torstai 16. elokuuta 2012

Kesäloman viimeiset päivät.

Niin olympialaisetkin saatiin päätökseen ja kyllä oli huikeat kisat jälleen ja yhtä huikea loppushow, vau!
Kerrassaan mahtavat viikot penkkiurheilijan näkökulmasta, mitä se mahtaakaan olla itse kilpailijoista!
Oli niin mukava avata telkkari mihin vuorokauden aikaan tahansa kun aina sieltä näkyi mieleistä katsottavaa, uusintoina tai livenä. Rentouttavia iltoja, aikaisia juoksulenkkejä jne.
Meidän kaksi entistä olympiaurheilijaa ovat kisahuuman jälkeen työskennelleet täällä tyttöjen kanssa taas tämän viikon ahkerasti.




Samalla tässä meidänkin loma alkaa tehdä loppuaan. Miten nopeasti tämä taas menikään ja miten paljon kaikkea tähän lomaan mahtuikaan! Ihania muistoja ja hetkiä taas muisteltavaksi.

Tämän viikon tytöt leireilevät oman seuramme leirillä omassa hallissa ja sitten maanantaina arkisten aherrusten pariin. Tuntuu niin hassulta, että syksy muka saapuu kun ulkolämpötila on päivisin 29-33 asteen välillä ja muutenkin mieli vielä ihan täysin kesälaitumilla.




Leiri on ollut upea ja tytöt nauttineet luisteluista, baletista ja hyppytreeneistä toden teolla. Uusi baletinopettajakin saatiin nyt seurallemme ja treenit ovat aivan toista luokkaa kuin ennen. Muutenkin ensi kausi vaikuttaa huomattavasti paremmalta aikatauluineen ja organisoimisineen. Toivottavasti on sitä miltä näyttääkin! Lauantaina starttaa kausi ja uudet pienet ja isommat jäätaiturit saapuvat hallille. Odotan jo innolla heidän kohtaamista ja vähintään samanlaisella innolla odottelen tuttujen vanhojen luistelijoiden kohtaamista!



Jokainen valmentaja on ollut innoissaan tyttöjen kehityksestä ja Alexia on päässyt treenaamaan jo huomattavasti vaativampia piruettejä ja hyppyihinkin on tullut hirmuisesti lisäpotkua ja David haluaa nyt ottaa Alexian teho-opetukseen kahdeksi seuraavaksi viikoksi. Alexialla on niin mieletön halu oppia, että kehitys on ollut siksikin niin huimaa ja se kasvattaa nälkää entisestään. Erikakin on kehittynyt huimasti, mutta arkailee liikaa kovemmissa vauhdeissa eikä ihan samalla tavalla uskalla heittäytyä mukaan kuin tämä pienempi luistelija. Ei kuitenkaan vielä kaikessa jää pikkusiskonsa jalkoihin, vaikka monessa asiassa kyllä alkaa käydä niin. Onneksi Erika ei ole milläskään, vaan jaksaa tsempata ja iloita siskon puolesta ja omista suorituksistaan vanhaan malliin.

Leiri on tehnyt taas niin hyvää kyllä kaikille, yhteishenki on mieletön ja päivät sujuneet upeissa tunnelmissa ja puuhissa. Neljä valmentajaa treenauttaa 12 lasta kokoajan ja reilut viisi tuntia päivittäin. Päivän päätteeksi vielä tänäänkin olisivat kaikki jääneet vielä jäälle!






Kaikista parasta on ollut varmasti yhteiset hetket kavereiden kanssa ja uuden oppiminen, kaikkien tsemppaaminen ja leiritunnelma sekä tietenkin ihanan kanadalaisperheen saapuminen tänne. Me ollaan Lizan ja poikien kanssa vietetty uskomattoman upeita päiviä puistoissa ja kaupungilla, käyty syömässä joko piknikillä ihanissa paikoissa tai hienommin ravintoloissa. Oltu vaan yhdessä ihan niin kuin ennen. Näitä päiviä tulee kyllä taas ikävä!




Ollut niin lämmintäkin, että on tarennut istua jäähallillakin seuraamassa treenejä hyvin ja iltapäivisin olen työskennellyt itsekin tyttöjen leirillä muutaman tunnin päivittäin.

Pojat ovat olleet ihan superreippaita taas nämä viikot. Viime viikolla tyttöjen treenien ja omien valmennusteni aikana luistelivat itse paljon tai leikkivät kiltisti hallilla. Meillä oli repullinen autoja ja pieni autohyppyri mukana ja kun luistelu ei ole enää kiinnostanut niin jään reunalla vaihtopenkillä jaksoivat leikkiä ja nauttivat selvästi olostaan. Tyttöjä ja poikia on toki riittänyt leikkikavereiksi ja jäällekin hakevat poikia vähän väliä erilaisiin leikkeihin. Ilo seurata miten sopeutuvat hekin aina vain
tilanteisiin kuin tilanteisiin ja keksivät tekemistä ihan missä vain ja milloin vain ja aina innolla ovat lähteneet mukaan. Odottavat kiekkokoulunsa alkua ja omaan halliinsa pääsyä. Eipä tarvitse sitäkään enää kauaa odotella.

Nyt vielä päivän uintihetki lasten kanssa ja sitten iltapalan kautta pehkuihin ja huomista jäätreeniä odottelemaan.



Erikallekin löytyi eilen vihdoin tämän kauden kisapuku. Puvulla on hauska tarina, sillä sitä metsästettiin pitkään ja hartaasti. Ensin Suomesta koitin löytää kaunista ja oikean väristä pukua, tuloksetta. Kun saavuimme takaisin kotiin alkoi todellinen puvun metsästys internetistä ja vaihdeltiin maileja valmentajien kanssa, muttei mitään oikeanlaista tuntunut löytyvän. Valmentajilla oli jokin selvä visio puvusta, muttei sellaista löytynyt mistään. Eilen sitten yhtäkkiä Rijana sai idean ja ajoi siltä seisomalta kotiinsa renkaat vinkuen. Hetken kuluttua palasi hallille kaunis, aivan Erikan näköinen puku mukanaan. Puku on melkein 20 vuotta vanha, Natalien vanha kilpapuku. Tänään yllätettiin Natalie ja Erika oli heti aamujäällä puku päällä ja hiukset kauniisti laitettuina ;) Natalie oli niin mielissään ja oikein tyytyväinen lopputulokseen, juuri tuollaista etsittiinkin ;)


Näin tuokin ongelma ratkesi ja kuukauden kuluttua alkavaan kisakauteen päästään oikeanlaisissa varusteissä. Pelkona oli, että Erika luistelee ilman vaatteita.

Nyt altaalle! Ja sitten nukkumaan. Unta ei ole tarvinnut odotella iltaisin kun vauhdikkaan päivän jälkeen on talo hiljentynyt jo ennen kahdeksaa. Eilen illalla Oliver löytyi vauvan kehdosta ;) Oli kiivennyt sinne tyytyväisenä unille ja nukahtanut saman tien. Ihanat murmelit!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti