tiistai 6. toukokuuta 2014

Pitkän tauon jälkeen...

Voi mitä rentouttavan ihania päiviä
ja en ole saanut edes tänne blogiin tekstiä,
ihan hävettää tämä blogisaamattomuus!

Meillä on alkanut uusi erilainen arkikin,
kun Jere vaihtoi viime viikolla työpaikkaa Sioniin!!!!!
Minä viettelen oikeita kissanpäiviä nykyään.
Aamuisin kun vien Danielin koulubussille
ja suuntaan treenaamaan niin mietin todella
miten elämä on tämän vuoden aikana muuttunut hurjasti.


Minulla on yhdentoista vuoden jälkeen ensimmäisen 
kerran ihka oikeaa omaa-aikaa
muutama tunti melkein joka päivä
ja sen olen kyllä itsekkäästi käyttänyt omaan hyvinvointiin,
jonka arvostuksen tajuan vasta nyt!
Muistan joskus aikoinani pohtineeni,
mitä ihmettä teen kun pieninkin veijari aloittaa koulun.
Ystävät sanoivat kaikki,
että otat sitten itsellesi omaa aikaa!
Ja minua koko ajatus nauratti.
Mietin, että siivoan rauhassa ja hoitelen rästihommia.
Ensimmäisen puoli vuotta teinkin niin,
mutta kun polvi meni ja juokseminen loppui
 olikin tilanne tarkasteltava uudestaan
 ja kotisali noiden pienten veijareiden kanssa vaihtuikin Sionin kuntosaliin
 ja treeneihin siellä.
Kyllä olen lapsillekin niin paljon ihanempi äiti
kun on pieni hengähdystauko myös minulla.
Täällä kaukana tukiverkostosta on oppinut pärjäämään ihan itsekseen
ja mennyt välillä aika äärirajoillakin jaksamisen kanssa,
mutta kaikesta on selvitty kun vaihtoehtoja ei ole ollut.
Jere on tehnyt matkatyötä reilut seitsemän vuotta
ja minä pyörittänyt arkea viikolla oikeastaan yksin.
Jere on aina ollut maailman isoin apu ja liiankin reipas kotipäivinää.
Viimeiset neljä vuotta kun olen illat ja viikonloput
vielä valmentanut omat lapset tiukasti mukanani niin voitte uskoa,
että kun perheen arkea alkaakin pyörittämään taas yhden ihmisen
sijasta kaksi ja lapset kun ovat kasvaneet ja itsenäistyneet jo valtavasti
ja Danielkin kun käy koulua ja äiti voi hoitaa omat treenit itsekseen
aikuisseurassa niin yhtäkkiä kaikki tuntuu lutviutuvan kuin itsestään.
Ja nyt kun hallitkin suljettiin ja meillä on vain kolmet treenit viikossa niin tuntuu, 
että aikaa jää vaikka kuinka.

Vielä tähän kaikkeen kun lisää muutaman rentouttavan ja niin hauskan
vapaapäivän ja -illankin ihan huippu seurassa 
niin näillä eväillähän jaksaa taas vaikka kuinka pitkälle!
Meillä oli nimittäin täällä ihanat Essi ja Niklas kyläilemässä pääsiäisenä 
ja se oli oikeaa lomaa kun yhdessä naurettiin ja puuhasteltiin kaikkea kivaa!!!!


Mukavan, erilaisen arjen lisäksi me olimme Jeren, 
Essin ja Niklaksen kanssa vähän juhlimassa vasta avatussa yökerhossa.





Oli muuten ihka ensimmäinen yökerhoilta täällä Sveitsissä asuessamme. 
Että tässähän on alettu nyt kunnolla revitellä.
Mikähän lie kolmenkympin kriisi tekeekään tuloaan ;)

Seuraavana päivänä ihana kummityttömme
Liakin oli pääsiäistä viettämässä luonamme.
Voi miten valtavasti hän oli kasvanut ja kehittynyt.
Aivan valloittava tutkiskelija murumme!


Sitten juhlimme Bernissä Jeren kanssa hänen läksiäisiä 
koko mahtava työporukka seuranamme.

Olipas riehakas ja hauska ilta. 
Tunteikaskin. 
Kyllä sai moneen otteeseen itkua pidätellä kun niin pomo 
kuin työkaveritkin kertoivat kuinka tärkeä ja arvostettu 
työntekijä Jere on ollut ja hyvin pidetty, ennen kaikkea korvaamaton.


Ovat koittaneet jo neljä kuukautta löytää Jerelle jatkajaa 
ja ovat viimeistään nyt tajunneet miten korvaamaton Jere on firmalle ollut. 
Hänellä on kuulemma aina yhdellä puhelinsoitolla työpaikka Heidelberg Sveitsillä 
ja se on iso juttu se. 
Mahtava työnantaja ja aivan mahtavat vuodet, 
mutta neljän lapsen isälle ei ehkä ihan ideaali paikka. 
Mutta oppia on tullut olan takaa ja mahtavia kokemuksia ja upeita ystäviä. 
Ei turhaan elettyjä vuosia, 
mutta kaikesta haikeudesta huolimatta katse on kohti tulevaa 
ja uuden työn toivon antavan Jerelle vähintäänkin yhtä upeita kokemuksia.
Erilaista, mutta varmasti yhtä haastavaa ja antoisaa.

Lapset olivat reilun viikon pääsiäislomalla 
ja oli ihanan rentouttavaa ilman koulustressiä,
ilman jatkuvia aikatauluja ja ilman ainaista kiirettä.
Tytöillä oli kyllä koko viikko päiväleiriä Verbierissä,


jonne joka aamu lähtivät kahdeksalta bussilla Sionista 
ja saapuivat iltapäivällä neljältä takaisin.
Erika oli päässyt hyppimään kolmoishyppyjä ja oli siitä kovin innoissaan.
Ennen leiriä Erika työskenteli koko viikonlopun koregrafin kanssa 
uutta ohjelmaansa ja siitä tuli kaunis. 
Vielä ilmeiden kanssa on tekemistä ja asentoja ja muutenkin taitoja hiottava, 
mutta ohjelma oli jo muutaman päivän jälkeen niin ihanaa katseltavaa,
että siitä tulee taatusti upea kun se on hiottu ennen kisakautta valmiuteen.
Viimeisenä leiripäivänä päävalmentaja oli tilannut erityisosaajan valmentamaan hyppytekniikoiden viimeisetkin millit kohdilleen ja kutsui minutkin oppiin videoimaan ja kuuntelemaan.
Olipas opettava päivä meille kaikille.

Kauden viimeiset luistelut hoituivat oikeastaan itsestään,
sillä Erika oli ohjelmantekoviikonlopun Lisan luona 
ja Lisan vanhemmat veivät tyttöjä treeneihin,
Alexia treenasi Isabellen ja Denisen kanssa ja 
minä sain kerrankin jäädä ihan rauhassa poikien kanssa kotiin. 
Otin sitten Isabellen ja Denisen meille yökyläilemään ja alkuviikosta vielä Lisan, 
jonka vanhemmat lähtivät matkalle. 
Eli pieniä ihania yökyläilijöitä riitti ihanien isojen yökylävieraiden lisäksi.
Niin paljon energianlatausta kyllä ihanilla puuhilla.

Ja Jere oli varannut meille vielä viime viikolla viimeiselle työmatkalleen hotellin Itävallasta 
ja ajoimme sinne yhdeksi yöksi rentoutumaan ja treenaamaan. 


Kävimme Winterthurissa, meidän ensimmäisessä Sveitsin asuinpaikassamme.
Jere kävi töissä ja minä viettelin niissä niin tutuissa, mutta samalla niin vieraissa maisemissa mukavan päivän. Paljon muistoja melkein 14 vuoden takaa!!!


Uskomatonta kuinka pitkään me olemme täällä jo elelleet 
ja mitä kaikkea näihin vuosiin onkaan mahtunut!
Mutta onnellinen olo, että olemme olleet aikoinaan rohkeita 
ja lähteneet matkaan ja vielä onnellisempi, 
että elämä on kuljettanut meidät tänne Alppien katveeseen, 
Sveitsin aurinkoisemmalle paikalle.
Elämä on kovin erilaista täällä kuin pohjoisessa.

Salilla on vierähtänyt päivittäin mukava tovi ja siellä on tapahtunut yhtä jos toistakin.
Uusia tuttavia alkaa olla jo Sionissa vaikka kuinka ;)

Fysio jatkuu edelleen, 
vielä kuukauden verran koitetaan paranella polvea tällä tavalla 
ja sitten keksitään jotakin muuta jos ei näistä hoidoista ole apua.
Nyt kuitenkin toivoa alkaa olla, 
sillä sain jo juoksuluvan ja ensimmäinen juoksulenkki oli 20 minuuttia, 
joka hoitui hymyssä suin ja olisi ollut ihana jatkaa pidempään, 
mutta maltoin lopettaa ja vaihtaa pyöräilyyn ja salitreeniin. 
Fysio oli mielissään kun olin malttanut lopettaa. 
Sainkin luvan juosta vastedes puolen tunnin pätkiä 
ja niitä on nyt jo neljä takana ja aina yhtä ihanaa!!!
Mutta olen oikeastaan aika varma, 
ettei minusta taida enää samanlaista juoksijaa tulla kuin aiemmin, 
salitouhut ovat vieneet minut mukanaan 
ja ennen liiallinen juoksu vähän haittasi salitreenejä ja edistysaskeleita siellä. 
Nyt jos hiukan vähennän juoksukilometrejä niin voin hienosti yhdistellä 
noita kahta intohimoa saaden tuloksia kuitenkin aikaiseksi salin puolellakin.

Lapset olivat taas niin innoissaan kun isovanhemmat olivat täällä taas ja 
viipyivät pitkään.
Uima-allaskin laitettiin kesäkuntoon ja iloiset polskijat pulikoivat siellä päivittäin.
Danielkin on oppinut uimaan, 
vähän pakon edessä kun hyppäsi ilman kellukkeita hienon rotaatiohypyn 
ja huomasi itsekin että jotain unohtui. 
Hienosti ui itse reunalle ja siitä tämä uimisen ilo sen kun kasvoi.
Oliverkin putosi kertaalleen vaatteet päällä veteen. 
Joka kevät sama juttu...
Kesä ja kärpäset! Me odotamme jo innolla.

Tytöt ovat kyllä niin minuun tulleita, 
viikonloppuna pakkasivat reput selkään 
ja halusivat juosta alas Sioniin 10km:n matkan uimahallille. 
Nappasivat kaverin puolesta välistä matkaa mukaansa 
ja uivat muutaman tunnin ja palasivat kotiin tyytyväisinä. 
Pojat huristelivat autolla perästä hallille myös.
Rullakiekkokin alkoi ja tytöt viettivät samalla aikaa rullaluistimilla temppuillen 
ja perään motocrossia ja juoksulenkkiä.


Meidän perheen vauhtihirmu. Niin jäällä kuin mopollakin, tämä neiti ei pelkää mitään!


Kaasu pohjaan ja menoksi. Danielin kaasussa ei ole kuin yksi asento...





Ihan kuin ennen vanhaan, kaikkea kivaa puuhaa yhdessä 
ja ihan oman mielen mukaan!! 
Näitä päiviä on kyllä ollut ikävä!!
Yhteisiä puuhia ja semmoista valinnan vapautta,
jota luistelun vuoksi on liian harvoin.
Mutta aikansa kutakin,
kyllä tulee taas hetkiä, että elellään näin "huolettomastikin".
Tytöt laskevat jo päiviä jäälle… luulisi, että olisi ihana hengähtää hetken,
mutta polte jäälle on jo melkoinen ja
Erika on jo selvitellyt mihin halliin pääsee ensimmäisenä treenaamaan ja milloin!
Muutama viikko nyt pitäisi vielä malttaa ;)

Vapun ihanat jätskiannokset. 
Olimme Elinan kanssa nauttimassa suomalaisesta vapusta
hyvän ruuan ja jälkiruuan parissa.


Oliver valmistaa vapputikkaria itselleen :)



Viikonloppuna lähdetään pienelle äitienpäiväreissulle Italiaan.
Pakataan kassiin uikkarit ja muut urheilukamppeet 
ja aiotaan nauttia ihanasta ajasta yhdessä ilman minkäänlaista stressiä! 
Ihan parasta <3

Nyt rullakiekkoilemaan ja rullaluistelemaan! 
Itsekin tekisi mieli, mutten uskalla vielä laittaa mitään luistimia jalkaan,
ettei vaan tule mitään takapakkia polven kanssa,
sillä kesälomalla aion rullailla Lotan kanssa kuten tavallisesti!!
Toivottavasti Lotta olet siellä Suomen päässä valmiina jokailtaisille lenkeillemme ;)
Lotta-ihanuus synnytti eilen ihanan suloisen pojan ja maltan tuskin odottaa, 
että päästään sitä nuuskimaan ja ihastelemaan!
Onnea vielä tätäkin kautta!

Ihanaa viikonloppua kaikille ja ihanaa äitienpäivää jokaiselle ihanalle äidille!
Olemme päivämme ansainneet!
Erityisäitienpäivähali tietenkin omalle maailman parhaalle äidilleni
ja mammalle sekä nonnalle!
Halit meiltä kaikilta!




2 kommenttia:

  1. Ma odottelen sua seuraksi crossfitiin edelleen - sa rakastut siihen lajiin ihan varmasti :) Tule joskus, nyt kun sulla on aikaakin! Terkut Veveysta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä yhä edelleen odotan sitä kuin kuuta nousevaa, että pääsen sinne sun kanssa!!! Kunhan tämä typerä polvi saadaan vielä vähän parempaan kuntoon, että saan kunnon painoilla ja nopeilla liikkeillä rasittaa tätäkin taas niin tulen varmasti! Mulla on aamupäivisin se reilu 2 tuntia aikaa, menee aika kiireeksi jos siihen koitan mahduttaa sen, matka kun on vähän turhan pitkä, mutta kyllä se nyt joku viikonloppu onnistuu! Ja muutenkin pitäisi taas tavata! Uintikausikin kun käynistyy. otetaanko rantapäivä ennen kesälomia ja tuplataan ne viime kesään nähden, vähintään ;) Toivottavasti pian nähdään!!!!

      Poista