Kesälomareissu takana!

Kesälomamatka on jälleen onnistuneesti takana. Mahtava, ikimuistoinen ja vähän kiireinenkin reissu kaikin puolin. Nautimme olostamme ja saimme jälleen kokea upeita päiviä ja viikkoja parhaassa seurassa ympäri Etelä- ja Keski-Suomea. Kiitos kaikille, jotka teitte jälleen matkastamme ikimuistoisen.

Sydämellinen kiitos ihanista hetkistä, parhaasta seurasta, yöpaikoista ja huolenpidosta. Erityiskiitos lasten kummeille, jotka antoivat jälleen ison panoksensa ja lapset saivat ikimuistoisen loman ja extra-aikaa kummien hellissä hoivissa.

Blogi jäi päivittämättä, sillä jostakin syystä iPadini ei suostu lataamaan kuvia blogiin, enkä tohtinut kirjoittaa pelkkää tekstiä lähetyskuntoon, vaikka kirjoitinkin tätä valmiuteen matkan aikana. Nyt lisään puuttuvat kuvat ja julkaisen tämän nähtäväksi. Ja lupaan taas olla ahkerampi jatkossa.

Reissuun pääsimme pienten vastoinkäymisten jälkeen. Kotona viimeisenä iltana koira hyökkäsi Erikan kimppuun ja puraisi silmästä. Onneksi alkushokin jälkeen kuitenkin kaikki meni hyvin ja putsaamisten ja rokotuskortista varmistettuamme, että jäykkäkouristus on varmasti voimassa, huokaisimme syvään ja seuraavana aamuna silmä oli jo parempi kuten mielikin. Koira on tuttavaperheemme koira, joka on heidän lastensa kanssa aika kovilla ja olen monesti miettinyt koska sille riittää. Nyt se oli sitten Erika, joka niin kiltisti sitä koiraa silitteli ja sille jutteli, joka sitten kuitenkin sai sen kimppuunsa... Alexia kyllä sanoi, että on kerran aiemmin häntäkin puraissut jo kädestä.

 Me pääsimme hyvin matkaan reilut kolme viikkoa sitten torstaina. Viimeisenä iltana kotona saimme pihat siistiksi, kodin puhtaaksi, autot kiiltäviksi ja vielä matkatavarat pakatuksi autoon, torstaiaamuna sitten starttasimme kukon laulun aikaan. Jere kävi vielä töissä Bernissä meidän muiden kierrellessä pääkaupungissa ostoksilla ja kipusimme lasten kanssa Bernin yhdelle rinteelle ihanalle rennolle aamiaispiknikille.

Oli upea kesäpäivä ja hurjan hauska aamu.

Matka jatkui kohti pohjoista ja sujui kivasti.  Rennoissa tunnelmissa matkasimme kaikessa rauhassa pysähdellen ja nautiskellen. Välillä lapset meinasivat käydä jo malttamattomiksi, kun niin odottivat laivaan pääsyä ;) mutta kiltisti jaksoivat pelailla, lauleskella, jutella, vähän riidelläkin ja välillä taas hiukan evästää. Poikettiin syömässäkin. Illalla saavuimme hyvissä ajoin Travemünden satamaan, jossa seurailimme laivojen saapumista ja lähtemistä ennen omaan laivaamme ajamista.

Lasten kesäloman yksi kohokohdista oli saavutettu ja riemu oli rajaton ;)

Laivalla aika kului leikkien, urheillen(tytöillä oli treenit mielessä ja venyttelyjä ja hyppyjä tekivät joka käänteessä, ensimmäisenä huomasivat laivan käytävien kaiteet, joissa sai hyvin venyteltyä ja temppuiltua, kuntosalillakin vierailimme koko perheen voimin, vaikkei mitään kunnon treeniä kukaan rehkinytkään, saunaosastolla riitti mukavaa seuraa ja matkalaisten tarinoita, ilallisbuffet oli herkullinen, leikkihuoneessakin vierailtiin moneen otteeseen, pelailtiin ja laiskoteltiin sekä syötiin hyvin.

Ihanan rentoa varmasti muiden mielestä, mutta itse en vaan osaa oikein olla ja nauttia olostani tekemättä mitään. Yritin kuitenkin heitttää vapaalle ja nauttia olostani, vaikka malttamattomana odotinkin vain lauantaita ja urheiluopistolle pääsyä! Oppisikohan sitä joskus vielä ihan vain olemaan paikoillaan ja nauttimaan ei mistään ;) siihen aion vielä pystyä! Ehkäpä eläkeiässä ;)

 Lauantaina laiva oli ajoissa Helsingissä, josta suuntana suoraan Tanhuvaaran urheiluopisto ja tyttöjen viikon mittainen luisteluleiri sai vihdoin alkaa. Kyllä tätä oli odotettukin, koko vuosi!
Oli ihana saapua opistolle, nähdä kaikki viime vuoden tutut leiriläiset ja vanhemmat!

Loma oli vihdoin täysillä käynnissä ja olo sen mukainen. Ruokailun jälkeen olikin heti aika siirtyä ensimmäisiin jäätreeneihin ja tutustua uuteen valmentajaan, Liivoon.

Liivo osoittautui heti mukavaksi valmentajaksi ja ote ole hyvin samantapainen kuin tyttöjen omalla valmentajalla ja olihan Essikin mukana valmentamassa,

josta tytöt olivat erityisen mielissään, kuten ihanista kavereista ja aivan mahtavista valvojista!

Tyttöjen treenejä oli upea seurata ja mielenkiintoista saada itsellekin uusia ideoita valmennukseen. Alexia ei olekaan enää tänä vuonna leirin nuorin ja kumpikin tyttö liihotteli kauniisti muiden taitavien joukossa.

Meille oli muullakin perheellä sporttileiripaketti, johon kuuluu ohjattuja tunteja ja tutustuttu on niin body balanceen, kahvakuulaan, kuntonyrkkeilyyn

kuin lasten tunteihinkin.

 Poikien ehdoton suosikki oli tietenkin polkuautojen GP-kisat ja niiden kanssa harjoittelu.

 Lisäksi tuli juostua, käveltyä, fillaroitua ja punttiakin nosteltua. Lomaa parhaimmillaan, ehdottomasti! Tytötkin pääsivät luistelun lisäksi kiipeilemään, pelaamaan erilaisia pelejä ja tietenkin uimaan.

Leirimaisemista siirrymme Rantasalmen upeisiin maisemiin muutamaksi päiväksi mökkeilemään Danielin kummien luokse, kaikki muut paitsi Oliver, joka lähti papan mukaan Leppävirran kautta Kouvolaan jo edeltä. Pappa kävi tyttöjen treenejä katsomassa ja samalla Oliver innostui liittymään papan seuraan vähän pidemmäksikin aikaan. Olivat käyneet tutustumassa papan työpaikalla ja seuraamassa tukin uittoa, jonka jälkeen olivatkin siirtyneet Kouvolaan mamman luokse. Oliver on niin mielissään ja nauttii suunnattomasti ainokaisena olosta. Kysyikin, jos voisi muuttaa kokonaan papan pojaksi.... ja hyvinhän heillä oli mennyt!

Leirillä kerkesimme vielä juhlia Danielin syntymäpäivää oikeana päivänä 13.07. Kiitos vielä Piia ja Mirja mahtavasta kakkuhetkestä ja hienosta organisoinnista! Leiriläisten kanssa kahvittelimme ja juhlistimme sankaria yhteisvoimin.
3 vuotta sitten elimme jännittäviä aikoja tutustuessamme uuteen perheenjäseneemme. Paljon on näihin upeisiin vuosiin mahtunut ja kyllä meille on kasvanut reipas ja ihana pieni mies, joka jaksaa jokaisena päivänä sisarustensa lailla ilahduttaa ja piristää päiviämme.

Rantasalmen mökillä oli ihanan rentouttavaa ja aina niin mukavaa seuraa. Perheen pienin oli kasvanut valtavasti. Päivät kuluivat kauniissa mökkimaisemissakin vauhdilla. Kolme vauhdikasta pikkuserkkuakin vanhempineen kävi meitä moikkaamassa ja menoa ei puuttunut. Oli kyllä jälleen upeaa!

