Hellurei!
Mistähän sitä taas aloittaisikaan,
on niin paljon tapahtumia ja jopa kuviakin olen kerennyt napsimaan ja latailemaan tänne,
itseasiassa kahteen kertaankin jo,
kun ensimmäinen postaus katosi jonnekin yllättäin,
mutta nyt siis uusi yritys!
Me ollaan onnemme kukkuloilla täällä Lausannessa.
Viihdytään niin mainiosti,
että melkein hirvittää ;)
Lapset eivät kerta kaikkiaan kaipaa mitään vanhasta paikasta,
eikä kyllä me aikuisetkaan!
Hassua,
sillä elämä oli mukavaa sielläkin ja oli paljon upeita hetkiä.
Ehkä oli kuitenkin aika vaihtaa maisemaa,
sillä nyt tuntuu niin upealta olla täällä,
juuri täällä!
Aikoinaan sanoin kun ajelimme mökille vanhalle kotiseudullemme,
joka ei silloin vielä ollut kotiseutumme,
etten voi käsittää kuka siellä asustelee,
siis sen rauhallisuuden vuoksi,
ihana paikkahan se on kertakaikkiaan,
siitä muutaman vuoden kuluttua me rakensimme uutta elämäämme kahden pienen tyttäremme kanssa sinne ikionnellisina ja upeita vuosiahan me siellä elelimmä lasten ollessa pieniä ja elämä semmoista seesteistä ja kotikeskeistä.
Lasten kasvaessa sitä kuitenkin tarve kasvoi ja elämä kulkeutui pois pienestä kylästämme ja kuljetti jatkuvasti kauemmas ja kauemmas.
Ehkä siinä syy miksi juuri nyt tämä uusi paikka tuntuu jo niin omalta ja elo täällä onnellista.
Tänäänkin vein tytöt treeneihin
ja syysloman kunniaksi sitten pojillekin oli tarjolla yleisöluistelun kiekkovuoroa monen tunnin edestä
ja onnellisena viereisellä jäällä sitten hiki hatussa pelailivat 20 muun innokkaan kiekkoilijan kanssa.
Kyllä siinä sitä onnea seuraillessa mietti, että tämä on juuri se paikka jossa haluankin olla. Välillä kävelin ovesta toiselle jäälle tyttöjen treenejä seuraamaan ja taas poikia katsomaan. Näistä hetkistä se onnellinen arki koostuu, helppoudesta, mutta ennen kaikkea lasten onnesta!
Koulut ovat myös käynnistyneet hyvin.
Kaikilla on kavereita koulussa.
Jokainen lapsi on myös sitä mieltä,
että koulut ovat parempia täällä kuin Valaisin kantoonissa,
mutta tiedä sitä.
Daniel oppi ainakin samantien kirjoittamaan ja tavaamaan täällä,
joka varmasti johtuu ihan siitä,
että vanhassa koulussa opiskelurauha oli toista luokkaa kuin täällä.
Viihtyy uudessa koulussa edelleen ja on saanut kavereita.
Puhuu rohkeasti koulussa ja puhuu paljon koulun tapahtumistakin,
jota ei ennen tehnyt.
Lausannen lastensairaalakin tuli muutama viikko sitten tutuksi
kun Daniel onnistui telomaan itsensä tikattavaan kuntoon NUKKUESSAAN!
Että kyllä meillä sattuu ja tapahtuu, myös yöaikaan!
Daniel putosi kolmen aikaan yöllä sängystään ja ilmeisesti pienen legon päälle, joka jäi silmäkulman alle ja sai aikaan sitten semmoisen jäljen, ettei ilman tikkejä selvitty.
Seuraavana päivänä sitten vielä veti reilun tunnin lätkätreenitkin luistimet väärissä jaloissa.
Ja minä olen aina nauranut viimeiset viisi vuotta kun valmensin turisteja Montanassa, ja siellä kun oli jos jonkinmoista luistimen laittajaa, että kuka ei muka huomaa jos lapsella on luistimet väärissä jaloissa tai kaksi saman jalan luistinta… No nyt sitten tuli todistettua, että niin sitä voi sattua omillekin lapsille. Pieni puollustus, että itse en ollut millään lailla osallisena tähän, sillä nakitin luistimen laiton yhdelle ystävälliselle isälle, kun kiiruhdin viemään tyttöjä tanssiin.
Daniel oli itse sujauttanut luistimet jalkaan ja tämä isä kiristi luistimet tarkistamatta että olivatko oikeissa jaloissa.
 |
| Poikien koulumatkaa |
 |
| Kotipihamme maisemaa |
 |
| Poikien koulun piha |
 |
| Järvimaisemaa koulun pihalta |
 |
| Mamma poikia vastassa koulun pihalla |
 |
| Koulun piha |
Tytöillä oli jo kauden kolmannet kilpailutkin ja samaan tyyliin menivät kuin edellisetkin.
Erikalla melkoisen varmaa luistelua ja hienosti sijoittui niin lyhytohjelman kuin vapaaohjelmankin jälkeen toiseksi.
Alexian kilpailujen epäonni sen sijaan jatkuu.
perjantaina illalla valmentajat olivat niin odottavaisin mielin,
Alexia oli koko viikon loistanut treeneissä ja kaikki vaativimmatkin hypyt ja yhdistelmät sujuivat upeasti,
mutta kilpailuissa taas kaatumisia sattui ja muutenkin ohjelma meni ihan hätäilyksi.
