maanantai 13. huhtikuuta 2015

Kauden viimeinen kilpailu

Tytöt olivat viime viikon Lausannen seuran leirillä
ja heti alkuun kun saavuin ensimmäisen 
päivän päätteeksi hallille heitä hakemaan
ja näin heidät jäällä uusien seurakavereidensa kanssa
niin sydän meinasi haljeta onnesta ja ylpeydestä.
Iloisesti kaksi vaaleaa ponnaripäätä siellä seikkailivat
uusien ystäviensä ja valmentajiensa kanssa.
Alexiasta näki oitis,
että on kuin kala vedessä jo uudessa porukassa
ja tuo neitihän on tunnetusti varauksellinen
ja ottaa aikansa ennen kuin päästää ketään lähelleen,
mutta jo silloin ensimmäisenä kokeilupäivänä Lausannessa näin,
että viihtyy porukassa ja semmoinen kunnioitus valmentajia kohtaan oli taas palannut.
Meillä on ollut niin kamala kausi takana
ja tytöt ovat joutuneet kokemaan niin kurjia asioita aikuisten omien ongelmien vuoksi,
että siksi tämä on erityisen suuri asia juuri minulle ja ennen kaikkea tytöille.



Jokaisena päivänä koko viikon ajan kun leiripäivä oli ohi,
kolme tehotuntia jäällä ja muutama oheistunti päälle
niin pukkarista saapui kaksi pirteän ja iloisen näköistä tyttöjä,
jotka samaan ääneen ilmoittivat,
että tuonne seuraan aikovat ensi vuonna vaihtaa.
Pitäkää siis edelleen peukkuja,
että kaikki asuinkuviot ja muutkin kuviot nyt ottavat järjestyäkseen
ja pian neidit saavat treenata ja kasvaa noiden ihmisten ympäröiminä :)

Erika oli ilmoittanut uusille ystävilleen,
että pian muutetaan Lausanneen.
Sanoin Erikalle, että eihän se vielä varmaa ole,
ennen kuin asuinkuviot on kunnossa,
johon Erika sanoi omaan tuttuun tapaansa,
että kaikki kyllä järjestyy ja pian ollaan kaikki Lausannessa ;)
Mun tyttö :)

Pääsiäisviikonloppuna ennen leiriä meillä oli
kauden viimeinen kilpailu.
Viimeinen edustus Crans Montana/Sierre-seuralle.
Olo on jotenkin niin huojentunut
ja onnellinen siitäkin!

Meillä oli kyllä upea kisaviikonloppu!
Ilmat eivät todellakaan suosineet,
muttei se kyllä menoa juurikaan haitannut,
vaikka olimmekin pakanneet matkaan niin fillarit
kuin rullaluistimetkin.
Niitä ei kuitenkaan räntä- ja lumisateessa
kauheasti tarvittu.
Keskityttiin sitten penkkiurheiluun ja uimiseen ;)

Suomesta oli mahtava porukka mukana 
ja aika kului kuin siivillä heidän kanssaan!
Kauden viimeiseen kisaan mahtui niin onnistumisia kuin epäonnistumisiakin.
Hyvillä mielin kuitenkin lähdetään kohti ensi kautta!
Tulee haastava ja varmasti vaikea kausi tytöille,
mutta innosta ja motivaatiosta ei tuskin ole pulaa ;)

Pia-valmentaja oli kuvaillut ihanasti tyttöjä:
































Ja vielä loppuun tämän päivän kesäkuva!
Mittarissa päivisin jo parhaimmillaan 24 astetta!
Ihanaa!



Iloisia ja aurinkoisia mahtipäiviä!






torstai 2. huhtikuuta 2015

Pääsiäisterveiset

Viimeiset jäät Sierressä.





Me saatiin hetki lisäaikaa treeneihin
kun Sierren jääkiekkojoukkue onnistui nousemaan
1.liigaan ja pelit jatkuivat vielä normaalia pidempään.
Koko viime viikon pystyimme treenaamaan
vielä omassa vanhassa hallissamme
ennen kuin sunnuntaina halli sulki ovensa.

Vielä viimeiset treenit Antoinen kanssa
Tällä viikolla olemmekin päässeet Sionin halliin treenaaman
sekä eilen nousimme Leukerbadiin Daviden luokse.
Tiistaina päästäänkin jo Lausannen seuran treeneihin
leirin merkeissä!
Huikeeta!

Viime viikonloppuna meillä oli poikien 
kiekkoporukan kauden päättäjäiset.








Muutama kuva viimeisistä peleistä.

Meillä oli ihana kummityttömmekin viikonloppuvierailulla täällä ja
Lia oli kasvanut valtavasti!!!
Ja miten paljon juttuja hän jo kertookaan!
Ihana, rakas muru!
En tajunnut edes kaivaa kameraa esille kun oli niin paljon muuta puuhaa.

Eilen pojat olivat vielä Sionin edustuksen pelissä pitämässä mailakujaa

Daniel tärkeänä ;) 
ja hakivat meille asuntoauton lainaan.
Tämän kokoiselle perheelle oli taas heikosti hotellivaihtoehtoja tarjolla
pienestä Herisaun kylästä,
joten päädyimme matkaamaan asuntoautolla.
Lapset ovat ihan onnesta sekaisin 
ja pojat nukkuivat Jeren kanssa jo viime yön asuntoautossa.
Meidän lapset ovat totaalisesti perineet vanhempiensa karavaanarigeenit ;)
Minulta ne geenit tosin ovat vanhemmiten kadonneet,
mutta Jere on asiasta vähintäänkin yhtä innoissaan kuin lapset ;)

Nyt kuitenkin starttaamme matkaan kohti Herisaun kansainvälisiä kilpailuja.
Suomestakin on yhteensä 13 edustajaa.

Hiukan kyllä jännittää, 
sillä vaikka ilman paineita lähdetäänkin matkaan,
niin koko viikon olemme treenanneet ilman valmentajaa,
mitä nyt David eilen vielä tarkisti, että ohjelmien elementit täsmää.

Meillä oli aika vaikea viimeinen viikko omassa seurassamme.
Valmentaja ei oikein osaa päästää irti tytöistä 
ja meni vähän kiukutteluksi koko touhu.
Tytöillekään ei varmasti mikään helppo juttu,
vaikka innolla kohti uutta matkaavatkin.

Uskon kuitenkin, 
että ensi viikon leiri antaa juuri sitä uutta piristystä,
jota tarvitsevatkin!

Lasten kanssa laitettiin hieman pääsiäistö kotiin.


Alexian pääsiäisaskartelu koulusta

Daniel oli puolestaan tehnyt hauskan pelin, jonka parissa kaikki viihtyvät

Nyt meidän päiviimme mahtuu taas kaikkea muutakin kuin luistelut.
Poikien kiekkokausi päättyi, ja tytöilläkin treenit vähenevät kokoajan.
Toukokuu on kokonaan jäätöntä aikaa 
ja aiotaan tehdä kaikkea muuta mukavaa :)

Alexian kanssa juoksulenkillä...

 Erikaa oli haastateltu koulun lehteen viime viikolla.



Nyt menen piilottelemaan pääsiäismunat tuonne 
asuntoautoon valmiiksi ennen lähtöä.
Niitä sitten sopivan hetken tullen etsitään.
Iloista ja rentouttavaa päàsiäistä kaikille!!



sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Onnenkyyneleitä, ja vähän surunkin...

Meidän pienempi luistelija
suoriutui upeasti testistään eilen
ja nyt sitten häntäkin odottaa ensi kaudella
Sveitsin mestaruuskilpailut,
jotka kamppaillaan Baselissa.
Upea päätös kaudelle.

Vielä olisi toki yhdet kilpailut
huhtikuun alussa,
joihin lähdetään nauttimaan
ilman minkäänlaista stressiä!


Testipäivä oli upea.
Alexia oli niin itsevarma ja onnellinen,
että oikein säteili koko aamun.
Elodie oli valmentamassa ja
sanoikin, että kyllä on helppo valmennettava 
kun on niin cool
ja varma itsestään.
Lämmittely sujui kuin unelma 
ja rauhassa seuraili muiden testin suorituksia.
Luisteli viimeisten joukossa 
ja heti alusta asti huomasi sen varmuuden
joka on oikeastaan koko kauden ollut jossakin hukassa.
Olen monesti miettinyt tämän kauden aikana, 
että Alexia on kyllä junnannut vähän paikallaan,
mutta eilen hän näytti kuinka väärässä olinkaan 
ja jokainen hyppy oli todella korkea ja lennokas.
Niihin on löytynyt se puuttuva korkeus ja lennokkuus
nyt viimeisten viikkojen aikana.
Yhdistelmät upeita ja puhtaita.
Sitä oli ilo seurata!

Alexian yksi parhaimmista kisakavereista, Elodie





Lausannen torstain valmentajakin oli katsomossa 
ja tuli oitis kehumaan ohjelmaa luistelun jälkeen.
Vain kaksi tyttöä läpäisi testin 
ja se kertoo kyllä tuosta tiukasta linjasta joka tuolla on.
Mutta kuukaudessa oli tapahtunut se mitä odotettiinkin.
Sionissa Alexia ei jotenkaan pystynyt parhaimpaansa 
ja haparoi noissa yhdistelmissä,
vaikka ne treeneissä onnistuivatkin.
Ehkä hän vain tarvitsi semmoisen pienen "ravistelun" 
jonka kävi läpi viime testin jälkeen ja
tajusi kuinka paljon tuota testiä tarvitseekaan ja haluaa.

Lausannen seuran johdolta tuli maili tänään, 
jossa onnittelivat Alexiaa.
Olipa kiva yllätys.
He vaikuttavat ihanan innokkailta tyttöjä kohtaan :)

Kakkukahviteltiin testin kunniaksi

Ja sitten tähän päivään!
Kamala päivä!
Olen itkenyt oikeastaan koko päivän.
Alkoi heti jäähallille päästyäni.
Jokainen tuli kysymään,
että lähdemmekö me oikeasti ja
lapset itkivät kaikki ihan ulvoen. 
Vanhemmat, valmentajat, seuran johto,
kaikki. Miehetkin!
Ja minä herkkänä itkin varmasti kaikista eniten ja kokoajan.
Juuri kun sai pyyhittyä kyyneleet, 
oli seuraava jo halaamassa ja ikävöimässä.
Kyllä tänään tajusimme kuinka iso osa olemme seuraa olleetkaan 
ja taidamme jättää sinne melkoisen aukon.
Mutta nopeasti se täyttyy uusilla energisillä luistelijoilla,
siitä olen varma!

Minun ihanat valmennettavat, rakkaita jokaikinen.
 Seura oli muistanut minua upealla kukkakimpulla ja suklaalla.
Kiittelivät vuolaasti kuluneista vuosista.
En pystynyt siis poistumaan ilman jäähyväisiä!


Viisi upeaa vuotta kului aivan mielettömän ihanien lasten kanssa työskennellessä.
Kertaakaan ei kuitenkaan käynyt tänään edes mielessä, 
että oltaisiin tekemässä väärää päätöstä. 
Olen täysin varma, että me matkaamme oikeaan suuntaan.
Yksi ihana äiti, joka on Lausannesta kotoisin, sanoi ihanasti, 
että lapsemme tulevat aina kiittämään meitä kun annamme heille 
mahdollisuuden kasvaa juuri Lausannessa ;)
Toivotaan, että hän on oikeassa ;)

Nyt vaan toivotaan, 
että saadaan talo myytyä ja löydämme jonkun yhtä ihanan kodin tai tontin tilalle.
Hiukan hirvittää kyllä nämä tulevat asuinjärjestelyt…
mitä jos emme löydäkään mitään tai talomme ei mene kaupaksi….
Olisipa näilläkin asioilla nyt tapana järjestyä :)
Tämän kokoisen perheen muuttosuunnitelmat 
ovat astetta hankalampia kuin aikoinaan tämän kodin kanssa,
jolloin meillä oli vain yksi lapsi ja toinen tulossa.
Siitä on pian 11 vuotta aikaa!

Iloista alkavaa viikkoa kaikille!