 Rantasalmelta suuntasimme pikavisiitille Kouvolaan, jonne Erika jäi kummin luokse intoa puhkuen muutamaksi yöksi yökylään. Olivat viettäneet taas ikimuistoiset päivät  huvipuistoillen, elokuvissa käyden ja yhdessä vaan olosta nauttien ja tulevien häiden suunnitelmia viimeistellen. Iloinen pikkuneiti sai jälleen paljon uusia muistoja muisteltavaksi. Alexia lähti oman kumminsa kanssa Helsinkiin myös nauttimaan upeista päivistään, eikä olisi voinut enää innokkaampi olla. Hekin olivat viettäneet upeita päiviä yhdessä puuhaten ja pääkaupunkiin tutustuen, mutta Luca-koiran hoitaminen oli parasta kummin lisäksi.

Lasten kesän kohokohtia!

Me suuntasimme poikien kanssa Hämeenlinnaan sukuloimaan pikkuserkkujen luokse.

 Kiertelimme sukulaisia ja ystäviä ja olisimme viihtyneet pidempäänkin.
Haimme oman kummipoikamme mukaan myös yhdeksi päiväksi hulinaamme

ja aika Hämeenlinnassakin loppui aivan liian nopeasti. Jeren isoisäkin oli menossa reippaasti mukana ja tuntui hänkin nauttivan hulinasta. Vielä kun voisi vietellä enemmän aikaa yhdessä paikassa, pidentää lomaa muutamalla viikolla, että ennättäisi nähdä kaikkia kunnolla, ettei tarvitsisi hirmuisella vauhdilla siirtyä paikasta toiseen.

Torstai-iltana Hämeenlinnasta Helsingin kautta Kouvolaan. Alexia noudettiin mukaan kyytiin ja Erika liittyi Kouvolassa joukkoomme ja jälleen oli koko perhe koossa. Vuorossa oli häiden viimeiset valmistelut. Jännitystä oli jo ilmassa ja odotus korkealla. Hääpaikka oli upean kosken varrella ja oikein viihtyisä paikka. Valmistelut saimme käyntiin yhteisvoimin ja hulina sen kuin yltyi. Morsian oli suunnitellut kaiken viimeisen päälle ja oli ilo olla avuksi edes loppuvalmisteluissa ja laittaa juhlapaikkaa kuntoon. Illalla kun viimetipan ihmisenä lähdin kenkäostoksille, oli juhlapaikka jo kauniin näköisenä ja olisi tehnyt mieli jäädä sinne. Karkkibuffetin avaamista odotin jo vesi kielellä ;)

Meidän pieni Oliverkin täytti tasan 5v. Mihin nämä vuodet vierivät ja miten iso ja ihana tuo toinenkin poikamme jo on. Oliver lähti synttäreiden kunniaksi Emilia-kumminsa kanssa viettämään laatuaikaa, kunhan me olimme ensin viettäneet ravintolalounaan ja jätskihetken yhdessä koko perheen voimin. Olivat kummin kanssa kokeneet vaikka mitä mahtavaa yhdessä.

Hääaamu oli kiireinen kampaamoineen, kenkäostoineen(lasten juhlakengät löysin edellisenä iltana, mutta omat löytyi vasta aamulla....onneksi on viime tippa, paljon jäisi hankkimatta ilman sitä) ja jännityksineen.
Kun häiden alku vihdoin koitti oli tunnelma katossa ja juhlaväki iloisena liikenteessä(ja meillä kaikilla kengätkin jalassa;)) ja miten ihanaa olikaan nähdä taas koko suku koolla ja tavata kaikki yhdessä. Lapset olivat morsiusneitoja ja sulhaspoikia ja hoitivat tehtävänsä hienosti ja käyttäytyivät kauniisti kirkossa sekä hääpaikallakin.