Vapaaohjelma oli sentään jo hiukan parempi.
Kummallekin tytölle oli tehty uudet vapaaohjelmat tässä kolmen viikon kisatauolla.
Valmentaja halusi viimeisenkin silauksen vanhasta seurasta pois ja nyt on sitten kaikki uutta, puvuista lähtien. Näillä mennään nyt sitten kohti Sveitsin mestaruuskilpailuja.
Kisayleisöön saatiin mamma ja pappakin kannustamaan
ja vielä Hietsukin kerkesi lentäessään lauantaina hulinoihimme.
Kyllä oli tytöille taas tärkeä juttu kun oli läheisiä katsomossa.
Kotikisoissa oli muutenkin aivan mieletön tunnelma ja Erika sanoikin,
että ei ole ihan kyllä tottunut noin kovaan kannustukseen, mutta se tuntui upealle!
Kaikki tyttöjen valmentajat olivat mukana, laidalla jään reunalla ja katsomossa,
myös fyysisen valmentajat saapuivat kannustamaan!
Ihanaa kun kaikilla on niin mahdoton yhteishenki ja
kiinnostus ja palo lajiin.
On huikeaa kuulua tuohon porukkaan!
 |
| Erika ja mamma kisahuumassa |
 |
| Pihalätkää papan kanssa |
 |
| Pappa, Hietsu ja Jere |
 |
| Vähän kuvaa kodistamme |
 |
| Oliver treenien jälkeen |
 |
| Valmiina kisahuumaan aikaisin aamulla |
 |
| Meidän kylän maisemaa |
Pojillakin oli ensimmäiset turnaukset uusien joukkueiden kanssa viikonloppuna
ja hienosti sujui heilläkin.
Oliverin turnaus oli lauantaina vieraissa
ja Danielin turnaus kotihallissa sunnuntaina.
Oliver teki kaksi upeaa maalia ja Danielkin merkkasi yhden.
Tästä se alkaa!
Ollaan käyty poikien kanssa kannustamassa Lausannen kotipeleissäkin ja
enpä ole ennen moista tunnelmaa kokenut!
Samu ja Heidi olivat täällä viime viikon kyläilemässä ja
sanoivat juuri, ettei Suomessa ole edes finaalipeleissä lähimainkaan tuollaista kannustusta
kuin täällä on näissä alkulohkon peleissä.
Perjantaina pojat pääsevätkin saattamaan pistevoittajan jäälle,
sitä odottavat jo kovasti!
Suomen pojat, Hytönen, Pesonen ja Louhivaara
ovat kaikki poikien suurimpia idoleita tällä hetkellä,
Ollin ja Teemun rinnalla tietenkin :)
Täällä kaikki hyvin ja elo jatkuu kiireisissä merkeissä,
vaikka syysloman kunniaksi menoja onkin puolet vähemmän kuin normaalisti.
Tytöt kurvailevat jäällä lomallakin 2-4 tuntia päivässä
ja oheistreenit päälle, joita on 1-1,5 tuntia päivittäin.
Päävalmentaja halusi tänään keskustella kanssani,
että haluaa keskiviikkona tutkia tyttöjen jalkojen rakenteet pätevän kiinalaisen lääkärin kanssa,
joka tulee nyt sitten keskiviikkona tarkistamaan tyttöjen jalat.
Hänen muutamalle huippuluistelijalle on teetetty pohjalliset tiettyjen jalkavaivojen vuoksi ja tämä on tuonut avun,
esimerkiksi meillä Erika kääntää tietyissä hypyissä jalkaa liiaksi sisäänpäin ja tuollaisella asialla ilmeisesti saataisiin tämä korjatuksi mahdollisesti.
Mielenkiinnolla seuraillaan kuinka käy ja mitä mahtaa lääkäri sanoa.
Mutta nyt nukkumaan,
että huomenna jaksetaan taas viilettää pää kolmantena jalkana pitkin kyliä.
Ainiin, ja vieläkään ei olla kerta kaikkiaan keretty edes Lausannen keskustaan tutustumaan.
Kyllä meillä on kiireistä elämää kun ei kaupoillekaan kerkeä!
Ruokakauppaan just ja just, muualle ei toivoakaan!
Toivottavasti tämä asia korjaantuu pikimmiten!
Niin ja tietenkin piti vielä kirjoittaa, että Alexian syntymäpäivä oli tänään.
11 vuotta sitten saimme tuon sisupussin luoksemme ja sen jälkeen ei elämästä ole haastetta puuttunut, eikä kyllä onnen hetkiäkään. Ihana ja niin rakas Alexiamme!
Luistelussa heittivät 11 kertaa häntä ylös ikävuosien mukaan!
Lauantaina juhlimme kavereiden kanssa syntymäpäiviä,
ihka ensimmäiset juhlat täällä kodissa.
Viikonloppuna olikin jo Alexian parhaat luistelukaverit yökylässä meillä ja meno oli kyllä hurja.
Kolme kertaa Alexia,
on meinaan ihan samasta puusta veistetty koko kolmikko!
Ei ihme, että Alexia on kuin kala vedessä heidän kanssaan,
ollut ensimmäisestä päivästä lähtien!
