maanantai 20. elokuuta 2012

Arkea Alppilassa.

Se on arki sitten saapunut tänne Alppilaankin. Ja hyvinhän saapuikin. Lämpömittari pysyttelee edelleen visusti 35 asteen paremmalla puolella, vai pitäisiköhän sanoa pahemmalla puolella, alkaa nimittäin olla vähän liiankin kuuma jo tälläiselle suomalaiselle valkonahalle. Mutta toki nautitaan, uidaan ja lämmitellään, koitetaan olla valittamatta kun kuumaa keliä nyt on vielä tarjolla ;). Onneksi lounastreenit olivat jälleen vilpoisasti jäähallissa. Siitä nautitaan, koko porukka! Pojillakin riitti virtaa treenien ajan pelata jääkiekkoilijamiesten kanssa ja juosta pitkin hallia kun oli niin virkeää ja viileää. Tytöt treenasivat hyvin ja sain vihdoin videollekin Alexian akseleita ja muutenkin tyttöjen luisteluita taas Jerellekin näytille, joka ei hetkeen olekaan hallille kerennyt.


Eilen naapurin mies huuteli Jerelle, että halutaanko Hollywood-keinu. Jerestä se nimi kuulosti niin hyvälle, että innolla lähti keinua hakemaan. Autotallissa odotti valko-sininen pihakeinu patjoineen ja katoksineen. Nyt meidän pihassa kököttää sitten tuollainen härveli.... Sama naapuri oli niin innoissaan, että illalla toi vielä kaksi poikien polkupyörää.... Ja mihinhän nuo kaikki romppeet mahtuvat talvisäilöön??? Mä kun yleensä aika tarkasti valikoin mitä kaikkea pihapiiriin otan, tavaraa kun on yllin kyllin jo omasta takaa neljän lapsen kanssa... nyt alkaa olla jo vaikka mitä täällä täytteenä. Lapset kyllä rakastavat tuota keinua ja nauttien loikoilevat siellä, joten kyllä se nyt tämän kesän saa siinä ilahduttaa.... Saisikohan tuon trampoliinin ja keinun sitten siirrettyä vaikka tuohon lähimetsään sen jälkeen, siellä olisi viileääkin nauttia niistä ;) ei vaan, trampoliinikin, vaikkei mikään pihan komistaja olekaan, on kyllä ollut niin huimassa päivittäisessä käytössä, että valittamatta se on pakko vuosi toisensa jälkeen koota pihalle uudestaan ja uudestaan.


Nyt ei keinuista ja trampoista ihan samalla tavalla kerkeä nauttia kun on pitkät koulupäivät edessä, mutta varmasti sopivia hetkiä löytyy vielä monta tusinaa niihinkin puuhiin.
Koulussa oli ollut koko luokalla hauskaa kun Erika oli esitellyt koulutarvikkeensa. Uusi opettaja oli tarkistanut kaikkien ostokset ja oli vuorotellen lukenut tarvikelistaa ja jokainen oli nostanut aina sen kysyisen tarvikkeensa ylös sitä mukaan kun opettaja niitä luetteli. Compas-sanan kohdalla kaikilla muilla oli harpit ylhäällä, Erikalla kompassi.... Pikkasen oli kaikkia naurattanut, onneksi Erikakin osaa jo nauraa mun toilailuille. Hauskinta tässä oli, että kysyin viikonloppuna vielä treeneissä apuja muilta kun en ollut löytänyt kompassia, että mistä semmoisen löydän. Jo toistamiseen minua neuvottiin menemään tavarataloomme, josta en ollut semmoista löytänyt ja sitten Sionissa olevasta erikoisliikkeestä uskoivat minun sen löytävän, mutta se liike oli kiinni. Jere sitten kävi armeijaliikkeestä hakemassa kompassin ja Erika innokkaana esitteli kompassiaan, jonka siis olisikin pitänyt olla harppi ;) Jere ihan ihmetteli, että miksi tarvitsee muka kompassin ja minä närkästyneenä vastasin, että mieti nyt omaa kouluaikaa, Suomessa ne vaan ostetaan verorahoilla ja on koulun puolesta valmiina jne.... minä jo luulin olevani mestari näissä tarvikeostoissa, mutta joka vuosi tulee näitä samoja juttuja...ja kun kaupoissa on sen verran hulina, etten edes myyjää onnistunut saamaan siellä tavaratalolla käsiini hetkessä niin päätin etsiä vaan itse... sehän olisi tietenkin esitellyt minulle tuolla nimellä harpin ja minä varmasti olisin alkanut kertoa ja kuvailla kompassia, sillä olin ihan varma, että kyseessä on kompassi ja innolla jo lähettämässä Erikaa Saviesen metsiin suunnistamaan. Nyt opettaja sanoi, että Erika voi hyvin lomamatkoilla käyttää tuota kompassiaan ;)

Muuten kaikilla muilla oli oikeat tarvikkeet ja hyvin alkoi koulut. Pikkuinen Oliverkin on nyt jokaisena aamupäivänä koulussa ja lounastauolle kotiin ja iltapäivällä uudestaan. Voi olla ensimmäinen viikko aika rankka kyllä. Innolla ja niin isona poikana lähti lounastunnin jälkeen takaisin kouluun. Jellenä kun ei ole enää koulun pienin.
Daniel odottaa jo oman koulunsa alkua, mutta vuoden saa olla vielä kotosalla rauhassa ja odotella. Kovasti on ihmeissään kun ei veljeä näy missään. On tässä meillä jokaisella totuttelemista taas.
Jääkiekkokoulun aloitus onneksi lähenee ja sitä odottavat jo tosi paljon.

Näin tämä arki alkoi meilläkin ja helteisissä merkeissä kohti syksyä astellaan. Ihana oli tavata kaikki tutut äidit ja isät taas koulujen pihoilla aamulla ja nähdä lasten riemu kun pitkän loman jälkeen kohtasivat jälleen. Lounastreenit menivät ihanasti ja vaivattomasti ja hyvin kerettiin syödä rauhassa ja palata ajoissa vielä takaisin koulullekin. Oikein onnistunut päivä.

Nyt siivouspuuhiin ja ruoka uuniin ja pian pysäkille jo koululaisia vastaan.
Ihana, ihana arki <3

Vielä muutama kuva eiliseltä, viimeiseltä lomapäivältämme.




Reipasta syksyä kaikille ja ihania päiviä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti