keskiviikko 8. elokuuta 2012

Kesää vielä jäljellä.


Ihana herätä aamuisin auringon paisteeseen ja raikkaaseen kesäaamuun, jossa on jo hitunen syksyn tuoksua. Tämä on yksi parhaimmista vuodenajoista, kevään rinnalla.
Tänä aamuna jouduimme ihanan aamun lisäksi hyvästelemään ihanat vieraamme, jotka aloittivat varhain aamulla kotimatkansa. Oli kyllä mahtavat päivät yhdessä ja aika kului jälleen aivan liian nopeasti.
Kerettiin onneksi tehdä kaikkea mukavaa ja ikimuistoista, vaikka meillä olikin kolmen tunnin jäätreenitkin päivittäin. Ida on taiteillut meille erilaisia otoksia tytöistä ;)



Kappelireissukin heitettiin sunnuntaina tyttöjen vapaapäivänä(jolloin Alexia itki moneen kertaan, että haluaa jäälle! Kolmen tunnin treenitkään eivät meinaa riittää neidille kun vielä viimeisenä hetkenä anelee valmentajilta tunteja ;) Onneksi ensi viikolla saa treenata reilut viisi tuntia päivittäin viiden päivän ajan, saattaa riittää jo tuollekin energiapaukkauselle) ja riippusillat olivat heidänkin mielestä huikeat. Lapset olivat reippaita, vaikka pienimpiä miehiä pitikin välillä kantaa. Ilmakin oli juuri oikea ja saimme hiukan sadettakin niskaamme raikastamaan, joka ei kuitenkaan kastellut meitä kunnolla. Evekin uskaltautui riippusillalle, todistettavasti!






Tytöt ovat luistelleet entiseen tapaansa ja minäkin olen taas päässyt valmennuksen makuun, josta olen innoissani. Pojatkin ovat viihtyneet jäällä mukana, että äiti on päässyt hiukan tekemään töitäkin.






Idasta ja Erikasta tuli ihanat ystävykset ja kirjeiden vaihtelu jatkuu kyllä varmasti entistä kiivaammin täst edes kun sai kirjekaverilleen kasvot. Viime tapaamista eivät kumpikaan muistaneet kunnolla.
Tänään aamulla Erika löysi herättyään, ja Idan lähdetty Idan jättämän kirjeen, johon oli kauniisti kirjoittanut, että nyt jo kaipaa meitä kaikkia, eikä haluaisi lähteä mihinkään ja haaveilee jo uudesta reissusta tänne. Ida myös innostui taitoluistelusta, joten jäämme odottelemaan mahtaakohan hokkarit vaihtua taitoluistimiin ;)
Saku oli semmoinen energiapaukkaus myös, että perässä oli pysymistä ;)
Kyllä niitä vesseleitä tulee ikävä!
Sitä on kyllä onnellinen olo, että ympärillä on niin valtavasti ihania ystäviä, joihin ei edes pitkä välimatka vaikuta ja vaikka harvoin näkee niin aina voi jatkaa siitä mihin viimeeksi jäätiin.

Nyt me siirrymme jälleen jäälle oman konkkaronkan kesken ilman vieraita ja aloittelemme pian viimeistä lomaviikkoakin. Koulujen tarvikelistat odottavat kassissa valmiina, joten iltapäivä kuluu kirjakaupoilla syksyn ostoksia tehden.
Suomesta saapuivat eilen lisää vieraita naapuriin, kun Jukka ja Elli pelmahtivat aamulla meitä moikkaamaan ennen kauppareissua ja illalla tavataan ajan kanssa. Ihanat kesäpäivät, vaikka syksyn saapuminenkin houkuttelee jo ihanasti, mutta hetki vielä nautitaan näistä hetkistä ennen arkista aherrusta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti