Koulukirjoja, kyniä, kumeja, terottimia ja harppi ;)

Päivät kuluvat vinhaa vauhtia ja meno sen kun yltyy. Vielä ei ole edes kaikki harrastukset alkaneet ja nyt jo tuntuu niin kiireiseltä tämä elämä ;) taitaa olla tätä syksyn alun opettelua ennen kuin rutinoituu taas arki uomiinsa. Siksi onkin ihanaa kun kaikki harrastustoiminta starttaa hieman eri aikaa ja saa hypätä mukaan ikään kuin askel kerrallaan. Tällä hetkellä meillä on kaikki illat vielä vailla ohjelmaa, kun lapset viideltä ovat saapuneet kotiin, mutta lounastauot ja viikonloput täynnä treeniä. Viikon kuluttua alkaa sitten kahtena iltana treenit ja mahdollisesti starttaa uusi balettiryhmämmekin, joten sitten on taas huomattavasti enemmän hulinaa. Lokakuuhun on odotettava vielä poikien virallisen kiekkokauden alkamista ja se on kyllä aika pitkä odotus, sillä siitä puhutaan päivittäin. Mutta ehkäpä hyvää kannattaa odottaa.

Eilen tyttöjen treenit eivät oikein sujuneet toivotulla tavalla. Alexia hyppi taas niin rohkeasti, että Rijana joutui kieltämään vaativimmat hypyt ennen kuin on hankittu Alexialle suoja polveen ja kyynärpäähän. Kaatuilee hypyissä vielä paljon, mutta vauhtia ei hidastaisi yhtään. Kisat lähestyvät ja ei olisi vara rikkoa paikkoja. Alexia loukkaantui niin verisesti kun ei saanut hyppiä, että ei meinannut päästä siitä yli millään. Ei ymmärrä yhtään miten paljon voi sattua ja harmitteli kun ei kerennyt saada onnistuneita hyppyjä oikein tehdyksi, kun heti alkuun näytti siltä, että kohta sattuu ja Rijana yritti keskittää treenin muihin elementteihin. Siinä menee helposti kisakausi ohi tai sitten tulee pelko hyppyjä kohtaan, eikä uskalla pian hypätä niitä ollenkaan, jos itsensä tuollaisesta vauhdista satuttaa. Tuo Alexian rohkeus on monella tapaa mielettömän hyvä asia, mutta loukkaantumisriski on toki paljon suurempi kuin näillä muilla varovaisemmilla luistelijoilla, jotka varmistelevat ensin hiukan. Alexia on suuna päänä jo heti

kokeilemassa ja tekemässä ja mielellään mahdollisimman hyvällä vauhdilla. Jospa huomenna sitten

taas suojien kanssa ;) nyt vaan jännittää, että kuinka rumat ne suojat ovat päällä ja mitä jos niitä ei saa piiloon housujen tai takin alle. Illalla kyllä mietti, että ehkäpä laittaakin ne kuitenkin vaan  

sukkahousujen päälle, että saisi luistella hameessa tai shortseissa kuitenkin...tytöt!

Tuskinpa tuosta suojasta mitään kaunista saa, mutta hyödyllinen toivottavasti.

Käytiin tänään poikien kanssa ostamassa nuo lentopalloilijoiden polvisuojat. Harmi, ettei tarjolla ollut mitään sopivaa kokoa noin pienelle ja sirolle tytölle, mutta housujen päällä kun tuo suojus on ja toista pienennän hiukan niin menee mukavasti ohueeseen käteenkin. Kolmesta suuresta urheiluliikkeestä hain ja valikoima oli jokaisessa surkea, rullaluisteluun tarkoitettuja kovia suojia olisi ollut vaikka minkälaisia, mutta semmoisia meillä on kotonakin kahdetkin erilaiset, muttei ne oikein tähän tilanteeseen toimi toivotulla tavalla.

Oliver kysyi eilen koulusta tullessaan, kahden koulupäivän jälkeen, että onko kohta jo loma. Meidän reipas koulupoika tykkää kyllä valtavasti kuulemma olla koulussa ja innolla sinne aina lähtee, mutta vähän on ollut ihmeissään kuinka paljon koulua yhtäkkiä onkin. Huomenna saa hyvän ystäväni Veroniquen opettajakseen. Oliverilla on kaksi opettajaa ja Veroniquen vuoro on aloittaa huomenna. Sitä Oliver odottaa kuin kuuta nousevaa, tykkää Verosta niin paljon ja tuntee hyvin ennestään. Vero on ollut kummankin tytönkin opettaja, toivottavasti vielä Danielinkin muutaman vuoden kuluttua. Daniel kyselee tunnin välein, että joko Oliverin bussi tulee ja mennäänkö jo vastaan. Opettelemista kummallekin olla erossa toisistaan näin pitkät pätkät kerralla. Mukavilla puuhilla ollaan saatu hienosti päivät kulumaan. Pihahommia ja leikkejä, ihan kahdestaan. Hassua!

Sain tänään loputkin koulukirjat päällystettyä, joita tytöt toivat taas ison pinon lisää. En ikinä opi ymmärtämään tätä systeemiä täällä, jossa kontaktimuovin käyttö on kielletty. Semmoisella lahjapaperilla pitää päällystää kaikki ja kulmat ovat jo parin viikon kuluttua revenneitä ja kirjat sen näköisiä! Kun kerralla päällystäisi kunnolla, niin kirjat säilyisivät pidempään ja äidit pääsisivät vielä helpommallakin kun ei jokaista kirjaa tarvitsisi päällystää kun osa olisi jo valmiiksi päällystettyinä. Ymmärrän toki, ettei mikään ilmakuplapäällystys ole kaunista ja se riski siinä aina piilee, mutta muuten en tuota systeemia kyllä ymmärrä.
Taiteilin tytöille kuitenkin kirjoihin kuoret piirrellen ja erilaisilla tarroilla. Tuosta puuhasta tykkään ja tekisin askartelujuttuja paljon enemmänkin, jos aika antaisi myöten. Ehkäpä joskus sekin hetki tulee, että saa rauhassa askarrella ja vietellä hieman rauhallisempia päiviä ;) vaikka osaisiko sitä tästä hulinasta luopua, josta nautin myös suunnattomasti? Kokoajan sitä ainakin haalii puuhaa ympärille, jos vähääkään alkaa näyttää rauhallisemmalta.

Käytiin vielä lasten kanssa kauppareissun jälkeen iltalenkillä, poimittiin kauniita kukkia ja saatiin hellesäähän hiukan viileyttä kaatosateestakin, josta nautimme kovasti. Lapset fillaroivat kilpaa hiukset hulmuten kohti sadekuuroa, joka näkyi vähän matkan päässä ja kun kohtasivat sateen oli riemu rajaton. Ihania hetkiä!
Sadekuurot eivät kauaa kestäneet ja hikisen lenkin jälkeen oli ihana käydä vielä uimassa ja kylpeä pitkään. Ihania kesäpäiviä!

Isäni soitti illalla iltalenkiltä kun oli juuri nähnyt lähistöllänsä vesistöön hukkuneen lapsen, jota ei keretty pelastaa. Oliverin ikäinen poika oli kadonnut kotipihastaan ja hukkunut. En pysty olla ajattelematta tapausta ja kyynelsilmin koko illan olen miettinyt niiden vanhempien tuskaa ja surua. Aivan kamalaa! Isäni oli sattumalta sattunut paikalle ja nähnyt tilanteen. Soitti ja kysyi, että varmasti 
ollaan varuillamme lasten kanssa. Kuinka tuollaisesta voi selvitä ja kuinka pitkään sitä taatusti miettii mitä jos-ajatusleikkiä ja syyttää itseään kaikesta. Niin surullista! 
Meillä oli just altaalla tilanne, kun Daniel hyppi laidalta uimarenkaan sisään kellukkeet käsissään, mutta toinen kelluke irtosi hypätessä, eikä kunnolla osunut uimarenkaan sisällekään. Olin itse hyppäämässä jo altaaseen, mutta Alexia nappasi veljeään kädestä ja veti laidalle.
Niin nopeaa ja hyvää toimintaa siskolta, mutta miten nopeasti sitä voi käydä vaikka mitä ja miten varovainen sitä on kokoajan oltava ja riittääkö sekään aina?! Sitä tarvitaan niin paljon onneakin 
matkaan erityisesti lasten kanssa. Toivottavasti pienen pojan vanhemmat selviävät tapauksesta jollakin konstilla ja saavat läheisiltä paljon tukea. Käsittämätön surutyö ainakin edessä. Paljon voimia heille! Kumpa tälläiset tilanteet voisi välttää, ei tuollaista toivoisi kenellekään. Olkaahan kaikki varovaisia vesistöjen luona lasten kanssa ja muutenkin!