Hääjuhla oli enemmän kuin onnistunut. Juhla oli hääparin näköinen ja hääpari upea, onnellinen, rakastunut, rento ja hauska! Kaikki sujui kuin elokuvissa konsanaan ja jokainen vieras sai nauraa vatsansa kipeäksi. Hääpari kuin vieraatkin laittoivat kyllä itsensä täysillä likoon. Kiitos vielä kaikilla!
Vieraskirjan sijasta Suvi oli valmistanut upean valokuvaupisteen, jossa jokainen vieras sai käydä kuvauttamassa itsensä ja kuvia roikkui teksteineen pyykkinarulla ilahduttamassa kaikkia.

Tässä meidän muutamia otoksia:

Danielin kuva nauratti kun oli itse salaa käynyt itseään kuvauttamassa.
Hääparikin vieraili omassa vieraskirjassaan ;)

Kiitos Suvi ja Jarno!

Oliverin Emilia-kummi saapui häihin illalla noutamaan poikia yökylään luokseen. Pojat lähtivät innolla matkaan. Tytöt yöpyivät hääpaikan yhteydessä sijaitsevassa kivassa asuinpaikassa meidän kanssamme ja aamulla varhain starttasimme tyttöjen kanssa kohti Lappeenrantaa tyttöjen toiselle luisteluleiriviikolle. Siellä oli muutamia tuttuja tyttöjä ja aikuisiakin joukossa kun Parviaisen perhe ja Eltsu olivat iloisena siellä viettämässä kanssamme aikaa, kävihän pappa ja Alexian Jonna- ja Samppa-kummitkin katsomassa jäätreenejä. Vierailimme myös Lappeenrannan mahtavilla hiekkaveistoksilla ja satamassa grillillä. Suomen kesä!

Yövyimme Kouvolassa, paitsi yhdeksi yöksi ajoimme Imatralle Annin ja Tomin luokse.
Upeat neljä päivää vierähti siellä ja tytöt olisivat jääneet pidempäänkin, mutta kotimatka oli aloitettava torstaina. Tytöt ehdottivat, että voisivat viipyä leirillä lauantaihin ja tulla jonkun kyydillä, joka lähtee Sveitsiin, sitten sunnuntaina. Valitettavasti kenelläkään muulla leiriläisellä ei ollut sama suunta ;)

Kerkesimme vierailla vielä Tuusulassa Kortesojan perheen luona ja siellä oli jälleen koko perheelle ikimuistoisia hetkiä.

Lasten riemu ja ilo kaikkien läheisten ympäröimänä on jotakin sanoinkuvaamatonta ja näitä hetkiä tulemme taas muistelemaan ja kaipaamaan. Ja vaikka sateitakin riitti, oli Suomen kesä jälleen vertaansa vailla. Upeaakin upeammat vesistöt, mahtavaakin mahtavampi seura ja ihanaakin ihanammat hetket. Kiitos kaikki, teitte jälleen lomastamme ikimuistoisen ja niin ihanan! Kyllä me kaipaamme jo nyt teitä kaikkia. Ensi kesänä toivottavasti jälleen samoissa maisemissa ja  samoissa tunnelmissa ;)

Kotimaa kun taakse jää....

Kesäloma, vihdoinkin!

Koulureput ja kansiot tyhjennettyinä reppunaulassa odottamassa kauniissa rivissä syksyä. Koululiivikin hohtaa puhtauttaan pesun jäljiltä samaisessa naulassa ja siihen tuleekin jo ensi vuonna tokaluokalaisen kuva ;)
Oliver on jo niin iso poika ja syksyllä neljän aamupäivän koulu muuttuukin jo viiden kokopäivän kouluksi. Tosin edelleen keskiviikko säilyy pelkkänä aamupäivänä kuten isommillakin koululaisilla. Oliverkin on syksystä lähtien sitten koulussa 8-16.30 bussimatkoineen, ruokatunnilla tulee tunniksi kotiin, mutta aika suuri muutos kyllä nykyiseen kun oli vain 8-11.15 bussimatkoineen ja neljänä päivänä viikossa kun keskiviikko Oliverilla oli kokonaan vapaata.

