Meillä kävi ensimmäiset vieraat ;)

Viimeinen päivä koitti Savièsessa viime viikon keskiviikkona.

Luulin, että itkut oli jo itketty,

mutta kyllä taas kyyneleitä vuodatettiin urakalla.

Pakkasin muuttokuormaa ja kyyneleet valuivat.

Eniten itkettää ehdottomasti lasten viimeinen koulupäivä,

miten isojen asioiden äärellä he ovat

ja miten paljon tunteita tuo päivä piti sisällään.

Erikan luokkakaverit olivat itkeneet jo koko alkuviikon koulussa,

Alexian luokkakavereiden äidit kirjoittelivat,

että heillä oli itketty illalla ja yöllä.

Kova paikka oli tytöille ja opettajat olivat järjestäneet heille upeat läksiäiset,

jokaisen luokkakaverit kirjoittivat kauniit kirjeet ja piirsivät kuvat.

Tunteikas päivä ja kyllä siinä itselläkin kyyneleet valuivat kun hyvästeli äitejä, lapsia ja opettajia.

Rankkoja jäähyväisiä aina!

Oliver mietti, että saakohan uusia ystäviä uudesta paikasta. 

(tämä huoli osoittautui turhaksi jo heti ensimmäisenä päivänä.)

Muuten ei häntä mitenkään mietityttänyt tai tunteet ei hänellä ollut pinnassa.

Daniel oli pelkästään innoissaan. 

Hän ei osaa kaivata luokkaansa, jonka tiesin jo etukäteen 

kun ei koskaan viihtynyt koulussa, heillä on ollut niin hurja luokka 17 pojan toimesta, 

jossa joukossa muutama vähän turhankin väkivaltainen poika, 

että luulen, että hän oli vain ja ainoastaan helpottunut uuteen koulun vaihtaessaan.

Kaikesta haikeudesta, surusta ja ikävästä huolimatta,

olimme kaikki innoissamme edelleen siirtymässä uuteen elämän vaiheeseen.

Varmasti on hetkiä, että tulemme kaipaamaan vanhaan,
niin kuin kaipuu Suomeenkin on toisinaan valtava,
mutta samalla, vaikka jälleen on uusi paikka, jonne kaivata,
niin on suuri rikkaus että on nuo kaikki ihanat ihmiset siellä,
joiden luokse on sitten ihana palata.

Uusi arki meillä käynnistyikin sitten semmoisella rytinällä, 

etten voi olla ajattelematta miten hoidan tämän arjen ensi viikolla keskiviikosta lähtien
kun Jeren loma loppuu…

Pojat aloittivat viikko sitten perjantaina uudessa koulussa.

Ensimmäisen koulupäivän kunniaksi pojat ja Jere lounastivat koulun viereisessä pizzeriassa :)

Me lähdimme samaan aikaan suoraan koululta tyttöjen kilpailumatkalle Olteniin,

ihan lähelle tyttöjen synnyinseutua.

Tytöt kisasivat perjantaina lyhytohjelmilla ja lauantaina vapaaohjelmilla.

Perjantai oli onnistunut päivä,

todella kauniit ohjelmat ja
Erika oli nostanut viime vuoden kisasta pisteitä 8 pisteen verran!
Huima kehitys kyllä!

Muutenkin tuli lyhytohjelman enkkapisteet.
Alexiakin luisteli kauniisti,
mutta taso on vielä niin kova pienelle luistelijalle,
että menee tämä vuosi tuolla Sveitsin mestaruussarjassa kyllä ihan harjoitteluun.

Lauantaina olikin sitten pelkkää epäonnea. 

Alexian ohjelmamusiikki pätki jostakin kumman syystä useita kertoja
ja luisteli ohjelmasta osat ilman musiikkia.
Kyllähän se varmasti vaikutti suoritukseen aika lailla
ja kaatumisten lisäksi piruetit hylättiin kokonaan.
Viimeisten joukossa sitten räpisteltiin.

Erikan vapaaohjelma ei ollut mikään kauhean loistelijas
ja lyhytohjelman jälkeinen toinen sija muuttui viidenneksi,
mutta huima kehitys kyllä viime vuoteen nähden.

