Syksy

Syksy saapuu kohinalla, helteiset kesäpäivät taisivat loppua ja tilalle tuli raikasta syysilmaa ;). Rakastan syksyä, mutta olenhan syksyn lapsi ;)

Odotan jo värikkäitä lehtiä ja raikkaita, höyryäviä aamuhengityksiä saattaessani lapsia bussille. Raikasta ulkoilusäätä ja sadonkorjuuaikaa ihanine väreineen ja hulinoineen viiniviljelmillä. Ensimmäisiä kisoja ja joulutonttuja ikkunoiden takana.... Voih, ihania päiviä edessä!
Koululaiset ovat jo tottuneet arkirutiineihinsa kesäloman jälkeen ja aikataulut ja ajoitukset menevät taas kuin itsestään.

Nonna kuvaili tänään kuinka Oliver saapuu koulusta keltainen koululiivi loistaen.

Ja tytöt ennen ja jälkeen lounastreenien omien koulujensa pihalla.

Talven tuloa en ole odottanut enää vuosiin. Joulua ja sen tuomaa jännitystä lukuunottamatta! Ennen lumen tulo oli mahtavaa ja teki mieli heti kaivaa sukset esille ja etsiä ensimmäiset pulkkamäet ja tehdä lumiukkoja, mutta mitä enemmän vuosia kertyy sitä vähemmän huomaan odottavani talvea ja sen tuomaa kylmyyttä... Johtuukohan se lisähommista, kun aamuisin ei niin nopeasti sujahdetakaan enää ulos tai sitä ei voi siirtyä ulkoterassille ruokailemaan aurinkoisella ilmalla, auton saa kaivaa hangesta ja jyrkät mäkimaastomme ovat selviytymistarinoita jokaisen automatkan kohdalla tai hyppytreenejä ei enää tehdä jäähallin pihassa peilaavien ikkunoiden edessä shortseissa eikä mennä lämmittelemään välillä jäältä ulos aurinkoon.... Näitä hetkiä tulen kaipaamaan taas talvella, vaikka rakastankin Montanan aurinkoista ulkojäätä ja sitä upean alppikylän tunnelmaa ja niitä pitkiä työpäiviä koko perheen kanssa yhdessä kuitenkin aikaa viettäen ja touhuten. Entä laskettelureissut ja lumileikit. Kaikesta huolimatta ihanaa elää nyt ainakin ensin tätä syksyä ja odotella niitä värikkäitä lehtiä ;)

Jäälle pääsemme halliin onneksi ennen ihanan ulkojäämme aukeamista. Ja jäällä tytöt ovat jälleen olleetkin. Tunteja on kulunut ja Alexia hyppää jo kaksi akselia taitavasti peräkkäin, tuplahypyt ovat kauniita, mutta edelleen vajaita. Erikalla on taas ongelmia akselin kanssa kun kääntää vapaan jalan sisäänpäin ja hyppy jää turhaa vajaaksi, kolme kaksoishyppyä hyppää kuitenkin liki kokonaan ja paljon paremmin kuin akselinsa. Miten tuo hyppy voikaan olla Erikalle niin vaikea!? Mutta sieltä se tulee, ajan kanssa, vaikka se pidempään kestääkin.

Pojat ovat saaneet vietellä lounastunnit isovanhempien kanssa eikä heidän ole tarvinnut lähteä mukaan hallille, joka on varmasti mukavaa vaihtelua. Nonnan ja Vicce-Vaarin kanssa ovat uineet ja köllötelleet auringossa.

Eilen tosin ajoin koko nelikon kanssa Leukerbadiin treeneihimme ja pojatkin pääsivät taas jäälle ja kauan he siellä jaksoivatkin temuta ja nauttivat selvästi taas luistelun ilosta.

Tänään nonna lähti mukaamme kuvaamaan tyttöjen treenejä sumuiseen halliimme, joka sadesäällä on aavemaisen tunnelmallinen ;).

Illalla on syyslukukauden ensimmäinen vanhempainiltakin Alexian opettajan kanssa.
Iloista syksyä kaikille!