Koulujen päätösjuhla oli paahtavan kuuma, kun mittari kohosi yli 35 asteen eikä varjopaikkoja ollut enää tarjolla. Minä olin sitten päättänyt muistaa opettajia kukilla ja SUKLAALLA.... Ei ehkä paras idea, mutta olin löytänyt jo aiemmin niin ihanat suklaat teemaan liittyen, etten raaskinut jättää niitä lahjasta pois....
Lapset olivat itse kirjoittaneet ja piirtäneet kortit opettajille. Oliverkin tekstasi oman korttinsa ihanasti.

 Tunnelma oli kyllä stadionilla jälleen käsin kosketeltavissa. Aina se on yhtä pysäyttävä hetki kun rehtori julistaa kesäloman alkaneen ja koko kylän lapset huutavat ja heittelevät hattujaan.

Nyt ei koulujen aikatauluja tarvitse miettiä kokonaiseen seitsemään viikkoon.
Rauhalliset aamut, äidin pitkät juoksulenkit, erityisen pitkät ja antoisat jäätreenit, mansikkakakkua, jäätelöä, leikkipuistoa, ystäviä, pitkiä uintihetkiä ja saunaa. Vähän välissä pihatöitä ja pakkaamista, pyykkejä, kokkipuuhia ja siivoilua. Oikea loman tuntu jo heti ekoista päivistä lähtien!

Lapset laskevat öitä laivan lähtöön. Enää ei tarvitse laskea kuin yhdestä kädestä sormia ;) Laukut ovat pakattuina valmiina, vielä kun muutama päivä maltetaan!

 Meillä on viimeinen tehojakso jäätreenien kanssa ennen lomaa. Valmentaja otti tytöt nyt viikon jaksolle, että voi hyvin mielin sitten päästää meidät lomalle, meidän seurahan jää tänne leireilemään samaan aikaan kuin me olemme Suomessa leireilemässä, mutta yhtään liian vähän ei kuulemma kilometrejä voi kertyä luistimiin.
Syyskuun kilpailut kolkuttelevat jo nurkan takana ja vastustajia ei saa päästää liian helpolla.
Rijana on niin täysillä aina mukana. Onneksi tytöt ovat samaa mieltä ja ihania riemunkiljahduksia kuuluikin kun Rijana ilmoitti, että viimeiseen päivään asti ennen lomaa treenataan täysillä. Kysyi tytöiltä myös tänään, että onko haikea lähteä lomalle kun ei nähdä moneen viikkoon, johon kumpikin vastasivat, että ON tietenkin! Taitaa kuitenkin pieni välimatkakin toisinaan tehdä ihan hyvääkin, kaikille ;)

Pojat ovat saaneet luisteltua myös mukavasti. Kauaahan eivät aina välttämättä jaksa jäällä viipyä, mutta toisinaan saattavat luistella hiki hatussa kaksikin tuntia leikkien ja pelaillen. Tyttöjen treenit kestävät normaalisti 1,5-3 tuntiin.

Sunnuntaina saatiin kivoja kuviakin taas otettua lapsista mieli puuhissa.
Alexialla ei kyllä pinna meinaa ihan aina kestää. Tänään ihan nauratti kun seurasin taas treenejä. Tytöt hyppivät Axelia ja tuplahyppyjä. Alexia on monessa hypyssä saanut loistaa puhtaammalla tekniikalla kuin siskonsa ja seuran muutkin tytöt, mutta tänään Erikalla oli parempi päivä ja teki puhtaita suorituksia kun taas Alexian hyppy ei kulkenut ihan yhtä hienosti. Häjyllä otti vähän koville ja kun ei Rijanalle uskaltanut kiukutella kuten äidille niin söi sitten hihaansa ja koitti tsempata, vaikka se välillä meinasikin ottaa vähän koville. Tarvitsee usein semmoisen kunnon purkauksen, että pääsee taas asioissa eteenpäin ja kävikin taas purkamassa kiukun muutamalla kiljahduksella ja itkulla ja palasi takaisin jäälle parin kymmenen sekuntin kuluttua(ennen tämä hetki saattoi kestää 20 minuuttiakin, mutta nykyään menee ohi jo näin nopeasti) ja tekikin lopputreenin niin hienosti ja kauniisti, että pääsi hyppäämään Lutziakin tuplana. Se olikin aika kova juttu, vaikkei tietenkään vielä mennytkään täysin tai aika paljonkin jäi vielä vajaaksi, mutta siitä se lähtee ;)