Meillä oli oikein mukava ja rentouttava kisareissu kyllä huippu seurassa,
sillä olimme taas kunnon Suomi-tiimillä liikenteessä kun Helskeen perhe oli mukanamme.
Yövyimme samassa hotellissa ja olipa kerrassaan mukavaa aikaa yhdessä.
Ja mukava pieni rentoutus muuttopuuhien keskellä,

vaikka aika kaukana nuo kisareissut ihan rentoutumisesta taitaa olla ;)

Alexia ja ystävät

Ensimmäisen kisapäivän ruusut :)

Ja taas mennään, äiti ei oikein muistanut kuvailla viikonlopun aikana...

Kovassa porukassa viidentenä, ei huono :)

Lauantaina oli kuitenkin huippua palata kotiin laittamaan paikkoja kuntoon,
sillä työmaata täällä uudessa kodissa todellakin riittää!

Vanha asukas ei kauheasti ollut paikkoja viitsinyt putsailla
ja mennyt koko viikko sitten hänen sotkujaan siivoillessa,
samalla ollaan käyty vanhalla kodilla siivoilemassa ja hakemassa viimeisiä tavaroita.

Onneksi saimme sunnuntaina ystäviä apuun ja menipä ihanan jouhevasti porukalla.

Sitä on niin huono pyytämään apuja ja arvostan kyllä suuresti noita ihania ystäviä,
jotka tietävät, etten pyydä apua ja tulevat pyytämättä.
Onhan se upeaa tehdä porukalla ja saa paljon nopeammin kaikki valmiiksi.
Jerelläkin meinasi sunnuntaina aamusta paniikki iskeä,
ettei saada valmiiksi kaikkea lokakuuhun mennessä,

mutta illalla kun lähdimme takaisin kotiin olikin helpottunut olo hänelläkin
kun vanha koti näyttikin jo ihan hyvälle ja tiedetään, että kaikki suttaantuu kyllä.

Vanha sauna on kyllä haikea jättää, mutta muuten kyllä uusi koti tuntuu kivalta muutokselta.

Sitten tyttöjen koulun alkuun.

Koska viime maanantai oli pyhäpäivä täällä Lausannessa,

aloitti Erika koulunsa tiistaina

ja Alexialla alkoi keskiviikkona,

sillä uusi opettaja on tiistaina poissa

ja halusi olla itse vastaanottamassa Alexiaa.

Tyttöjen koulu on sujunut tosi kivasti myös. 

Alexia ottaa hiukan stressiä kun on uusia tilanteita niin paljon kerralla,

muttei missään nimessä haluaisi takaisin vanhaan kouluun, vaan on kuulemma onnellinen täällä.

Pojat ovat saaneet jo paljon uusia kavereita ja kaikista upeinta,
että ihan naapurissa asuu jo monta hyvää kaveria,
joiden kanssa pihalätkää pelataan aina kuin kouluta keretään :)

Uudet naapurit :)

Ihan pikkasen innoissaan viilettävät pitkin pihamaata eikä heitä kotona näy kun syömässä.

Lisäksi koulumatka taittuu jalkasin, joka on kiva uusi juttu myös koulubussin jälkeen.

Uusi koulukin on mieleinen ja opettajat mahtavia.

Niin ja aamujäät,

vihdoinkin me olemme päässeet niihinkin treeneihin.

Aikaisin aamulla, Alexia ja parhaat ystävät.

Ennen seitsemää aamulla kurvataan hallille ja tunnin luisteluiden jälkeen sitten kouluun.

Koulun jälkeen uudelleen hallille ja illalla kotiin.

Pitkiä päiviä, mutta voi miten tytöt nauttivat. 

He saavat nyt elää unelmaansa ja se tekee kyllä omankin olon niin kovin onnelliseksi!

Tästä tulee taatusti upea vuosi ja ikimuistoinen!

Tytöillä on hymy herkässä ja nauravat pitkin päivää luistelun tapahtumille,

heistä näkee, että tekevät niin sitä mistä nauttivat ja ennen kaikkea he ovat aivan mielettömässä porukassa. Tuo on kyllä upeaa!!!

Tänään meillä oli ensimmäiset vieraatkin täällä kun Oliverin kummit Dominik ja Sandra sekä meidän ihana kummityttömme Lia saapuivat ilahduttamaan päiväämme.

Pientä puuhaakin riitti kun teimme yhdessä pihasuunnitelmaa
ja miehet saivat takapihan kautta nostettua parvekkeelle yhden kaapinkin,
joka ei millään mennyt rappusistamme.
Nyt on kaappi paikallaan ja kaikki isotkin huonekalut vihdoin kannettu.

Mehän ollaan Jeren kanssa muutettu kaikki kalusteet kaksin.
Sänkymmekin jouduttiin nostamaan tuolta ulkokautta ikkunoiden kautta pimeällä,
ettei naapurit näe…

Mutta aika rankkaa tämä on ollut ja juuri tänään Dominik päivitteli
kun ei olla pyydetty apua vaikka hän itse on tarjoutunut tulemaan.
Kun kerroimme päivistämme niin olivat kyllä ihan järkyttyneitä,
että mitä suomalaisia sisupusseja me ollaankaan…

On ollut kyllä suruakin tässä kaiken uutuuden keskellä.
Toissapäivänä saimme suru-uutisen Barcelonasta kun ihana, iloinen Emilia oli menehtynyt.

Kyllä tuo uutinen pysäytti ja monet itkut on itketty ja mietitty miten nopeasti kaikki voivat muuttua.

Ei löydy sanoja kyllä kuvaamaan tuota järkytystä eikä voi käsittää miten epäoikeudenmukainen elämä toisinaan on ja miten nopeasti nuorenkin ihmisen elämä voi päättyä.

Kyllä omat turhanpäiväiset huolet unohtuivat saman sileän tien ja hetkeksi taas pysähtyi miettimään miten sitä pitäisi vaan elää aina hetkessä ja nauttia kaikesta tästä ilman turhia murheita.
Arjen pienistä iloista ja onnen hetkistä on kyllä nautittava,
elettävä kuin viimeistä päivää!

Tänään vein pojat treeneihin

 ja päätinkin lähteä karistamaan muuttopölyjä juoksulenkille.
Ihana oli viilettää pitkin rantateitä ja ajatella rauhassa ja olla vain hetken ihan itsekseen.

Meinasin myöhästyä poikien hakureissulta 

kun lenkkarit kulki niin kevyesti, ettei reilun tunnin lenkki olisi riittänyt kuin alkuveryttelyksi. 

Ihana oli juosta kauniissa maisemissa ja nauttia jokaisesta askeleesta.

Olen onnellinen kun asutaan vihdoin täällä!

Tämä on ihana urheilukaupunki. 

Mutta nyt vielä muutamat verhot ikkunaan ja sitten nukkumaan, 

aamulla Erikan kanssa aamujäille.

Alexialla on kouluaikataulut niin huonot, 

ettei pääse oikein ollenkaan treeneihin, paitsi iltaisin. 

Puheenjohtajamme on kirjoittanut kouluun nyt kirjeen 

ja valmentaja lähetti aikataulun koululle miten toivoisi Alexian treenaavan. 

Katsotaan miten saavat asian järjestymään.

Viime viikolla tytöillä oli treenitunteja reilut 18.

Se on se määrä, joita valmentajat toivotat.

Iloista alkavaa viikkoa kaikille ja pidetään huoli toisistamme!

Muistan liian harvoin kertoa teille kaikille läheisilleni, 

kuinka tärkeitä olette minulle ja kuinka paljon teitä rakastan!

Tulkaa pian käymään!

Alakerran vierashuone valmistuu kahden viikon sisällä ;)

Sen jälkeen on ovet taas avoinna ja täällä olisi niin paljon nähtävää ja koettavaa ;)

Nyt vielä muutama kuva.

Montaa kuvaa en ole kerennyt ottamaan,

mutta kyllä niitäkin on luvassa,

kunhan saadaan kaikki paikoilleen.

Ainut kuva meiltä sisältä mitä on otettu ;) 

Olihan vielä toinenkin ;) Oliver oman huoneensa maalauspuuhissa ;)

Heti ensimmäisellä viikolla oli kaverin synttäritkin palolaitoksella :)

Tässä vähän uutta kotimaisemaa

Ainiin, vanhan kodin myyntipaperitkin allekirjoitettiin torstaina.

Nyt on virallisesti sitten luovuttu siitä kodista.

Pitkä prosessi kun miettii,
että heinäkuussa ostaja ilmoitti ostavansa talon
ja siitä lähtien sitten odoteltiin,

että rahaliikenne oli valmis.