Kisajännitystä Neuchâtelissa.

Crans Montana

Terveisiä täältä sairastuvalta.

Viime hetkellä saatiin Alexiakin terveiden kirjoihin 

ennen tämän päivän kisakamppailua Neuchâtelissa.

Ollut kyllä aikamoinen epäonnen kausi läheisillemme. 

Lisan ja Erikan lisäksi ihana kanadalaisystävämme ilmoitteli eilen, 

ettei hänkään pääse osallistumaan tämän päivän kisoihin kun on satuttanut nilkkansa 

ja Erikan kanssa yhdessä parantelee nyt jalkojansa sitten seuraavat viikot.

Erikallehan napsahti kolmen viikon liikuntakielto maanantain lääkärireissulla.

Koulun liikuntatunneille ei saa osallistua, 

kuten ei laskettelupäiviinkään jotka ovat ensi viikolla,

mutta lääkärin määräyksestä pitää luistella päivittäin,

tosin vain luistella, että tuntuma jäähän säilyy 

ja sen lisäksi tehdä juoksulenkkejä rauhallisella vauhdilla juoksumatolla 

ja käydä kahdesti viikossa fysioterapiassa treenauttamassa jalkaa.

Päätettiin kuitenkin valmentajien kanssa, että tämän ensimmäisen viikon pysyy kotona. 

Pieni tauko koko luistelusta ei ole varmasti yhtään hullumpi ajatus 

pitkien treenipäivien ja viikkojen jälkeen.

Mutta tämän toteutus Erikan kanssa on ollut erityisen vaikeaa…. 

Kotona onkin keksitty sata erilaista koreorafiaa ensi kautta ajatellen 

ja tanssittu, hypitty, pyöritty ja väännelty itseään miten milloinkin…. 

Selän kun kääntää niin neiti on jo treenaamassa. 

On se vaan niin vaikeaa olla hetki paikoillaan… 

keneenhän tuo neiti on tullut???? 

En ainakaan myönnä mitään ;)

No mutta, muutaman viikon kuluttua aletaan saavutella sitten kisakuntoa,
jotta kolmen viikon kuluttua kamppailtaviin kisoihin Erika olisi valmis.
Vielä on mahdotonta sanoa onko se mahdollista,
mutta valmentajat uskovat siihen, kuten Erika itsekin.

Erika sanoi torstaina fysioterapeutille,
että jos ensi viikolla alkaisi hyppiä 1,5 kierros-hyppyjä jo pikkuhiljaa.
Fysioterapeutti meinasi tippua tuoliltaan,
että rauhoituhan nyt neiti ja koitetaan nyt saada jalka siihen kuntoon,
että pelkkien hyppyjen ajatteleminen ei sattuisi…

Erika on linkannut kepeillä tämän viikon
ja itkee päivittäin kun ei pääse jäälle ja joka päivä pitää yrittää,
jos äidin mieli olisi kuitenkin muuttunut.
Kovana on pysyttävä tai muuten tuo neiti olisi siellä täyttä häkää treenaamassa.
Tänään kepit jäivät kotiin ja jalka tuntui jo paremmalta.

Reisilihaksessa oli siis pieni revähdys, mutta ei onneksi mitään vakavaa.

Tuo on aivan mieletön urheilulääkäri, jolla maanantaiaamuna kävimme. 

Hän tutkii liki kaikki huippu-urheilijat tältä alueelta ja osaa aina asettautua urheilijan housuihin kuntoutusvinkkejäkin jakaessa.

Nyt sitten vieraillaan yhdeksän kertaa fysioterapiassa ja toivotaan,

että sen jälkeen olisi kaikki kunnossa. 

Helmikuussa lääkäri ottaa minutkin tutkimuksiin kun mennään tarkistamaan Erikan jalan kohtalo ja sanoi laittavansa mun polvenkin sitten samalla kuntoon.

Että juoksulenkit edelleen jäissä ja keskitytään luisteluihin,
jotka kylläkin sattuvat päivä päivältä enemmän…
ja pitäisi kai vain pysyä jäältä pois itsekin.

Tämän päivän kilpailu jäi Erikalta valitettavasti väliin.

Jännitimme vain pienempää neitiämme.

Alexiakin oli kuumeessa tai itseasiassa angiinassa eikä päässyt treenaamaan koko viikkoon. 

Kävimme keskiviikkona lääkärillä hakemassa lääkekuurin ja luvan treenata torstaista lähtien
ja eilen oli taas jäällä... joten aika heikolta näytti Alexiankin kisavalmistelut.

Jännityksellä tänään sitten aamusta huristelimme Neuchâteliin ja Alexia lähti intoa piukassa kisaan.

Ilmoitti oitis ettei ilman pokaalia kyllä tule kotiin.

Hyvin neiti luisteli, vaikka kaatuikin yhden hypyn 

ja hätäisenä korjasi tilanteen lisäämällä ohjelmaan kaadutun hypyn sitten loppuun, 

jonka hienosti sitten suoritti kyllä, 

mutten vielä ole nähnyt piste-erittelyjä ja hiukan jännittää miten lopulliset pisteet sitten jakautuivat. 

Kaksoisritti ei mitä ilmeisemmin ollut ihan kokonainen 

ja siitä saatava bonuspiste jäi saamatta. Kaikki kaksoishypyt hyppäsi kyllä hienosti, 

vaikka alastuloissa näkyi voimattomuus, 

ei ollut sitä parasta jäntevää ja jämäkkää Alexiaa, 

vaikka kauniisti menikin.

Piruetitkin pyörivät nopeasti ja kauniisti ja kierroksia oli vaikka kuinka.

Tosi tyytyväisiä olimme kyllä kaikki 

ja lopulta kiipesikin palkintopallille toiselle korokkeelle ylpeänä ja onnellisena.

Jere sai mielenkiintoisen työtarjouksen Sionista ja voi olla, 

että pian me saadaan elää normaalia perhearkea koko perhe 

yhdessä kymmenen vuoden reissutyön jälkeen! 

Se olisi kyllä upeaa!!!!

Sitä kun on kymmenen vuotta pyörittänyt tätä arkea yksikseen, 

välillä enemmän ja välillä vähemmän, 

niin kyllä se tuntuisi aika upealta kun voisi arki-iltaisin säännöllisesti 

jakaa tätä vastuuta ja näitä hommia jonkun kanssa
ja olla koko perhe yhdessä arkisinkin! 

Ja suunnitella elämää kahden aikuisen perheenä!

Katsotaan mitä tuleva viikko tuo tullessaan
ja mihin suuntaan vaakakuppi kallistuu töiden suhteen!

Ihanaa kun on viikonloppu ja koko perhe kasassa! 

Nyt leffailta saunan päälle

ja aamulla taas treeneihin! 

Huisia! 

Ja maanantaina saan ottaa taas Erikankin mukan treeneihin, 

tyttö on taatusti yhtä hymyä!

Iloista ja rentouttavaa sunnuntaita kaikille!!