Meillähän on ollut koirakeskustelua monen vuoden ajan, aivan kuten varmasti valtaosissa lapsiperheistä ;)
Olen selaillut koirakirjoja ja miettinyt minkälaista koiraa voisi edes ajatella meidän perheeseen. Mikä olisi sopivan kokoinen lenkkikoiraksi äidille, mutta kuitenkin tarpeeksi pieni leikki-ja lenkkikaveriksi lapsillekin, soveltuisi hulinaamme ja voisi vielä helposti matkustaa mukanakin kahden valtion välillä ja muutenkin... Eipä ole semmoista koiraa vielä eteen osunut, joka kaikki nämä meidän kriteerit täyttäisivät :D
No tytöt haluaisivat chihuahuat ja Jere Berhandilaisen.... Aika ristiriita!

Rijanallahan on newfounlandinkoira, ja Wendy on ehkäpä maailman ihanin, pehmein, lapsirakkain ja lutusin koira, mutta se kuolan ja karvan määrä ja se voima joka sillä on....

En voisi kuvitellakaan, että meillä asuisi jokin samanlainen, vaikka niin ihana onkin. Olenkin lupautunut ottamaan Wendyn meille viikoksi, ehkäpä Jerekin sen jälkeen unohtaisi berhandilaishaaveensa ;) ainakin jos matkustaisi märkänä Jeren autossa ja nukkuisi kuolan kanssa samalla tyynyllä.... Vai luulenko vain?!

 Nyt kuitenkin tulin sen verran vastaan perheen eläinkuumeelle, että kaikkien kanien, marsujen, koirien ja kissojen joukosta lupauduin hankkiman tytöille omat chihuahuat kunhan hyppäävät kaikki tuplahypyt ensin. Ajattelin, että säästän tällä aikaa monia vuosia, sillä tupla-axel on aika vaativa hyppy 2,5 kierroksen ilmalennolla. Rijana nauroikin tytöille tänään, että yllätetään äiti ja hankitaan teille koirat jo lähiaikoina, tällä menolla jo loppu kesästä :D no siihen ei taivu edes meidän tytöt, sen tietää toki Rijanakin, ensi kesäkin on vielä liian aikaista, mutta sitten seuraava kesä voisi olla jo mahdollinenkin... Ehkäpä...mutta kiva, että on tavoitteita ja parasta, että valmentaja uskoo ja luo sitä uskoa tyttöihin ;) Jäädään siis jännittämään, koska äidin on aika täyttää lupauksensa ;)
Ei sillä, ettenkö itse koirista tykkäisi. Ihania eläimiähän ne ovat, mutta sen verran vastuuta olen joutunut aikoinan omasta koirastani kantamaan koirakouluineen, lenkittämisineen ja hoitamisineen, että tiedän varsin hyvin sen työn määrän ja ajan, jota ne ihanuudet vaativat ja kun tässä on neljä lasta hoidettavana niin ihan hirveitä koirakuumeita en ole nyt kerennyt potemaan. Toisaalta, kyllähän koirasta on paljon seuraa ja iloa ja toisihan se omille lapsillenikin samanlaisen kokemuksen ja ilon kuin mitä itsekin olen saanut kokea ja kun antaa lasten ottaa vastuuta siitä ja vaatii myös pitämään siitä huolen ja hoitamaan, niin kyllähän siinä lapsetkin oppivat kantamaan sitä vastuuta ja ajattelemaan hienosti muidenkin tarpeita ja huomioimaan entistä enemmän myös muita. Alexia on erityisen eläinrakas ja olen melko varma, ettei kummankaan tytön kohdalla hoitamisen laiminlyömistä tarvitse edes miettiä, mutta tosiasiahan on, että lisätyötähän siitä koituu aivan varmasti myös äidille.
Me jatketaan siis hyppytreenejä ja odotellaan koska sitä on lähdettävä koiraostoille ;)

Reipasta alkanutta viikkoa kaikille!