 
Tytöt innostuivat asiasta ja alkoivat samalla sopia kaverin kanssa yökyläkuvioita ja jäivätkin Erikan parhaan ystävän luokse sitten kumpikin yökylään kun me poikien kanssa palasimme kotiin. Lauantaiaamuna sitten huristelin hyppytreenejä seuraamaan ja tyttöjä hakemaan. 
Iltapäivä me vietettiinkin porukalla kaupungilla ja kävimme hakemassa tytöille nilkkapainot valmentajan pyynnöstä.
Pieni lisäpaino hyppyihin ja niillä rotaatiohyppyjä pitääkin sitten treenata ahkerasti kesän aikana. 
Erikan tavoite on saada kolme kierrosta ilman painoja, kaksi ja puoli painojen kanssa. Alexia hyppäsi ensimmäistä kertaa kaksi täyttä kierrosta paikoiltaan ja nyt sama painojen kanssa. Alexian ongelma on kuivatreeneissäkin, ettei ponnista kuin hitusen maasta ja vaikka nopea rotaatio onkin niin eihän sillä kerkeä huippusuorituksiin kun jää niin matalaksi koko pomppu.
Mutta treeniä, treeniä niin kyllä varmasti kohta nousee pienemmänkin neidin hypyt.

Naapurin kissa on jaksanut leikittää lapsiamme vuodesta toiseen ja nyt on alkanut ilmestyä sisällekin. Viime yön nukkui sohvallamme ja aamuyöstä heräsin siihen kun yritti hypätä lasin läpi takaisin ulos ikkunasta, josta oli aiemmin illalla tullut siään sen ollessa auki. Kun sitten avasin ikkunan niin ei ulos meneminen enää kiinnostanutkaan.


Aivan ihana viikonloppu kyllä taas takana! 
Reippaasti kohti uutta viikkoa!
Iloista viikkoa kaikille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti