Oliver on jo niin iso poika ja syksyllä neljän aamupäivän koulu muuttuukin jo viiden kokopäivän kouluksi. Tosin edelleen keskiviikko säilyy pelkkänä aamupäivänä kuten isommillakin koululaisilla. Oliverkin on syksystä lähtien sitten koulussa 8-16.30 bussimatkoineen, ruokatunnilla tulee tunniksi kotiin, mutta aika suuri muutos kyllä nykyiseen kun oli vain 8-11.15 bussimatkoineen ja neljänä päivänä viikossa kun keskiviikko Oliverilla oli kokonaan vapaata.
Koulujen päätösjuhla oli paahtavan kuuma, kun mittari kohosi yli 35 asteen eikä varjopaikkoja ollut enää tarjolla. Minä olin sitten päättänyt muistaa opettajia kukilla ja SUKLAALLA.... Ei ehkä paras idea, mutta olin löytänyt jo aiemmin niin ihanat suklaat teemaan liittyen, etten raaskinut jättää niitä lahjasta pois....
Lapset olivat itse kirjoittaneet ja piirtäneet kortit opettajille. Oliverkin tekstasi oman korttinsa ihanasti.
Tunnelma oli kyllä stadionilla jälleen käsin kosketeltavissa. Aina se on yhtä pysäyttävä hetki kun rehtori julistaa kesäloman alkaneen ja koko kylän lapset huutavat ja heittelevät hattujaan.
Nyt ei koulujen aikatauluja tarvitse miettiä kokonaiseen seitsemään viikkoon.
Rauhalliset aamut, äidin pitkät juoksulenkit, erityisen pitkät ja antoisat jäätreenit, mansikkakakkua, jäätelöä, leikkipuistoa, ystäviä, pitkiä uintihetkiä ja saunaa. Vähän välissä pihatöitä ja pakkaamista, pyykkejä, kokkipuuhia ja siivoilua. Oikea loman tuntu jo heti ekoista päivistä lähtien!
Lapset laskevat öitä laivan lähtöön. Enää ei tarvitse laskea kuin yhdestä kädestä sormia ;) Laukut ovat pakattuina valmiina, vielä kun muutama päivä maltetaan!
Meillä on viimeinen tehojakso jäätreenien kanssa ennen lomaa. Valmentaja otti tytöt nyt viikon jaksolle, että voi hyvin mielin sitten päästää meidät lomalle, meidän seurahan jää tänne leireilemään samaan aikaan kuin me olemme Suomessa leireilemässä, mutta yhtään liian vähän ei kuulemma kilometrejä voi kertyä luistimiin.
Syyskuun kilpailut kolkuttelevat jo nurkan takana ja vastustajia ei saa päästää liian helpolla.
Rijana on niin täysillä aina mukana. Onneksi tytöt ovat samaa mieltä ja ihania riemunkiljahduksia kuuluikin kun Rijana ilmoitti, että viimeiseen päivään asti ennen lomaa treenataan täysillä. Kysyi tytöiltä myös tänään, että onko haikea lähteä lomalle kun ei nähdä moneen viikkoon, johon kumpikin vastasivat, että ON tietenkin! Taitaa kuitenkin pieni välimatkakin toisinaan tehdä ihan hyvääkin, kaikille ;)
Pojat ovat saaneet luisteltua myös mukavasti. Kauaahan eivät aina välttämättä jaksa jäällä viipyä, mutta toisinaan saattavat luistella hiki hatussa kaksikin tuntia leikkien ja pelaillen. Tyttöjen treenit kestävät normaalisti 1,5-3 tuntiin.
Sunnuntaina saatiin kivoja kuviakin taas otettua lapsista mieli puuhissa.
Alexialla ei kyllä pinna meinaa ihan aina kestää. Tänään ihan nauratti kun seurasin taas treenejä. Tytöt hyppivät Axelia ja tuplahyppyjä. Alexia on monessa hypyssä saanut loistaa puhtaammalla tekniikalla kuin siskonsa ja seuran muutkin tytöt, mutta tänään Erikalla oli parempi päivä ja teki puhtaita suorituksia kun taas Alexian hyppy ei kulkenut ihan yhtä hienosti. Häjyllä otti vähän koville ja kun ei Rijanalle uskaltanut kiukutella kuten äidille niin söi sitten hihaansa ja koitti tsempata, vaikka se välillä meinasikin ottaa vähän koville. Tarvitsee usein semmoisen kunnon purkauksen, että pääsee taas asioissa eteenpäin ja kävikin taas purkamassa kiukun muutamalla kiljahduksella ja itkulla ja palasi takaisin jäälle parin kymmenen sekuntin kuluttua(ennen tämä hetki saattoi kestää 20 minuuttiakin, mutta nykyään menee ohi jo näin nopeasti) ja tekikin lopputreenin niin hienosti ja kauniisti, että pääsi hyppäämään Lutziakin tuplana. Se olikin aika kova juttu, vaikkei tietenkään vielä mennytkään täysin tai aika paljonkin jäi vielä vajaaksi, mutta siitä se lähtee ;)
Meillähän on ollut koirakeskustelua monen vuoden ajan, aivan kuten varmasti valtaosissa lapsiperheistä ;)
Olen selaillut koirakirjoja ja miettinyt minkälaista koiraa voisi edes ajatella meidän perheeseen. Mikä olisi sopivan kokoinen lenkkikoiraksi äidille, mutta kuitenkin tarpeeksi pieni leikki-ja lenkkikaveriksi lapsillekin, soveltuisi hulinaamme ja voisi vielä helposti matkustaa mukanakin kahden valtion välillä ja muutenkin... Eipä ole semmoista koiraa vielä eteen osunut, joka kaikki nämä meidän kriteerit täyttäisivät :D
No tytöt haluaisivat chihuahuat ja Jere Berhandilaisen.... Aika ristiriita!
Rijanallahan on newfounlandinkoira, ja Wendy on ehkäpä maailman ihanin, pehmein, lapsirakkain ja lutusin koira, mutta se kuolan ja karvan määrä ja se voima joka sillä on....
En voisi kuvitellakaan, että meillä asuisi jokin samanlainen, vaikka niin ihana onkin. Olenkin lupautunut ottamaan Wendyn meille viikoksi, ehkäpä Jerekin sen jälkeen unohtaisi berhandilaishaaveensa ;) ainakin jos matkustaisi märkänä Jeren autossa ja nukkuisi kuolan kanssa samalla tyynyllä.... Vai luulenko vain?!
Nyt kuitenkin tulin sen verran vastaan perheen eläinkuumeelle, että kaikkien kanien, marsujen, koirien ja kissojen joukosta lupauduin hankkiman tytöille omat chihuahuat kunhan hyppäävät kaikki tuplahypyt ensin. Ajattelin, että säästän tällä aikaa monia vuosia, sillä tupla-axel on aika vaativa hyppy 2,5 kierroksen ilmalennolla. Rijana nauroikin tytöille tänään, että yllätetään äiti ja hankitaan teille koirat jo lähiaikoina, tällä menolla jo loppu kesästä :D no siihen ei taivu edes meidän tytöt, sen tietää toki Rijanakin, ensi kesäkin on vielä liian aikaista, mutta sitten seuraava kesä voisi olla jo mahdollinenkin... Ehkäpä...mutta kiva, että on tavoitteita ja parasta, että valmentaja uskoo ja luo sitä uskoa tyttöihin ;) Jäädään siis jännittämään, koska äidin on aika täyttää lupauksensa ;)
Ei sillä, ettenkö itse koirista tykkäisi. Ihania eläimiähän ne ovat, mutta sen verran vastuuta olen joutunut aikoinan omasta koirastani kantamaan koirakouluineen, lenkittämisineen ja hoitamisineen, että tiedän varsin hyvin sen työn määrän ja ajan, jota ne ihanuudet vaativat ja kun tässä on neljä lasta hoidettavana niin ihan hirveitä koirakuumeita en ole nyt kerennyt potemaan. Toisaalta, kyllähän koirasta on paljon seuraa ja iloa ja toisihan se omille lapsillenikin samanlaisen kokemuksen ja ilon kuin mitä itsekin olen saanut kokea ja kun antaa lasten ottaa vastuuta siitä ja vaatii myös pitämään siitä huolen ja hoitamaan, niin kyllähän siinä lapsetkin oppivat kantamaan sitä vastuuta ja ajattelemaan hienosti muidenkin tarpeita ja huomioimaan entistä enemmän myös muita. Alexia on erityisen eläinrakas ja olen melko varma, ettei kummankaan tytön kohdalla hoitamisen laiminlyömistä tarvitse edes miettiä, mutta tosiasiahan on, että lisätyötähän siitä koituu aivan varmasti myös äidille.
Me jatketaan siis hyppytreenejä ja odotellaan koska sitä on lähdettävä koiraostoille ;)
Reipasta alkanutta viikkoa kaikille!
Heini, vai vähän ! Mun valokuvausblogissa on varmaan sun lyhyimmän postauksen verran tekstii ! Tykkään :)
VastaaPoistaNea